Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vl nainen. Minulla on iso perhe mieheni kanssa, olen ollut kotiäiti omasta tahdostani ja nyt opiskelen yliopistossa. Mieheni ottaa vuorollaan suuremman vastuun perheen arjesta vaativan työnsä lisäksi. Kuulun rauhanyhdistyksen johtokuntaan ja olen päättämässä mm. siitä keitä ehdotetaan puhujiksi tai kysytään mihinkin tehtäviin rauhanyhdistyksellä. Minua ei ole koskaan yritetty vaientaa. Olenko alistettu?

" Ei ole koskaan yritetty vaientaa"? Ok. Ilmottaudupa puhujaksi, katsotaan sitten.

Puhujaksi ilmoittautuva mieskään ei pääse puhujaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ElisabethB kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että tuolle tytölle on ihan ok jäädä kotiin loppuelämäksi? Ei kiinnosta opiskelu, työt tai itsensä/perheensä elättäminen?

Mitä ihmeellistä tässä on? Suomessa on paljon miehiä ja naisia jotka jättäytyvät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle laiskuuttaan tai ihan vain siitä syystä ettei kiinnosta. Tämä nuori nainen keskittyy hoitamaan lapsiaan kotona ja olemaan äiti, mitä pahaa siinä on?

Ja mistä kukaan voi tietää elämäänsä tai toisen elämää kymmenen vuoden päähän, mitä silloin opiskelee tai missä työssä on.

Katsoin tuon Perjantai-ohjelman ja naureskelin mielessäni, että Vauva-av kohta täynnä kommentteja...

Noin nuori nainen ja mieskin ovat minusta vielä sellaisessa vaiheessa missä etsitään itseään ja mietitään minkälaisen tien he haluaisivat. Näin minusta on jotenkin ikävä ajatus jos nuori nainen uhraa itsensä vaan lapsille. Hän ei välttämättä tiedä vielä mitään "toisesta" tiestä. On vaan päättynyt saada lapsia, eikä edes tutki onko se oikea vaihtoehto sittenkään. Pitäisi minusta itse ensin rakentaa se oma elämä ja sitten vasta lapsia mukaan siihen kaikkeen. Nyt tuo nainen ja mieskään ei ole tutustunut muuhun elämään. Ja en tarkoita mitään bilettämistä yms. Heillä on vaan jokin ns ennalta määrätty ajatus elämästään, niin kuin uskonto ja yhteisö on heille opettanut. Se kuva voi murtua ja huomaavat, että kaikki ei olekaan niin kuin toivoivat. Tämä korostuu naisella vielä enemmän jos uhraa elämäänsä monille lapsille. Mies pystyy paremmin opiskelemaan ja töissä käymään. Nainen on kotona lasten kanssa.

Tässä parissa onneksi vielä kuulosti isäkin haluavan kokeilla koti-isyyttä. Äiti ei siis toivottavasti hautaa itseään kotiin vuosiksi.

Mulla oli lääkiksessä kurssikaverina lestadiolaisnainen, joka eteni opinnoissaan kandivaiheeseen, eli vuosi pari valmistumiseen. Sitten hän meni naimisiin tuli raskaaksi, synnytti, tuli raskaaksi uudelleen, eikä sen jälkeen häntä lääkiksessä näkynyt. Julkiterhikistä kun katsoin, niin ei hänen nimeään sieltä löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoin dokkarin. Vaikuttivat nuorilta ja naiveilta. Ei ole vielä ihan konkretisoitunut se mitä se elämä on kun lapsia tulee joka vuosi.

He ovat itsekin kasvaneet suurperheessä ja ympärillä suurperheitä. Eiköhän heillä ole asiasta parempi käsitys kuin ulkopuolisilla.

Mutta on ihan eri asia olla suurperheen lapsi kuin suurperheen vanhempi. Suurperheen kolmantena lapsena en tiennyt mitään vanhempieni valvotuista öistä, en siitä, kuinka pitää aina uuden lapsen syntymän edellä miettiä perheen nukkumajärjestystä uusiksi. Samoin lasten kasvaessa, kuka voi nukkua kenenkin kanssa samassa huoneessa, kuinka monta mihinkin huoneeseen mahtuu, mistä rahat hankintoihin, mistä isompi asunto, entä ostetaanko isompi auto vai toinen 5 paikkainen auto jne. Ei lasten tarvitse tällaisia asioita miettiä, vaikka suurperheessä kasvaisikin, ja kotiaskareissa paljon auttaisikin.

Kyllä suurperheen lapsella voi olla aika ruusuinenkin kuva suurperheen arjesta, etenkin, kun sitä jonkin verran glorifioidaan yhteisön tilaisuuksissa.

Dokkari on kaunis tarina, ja nuoripari ihanan rakastunut ja seesteinen. Kaikkea hyvää heille, ja rauhaa meille kaikille uskoa tai olla uskomatta eri tavoin! Kiitos Eeva ja Oliver lempeistä puheistanne, ja onnea ja rakkautta elämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ElisabethB kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että tuolle tytölle on ihan ok jäädä kotiin loppuelämäksi? Ei kiinnosta opiskelu, työt tai itsensä/perheensä elättäminen?

Mitä ihmeellistä tässä on? Suomessa on paljon miehiä ja naisia jotka jättäytyvät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle laiskuuttaan tai ihan vain siitä syystä ettei kiinnosta. Tämä nuori nainen keskittyy hoitamaan lapsiaan kotona ja olemaan äiti, mitä pahaa siinä on?

Ja mistä kukaan voi tietää elämäänsä tai toisen elämää kymmenen vuoden päähän, mitä silloin opiskelee tai missä työssä on.

Katsoin tuon Perjantai-ohjelman ja naureskelin mielessäni, että Vauva-av kohta täynnä kommentteja...

Noin nuori nainen ja mieskin ovat minusta vielä sellaisessa vaiheessa missä etsitään itseään ja mietitään minkälaisen tien he haluaisivat. Näin minusta on jotenkin ikävä ajatus jos nuori nainen uhraa itsensä vaan lapsille. Hän ei välttämättä tiedä vielä mitään "toisesta" tiestä. On vaan päättynyt saada lapsia, eikä edes tutki onko se oikea vaihtoehto sittenkään. Pitäisi minusta itse ensin rakentaa se oma elämä ja sitten vasta lapsia mukaan siihen kaikkeen. Nyt tuo nainen ja mieskään ei ole tutustunut muuhun elämään. Ja en tarkoita mitään bilettämistä yms. Heillä on vaan jokin ns ennalta määrätty ajatus elämästään, niin kuin uskonto ja yhteisö on heille opettanut. Se kuva voi murtua ja huomaavat, että kaikki ei olekaan niin kuin toivoivat. Tämä korostuu naisella vielä enemmän jos uhraa elämäänsä monille lapsille. Mies pystyy paremmin opiskelemaan ja töissä käymään. Nainen on kotona lasten kanssa.

Tässä parissa onneksi vielä kuulosti isäkin haluavan kokeilla koti-isyyttä. Äiti ei siis toivottavasti hautaa itseään kotiin vuosiksi.

Mulla oli lääkiksessä kurssikaverina lestadiolaisnainen, joka eteni opinnoissaan kandivaiheeseen, eli vuosi pari valmistumiseen. Sitten hän meni naimisiin tuli raskaaksi, synnytti, tuli raskaaksi uudelleen, eikä sen jälkeen häntä lääkiksessä näkynyt. Julkiterhikistä kun katsoin, niin ei hänen nimeään sieltä löydy.

Kumma juttu, kun on paljon lestadiolaisia naislääkäreitä, joista moni on saanut lapsia jo opiskeluaikana. Ei lapset estä opiskelua lääkiksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Vierailija kirjoitti:

Naiset pitää pyhäkouluja, raamattuluokkia, naisteniltoja, alustuksia jne. Kaikkea muita tehtäviä paitsi puhujan homma. Olis kauheeta joutua puhujaksi vaikka työssäni joudunkin paljon yleisön edessä puhumaan.

Sillä.haluatko juuri sinä puhua seuroissa, ei ole mitään merkitystä tässä. Sillä, haluavatko miehet puhujiksi, vai pitääkö heitä ihan houkutella, ei ole merkitystä.

Vain se merkitsee, että kukaan nainen ei voi puhua seuroissa. Vain se. Ei voi, vaikka se paras puhujan lahja ja taito ja halukin olisi juuri hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ElisabethB kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, että tuolle tytölle on ihan ok jäädä kotiin loppuelämäksi? Ei kiinnosta opiskelu, työt tai itsensä/perheensä elättäminen?

Mitä ihmeellistä tässä on? Suomessa on paljon miehiä ja naisia jotka jättäytyvät koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle laiskuuttaan tai ihan vain siitä syystä ettei kiinnosta. Tämä nuori nainen keskittyy hoitamaan lapsiaan kotona ja olemaan äiti, mitä pahaa siinä on?

Ja mistä kukaan voi tietää elämäänsä tai toisen elämää kymmenen vuoden päähän, mitä silloin opiskelee tai missä työssä on.

Katsoin tuon Perjantai-ohjelman ja naureskelin mielessäni, että Vauva-av kohta täynnä kommentteja...

Noin nuori nainen ja mieskin ovat minusta vielä sellaisessa vaiheessa missä etsitään itseään ja mietitään minkälaisen tien he haluaisivat. Näin minusta on jotenkin ikävä ajatus jos nuori nainen uhraa itsensä vaan lapsille. Hän ei välttämättä tiedä vielä mitään "toisesta" tiestä. On vaan päättynyt saada lapsia, eikä edes tutki onko se oikea vaihtoehto sittenkään. Pitäisi minusta itse ensin rakentaa se oma elämä ja sitten vasta lapsia mukaan siihen kaikkeen. Nyt tuo nainen ja mieskään ei ole tutustunut muuhun elämään. Ja en tarkoita mitään bilettämistä yms. Heillä on vaan jokin ns ennalta määrätty ajatus elämästään, niin kuin uskonto ja yhteisö on heille opettanut. Se kuva voi murtua ja huomaavat, että kaikki ei olekaan niin kuin toivoivat. Tämä korostuu naisella vielä enemmän jos uhraa elämäänsä monille lapsille. Mies pystyy paremmin opiskelemaan ja töissä käymään. Nainen on kotona lasten kanssa.

Tässä parissa onneksi vielä kuulosti isäkin haluavan kokeilla koti-isyyttä. Äiti ei siis toivottavasti hautaa itseään kotiin vuosiksi.

Mulla oli lääkiksessä kurssikaverina lestadiolaisnainen, joka eteni opinnoissaan kandivaiheeseen, eli vuosi pari valmistumiseen. Sitten hän meni naimisiin tuli raskaaksi, synnytti, tuli raskaaksi uudelleen, eikä sen jälkeen häntä lääkiksessä näkynyt. Julkiterhikistä kun katsoin, niin ei hänen nimeään sieltä löydy.

Kumma juttu, kun on paljon lestadiolaisia naislääkäreitä, joista moni on saanut lapsia jo opiskeluaikana. Ei lapset estä opiskelua lääkiksessä.

Tuskin on paljon. Opiskelu on sen verran vaativaa ettei se onnistu ilman että siihen on panostaa reilusti aikaa. Lasten kanssa omaa aikaa on todella vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Hyvä kysymys! Jo pieni vauva hytkyy musiikin tahdissa.

Ja joo, ehkä tajuan asian, jos puhutaan paritansseista kapakassa. Ehkä. Mutta entäs lasten musiikkiliikunta, tyttöjen voimistelutunnit? Tanhut? Tai vaikka ne valssit vanhusten päivöhuoneessa? Pitää olla likainen mielikuvitus, että näkee kaikessa pahaa.0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kamalaa, kun tuo nainen sanoi, että Luoja on luonut hänet synnyttämään

Kyllähän Luoja on luonut meidät naiset muuhunkin kuin pelkkään synnyttämis tarkoitukseen.

Mitähän tarkoitusta varten Luoja on luonut ne lestadiolaisnaiset, jotka eivät onnistu tulemaan raskaaksi?

Kyllä sellaiselle naiselle aina käyttöä löytyy.

Suvun ja seurakunnan ilmaisia piikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eeva ja Oliver ovat luottavaisia ja puhtoisia nuoria vanhempia. Vielä hetki sitten he olivat lapsia. Ihana pariskunta.

Minulle, ei-lestadiolaiselle, ei ole selvinnyt se, miksi lapsia hankitaan valtavasti. Ymmärrän se, että lapsia pidetään lahjana ja kaikki otetaan vastaan. Onko valtava lapsilauma lopulta kenenkään etu?

Dokumentin pariskunnalle on tulossa toinen lapsi kahden vuoden sisään. Pariskunta on nuori. Ensimmäinen lapsi on varmasti helppo tapaus noin harmonisessa perheessä, jossa kaunista musiikkia ja rakkautta riittää. On hyvä olla.

Kun lapsia tulee kymmenen vuoden aikana 8-10, meno alkaa olla aikamoista. Vanhemmat ovat väsyneitä ja meteliä riittää. Lapsia ei ehditä enää luonnollisestikaan huomioida. Vanhemman täytyy olla melkoinen organisaattori, että meno pysyy hallinnassa. Moni siihen ei pysty.

Olen nähnyt paljon perheitä, joista selvästi huomaa, että lapsikatraan alkupää on hyvänä pidettyä ja kasvatettua, mutta loppupäätä kohti alkaa olla vähän sitä sun tätä. Kukaan ei ehdi huolehtia. Lapsi hoitaa lasta siten kuin osaa. Vanhemmat ovat uupuneita.

Minulle tulee jostain syystä aina ihmisoikeudet mieleen, kun tapaan tällaisen perheen, jossa umpiväsynyt äiti yrittää parhaansa mukaan huolehtia kymmenlapsisesta perheestään. Vielä jos väsyneen äidin lisäksi suurin osa lapsista vaikuttaa jotenkin käytöshäiriöisiltä, sitä miettii, missä on homman järki.

Mikä on siis ratkaisusi? kauhistella suuria perheitä? hajottaa suuret perheet? vai mitä?

Tiestysti lopettaa se mielipuolinen sikiäminen. Mikä muukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Olen kuullut sanottavan, että tanssiminen on seksiä vaatteet päällä. Toki oman miehen kanssa voi tanssia. Tanssisinkin jos osattaisiin :)

Tanssin seksuaalisuus jonkun muun kuin aviopuolison kanssa on se, jota vältetään. Samoin musiikki on usein huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vl nainen. Minulla on iso perhe mieheni kanssa, olen ollut kotiäiti omasta tahdostani ja nyt opiskelen yliopistossa. Mieheni ottaa vuorollaan suuremman vastuun perheen arjesta vaativan työnsä lisäksi. Kuulun rauhanyhdistyksen johtokuntaan ja olen päättämässä mm. siitä keitä ehdotetaan puhujiksi tai kysytään mihinkin tehtäviin rauhanyhdistyksellä. Minua ei ole koskaan yritetty vaientaa. Olenko alistettu?

" Ei ole koskaan yritetty vaientaa"? Ok. Ilmottaudupa puhujaksi, katsotaan sitten.

Puhujaksi ilmoittautuva mieskään ei pääse puhujaksi.

Äläpä nyt viitsi halkoa hiuksia turhaan. Kyllä se on naisten vaientamista ihan konkreettisesti, että heidän näkemyksiään ja ajatuksiaan ei koskaan seuroissa kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Itselleni ainoa uskolle sopiva "tanssi" on liikuntatunnilla. Muu menee sitten joko sopimattomaksi tai ruokkii lihallista puolta haitallisella tavalla. Ei sovi siis ainakaan itselle, vaikka tykkään tanssia ja ei-vl:nä sitä mielelläni teinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleekohan kukaan lestadiolaisäiti koskaan noihin jatkuviin synnytyksiin?

Ei ainakaan Suomessa, kiitos korkeatasoisen teeveydenhuollon. Ehkäisy on myös lestadiolaispiireissä hyväksyttävää silloin kun henki ja terveys on kyseessä.

T. lestadiolainen

Kyllä kuolee. Kun se 10-15 lasta synnyttänyt kohtu ei enää kestä yhtään uutta raskautta, mutta ehkäisyä ei haluta käyttää, tai ainakin pariskunnan mies kieltää sen. Kun on 10 lasta synnyttänyt, on äidin kuoleman riski seuraavassa raskaudessa 10 %, tästä oli tehty tutkimus. Mutta se äidin kuolema ei sinänsä haittaa, kun se mies jo vaimonsa hautajaisissa toteaa, että kyllä Herra uuden vaimon antaa. Ja sitten se ottaa uudeksi vaimokseen sen vaimon siskon tai perheen lastenhoitajan.

Mainittakoon tässä, että jopa ensimmäistä lastaan synnyttävä nainen voi kuolla synnytyyksen komplikaatioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Hyvä kysymys! Jo pieni vauva hytkyy musiikin tahdissa.

Ja joo, ehkä tajuan asian, jos puhutaan paritansseista kapakassa. Ehkä. Mutta entäs lasten musiikkiliikunta, tyttöjen voimistelutunnit? Tanhut? Tai vaikka ne valssit vanhusten päivöhuoneessa? Pitää olla likainen mielikuvitus, että näkee kaikessa pahaa.0

Ymmärtänet, etten ole tuomitsemassa muiden tanssia millään muotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Olen kuullut sanottavan, että tanssiminen on seksiä vaatteet päällä. Toki oman miehen kanssa voi tanssia. Tanssisinkin jos osattaisiin :)

Tanssin seksuaalisuus jonkun muun kuin aviopuolison kanssa on se, jota vältetään. Samoin musiikki on usein huonoa.

Olen kuullut sanottavan. Mitäpä jos ajattelisit vaihteeksi ihan itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Tuskin silti seksitöntä elämää vietät?

Häh, tietenkin vietän! Selkeä opillinen asia meillä on, että seksi kuuluu vain avioliittoon.

Ei toki ole ollut aina helppoa, ja kuten sanoin, toisinaan kaipaankin parisuhdetta. Mutta edelleen, koen olevani kuitenkin ihan onnellinen.

Ok. Voisitko vastata kysymyksiin, jos olet vl. Miksi ei liilkeessä tunnusteta, että kaikista ei vaan ole monestakaan syystä ison perheen vanhemmiksi? Onko se oikein lapsia kohtaan? Miksi ette kanna huolta maapallosta enempää? Noin esimerkiksi.

Maapallosta kannan huolta kiinnittämällä huomiota omiin elintapoihini, mutta en estämällä Luojan luomaa ihmistä syntymästä. Jumala itse tietää, milloin tämä maailma loppuu ja kenen tänne on tarkoitus syntyä tai olla syntymättä. Jumala on elälämän ja kuoleman Herra enkä ala mestaroimaan siinä.

Sivusta pitää tähän kirjoittaa, että sitä en ole koskaan ymmärtänyt miksi uskovien täytyy jotenkin lopettaa oma ajattelunsa ja tavallaan ulkoistaa ne ohjeet vaan Raamattuun yms. Joku kirjoitti hyvin, että miksi uskonnoista on tehty rajoittavia ja sellaisia ns ohjekimppuja joilla yritetään hallita ihmisiä. Kristinuskon Jumala on kuitenkin armahtava ja anteeksi antava. Niin ainakin minä haluan ajatella. Tuntuu, että nämä yhteisöt haluavat maalata uskonnoista synkkiä ja uskonnon opeista rajoittavia. Ehkä ajatellen olevansa parempia uskovaisia kuin muut. Uskonnon pitäisi aina olla hyvä ja myönteinen asia kuitenkin. Näin itse mietin. Olen itsekin sinkku ja en lapsia halua.

Silti jos mietin niin lapsen syntymän ja uskonnon sekoitus ei toimi. Usassakin syntyy uskonnollisiin perheisiin todella sairaita lapsia vain koska vanhemmat eivät halua raskautta keskeyttää. Ne lapset elävät jotkut päivän ja toiset vuosia. Monelle tehdään leikkauksia yms. Kivuliaita juttuja. Minusta turhaa antaa heidän syntyä. Näin tuo uskonnon liittyminen tähän ei oikein toimi. Samoin jos äidin terveys on vaarassa. Ja vammaisilla lapsilla tarkoitan oikeasti vakavasti sairaita. En mitään down tasoista tai liikuntavammaista yms joka voi vielä nauttia elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan niitä lapsia hankitaan jotta lahkon jäsenmäärä kasvaisi.

Sama juttu muisuilla ja katolisilla.

Ja kuitenkaan lestadiolaisten määrä ei kasva vaan pysyy samana. Eli johtopäätös on se, että itse lapsena suurperheessä kasvaneet eivät todellakaan yleisesti ottaen halua altistaa omia lapsiaan samalle, vaan mieluummin lähtevät liikkeestä.

Lestadiolaisissa on myös naimattomaksi jääneitä naisia, joiden syy tähän on se, että eivät halua lapsentekokoneiksi. On aika ikävää, että pitää valita joko perheettömyys ja parisuhteettomuus tai sitten iso lauma lapsia.

Minä olen vl ja tarkoituksella jättäytynyt sinkuksi, koska en olisi kokenut jaksavani mahdollista suurta perhettä vielä parikymppisenä. Voi olla, että en mene koskaan naimisiin, pian en varmaan enää saisikaan lapsia, vaikka vielä haluaisinkin. Voit sääliä minua, jos haluat, mutta koen eläväni tosi onnellista elämää - teen mielenkiintoista asiantuntijatyötä, minulla on harrastuksia, jotka antavat minulle paljon, ystäviä ja sukulaisia ja tuttavia, joiden luona vierailen ja jotka kyläilevät minulla, matkustelen toisinaan ja sisustan kotiani kauniiksi.

En tiedä, olisinko vielä onnelisempi, jos minulla olisi parisuhde. Joskus sitä kaipaakin. Mutta koen että olen tässäkin tilanteessa ihan riittävän onnellinen

Tuskin silti seksitöntä elämää vietät?

Ihmiset on kyllä tosi pihalla, kun edes kysyvät tällaista. Ajattelitko, että hän panekselisi jonkun Tinder-tyyppien kanssa vai miten sitä seksiä mahdollisesti harrastetaan sinkkuna ja etenkin, kun arvo on seksi vain avioliitossa? Miten hyvin siihen sopii ajatus jostain irtoseksistä? Jos ihminen pystyy olemaan ehkäisemättä, meikkaamatta, juomatta alkoholia niin ei pystyisi pitämään itseään irti jostain random-seksisuhtrista, vaikka suurin osa ihmisistä pystyy siihen. Miten hyvin myös ehkäisemättömyys ja irtoseksi sopivat mielestäsi yhteen?

Jos täysin pidättäytyy seksistä elämässään, niin uniin se ainakin tulee. Sitten voi toisten naisten kanssa pohtia (jos kehtaa), että onko tämä nyt syntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat nuoria, ja heille on vasta toinen lapsi tulossa. On ihanaa, että ovat tuossa vaiheessa onnellisia. Tiedän VL naisia, jotka ovat aidosti onnellisia suurperheen äidin roolistaan, ja nauttivat sekä raskaana olemisesta että vauvan hoitamisesta.

Yksi asia, mikä dokumentissa pisti korvaan, on se, että ei ole sääntöjä. Että uskovaiset vaan eivät halua tehdä niitä asioita. Käytännössä asia on niin, että tärkein sääntö on: "älä halua näitä asioita". Eli jos haluat tanssia, mutta haluat myös olla VL uskovainen, sinun pitää valehdella itsellesi, että et halua tanssia.

Ei tarvitse valehdella, ettei halua tanssia. Itse haluaisin tanssia. Haluaisin hyvää seksiäkin. Ne nyt vaan eivät ole vaihtoehto. Np, se seksi kyllä, jos löytyisi puoliso.

Koska usko on elämän arvokkain asia, ei tee niitä uskoa vaarantavia asioita, joita haluaisi tehdä. Vrt olet naimisissa ja ihastut ja ihastuksesi olisi saatavilla. Et petä, vaikka mieli teksi, koska avioliittosi joutuisi ongelmiin. Jos petät (ihmiset lankeavat synteihin), se vaarantaa avioliittosi.

Vaatisin kyllä jotain dataa siitä mitä pahaa tanssimisessa on, enkä ihan noin vain suostuisi siihen etten saa tanssia kun mieli tekee. Säännöt täytyy perustella järkevästi. Mitä varten meillä edes on rytmitaju? Miksi Jumala on luonut noin turhan ominaisuuden jos siitä ei saa iloita?

Hyvä kysymys! Jo pieni vauva hytkyy musiikin tahdissa.

Ja joo, ehkä tajuan asian, jos puhutaan paritansseista kapakassa. Ehkä. Mutta entäs lasten musiikkiliikunta, tyttöjen voimistelutunnit? Tanhut? Tai vaikka ne valssit vanhusten päivöhuoneessa? Pitää olla likainen mielikuvitus, että näkee kaikessa pahaa.0

Ymmärtänet, etten ole tuomitsemassa muiden tanssia millään muotoa.

Jaa. Miksi sitten vllapset eivät saa edes koulussa tanssia? Tai osallistua vanhojen tansseihin? Seksiäkö te poloneesissakin näette?