Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)

Vierailija kirjoitti:

Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.

Avaa korvat ja kuuntele miten suurista perheistä puhutaan niin ehkä tajuat. Hän ei luultavasti vain pitänyt sinua luotettavana ihmisenä ja taisi olla ihan oikeassa kun ryntäsit vauvapalstalle päivittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.

Avaa korvat ja kuuntele miten suurista perheistä puhutaan niin ehkä tajuat. Hän ei luultavasti vain pitänyt sinua luotettavana ihmisenä ja taisi olla ihan oikeassa kun ryntäsit vauvapalstalle päivittelemään.

Mikä vika on suuressa perheessä? Jokainen lapsiperhe on arvokas, olipa lapsia 1 tai 15.

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.

Avaa korvat ja kuuntele miten suurista perheistä puhutaan niin ehkä tajuat. Hän ei luultavasti vain pitänyt sinua luotettavana ihmisenä ja taisi olla ihan oikeassa kun ryntäsit vauvapalstalle päivittelemään.

Mikä vika on suuressa perheessä? Jokainen lapsiperhe on arvokas, olipa lapsia 1 tai 15.

T. Tuo aiempi

Se, että näissä suursuurperheissä vanhemmat eivät hoida lapsiaan vaan sisarukset, varsinkin tytöt, ovat monesti jo alle 5-vuotiaina vastuussa pienemmistä sisaruksistaan ja heidän elämänsä menee siinä, että he ovat "pikkuäitejä" sisaruksilleen. Kyse on nimenomaan siitä, että kaikki lapset ovat arvokkaita ja siten heidän lapsuutensa on pyhää, eikä sitä pidä "vanhempien" hyödyntää täysaikaisena lapsenvahtina...

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden. 

Ei kannata surra toisen puolesta, jos ei ole mitään surtavaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että menee nuorena naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Jotkut menevät, hyvin monet eivät mene. Minua huolettavat ja surettavat paljon enemmän nykyiset pari vuotta, jopa vähemmän, kestävät kierrätysavioliitot. Katsokaapa vaikka nykyjulkkiksia, kuinka lähes jokainen suhteen aloittava on ollut aikaisemmin suhteessa jonkun muun julkkiksen kanssa. Yhden avioliiton purkauduttua mennään uudestaan naimisiin, huntua päähän ja uskomaan ikuiseen rakkauteen. Kunnes toisin käy. Itse menin nuorena naimisiin, mistään en tunne jääneeni paitsi, päinvastoin. Avioliittomme kesti melkein 50 vuotta, kunnes päättyi puolison menehtymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden. 

Ei kannata surra toisen puolesta, jos ei ole mitään surtavaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että menee nuorena naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Jotkut menevät, hyvin monet eivät mene. Minua huolettavat ja surettavat paljon enemmän nykyiset pari vuotta, jopa vähemmän, kestävät kierrätysavioliitot. Katsokaapa vaikka nykyjulkkiksia, kuinka lähes jokainen suhteen aloittava on ollut aikaisemmin suhteessa jonkun muun julkkiksen kanssa. Yhden avioliiton purkauduttua mennään uudestaan naimisiin, huntua päähän ja uskomaan ikuiseen rakkauteen. Kunnes toisin käy. Itse menin nuorena naimisiin, mistään en tunne jääneeni paitsi, päinvastoin. Avioliittomme kesti melkein 50 vuotta, kunnes päättyi puolison menehtymiseen.

Ei avioliitoissa ole vaihtoehtoina ainoastaan nuorena naimisiin meneminen tai pika-avioliitto. Me tapasimme mieheni kanssa hieman alle kolmekymppisinä. Kumpikin oli saanut yliopiston suoritettua ja oltua jo pari vuotta työelämässä. Mies oli matkustellut nuorena ulkomailla, minua se ei niin kiinnostanut. Naimisiin mentiin parin vuoden kuluessa seurustelun aloittamisesta, sittemmin meistä tuli vanhempia. Ei meillä ole mistään pika-avioliitosta kyse, vaan suhtaudutaan avioliittoon vakavuudella. Onnekasta on, jos löytää hyvän aviopuolison, mutta ei pitäisi myöskään soimata heitä, joilla liitto päättyy eroon. Osalle osuu kohdalle esimerkiksi uskoton puoliso, joka lähtee toisen matkaan. Ei se ole sen uskollisen puolison syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.

Avaa korvat ja kuuntele miten suurista perheistä puhutaan niin ehkä tajuat. Hän ei luultavasti vain pitänyt sinua luotettavana ihmisenä ja taisi olla ihan oikeassa kun ryntäsit vauvapalstalle päivittelemään.

Mikä vika on suuressa perheessä? Jokainen lapsiperhe on arvokas, olipa lapsia 1 tai 15.

T. Tuo aiempi

Tulen vielä jatkamaan tästä aiheesta, kun illalla palsta sulkeutui. Toivon, että et leimaisi toisia epäluotettaviksi tuolla tavalla. Minusta suurissa perheissä ei ole mitään pahaa, enkä ole koskaan sellaista sanonutkaan. Meillä on työpaikalla monenlaisia perhesuhteita ihmisillä, toisilla on isotkin perheet ja toisilla ei ole lapsia ollenkaan. En ymmärrä, miksi kaikkia lapsia ei voisi mainita. Lapset ovat ilon ja ylpeyden aihe! Olen itse hyvin lapsirakas ja puhun lapsista mielelläni. Nostan hattua kaikille heille, jotka ovat jaksaneet huolehtia suuresta perheestä - siinä on iso työ.

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden. 

Ei kannata surra toisen puolesta, jos ei ole mitään surtavaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että menee nuorena naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Jotkut menevät, hyvin monet eivät mene. Minua huolettavat ja surettavat paljon enemmän nykyiset pari vuotta, jopa vähemmän, kestävät kierrätysavioliitot. Katsokaapa vaikka nykyjulkkiksia, kuinka lähes jokainen suhteen aloittava on ollut aikaisemmin suhteessa jonkun muun julkkiksen kanssa. Yhden avioliiton purkauduttua mennään uudestaan naimisiin, huntua päähän ja uskomaan ikuiseen rakkauteen. Kunnes toisin käy. Itse menin nuorena naimisiin, mistään en tunne jääneeni paitsi, päinvastoin. Avioliittomme kesti melkein 50 vuotta, kunnes päättyi puolison menehtymiseen.

Ei avioliitoissa ole vaihtoehtoina ainoastaan nuorena naimisiin meneminen tai pika-avioliitto. Me tapasimme mieheni kanssa hieman alle kolmekymppisinä. Kumpikin oli saanut yliopiston suoritettua ja oltua jo pari vuotta työelämässä. Mies oli matkustellut nuorena ulkomailla, minua se ei niin kiinnostanut. Naimisiin mentiin parin vuoden kuluessa seurustelun aloittamisesta, sittemmin meistä tuli vanhempia. Ei meillä ole mistään pika-avioliitosta kyse, vaan suhtaudutaan avioliittoon vakavuudella. Onnekasta on, jos löytää hyvän aviopuolison, mutta ei pitäisi myöskään soimata heitä, joilla liitto päättyy eroon. Osalle osuu kohdalle esimerkiksi uskoton puoliso, joka lähtee toisen matkaan. Ei se ole sen uskollisen puolison syytä.

Enhän kirjoittanut, että vain nuo kaksi vaihtoehtoa ovat olemassa, enhän? Täällä surtiin nuorena naimisiin menemistä, minä sanoin surevani sinun sanojesi mukaan pika-avioliittoja. Kaikkea näiden kahden väliltä löytyy luonnollisesti. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että yhä useampi avioliitto päättyy eroon, vaikka se olisi ns. kypsällä iällä solmittu. Tilastot kertovat karua kieltään. Lisäksi julkkisten avio/avoeroista uutisoidaan näyttävästi, samoin pettämisistä. Iltapäivälehdet jopa pyytävät ihmisiä kertomaan yhden yön jutuistaan ja syrjähypyistään ja tekevät juttua niistä. Näin annetaan nuorisolle malli, että avioliitto ei olekaan tarkoitettu elinikäiseksi ja että on ok vaihtaa kumppania muutaman vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden. 

Ei kannata surra toisen puolesta, jos ei ole mitään surtavaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että menee nuorena naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Jotkut menevät, hyvin monet eivät mene. Minua huolettavat ja surettavat paljon enemmän nykyiset pari vuotta, jopa vähemmän, kestävät kierrätysavioliitot. Katsokaapa vaikka nykyjulkkiksia, kuinka lähes jokainen suhteen aloittava on ollut aikaisemmin suhteessa jonkun muun julkkiksen kanssa. Yhden avioliiton purkauduttua mennään uudestaan naimisiin, huntua päähän ja uskomaan ikuiseen rakkauteen. Kunnes toisin käy. Itse menin nuorena naimisiin, mistään en tunne jääneeni paitsi, päinvastoin. Avioliittomme kesti melkein 50 vuotta, kunnes päättyi puolison menehtymiseen.

Ei avioliitoissa ole vaihtoehtoina ainoastaan nuorena naimisiin meneminen tai pika-avioliitto. Me tapasimme mieheni kanssa hieman alle kolmekymppisinä. Kumpikin oli saanut yliopiston suoritettua ja oltua jo pari vuotta työelämässä. Mies oli matkustellut nuorena ulkomailla, minua se ei niin kiinnostanut. Naimisiin mentiin parin vuoden kuluessa seurustelun aloittamisesta, sittemmin meistä tuli vanhempia. Ei meillä ole mistään pika-avioliitosta kyse, vaan suhtaudutaan avioliittoon vakavuudella. Onnekasta on, jos löytää hyvän aviopuolison, mutta ei pitäisi myöskään soimata heitä, joilla liitto päättyy eroon. Osalle osuu kohdalle esimerkiksi uskoton puoliso, joka lähtee toisen matkaan. Ei se ole sen uskollisen puolison syytä.

Enhän kirjoittanut, että vain nuo kaksi vaihtoehtoa ovat olemassa, enhän? Täällä surtiin nuorena naimisiin menemistä, minä sanoin surevani sinun sanojesi mukaan pika-avioliittoja. Kaikkea näiden kahden väliltä löytyy luonnollisesti. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että yhä useampi avioliitto päättyy eroon, vaikka se olisi ns. kypsällä iällä solmittu. Tilastot kertovat karua kieltään. Lisäksi julkkisten avio/avoeroista uutisoidaan näyttävästi, samoin pettämisistä. Iltapäivälehdet jopa pyytävät ihmisiä kertomaan yhden yön jutuistaan ja syrjähypyistään ja tekevät juttua niistä. Näin annetaan nuorisolle malli, että avioliitto ei olekaan tarkoitettu elinikäiseksi ja että on ok vaihtaa kumppania muutaman vuoden välein.

Tutkimusten mukaan isoin parisuhdemalli annetaan kotoa ja sillä on eniten vaikutusta. Eroperheistä tulevat lapset eroavat itse herkemmin. Eivätkä kaikki avioparit eroa: itseasiassa tilastojen valossa yli puolet pareista on ensimmäisessä avioliitossaan ihan pysyvästi, avioeron riski kasvaa vasta seuraavien liittojen kohdalla. Eli jos kahdesti aiemmin avioitunut Matti ja kolmesti aiemmin avioitunut Maija menevät naimisiin, on heidän avioeronsa tilastollisesti todennäköisempi kuin Annan ja Antin, jotka menevät naimisiin ensimmäistä kertaa.

Meillä jälkipolvi saa kotoa mallin, että vanhemmat ovat naimisissa. Sekä miehen että minun vanhempani ovat olleet naimisissa pian 40 vuotta, he kaikki ovat menneet aikoinaan naimisiin kolmekymppisinä. Eiköhän tällä parisuhdemallilla ole jälkipolville isompi merkitys kuin lehtiotsikoilla julkkiksista. Kaikki eivät harrasta syrjähyppyjä, vaan monille avioliitto on pyhä ja tärkeä asia. Eikä lehtijuttuja esimerkiksi pettämisistä ja eroista ole pakko lukea. En minäkään lue urheilu-uutisia, kun ne eivät minun arkeani kosketa tai kiinnosta minua millään lailla. 

Olen kuunnellut viime aikoina paljon äänikirjoja, jotka kertovat Afganistanin muslimeista ja hämmästellyt miten monia yhteneväisyyksiä lestadiolaisuudessa tuohon uskontoon on. Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden. 

Ei kannata surra toisen puolesta, jos ei ole mitään surtavaa. Ei ole mitään pahaa siinä, että menee nuorena naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa. Jotkut menevät, hyvin monet eivät mene. Minua huolettavat ja surettavat paljon enemmän nykyiset pari vuotta, jopa vähemmän, kestävät kierrätysavioliitot. Katsokaapa vaikka nykyjulkkiksia, kuinka lähes jokainen suhteen aloittava on ollut aikaisemmin suhteessa jonkun muun julkkiksen kanssa. Yhden avioliiton purkauduttua mennään uudestaan naimisiin, huntua päähän ja uskomaan ikuiseen rakkauteen. Kunnes toisin käy. Itse menin nuorena naimisiin, mistään en tunne jääneeni paitsi, päinvastoin. Avioliittomme kesti melkein 50 vuotta, kunnes päättyi puolison menehtymiseen.

Ei avioliitoissa ole vaihtoehtoina ainoastaan nuorena naimisiin meneminen tai pika-avioliitto. Me tapasimme mieheni kanssa hieman alle kolmekymppisinä. Kumpikin oli saanut yliopiston suoritettua ja oltua jo pari vuotta työelämässä. Mies oli matkustellut nuorena ulkomailla, minua se ei niin kiinnostanut. Naimisiin mentiin parin vuoden kuluessa seurustelun aloittamisesta, sittemmin meistä tuli vanhempia. Ei meillä ole mistään pika-avioliitosta kyse, vaan suhtaudutaan avioliittoon vakavuudella. Onnekasta on, jos löytää hyvän aviopuolison, mutta ei pitäisi myöskään soimata heitä, joilla liitto päättyy eroon. Osalle osuu kohdalle esimerkiksi uskoton puoliso, joka lähtee toisen matkaan. Ei se ole sen uskollisen puolison syytä.

Enhän kirjoittanut, että vain nuo kaksi vaihtoehtoa ovat olemassa, enhän? Täällä surtiin nuorena naimisiin menemistä, minä sanoin surevani sinun sanojesi mukaan pika-avioliittoja. Kaikkea näiden kahden väliltä löytyy luonnollisesti. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että yhä useampi avioliitto päättyy eroon, vaikka se olisi ns. kypsällä iällä solmittu. Tilastot kertovat karua kieltään. Lisäksi julkkisten avio/avoeroista uutisoidaan näyttävästi, samoin pettämisistä. Iltapäivälehdet jopa pyytävät ihmisiä kertomaan yhden yön jutuistaan ja syrjähypyistään ja tekevät juttua niistä. Näin annetaan nuorisolle malli, että avioliitto ei olekaan tarkoitettu elinikäiseksi ja että on ok vaihtaa kumppania muutaman vuoden välein.

Tutkimusten mukaan isoin parisuhdemalli annetaan kotoa ja sillä on eniten vaikutusta. Eroperheistä tulevat lapset eroavat itse herkemmin. Eivätkä kaikki avioparit eroa: itseasiassa tilastojen valossa yli puolet pareista on ensimmäisessä avioliitossaan ihan pysyvästi, avioeron riski kasvaa vasta seuraavien liittojen kohdalla. Eli jos kahdesti aiemmin avioitunut Matti ja kolmesti aiemmin avioitunut Maija menevät naimisiin, on heidän avioeronsa tilastollisesti todennäköisempi kuin Annan ja Antin, jotka menevät naimisiin ensimmäistä kertaa.

Meillä jälkipolvi saa kotoa mallin, että vanhemmat ovat naimisissa. Sekä miehen että minun vanhempani ovat olleet naimisissa pian 40 vuotta, he kaikki ovat menneet aikoinaan naimisiin kolmekymppisinä. Eiköhän tällä parisuhdemallilla ole jälkipolville isompi merkitys kuin lehtiotsikoilla julkkiksista. Kaikki eivät harrasta syrjähyppyjä, vaan monille avioliitto on pyhä ja tärkeä asia. Eikä lehtijuttuja esimerkiksi pettämisistä ja eroista ole pakko lukea. En minäkään lue urheilu-uutisia, kun ne eivät minun arkeani kosketa tai kiinnosta minua millään lailla. 

*Avioeroista kaiken kaikkiaan 69 prosenttia tapahtuu sellaisille pareille, jotka ovat ensimmäisen kerran naimisissa.* (Tilastokeskus)

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut viime aikoina paljon äänikirjoja, jotka kertovat Afganistanin muslimeista ja hämmästellyt miten monia yhteneväisyyksiä lestadiolaisuudessa tuohon uskontoon on. Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.

* Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.* Mikä tämä on? Et oo tosissasi? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut viime aikoina paljon äänikirjoja, jotka kertovat Afganistanin muslimeista ja hämmästellyt miten monia yhteneväisyyksiä lestadiolaisuudessa tuohon uskontoon on. Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.

* Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.* Mikä tämä on? Et oo tosissasi? 😂

Ehkä se sitten on loppunut. Vielä 10 vuotta sitten oli hyvin tavallista. 

Lisäksi esim. kilpapelaaminen ja tanssikielto olivat äärimuslimeilla kiellettyjä

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi esim. kilpapelaaminen ja tanssikielto olivat äärimuslimeilla kiellettyjä

tanssiminen siis, ei tanssikielto ollut kielletty :D

Ja musiikki uskonnollisia lauluja lukuunottamatta

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut viime aikoina paljon äänikirjoja, jotka kertovat Afganistanin muslimeista ja hämmästellyt miten monia yhteneväisyyksiä lestadiolaisuudessa tuohon uskontoon on. Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.

Löysitkö muita yhteneväisyyksiä, kun nyt kerran otit asian puheeksi? Minä voi sitten kertoa eroavaisuudet, olen näet perehtynyt asiaan melko laajasti.

Avioeroista vielä. Euroopan maista Suomessa päädytään useimmin avioeroon, lähellä perässä tulevat muut Pohjoismaat. Avioerot ovat tyypillisiä hyvinvointivaltioille. Suomen sisällä avioeroja on prosentuaalisesti eniten pääkaupunkiseudulla, vähiten Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Uskon, että asia liittyy osittain yleiseen liberalisoitumiseen ja kristillisistä arvoista luopumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut viime aikoina paljon äänikirjoja, jotka kertovat Afganistanin muslimeista ja hämmästellyt miten monia yhteneväisyyksiä lestadiolaisuudessa tuohon uskontoon on. Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.

* Viimeisimpänä nyt vaikka tulee mieleen se, että häissä itketään morsiamen kotoa lähtöä.* Mikä tämä on? Et oo tosissasi? 😂

Ehkä se sitten on loppunut. Vielä 10 vuotta sitten oli hyvin tavallista. 

Kyllä sitä vieläkin on, mutta ei se ole mikään uskontoon kytkeytynyt asia. Sitä on myös ei-lestadiolaisten häissä. Jotkut herkistyvät ja liikuttuvat kun hääpari on saanut toisensa ja itku tulee onnesta.

Vierailija kirjoitti:

Avioeroista vielä. Euroopan maista Suomessa päädytään useimmin avioeroon, lähellä perässä tulevat muut Pohjoismaat. Avioerot ovat tyypillisiä hyvinvointivaltioille. Suomen sisällä avioeroja on prosentuaalisesti eniten pääkaupunkiseudulla, vähiten Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Uskon, että asia liittyy osittain yleiseen liberalisoitumiseen ja kristillisistä arvoista luopumiseen.

Ovatko tietämäni puolisosta eronneet lestadiolaiset luopuneet kristillisistä arvoista? Enemmänkin kyse on siitä kuinka hyväksyttyä avioero on kuin mistään muusta. Ennen ei erottu huonostakaan suhteesta, siitä on nykyään menty toiseen äärilaitaan, tai ainakin tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioeroista vielä. Euroopan maista Suomessa päädytään useimmin avioeroon, lähellä perässä tulevat muut Pohjoismaat. Avioerot ovat tyypillisiä hyvinvointivaltioille. Suomen sisällä avioeroja on prosentuaalisesti eniten pääkaupunkiseudulla, vähiten Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Uskon, että asia liittyy osittain yleiseen liberalisoitumiseen ja kristillisistä arvoista luopumiseen.

Ovatko tietämäni puolisosta eronneet lestadiolaiset luopuneet kristillisistä arvoista? Enemmänkin kyse on siitä kuinka hyväksyttyä avioero on kuin mistään muusta. Ennen ei erottu huonostakaan suhteesta, siitä on nykyään menty toiseen äärilaitaan, tai ainakin tuntuu siltä.

Kirjoitin asioista yleisellä tasolla perustaen tietoni Tilastokeskuksen tilastoihin. Suomi ja muut länsimaat sekularisoituvat kovaa vauhtia ja Suomen sisällä pääkaupunkiseudulla erotaan eniten kirkosta. Ev.lut. kirkko liberalisoituu. Uskonto ja uskonnollisuus merkitsevät nuoremmille sukupolville yhä vähemmän. Mm. avioerot lisääntyvät ja perheet hajoavat. Kyllä näiden asioiden välille voidaan jotain yhtäläisyysviivaa vetää.

Esim. katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti ja sellaisena pyhä. Ja korostan vielä, että uskottomuutta ja/tai väkivaltaa ei kenenkään tietenkään tule hyväksyä. Sellaisessa avioliitossa ei kenenkään tarvitse olla.