Mieheni haluaisi huudattaa lapsen uneen
Minulla ei riitä kylmyys huudattaa lasta uneen. Saan lapsen ihan hyvin päikkäreille ja yöunille, kun noudatan rutiineja ja ulkoilen lapsen kanssa. Lapsemme on innostuva, energinen, eikä ehkä kaikista helpoin nukahtaja.
Päiväunille vien lapsen makkariin rauhoittumaan, mutta jos mies on kotona, hän meluaa, eikä välitä rutiineistani. Jos lapsi ei nukahda, hänen ratkaisu on jättää vain lapsi itkuhuutamaan pinnasänkyynsä. Lapsi huutaisi vaikka tunnin, jos antaisin, mutta sydämeni ei kestä. Rauhoittelen lasta ja annan hänen vaikka nukahtaa viereeni.
Iltaisin hän nukahtaa nykyään myös viereeni. Luemme kirjoja ja hän usein nukahtaa 15 minuutissa. Siirrän hänet sitten pinnasänkyyn. Valitettavasti lapsi herätessä haluaa viereeni takaisin. Yhdessä vaiheessa hän nukkui tyytyväisenä pinnasängyssä, mutta ulkomaan matkat muutti kaiken.
Olemme vuoden sisällä olleet neljä kertaa ulkomailla (mieheni tahdosta), kaikki eri hotellit, oudot päivärytmit ja aikaerot ovat usein sekoittaneet lapsen unirytmiä. Lapsi on myös nukkunut vieressämme paljon, jos hotellissa ei ole tuotu heti pinnasänkyä tai heillä ei ole sellaista ollut.
Mieheni on ulkoistanut kaiken nukutusvastuun minulle, koska itse uskoo vaan lapsen hylkäämiseen ja huudattamiseen. Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (78)
Se huudattaminen on aika vanhanaikainen tapa, näin toimittiin vielä 20v sitten kun sain esikoisen, hänestä on silti kasvanut täysin tasapainoinen nuori.
Nuoremmat lapset ovat meillä saaneet "tassuttelu" unikoulua. Ja tää iltatähti nukkuu vieressä vaikka on jo 5v, voit hommata oman sängyn sulle ja lapselle, jos kumppania häiritsee/ ei saa unta samassa sängyssä.
Onko mies muutenkin vökivaltainen? Onko hän siis tunnekylmä, vai puuttuuko häneltä tietoa? Jälkimmäisessä tapauksessa voi jonkin oppaan lukeminen auttaa.
Huuda miehelle Tauskia, niin hänkin itkee.
Miehen tapa on haitallinen. Siirrä mies ulkoruokintaan peitto kainalossa, katsotaan kuinka pitkään hän siellä itkee ja huutaa ennen kuin oppii nukkumaan hyvät unet yksin pakkasessa.
Joku lastenlääkäri sanoi, että lapsille pitäisi antaa mahdollisuus oppia itse nukahtamaan. Mitä enemmän rutiineja, mitä enemmän tassuttelua ja hätää siitä, että eikö se nuku - sitä sitkeämmin lapsi rutiineja vaatii silkasta pelosta. Vanhemman pelko tarttuu lapseen.
Supernannyssa oli perhe, jossa lasta nukutettiin tuntitolkulla. Nanny saapui paikalle, kertoi lapselle, että nyt sulla on sun oma hetki sun sängyssä ja sitten lapsi jätettiin huoneeseensa. Jonkun aikaa vollotti ja sitten nukahti. Vanhemmista kamalaa antaa lapsen itkeä, mutta se oli ainoa keino antaa lapselle lupa nukahtaa ilman rutiineja, joita äiti tarvitsi!
Meillä ei ole koskaan nukutettu lapsia ja hyvin nukkuvat. he tunnistavat itse, koska väsyttää ja osaavat kömpiä sopivaan paikkaan unille. Yhdessäolo on meillä kaikkea muuta kuin tuntikaupalla tassuttelua ja hyssyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tapa on haitallinen. Siirrä mies ulkoruokintaan peitto kainalossa, katsotaan kuinka pitkään hän siellä itkee ja huutaa ennen kuin oppii nukkumaan hyvät unet yksin pakkasessa.
Mies saattaa siirtyö perheestä pois tilanteessa, jossa ainoat tavat olla lapsen kanssa ovat ulkoilu ja nukuttaminen. Siinä kun tuntitolkulla nukuttaa, niin ehtisi opettamaan lapselle vaikka mitä eli hukkaanheitettyä aikaa moinen.
En varmaan voisi asua tyypin kanssa joka hylkää lapsen yksin itkemään. Se olisi liikaa. Haluaisin luotettavan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Se huudattaminen on aika vanhanaikainen tapa, näin toimittiin vielä 20v sitten kun sain esikoisen, hänestä on silti kasvanut täysin tasapainoinen nuori.
Nuoremmat lapset ovat meillä saaneet "tassuttelu" unikoulua. Ja tää iltatähti nukkuu vieressä vaikka on jo 5v, voit hommata oman sängyn sulle ja lapselle, jos kumppania häiritsee/ ei saa unta samassa sängyssä.
Unikoulu on eri asia kuin nukuttaminen. Miksi sen lapsen vierellä on oltava tuntitolkulla opettamassa, että yksin nukahtaminen on jotenkin väärin.
Siis olet ihan oikeasti opettanut lapsen siihen, että koti on hipihiljaa, kun hän nukkuu? No ei ihme, että äisiys on hankalaa nykyisin. Lapsen piti olla osa perhettä, ei sen keskipiste.
Kiitos vastauksista kaikille. Mieheni on asiassa tosiaan vanhanaikainen ja sanoo, että niin hänetkin lapsena nukutettiin. Ja kyllä, mieheni osaa olla halutessaan henkisesti väkivaltainen ihminen. Itse olen liian empaattinen ja herkkä, että itkettäisin tahallani lastani.
Olen lukenut lastenpsykiatrien arvioita ns. huudatuskoulusta ja sen haitallisuudesta. Mieheni ei vain tajua. Minusta tärkeintä olisi nyt vaan olla matkustelematta ja antaa lapsen palata normaalimpaan unirytmiin ja päivärutiineihin.
Vierailija kirjoitti:
minkä ikäinen lapsi on?
Just täytti vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Siis olet ihan oikeasti opettanut lapsen siihen, että koti on hipihiljaa, kun hän nukkuu? No ei ihme, että äisiys on hankalaa nykyisin. Lapsen piti olla osa perhettä, ei sen keskipiste.
Ei mulle äitiys ole hankalaa, vaan miehen arvojen ja käytöksen sietäminen. Hän saattaa siis paukuttaa ovia kovaäänisesti tai sahata puita sisällä, kun lapsen pitäisi nukahtaa. Kun lapsi nukahtaa, saa olla melua. Olen ollut päiväkodissa töissä ja kyllä sielläkin rauhoitetaan nukkumahetki.
Ap - unohdin ap:n muihin kommentteihin laittaa
Vierailija kirjoitti:
Joku lastenlääkäri sanoi, että lapsille pitäisi antaa mahdollisuus oppia itse nukahtamaan. Mitä enemmän rutiineja, mitä enemmän tassuttelua ja hätää siitä, että eikö se nuku - sitä sitkeämmin lapsi rutiineja vaatii silkasta pelosta. Vanhemman pelko tarttuu lapseen.
Supernannyssa oli perhe, jossa lasta nukutettiin tuntitolkulla. Nanny saapui paikalle, kertoi lapselle, että nyt sulla on sun oma hetki sun sängyssä ja sitten lapsi jätettiin huoneeseensa. Jonkun aikaa vollotti ja sitten nukahti. Vanhemmista kamalaa antaa lapsen itkeä, mutta se oli ainoa keino antaa lapselle lupa nukahtaa ilman rutiineja, joita äiti tarvitsi!
Meillä ei ole koskaan nukutettu lapsia ja hyvin nukkuvat. he tunnistavat itse, koska väsyttää ja osaavat kömpiä sopivaan paikkaan unille. Yhdessäolo on meillä kaikkea muuta kuin tuntikaupalla tassuttelua ja hyssyttelyä.
Rutiinit ei ole välttämättä sama asia kuin nukuttaminen. Meidän perheessä rutiinit on kaikki ne asiat mitä tehdään ennen nukkumaanmenoa. Iltapala, pesu, rauhoittuminen ja satukirjan lukeminen. Joissakin perheissä nukuttaminen tapahtuu sängyssä, sylissä, sohvalla, paijaten, laulaen tms. Meillä on rutiinit mutta ei mitään ihme nukuttamihössötystä. Mitä enemmän hösäät lapsen kanssa nukkuma-aikana, sitä riippuvaisemmaksi lapsi tulee sun hösäämisestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Joku lastenlääkäri sanoi, että lapsille pitäisi antaa mahdollisuus oppia itse nukahtamaan. Mitä enemmän rutiineja, mitä enemmän tassuttelua ja hätää siitä, että eikö se nuku - sitä sitkeämmin lapsi rutiineja vaatii silkasta pelosta. Vanhemman pelko tarttuu lapseen.
Supernannyssa oli perhe, jossa lasta nukutettiin tuntitolkulla. Nanny saapui paikalle, kertoi lapselle, että nyt sulla on sun oma hetki sun sängyssä ja sitten lapsi jätettiin huoneeseensa. Jonkun aikaa vollotti ja sitten nukahti. Vanhemmista kamalaa antaa lapsen itkeä, mutta se oli ainoa keino antaa lapselle lupa nukahtaa ilman rutiineja, joita äiti tarvitsi!
Meillä ei ole koskaan nukutettu lapsia ja hyvin nukkuvat. he tunnistavat itse, koska väsyttää ja osaavat kömpiä sopivaan paikkaan unille. Yhdessäolo on meillä kaikkea muuta kuin tuntikaupalla tassuttelua ja hyssyttelyä.
Rutiineilla tarkoitan, että illalla vähennän valoja ja melutasoa, syödään iltapala, pesen lapsen hampaat ja sit mennään makkariin rauhoittumaan. Usein nukahtaa 15 minuutissa kun päivissä on suht samanlainen rytmi.
Tuota miehenikin sanoo, että lapsen pitäisi opetella rauhoittumaan itse, mutta kun ei tosiaan rauhoitu ja minä en pysty tuntia sitä huutoa kuuntelemaan ja lapsi hakkaa päätä pinnasänkyyn jne.
Tää matkailu ja epäsäännöllisyys on minusta vaan pilannut aiemmat systeemit, kun lapsi rauhoittui helpostikin pinnasänkyyn kun vieressä hetken lauleli.
Meidän lapsi ei oo ikinä vaan kömpinyt itse nukkumaan. Vauhti vaan lisääntyy illalla, jos ei noudata noita rutiineja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Supernannyssa oli perhe, jossa lasta nukutettiin tuntitolkulla. Nanny saapui paikalle, kertoi lapselle, että nyt sulla on sun oma hetki sun sängyssä ja sitten lapsi jätettiin huoneeseensa. Jonkun aikaa vollotti ja sitten nukahti. Vanhemmista kamalaa antaa lapsen itkeä, mutta se oli ainoa keino antaa lapselle lupa nukahtaa ilman rutiineja, joita äiti tarvitsi!
Supernanny on boomeri. Kannattaa vanhanaikaista kasvatusta kuten huudattamista ja jäähyjä. Lapsen tunnetaitoja Supernanny ei huomioi mitenkään.
Lapsesta kasvaa heikko jos liikaa paapoo ja parinkymmenen vuoden päästä voitte miettiä miksi lapsenne ei käy töissä sekä mikä meni vikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista kaikille. Mieheni on asiassa tosiaan vanhanaikainen ja sanoo, että niin hänetkin lapsena nukutettiin. Ja kyllä, mieheni osaa olla halutessaan henkisesti väkivaltainen ihminen. Itse olen liian empaattinen ja herkkä, että itkettäisin tahallani lastani.
Olen lukenut lastenpsykiatrien arvioita ns. huudatuskoulusta ja sen haitallisuudesta. Mieheni ei vain tajua. Minusta tärkeintä olisi nyt vaan olla matkustelematta ja antaa lapsen palata normaalimpaan unirytmiin ja päivärutiineihin.
Miksi lapsi pitää nukuttaa, miksi lapsi ei saisi nukahtaa omia aikojaan? Opetat lapselle, että uni on pelottava asia ja jotta se ei tulisi, on äiti tässä vieressä ja suojelee.
No oikeassa elämässä lapsista tulee ihan normaaleja kun iltasadun ja peittelyn jälkeen sanotaan hyvää yötä, jos huutaa niin huutaa. Sinä olet itse opettanut lapsesi siihen että huutamalla saa, odota kun kasvaa niin mitä sitten teet kun huutaa ?
Ei ole samoja kokemuksia, sillä olemme lukeneet nykyaikaisia kasvatusoppaita, joissa hyvin selkeästi sanotaan, että vauvaa tai pientä lasta EI saa hylätä itkemään yksikseen.
Meillä mies on myös psyykkisesti normaali, ja hänellä on hyvät tunnetaidot ja empatiakykyä, ei hänkään saattaisi kuunnella lapsen itkua tai tahallaan itkettää.