Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävät tunnemyrskyt parisuhteessa! Mitä täällä tapahtuu?
26.01.2023 |
Ihan alkuun, kyllä, terapeutti olisi varmasti hyvä ratkaisu, mutta jonot sinne on pitkiä..
Olen seurustellut 2 vuotta nykyisen mieheni kanssa. Rakastuin häneen koska hän oli niin helposti lähestyttävä, emme riidelleet juuri koskaan mikä oli minulle uutta, teimme paljon asioita yhdessä, jaoimme kotityöt ja remontit, ruuan laitot ja lastenhoidon. Seksi oli mahtavaa ja kaikki tuntui olevan paremmin kuin hyvin..
Mitä siis olikin.
Ensimmäisen vuoden jälkeen tuli ensimmäinen riita, sitten toinen, kolmas ja huomaamatta meni yli puoli vuotta. Milloin mistäkin riitaa, tyhjänpäiväisistä asioista. Olimme kumpikin hämillään eikä kumpikaan halunnut riidellä. Käytiin keskusteluja paljon, mutta tilanne kesti aina hetken ja taas toisen naama ärsytti.
Edellisessä suhteessani mies oli sairaanloisen mustasukkainen ja kontrolloiva, toisin kuin nykyinen mieheni. Jostain syystä 1,5v suhteen keston jälkeen sain ihan älyttömiä mustasukkaisuus kohtauksia itsekseni, vaikka edellisessä suhteessa en ollut lainkaan mustasukkainen.
En tuonut kaikkia esille koska tajusin itsekin että se oli traumareaktio edellisestä suhteesta.
No vuoden riitelyjen jälkeen luottamus oli poljettu paskaksi. Nyt ei enää ole ollut riitoja...
Ei, kun ei toisen seura kiinnosta ollenkaan. Siis minua. En tiedä onko tunne molemmin puolinen, mutta siis osaako joku selittää mitä tässä tapahtui?
Lähinnä olen hämmentynyt näistä omista mielialan heittelyistä. Tunnistan vasta nyt että vastaavaa on ollut edellisessä suhteessa koska siinä oli niin paljon muutakin ongelmaa niin en ole tunnistanut kaikkia omia käytösongelmia.
Kaikki on hyvin ja yhtäkkiä minut vain valtaa tunne että mikään ei ole hyvin. Tekee mieli juosta karkuun, ahdistaa, olen varma ettei suhteesta tule yhtään mitään ja ainoa vaihtoehto on ero.
No tulee aamu ja seuraavan päivä ja olo taas ihan normaali. Keitetään kahvia ja jutellaan normaaleista aamun asioista.
Jos vertauskohteena olisi vain tämä nykyinen suhde pistäisin nämä tunnemyrskyt vain sen piikkiin että suhde on kestänyt niin lyhyen aikaa, eteni liian nopeasti ja dopamiini tason laskiessa tuli todellisuus vastaan.
Mutta mitäs kun edellisessä 15 vuoden suhteessa oli samoja juttuja? Välillä koin vahvaa tunnesidettä ja sitten en sietänyt toisen kosketusta, ahdisti, halusin erota, suhde oli väärä ym.
Taas hetken päästä olo oli aivan normaali eikä ahdistunut yhtään?
Kahdella lapsellani on diagnosoitu adhd ja oireilen itsekin vahvasti vaikka virallista diagnoosia ei olekaan. Voiko tämä liittyä asiaan?
Vähemmästäkin ahdistaa kun en tiedä mitä mieltä olen ja olenko sitä mieltä enää huomenna? Parisuhde tuntuu väärälle ja toisena päivänä siinä ei ole mitään vikaa ja mietin että mikä tässä nyt mättää? En uskalla tehdä mitään päätöksiä kun en luota omiin tunteisiini.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Et ole millään mittarilla valmis parisuhteeseen.
Ok, no en ole sitten koskaan ollutkaan kun takana yksi 15v parisuhde ja muutama lyhyt ja nyt tämä. Joka kerta sama juttu.
Tässä nyt kuitenkin vain omaa käytöstäni mietin, riitoihin käsittääkseni tarvitaan aina kaksi..
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinullaon ollut samaa aiemminkin, niin ajattelen, että sinä olet tuollainen. Sisäinen epävakaus heijastuu parisuhteeseen noin. Oletan, että tunteesi menevät ylös-alas kaikessa muussakin elämässäsi, myös suhteessa työhön, lapsiin tms.
Jos ongelma on sinussa, niin se ei vaihtamalla parane.
Nimenomaan tämä on selkeästi minun ongelmani. En ole edellisessä suhteessa kyennyt tätä näkemään koska siinä oli niin paljon muita ongelmia. Tässä suhteessa kuitenkin asioista on keskusteltu ja pyritty selvittämään.
En vain ymmärrä mistä nämä tunnemyrskyt tulee. Enkä tarkoita tunnemyrskyllä raivokohtauksia vaan sitä että välillä tuntee välittävänsä toisesta syvästi ja välillä koko ihminen inhottaa eikä pysty ymmärtämään miksi edes olen tässä suhteessa. Toisen mielestä kaikki on aivan hyvin kun itsestä tuntuu ettei suhteessa ole tunneside kunnossa lainkaan.
Tällä hetkellä minua ei kiinnosta tippaakaan mitä mieheni tekee tai missä menee. Joku suojamekanismi? Koska vasta puoli vuotta sitten olin aivan varma että hän pettää varmasti vaikkei mitään viitteitä asiasta ole ollut. (Edellinen petti koko 15v suhteen ajan)
-Ap
Ero. Menet varmaan aina väärän kanssa yhteen. Ja yhteisasuminen ei ole aina hyvä idea. Lähekkäin asuminen ok jos on pitkäaikainen suhde. Ei suhde voi toimia jos toinen naama tympii ja ärsyttää koko ajan. Kemia ei kohtaa. Se kohtaa jossain muualla. Ja siis ilmeisesti pariterapeutti ei ole ratkaisu, näin tulkitsen. Ihmisillä on riitoja, mutta ei niitä kannata kepillä kummankaan tökkiä ja päästää irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinullaon ollut samaa aiemminkin, niin ajattelen, että sinä olet tuollainen. Sisäinen epävakaus heijastuu parisuhteeseen noin. Oletan, että tunteesi menevät ylös-alas kaikessa muussakin elämässäsi, myös suhteessa työhön, lapsiin tms.
Jos ongelma on sinussa, niin se ei vaihtamalla parane.
Nimenomaan tämä on selkeästi minun ongelmani. En ole edellisessä suhteessa kyennyt tätä näkemään koska siinä oli niin paljon muita ongelmia. Tässä suhteessa kuitenkin asioista on keskusteltu ja pyritty selvittämään.
En vain ymmärrä mistä nämä tunnemyrskyt tulee. Enkä tarkoita tunnemyrskyllä raivokohtauksia vaan sitä että välillä tuntee välittävänsä toisesta syvästi ja välillä koko ihminen inhottaa eikä pysty ymmärtämään miksi edes olen tässä suhteessa. Toisen mielestä kaikki on aivan hyvin kun itsestä tuntuu ettei suhteessa ole tunneside kunnossa lainkaan.
Tällä hetkellä minua ei kiinnosta tippaakaan mitä mieheni tekee tai missä menee. Joku suojamekanismi? Koska vasta puoli vuotta sitten olin aivan varma että hän pettää varmasti vaikkei mitään viitteitä asiasta ole ollut. (Edellinen petti koko 15v suhteen ajan)
-Ap
Hanki selkärankaa ja eroa. Mies ja sinä löydätte vielä sellaisen suhteen, joissa on välittämistä, ei riitoja. Sinkkuna ok. Tuo on epämääräistä olla suhteessa joka ei kiinnosta! Jos ei kykene eroamaan hankalasta parisuhteesta, juttele kriisipuhelimeen, kaveri tai pariterapeutilla yksin. Taloudelle ei voi mitään, mikä se on eron jälkeen, joskus on vain pakko erota.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen mieheni oli diagnosoitu epävakaa ja sun meininki kuulostaa aika paljon siltä. Aina pitää olla draamaa. Joka riidasta erotaan. Kun alun intohimo on laantunut, niin se pelkkä rakkaus ei riitä, aletaan etsimään vikoja suhteesta ja tylsistyyään, vaikka kaiken pitäisi olla ihan ok kaikella järjellä.
Tuo sun homma kuulostaa myös ristiriitaiselta kiintymystyyliltä, googlaa.
Itsellä ADD, mutta olen tasaisempi kuitenkin.
Tunnistan kaikki mainitsemasi asiat paitsi tuon draaman hakuisuuden ja olen itsekin näitä miettinyt. Ainoa että adhd:ssa on myös nuo samat piirteet. Adhd myös pärjää helpommin stressaavassa ilmapiirissä kuin tasaisessa ja rauhallisessa, ennakoitavassa missä nyt olen. En ole eroamassa joka riidasta, mutta ahdistaa kun tuntuu ettei suhteessa ole tarpeeksi rakkautta ja tunneside tarpeeksi vahva.
Olen miettinyt kun edellinen pitkä suhde oli juuri traumakemia suhde että senkö takia normaali tasainen parisuhde ei tunnu miltään?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen mieheni oli diagnosoitu epävakaa ja sun meininki kuulostaa aika paljon siltä. Aina pitää olla draamaa. Joka riidasta erotaan. Kun alun intohimo on laantunut, niin se pelkkä rakkaus ei riitä, aletaan etsimään vikoja suhteesta ja tylsistyyään, vaikka kaiken pitäisi olla ihan ok kaikella järjellä.
Tuo sun homma kuulostaa myös ristiriitaiselta kiintymystyyliltä, googlaa.
Itsellä ADD, mutta olen tasaisempi kuitenkin.Tunnistan kaikki mainitsemasi asiat paitsi tuon draaman hakuisuuden ja olen itsekin näitä miettinyt. Ainoa että adhd:ssa on myös nuo samat piirteet. Adhd myös pärjää helpommin stressaavassa ilmapiirissä kuin tasaisessa ja rauhallisessa, ennakoitavassa missä nyt olen. En ole eroamassa joka riidasta, mutta ahdistaa kun tuntuu ettei suhteessa ole tarpeeksi rakkautta ja tunneside tarpeeksi vahva.
Olen miettinyt kun edellinen pitkä suhde oli juuri traumakemia suhde että senkö takia normaali tasainen parisuhde ei tunnu miltään?
-Ap
No traumakemia suhteissa on niitä suuria "tunteita", jotka koukuttavat ja tuntuvat elämää suuremmalta rakkaudelta. Oikeastihan kyse ei ole rakkaudesta vaan niistä traumoista. Minun mielestäni normaalissa parisuhteessa on paljon sellaista, että tuntuu aika neutraalilta. Ei ole mitään suurta pakahduttavaa rakkauden tunnetta vaan semmonen turvallinen normaali olo eikä toista tarvitse miettiä koko aika. Sitten tulee niitä hetkiä kun huomaa, että niin mähän rakastan tota tyyppiä paljonkin. Suurimmaksi osaksi on sellaista tasaista. Ei ole tunnehuippuja suuntaan tai toiseen jatkuvasti. Pitemmän päälle sellainen tunnesirkus on älyttömän rasittavaa.
Kuten itsekin sanot, oireilet vahvasti mielenterveydellisesti.
Tämä "tunnemyrsky" johtuu siitä.
Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitapa parin kuukauden ajan ne ajatukset paperille. Tai piirrä vitutuskäyrää, käytä hymiöitä/symboleja.
Sitten katso kalenterista kuukautiskierron vaiheet eri tunnetiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Adhd-aivot on vähän kuin narkkarin aivot eli sitä hakee jatkuvasti dopamiinia jostain, koska aivot ei tuota sitä normaalisti. Se voi johtaa draamailuun ja epämääräiseen emotionaaliseen levottomuuteen.
Jos ADHD:n lisäksi on vielä kiintymyssuhdetraumaa, kuten sulla selkeästi edellisen suhteesi perusteella on, tasainen normaali parisuhde voi tuntua tosi vieraalta ja siksi ahdistavalta.
Ajattele sun tunne- ja toimintamalleja tienä, johon muodostuu urat siihen kohtaan missä yleensä ajetaan. Jos ajat 15 vuotta yhdessä kohdassa tietä, renkaista jää siihen melkoisen syvät urat. Voi olla tosi vaikeaa opetella ajamaan niiden urien ulkopuolella. Eli jos oot pitkään tottunut parisuhteen olevan draamaa, turvattomuutta ja riitaa, sun aivot alkaa hakeutua siihen draamaan, turvattomuuteen ja riitaan, vaikka sille ei enää olisi varsinaisesti mitään syytä.
Tämä on kyllä todella hyvin kuvailtu! Edellisen suhteen draamaa en kaipaa, mutta tuo dopamiiniryöpyn hakeminen kuulostaa tutulta. Rutiinit ei onnistu ilman ulkoista pakkoa (työ).
Hauskinta on että se väkivaltainen, kontrolloiva Puoliso tuntui turvallisemmalta kuin nykyinen joka on oikeasti turvallinen, mutta löysässä hihnassa on turvaton olo olla.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitapa parin kuukauden ajan ne ajatukset paperille. Tai piirrä vitutuskäyrää, käytä hymiöitä/symboleja.
Sitten katso kalenterista kuukautiskierron vaiheet eri tunnetiloissa.
Nykyinen mies on sitä ihmetellyt ja sanonut että kun en oireile kuukautisten aikaan lainkaan. Ilmeisesti edelliset kumppanit ovat vahvasti kk aikaan tunteilleet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-aivot on vähän kuin narkkarin aivot eli sitä hakee jatkuvasti dopamiinia jostain, koska aivot ei tuota sitä normaalisti. Se voi johtaa draamailuun ja epämääräiseen emotionaaliseen levottomuuteen.
Jos ADHD:n lisäksi on vielä kiintymyssuhdetraumaa, kuten sulla selkeästi edellisen suhteesi perusteella on, tasainen normaali parisuhde voi tuntua tosi vieraalta ja siksi ahdistavalta.
Ajattele sun tunne- ja toimintamalleja tienä, johon muodostuu urat siihen kohtaan missä yleensä ajetaan. Jos ajat 15 vuotta yhdessä kohdassa tietä, renkaista jää siihen melkoisen syvät urat. Voi olla tosi vaikeaa opetella ajamaan niiden urien ulkopuolella. Eli jos oot pitkään tottunut parisuhteen olevan draamaa, turvattomuutta ja riitaa, sun aivot alkaa hakeutua siihen draamaan, turvattomuuteen ja riitaan, vaikka sille ei enää olisi varsinaisesti mitään syytä.
Tämä on kyllä todella hyvin kuvailtu! Edellisen suhteen draamaa en kaipaa, mutta tuo dopamiiniryöpyn hakeminen kuulostaa tutulta. Rutiinit ei onnistu ilman ulkoista pakkoa (työ).
Hauskinta on että se väkivaltainen, kontrolloiva Puoliso tuntui turvallisemmalta kuin nykyinen joka on oikeasti turvallinen, mutta löysässä hihnassa on turvaton olo olla.
-Ap
Huomaatko, että ajattelet aika epäloogisesti? Väkivaltaisen ihmisen kanssa oleminen on nimenomaan löysässä hihnassa olemista. Ethän ikinä voi tietää milloin se seuraava isku tulee. Normaalin turvallisen ihmisen kanssa se löysän hihnan tunne tulee ilmeisesti siitä, että on vapaus olla ja tehdä mitä haluaa ilman pelkoa. Sehän on just sitä oikeaa turvaa. Sun pitää ehdottomasti selvittää omat traumasi, koska näkemyksesi parisuhteista, rakkaudesta ja turvallisuudesta on ihan vinoutunut. On mahdollista eheytyä ja löytää turva omasta itsestään. Silloin et enää tarvitse väkivaltaista ja kontrolloivaa ihmistä pitämään sua siinä oikeasti löysässä hihnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta adhd:lle. Tunteet menee helposti laidasta laitaan, eikä asiaa auta yhtään välillä kertyvä kuormitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinullaon ollut samaa aiemminkin, niin ajattelen, että sinä olet tuollainen. Sisäinen epävakaus heijastuu parisuhteeseen noin. Oletan, että tunteesi menevät ylös-alas kaikessa muussakin elämässäsi, myös suhteessa työhön, lapsiin tms.
Jos ongelma on sinussa, niin se ei vaihtamalla parane.
Nimenomaan tämä on selkeästi minun ongelmani. En ole edellisessä suhteessa kyennyt tätä näkemään koska siinä oli niin paljon muita ongelmia. Tässä suhteessa kuitenkin asioista on keskusteltu ja pyritty selvittämään.
En vain ymmärrä mistä nämä tunnemyrskyt tulee. Enkä tarkoita tunnemyrskyllä raivokohtauksia vaan sitä että välillä tuntee välittävänsä toisesta syvästi ja välillä koko ihminen inhottaa eikä pysty ymmärtämään miksi edes olen tässä suhteessa. Toisen mielestä kaikki on aivan hyvin kun itsestä tuntuu ettei suhteessa ole tunneside kunnossa lainkaan.
Tällä hetkellä minua ei kiinnosta tippaakaan mitä mieheni tekee tai missä menee. Joku suojamekanismi? Koska vasta puoli vuotta sitten olin aivan varma että hän pettää varmasti vaikkei mitään viitteitä asiasta ole ollut. (Edellinen petti koko 15v suhteen ajan)
-Ap
Ensin tulee rsd ja sen jälkeen omat suojamekanismit. Itse myös harhaudun usein tuolle minua ei kiinnosta, joten et voi satuttaa-linjalle silloin. Toinen ei vaan tiedä niistä ajatuksista mitään, jos et ymmärrä niitä itse etkä sano ääneen. Eikä kaikkea tarvitse sanoa ääneen. On hyvä ymmärtää, että ne omat aivot tuntee asiat paljon dramaattisemmin, kuin mitä ne oikeasti ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen mieheni oli diagnosoitu epävakaa ja sun meininki kuulostaa aika paljon siltä. Aina pitää olla draamaa. Joka riidasta erotaan. Kun alun intohimo on laantunut, niin se pelkkä rakkaus ei riitä, aletaan etsimään vikoja suhteesta ja tylsistyyään, vaikka kaiken pitäisi olla ihan ok kaikella järjellä.
Tuo sun homma kuulostaa myös ristiriitaiselta kiintymystyyliltä, googlaa.
Itsellä ADD, mutta olen tasaisempi kuitenkin.Tunnistan kaikki mainitsemasi asiat paitsi tuon draaman hakuisuuden ja olen itsekin näitä miettinyt. Ainoa että adhd:ssa on myös nuo samat piirteet. Adhd myös pärjää helpommin stressaavassa ilmapiirissä kuin tasaisessa ja rauhallisessa, ennakoitavassa missä nyt olen. En ole eroamassa joka riidasta, mutta ahdistaa kun tuntuu ettei suhteessa ole tarpeeksi rakkautta ja tunneside tarpeeksi vahva.
Olen miettinyt kun edellinen pitkä suhde oli juuri traumakemia suhde että senkö takia normaali tasainen parisuhde ei tunnu miltään?
-Ap
Adhd pärjää stressaavassa tilanteessa, mutta tarvitsee rutiinit. Adhd myös tarvitsee enemmän keskittymiseen, eli vähemmän stressiä. Mutta aivot hakevat välillä dopamiinia virikkeiden kautta. Stressi myös lisää kuormitusta-> väsyttää-> pitää hakea lisää dopmiinia kestääkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-aivot on vähän kuin narkkarin aivot eli sitä hakee jatkuvasti dopamiinia jostain, koska aivot ei tuota sitä normaalisti. Se voi johtaa draamailuun ja epämääräiseen emotionaaliseen levottomuuteen.
Jos ADHD:n lisäksi on vielä kiintymyssuhdetraumaa, kuten sulla selkeästi edellisen suhteesi perusteella on, tasainen normaali parisuhde voi tuntua tosi vieraalta ja siksi ahdistavalta.
Ajattele sun tunne- ja toimintamalleja tienä, johon muodostuu urat siihen kohtaan missä yleensä ajetaan. Jos ajat 15 vuotta yhdessä kohdassa tietä, renkaista jää siihen melkoisen syvät urat. Voi olla tosi vaikeaa opetella ajamaan niiden urien ulkopuolella. Eli jos oot pitkään tottunut parisuhteen olevan draamaa, turvattomuutta ja riitaa, sun aivot alkaa hakeutua siihen draamaan, turvattomuuteen ja riitaan, vaikka sille ei enää olisi varsinaisesti mitään syytä.
Tämä on kyllä todella hyvin kuvailtu! Edellisen suhteen draamaa en kaipaa, mutta tuo dopamiiniryöpyn hakeminen kuulostaa tutulta. Rutiinit ei onnistu ilman ulkoista pakkoa (työ).
Hauskinta on että se väkivaltainen, kontrolloiva Puoliso tuntui turvallisemmalta kuin nykyinen joka on oikeasti turvallinen, mutta löysässä hihnassa on turvaton olo olla.
-Ap
Huomaatko, että ajattelet aika epäloogisesti? Väkivaltaisen ihmisen kanssa oleminen on nimenomaan löysässä hihnassa olemista. Ethän ikinä voi tietää milloin se seuraava isku tulee. Normaalin turvallisen ihmisen kanssa se löysän hihnan tunne tulee ilmeisesti siitä, että on vapaus olla ja tehdä mitä haluaa ilman pelkoa. Sehän on just sitä oikeaa turvaa. Sun pitää ehdottomasti selvittää omat traumasi, koska näkemyksesi parisuhteista, rakkaudesta ja turvallisuudesta on ihan vinoutunut. On mahdollista eheytyä ja löytää turva omasta itsestään. Silloin et enää tarvitse väkivaltaista ja kontrolloivaa ihmistä pitämään sua siinä oikeasti löysässä hihnassa.
Tottakai huomaan ja tiedostan. Siksi uusi puolisoni onkin edellisen vastakohta. Ei kontrolloi, ei ole väkivaltainen, ei ole mustasukkainen vaan tasainen, luotettava ja rauhallinen.
Ja tiedostan myös sen että turvattomuus johtuu siitä kun kukaan ei kysele ja kyttää perään. Siitä syntyy myös olotila että toinen ei välitä koska edellisessä suhteessa välittäminen osoitettiin neuroottisella kontrolloimisena ja kyttäämisenä. Ero on liian suuri ja kun ei ole koskaan olmut normaalissa suhteessa ei ole konkreettista mallia siitä mitä sen pitäisi olla.
Tottakai olen tiennyt aina eläväni epänormaalissa ja epäterveessä suhteessa, mutta jos niistä vaan käveltäisi pois "kasvata selkärankaa" tyyppisesti niin eihän kellään olisi ongelmia.
Tuollaisiin suhteisiin ajaudutaan nuorena,ei tunnisteta tilanteita ja varoitusmerkkejä ennenkuin on myöhäistä. Pikkuhiljaa epänormaalit asiat muuttuvat suhteessa normaaleiksi, aletaan traumatisoitua, keksitään tekosyitä, pelkoja.
Ne on suojakeinoja ja selviytymiskeinoja. Itse pelkäsin että mies sekoaa totaalisesti ja vahingossa tekee jotain lapsille, siksi kärsin 15 vuotta suhteessa koska en saanut edes viranomaisilta tarpeeksi turvan tuntua lähteä suhteesta.
Alue: Aihe vapaa
Adhd-aivot on vähän kuin narkkarin aivot eli sitä hakee jatkuvasti dopamiinia jostain, koska aivot ei tuota sitä normaalisti. Se voi johtaa draamailuun ja epämääräiseen emotionaaliseen levottomuuteen.
Jos ADHD:n lisäksi on vielä kiintymyssuhdetraumaa, kuten sulla selkeästi edellisen suhteesi perusteella on, tasainen normaali parisuhde voi tuntua tosi vieraalta ja siksi ahdistavalta.
Ajattele sun tunne- ja toimintamalleja tienä, johon muodostuu urat siihen kohtaan missä yleensä ajetaan. Jos ajat 15 vuotta yhdessä kohdassa tietä, renkaista jää siihen melkoisen syvät urat. Voi olla tosi vaikeaa opetella ajamaan niiden urien ulkopuolella. Eli jos oot pitkään tottunut parisuhteen olevan draamaa, turvattomuutta ja riitaa, sun aivot alkaa hakeutua siihen draamaan, turvattomuuteen ja riitaan, vaikka sille ei enää olisi varsinaisesti mitään syytä.