Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista)
27.01.2023 |
Mielipiteitä? Ovat 20 ja toinen lapsi tulossa. Luoja päättää lapsiluvun.
Kommentit (10127)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas erosi lestadiolaisuudesta 14-vuotiaana: On mielivaltaista, että kilpaurheilu on kiellettyä, mutta tupakointi on ok
Kun kasvaa sellaisessa yhteisössä, oppii tarkkailemaan itseään kuin totalitaarisen valtion kansalainen. Oppii, miten pitää puhua ja millaiset ajatukset ovat kiellettyjä, sanoo Tuomas Pelkonen.
Julkaistu: 11.2.2018 10:18
Lestadiolaisen perheen tukahduttavat rajat ahdistivat Tuomas Pelkosta lapsena niin paljon, että hän tarttui jopa puukkoon. Liikkeestä irtautuneella poliisilla on jo omia lapsia. Kukaan ei ole sanelemassa heille, miten pitää puhua, ajatella tai tehdä.
Tuomas Pelkonen päätti erota lestadiolaisesta liikkeestä 14-vuotiaana. Lapsi jäi myllerryksen keskelle yksin, koska perheen ja liikkeen mielestä ratkaisu oli väärä.
Samaan aikaan irtiotto toi mukanaan huumaavan vapaudentunteen.
Pääsin ensi kertaa toteuttamaan itseäni ja menin heti mukaan näytelmäporukkaan luokkakavereiden kanssa, muistelee Pelkonen, 38.
Pelkonen syntyi vuonna 1979 Helsingissä perheen toiseksi lapseksi. Äidin ja isän puolen isoisät olivat pappeja ja saarnamiehiä.
- Olen miettinyt joskus, kummalla oli enemmän vaikutusta: sillä että isoisät olivat sotaveteraaneja vai että he olivat lestadiolaisia pappeja. Aivan varmasti jälkimmäisellä.
KUN Pelkonen oli seitsemän, perhe muutti isän töiden perässä Oulunsaloon. Pohjois-Pohjanmaalla kolmasosa koululuokasta saattoi olla lestadiolaisia. Tanssiminen ei sopinut uskovaiselle. Moni muukin asia oli kielletty. Pelkonen on pienestä lapsesta saakka haaveillut urheiluharrastuksista, muttei koskaan päässyt jääkiekko- eikä jalkapallotreeneihin.
Faijani on 60-luvun puoliväliin asti urheillut, pelannut futista ja kilpaillut telinevoimistelussa ja se on ollut ok. Mutta kun liikkeen maallikkojohto nousi valtaan 60-luvun alussa ja lujitti normistoa, ei ollut enää mahdollista päästä urheiluseuraan.
Toivoisin, että liikkeen kulttuuri tervehtyisi, eikä jäsenten ensimmäinen reaktio tähänkin puheenvuoroon olisi kaiken kiistäminen ja kritiikin esittäjän henkilöön käyminen.
Kun Oulunsaloon perustettiin jalkapallojoukkue ja Pelkonen kysyi vanhemmiltaan, pääsisikö hän mukaan, hänelle sanottiin, ettei se sovi uskovaiselle. Useimmiten lapsi ei saanut kielloille perustelua. Sunnuntaisin hän olisi halunnut mennä kaverin ja tämän isän kanssa sorsametsälle, mutta sunnuntait piti omistaa pyhäkoululle ja seuroille. Rajoitukset aiheuttivat ulkopuolisuuden tunnetta pojalle, jolla oli paljon ystäviä myös liikkeen ulkopuolella.
Sitä katseli vierestä, kun kaverit kävivät matseissa, elokuvissa ja konserteissa. Lapsella on tärkeää olla joku oma harrastus, mutta kulttuurinvastaisessa yhteisössä itsensä toteuttaminen oli hyvin rajattua. Siitä on jäänyt näihin päiviin saakka ulkopuolisuuden tunne.Poliisin rikostutkijana Espoossa työskentelevä Pelkonen puhuu julkisesti yhteisön ongelmista koska ei halua lakaista kipeitä kohtia maton alle. Hän ei hyväksy sitä, että hänen lapsensa tai vaimonsa joutuvat kärsimään liikkeen varjopuolista.
Toivoisin, että liikkeen kulttuuri tervehtyisi, eikä jäsenten ensimmäinen reaktio tähänkin puheenvuoroon olisi kaiken kiistäminen ja kritiikin esittäjän henkilöön käyminen. Liikkeen ongelmista on jo riittävästi pätevää tutkimusta ja tuhansilla muillakin omakohtaisia kokemuksia.
JOTKIN muistot ovat niin kipeitä, ettei Pelkonen ole kertonut niistä aiemmin edes kaikille kavereilleen. Lapsena hän oli toisinaan niin ahdistunut, että päässä pyörivät itsetuhoiset ajatukset. Joskus hän tarttui jopa puukkoon.
Poliisina työskentelevä Tuomas Pelkonen asuu vaimonsa ja kolmen poikansa kanssa Vantaalla. Kesäisin hän käy Suviseurojen sijaan Tuska-festivaaleilla.
Linkistä loput, en viitsi kopioida enempää, kun niin surkea sivusto. Teksti pitäisi leikata miljoonaan pätkään, kun hyväksyy vain muutaman sanan viestit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Niin, kyllähän jo silloin puhuttiin, ettei ole mitään syntilistoja, on vain asioita, jotka vievät sua kauemmaksi uskosta ( kuten vaikka tietynlainen musiikki, tanssi , kilpaurheilu jne).
Vierailija kirjoitti:
Tuomas erosi lestadiolaisuudesta 14-vuotiaana: On mielivaltaista, että kilpaurheilu on kiellettyä, mutta tupakointi on ok
Kun kasvaa sellaisessa yhteisössä, oppii tarkkailemaan itseään kuin totalitaarisen valtion kansalainen. Oppii, miten pitää puhua ja millaiset ajatukset ovat kiellettyjä, sanoo Tuomas Pelkonen.
Julkaistu: 11.2.2018 10:18
Lestadiolaisen perheen tukahduttavat rajat ahdistivat Tuomas Pelkosta lapsena niin paljon, että hän tarttui jopa puukkoon. Liikkeestä irtautuneella poliisilla on jo omia lapsia. Kukaan ei ole sanelemassa heille, miten pitää puhua, ajatella tai tehdä.
Tuomas Pelkonen päätti erota lestadiolaisesta liikkeestä 14-vuotiaana. Lapsi jäi myllerryksen keskelle yksin, koska perheen ja liikkeen mielestä ratkaisu oli väärä.
Samaan aikaan irtiotto toi mukanaan huumaavan vapaudentunteen.
Pääsin ensi kertaa toteuttamaan itseäni ja menin heti mukaan näytelmäporukkaan luokkakavereiden kanssa, muistelee Pelkonen, 38.
Pelkonen syntyi vuonna 1979 Helsingissä perheen toiseksi lapseksi. Äidin ja isän puolen isoisät olivat pappeja ja saarnamiehiä.
- Olen miettinyt joskus, kummalla oli enemmän vaikutusta: sillä että isoisät olivat sotaveteraaneja vai että he olivat lestadiolaisia pappeja. Aivan varmasti jälkimmäisellä.
KUN Pelkonen oli seitsemän, perhe muutti isän töiden perässä Oulunsaloon. Pohjois-Pohjanmaalla kolmasosa koululuokasta saattoi olla lestadiolaisia. Tanssiminen ei sopinut uskovaiselle. Moni muukin asia oli kielletty. Pelkonen on pienestä lapsesta saakka haaveillut urheiluharrastuksista, muttei koskaan päässyt jääkiekko- eikä jalkapallotreeneihin.
Faijani on 60-luvun puoliväliin asti urheillut, pelannut futista ja kilpaillut telinevoimistelussa ja se on ollut ok. Mutta kun liikkeen maallikkojohto nousi valtaan 60-luvun alussa ja lujitti normistoa, ei ollut enää mahdollista päästä urheiluseuraan.
Toivoisin, että liikkeen kulttuuri tervehtyisi, eikä jäsenten ensimmäinen reaktio tähänkin puheenvuoroon olisi kaiken kiistäminen ja kritiikin esittäjän henkilöön käyminen.
Kun Oulunsaloon perustettiin jalkapallojoukkue ja Pelkonen kysyi vanhemmiltaan, pääsisikö hän mukaan, hänelle sanottiin, ettei se sovi uskovaiselle. Useimmiten lapsi ei saanut kielloille perustelua. Sunnuntaisin hän olisi halunnut mennä kaverin ja tämän isän kanssa sorsametsälle, mutta sunnuntait piti omistaa pyhäkoululle ja seuroille. Rajoitukset aiheuttivat ulkopuolisuuden tunnetta pojalle, jolla oli paljon ystäviä myös liikkeen ulkopuolella.
Sitä katseli vierestä, kun kaverit kävivät matseissa, elokuvissa ja konserteissa. Lapsella on tärkeää olla joku oma harrastus, mutta kulttuurinvastaisessa yhteisössä itsensä toteuttaminen oli hyvin rajattua. Siitä on jäänyt näihin päiviin saakka ulkopuolisuuden tunne.
Voisko nää artikkelit laittaa linkin kautta? Tällaiset pitkät lainaukset tekevät palstan raskaaksi lukea. Lisäksi, jos ei kiinnosta lukea juttua, ei tarvitse avata linkkiä.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Niin, kyllähän jo silloin puhuttiin, ettei ole mitään syntilistoja, on vain asioita, jotka vievät sua kauemmaksi uskosta ( kuten vaikka tietynlainen musiikki, tanssi , kilpaurheilu jne).
Ok, ok, joo uskotaan jo! Voisitteko perustaa erillisen keskustelun 70-luvun muisteluille?
Minä haluaisin jutella täällä vain Ollen ja Eevan perheestä ja heidän positiivisesta kanavastaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Niin, kyllähän jo silloin puhuttiin, ettei ole mitään syntilistoja, on vain asioita, jotka vievät sua kauemmaksi uskosta ( kuten vaikka tietynlainen musiikki, tanssi , kilpaurheilu jne).
Ok, ok, joo uskotaan jo! Voisitteko perustaa erillisen keskustelun 70-luvun muisteluille?
Minä haluaisin jutella täällä vain Ollen ja Eevan perheestä ja heidän positiivisesta kanavastaan :(
No sehän onnistuu siellä heidän Youtubekanavallaan oikein hyvin :) He tuovat vahvasti esiin lestadiolaisuutensa ja tämä keskustelu on levinnyt koko uskontoa käsitteleväksi, kanavalla varmasti pysyy hehkutuksessa heitä kohtaan eikä laajene yleiseen keskusteluun mitä keskustelupalstoilla tapahtuu .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Niin, kyllähän jo silloin puhuttiin, ettei ole mitään syntilistoja, on vain asioita, jotka vievät sua kauemmaksi uskosta ( kuten vaikka tietynlainen musiikki, tanssi , kilpaurheilu jne).
Ok, ok, joo uskotaan jo! Voisitteko perustaa erillisen keskustelun 70-luvun muisteluille?
Minä haluaisin jutella täällä vain Ollen ja Eevan perheestä ja heidän positiivisesta kanavastaan :(
Kannattaisiko teidän trollien hieman perehtyä asiaan ennen typeriä juttuja 70 luvusta, ei ne asiat ole 70 luvulle jääneet. Samaa se oli vuosikymmeniä myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuomas erosi lestadiolaisuudesta 14-vuotiaana: On mielivaltaista, että kilpaurheilu on kiellettyä, mutta tupakointi on ok
Kun kasvaa sellaisessa yhteisössä, oppii tarkkailemaan itseään kuin totalitaarisen valtion kansalainen. Oppii, miten pitää puhua ja millaiset ajatukset ovat kiellettyjä, sanoo Tuomas Pelkonen.
Julkaistu: 11.2.2018 10:18
Lestadiolaisen perheen tukahduttavat rajat ahdistivat Tuomas Pelkosta lapsena niin paljon, että hän tarttui jopa puukkoon. Liikkeestä irtautuneella poliisilla on jo omia lapsia. Kukaan ei ole sanelemassa heille, miten pitää puhua, ajatella tai tehdä.
Tuomas Pelkonen päätti erota lestadiolaisesta liikkeestä 14-vuotiaana. Lapsi jäi myllerryksen keskelle yksin, koska perheen ja liikkeen mielestä ratkaisu oli väärä.
Samaan aikaan irtiotto toi mukanaan huumaavan vapaudentunteen.
Pääsin ensi kertaa toteuttamaan itseäni ja menin heti mukaan näytelmäporukkaan luokkakavereiden kanssa, muistelee Pelkonen, 38.
Pelkonen syntyi vuonna 1979 Helsingissä perheen toiseksi lapseksi. Äidin ja isän puolen isoisät olivat pappeja ja saarnamiehiä.
- Olen miettinyt joskus, kummalla oli enemmän vaikutusta: sillä että isoisät olivat sotaveteraaneja vai että he olivat lestadiolaisia pappeja. Aivan varmasti jälkimmäisellä.
KUN Pelkonen oli seitsemän, perhe muutti isän töiden perässä Oulunsaloon. Pohjois-Pohjanmaalla kolmasosa koululuokasta saattoi olla lestadiolaisia. Tanssiminen ei sopinut uskovaiselle. Moni muukin asia oli kielletty. Pelkonen on pienestä lapsesta saakka haaveillut urheiluharrastuksista, muttei koskaan päässyt jääkiekko- eikä jalkapallotreeneihin.
Faijani on 60-luvun puoliväliin asti urheillut, pelannut futista ja kilpaillut telinevoimistelussa ja se on ollut ok. Mutta kun liikkeen maallikkojohto nousi valtaan 60-luvun alussa ja lujitti normistoa, ei ollut enää mahdollista päästä urheiluseuraan.
Toivoisin, että liikkeen kulttuuri tervehtyisi, eikä jäsenten ensimmäinen reaktio tähänkin puheenvuoroon olisi kaiken kiistäminen ja kritiikin esittäjän henkilöön käyminen.
Kun Oulunsaloon perustettiin jalkapallojoukkue ja Pelkonen kysyi vanhemmiltaan, pääsisikö hän mukaan, hänelle sanottiin, ettei se sovi uskovaiselle. Useimmiten lapsi ei saanut kielloille perustelua. Sunnuntaisin hän olisi halunnut mennä kaverin ja tämän isän kanssa sorsametsälle, mutta sunnuntait piti omistaa pyhäkoululle ja seuroille. Rajoitukset aiheuttivat ulkopuolisuuden tunnetta pojalle, jolla oli paljon ystäviä myös liikkeen ulkopuolella.
Sitä katseli vierestä, kun kaverit kävivät matseissa, elokuvissa ja konserteissa. Lapsella on tärkeää olla joku oma harrastus, mutta kulttuurinvastaisessa yhteisössä itsensä toteuttaminen oli hyvin rajattua. Siitä on jäänyt näihin päiviin saakka ulkopuolisuuden tunne.Voisko nää artikkelit laittaa linkin kautta? Tällaiset pitkät lainaukset tekevät palstan raskaaksi lukea. Lisäksi, jos ei kiinnosta lukea juttua, ei tarvitse avata linkkiä.
Kiitos.
Linkki kannattaisi mieluummin avata ja lukea, kuin roikkua tällaisella roskapalstalla! Voi olla avartava kokemus, kun pystyy lukemaan toisten kokemuksista ilman näiden palstalla päivystävän trollien valheita ja vääristelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Niin, kyllähän jo silloin puhuttiin, ettei ole mitään syntilistoja, on vain asioita, jotka vievät sua kauemmaksi uskosta ( kuten vaikka tietynlainen musiikki, tanssi , kilpaurheilu jne).
Kieltolistan on kieltolistan, vaikka sen kuorruttaisi millä😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Niin, kyllähän jo silloin puhuttiin, ettei ole mitään syntilistoja, on vain asioita, jotka vievät sua kauemmaksi uskosta ( kuten vaikka tietynlainen musiikki, tanssi , kilpaurheilu jne).
Ok, ok, joo uskotaan jo! Voisitteko perustaa erillisen keskustelun 70-luvun muisteluille?
Minä haluaisin jutella täällä vain Ollen ja Eevan perheestä ja heidän positiivisesta kanavastaan :(
Kannattaisiko teidän trollien hieman perehtyä asiaan ennen typeriä juttuja 70 luvusta, ei ne asiat ole 70 luvulle jääneet. Samaa se oli vuosikymmeniä myöhemminkin.
Ok, perehdyn mielelläni. Kerro minulle joku sm-tason lestadiolaisurheilija.
Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden.
Miksei saisi jakaa arkeaan toisen, rakastetun ihmisen kanssa nuoresta lähtien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Eli mitään ns syntilistojako ei enää ole? Saa elää kuten haluaa? Mitäänkö ei enää luokitella synniksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen häihin liittyvässä ammatissa ja joka vuosi tulee vastaan lestadiolaisia hääpareja. Minua surettaa, miten nuorena monet näistä pareista menevät naimisiin. Siinä ei ole mitään pahaa, että ovat uskossa, haluavat elää yhdessä ja mennä naimisiin. Sitä kuitenkin toivoisin jokaiselle 18-vuotiaalle, että saisivat rauhassa kokea aikuisuutta ennen naimisiin menoa. Enkä tarkoita mitään baareilua ja sellaista, vaan ihan vain opiskelua, yksin elämistä, matkustamista jne. Kyllä se avioliitto ja avioelämä odottaisi muutaman vuoden.
Miksei saisi jakaa arkeaan toisen, rakastetun ihmisen kanssa nuoresta lähtien?
Lestadiolaisuuden mukaan elävillä avioitumisen jälkeen on luvassa lapsiperhearki, koska ehkäisyä ei hyväksytä. Ja jokainen pienten lasten vanhempi tietää, ettei siinä pikkulapsiarjessa opiskella tutkintoja, matkustella ja tutustuta itseensä asumalla yksin. Nämä asiat jäävät väistämättä nuorena välistä, mutta lapsiperhearki astuu mukaan kuvaan.
Arkeahan voi jakaa muutenkin kuin menemällä naimisiin, asumalla saman katon alla ja harrastamalla seksiä. Uskon, että esimerkiksi seurustelevat, fyysisestä läheisyydestä pidättäytyvät ja erillään asuvat lestadiolaiset voivat jakaa yhteistä arkea. Yhdessä voi harrastaa vaikka liikuntaa, tavata kavereita, opiskella jne.
Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä näissä kinasteluissa "mikä on sallittua ja ei" pitäisi huomioida myös ajankohta. Lestadiolainen liike on kuitenkin varmasti myös muuttunutkin vuosikymmenien aikana.
Esim. mä kävin 80-lopulla ja ysärillä peruskouluni+lukion ja luokilla oli lestadiolaislapsia/nuoria. He eivät saaneet katsoa opetusohjelmiakaan, eivät osallistua koulujen välisiin urheilukilpailuihin, poistuivat luokasta kun musatunnilla oli levyraati jne. Olivat kilttejä ja kohteliaita, mutta eivät olleet kanssamme välitunneilla, saati koulun jälkeen.
Lasteni luokilla ollut myös lestadiolaisia 2010-luvusta eteenpäin ja eivät he tuon oman aikani mukaan ole käyttäytyneet. Koulun discoihin eivät ole osallistuneet, kaikkeen muuhun kyllä. Heitä on ollut meillä yökylässä vuosien varrella ja toistepäin. Vanhimman lapseni ystävä tanssi myös vanhat viime keväänä, jättäen viimeisen "häröilybiisin" vain pois.
Kaupunki on sama. Toki perheissäkin varmasti eroja niin silloin kuin nyt.
Jep, tämä. Tätä ketjua ja Ollea ja Eevaa lisäksi seuraavat varmasti enemmän nuoren polven vl:t, joille nuo osin jostakin 70-luvulta peräisin olevat "syntilistat" (ovatko silloinkaan olleet ihan tuollaisia) saattavat oikeasti osittain tuntua todella vierailta.
Miksi siis erityisesti juuri tähän ketjuun ilmestyy näitä trolleja pahoittamaan selvästi uskostaan iloitsevien vl-nuorien mieltä?
Rusinat pullasta?
Vierailija kirjoitti:
Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.
No mitä tuossa nyt on? Minusta ihan normaali kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeävätkö jotkut lestadiolaiset lapsilukuaan? Hämmensi, kun tuli työkaverin kanssa puhetta lapsista ja hän sanoi, että heillä asuu viisi lasta vielä kotona. Muuta kautta kuulin, että lapsia heillä on viisitoista. Miksi ei voi mainita kaikkia lapsia? Tuntemani ei-lestadiolaiset äidit kyllä kertovat reippaasti lastensa lukumäärän, vaikka lapset asuisivat jo omillaan.
No mitä tuossa nyt on? Minusta ihan normaali kommentti.
tuntemani äidit ovat kyllä tällaisia "kaksi vanhinta on jo muuttanut pois kotoa ja enää kuopus asuu kotona".
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Poliisin rikostutkijana Espoossa työskentelevä Pelkonen puhuu julkisesti yhteisön ongelmista koska ei halua lakaista kipeitä kohtia maton alle. Hän ei hyväksy sitä, että hänen lapsensa tai vaimonsa joutuvat kärsimään liikkeen varjopuolista.
Toivoisin, että liikkeen kulttuuri tervehtyisi, eikä jäsenten ensimmäinen reaktio tähänkin puheenvuoroon olisi kaiken kiistäminen ja kritiikin esittäjän henkilöön käyminen. Liikkeen ongelmista on jo riittävästi pätevää tutkimusta ja tuhansilla muillakin omakohtaisia kokemuksia.
JOTKIN muistot ovat niin kipeitä, ettei Pelkonen ole kertonut niistä aiemmin edes kaikille kavereilleen. Lapsena hän oli toisinaan niin ahdistunut, että päässä pyörivät itsetuhoiset ajatukset. Joskus hän tarttui jopa puukkoon.
Poliisina työskentelevä Tuomas Pelkonen asuu vaimonsa ja kolmen poikansa kanssa Vantaalla. Kesäisin hän käy Suviseurojen sijaan Tuska-festivaaleilla.