Lue keskustelun säännöt.
Teini ei kerro mitään, ennen kuin on pakko. Ärsyttää.
26.01.2023 |
Teini ei kerro oma-aloitteisesti mitään koska te vaan suututte.
Ja me taas suututaan, koska hän ei ole kertonut mitään ajoissa. Ei asiasta, vaan siitä ettei ole kerrottu.
Esim. Ei kerro huonosta koetuloksesta, kun me suututaan. Me ei olla kouluasioista suututtu aiemminkaan, mun mielestä se on teinin vastuulla, miten hommansa hoitaa. Mutta ennen kehityskeskustelua hän sitten varttia ennen kertoo että tapahtunut sitä ja sitä ja huono numero. No siinä jää tasan 5 minuuttia aikaa päästä kärryille ja ärsytys ja suuttuminen syntyy siitä, ettei taas ole ajoissa kerrottu mitään.
Nyt on jo ahdistus, kun hän viestittää tai avaa suunsa, että mitä nyt, mihin pitää taas minuutissa reagoida. Ja tästä on puhuttu monta kertaa, että jos meille vanhemmille kertoisi ajoissa jotain, voitaisiin auttaa, jutella, tukea. Mutta kun asiat heitetään meille minuuttia ennen kuin pitää puolustaa niin stressiksi menee ja silloin suuttuu helpommin.
Kommentit (32)
Kuka sen teinin sinne pussin pohjalle oikein vie?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen teinin sinne pussin pohjalle oikein vie?
No esimerkiksi menee bussilla, mutta myöhemmin ei enää olekaan bussivuoroa takaisin kaverin luota.
Vierailija kirjoitti:
Niin että miten saisi lapsen ymmärtämään, että yhteiselon kannalta tietty suunnitelmallisuus ja ennakointi ja kommunikointi olisi tarpeen.
Esim. Jos on suunniteltu yökyläilyä tai kaupunkireissuja, mihin tarvii kuljetusta tai hankintoja, niin olisi hyvä vaikka päivääkin ennen ilmoittaa, eikä niin, että nyt oon Pussinpohjalla, voisko joku hakee 5 min päästä.
Ap
Ei teinit osaa ennakoida päivää ennen missä ovat.
Nainen valittaa kun ei saa tyydytettyä uteliaisuutta pyytämättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka sen teinin sinne pussin pohjalle oikein vie?
No esimerkiksi menee bussilla, mutta myöhemmin ei enää olekaan bussivuoroa takaisin kaverin luota.
Kiva kun kysyy teiltä kyytiä, eikä huitele teillä tietymättömillä.
Ne automatkat on just parasta aikaa jutella teinin kanssa. Autosta ei pääse edes kesken pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että miten saisi lapsen ymmärtämään, että yhteiselon kannalta tietty suunnitelmallisuus ja ennakointi ja kommunikointi olisi tarpeen.
Esim. Jos on suunniteltu yökyläilyä tai kaupunkireissuja, mihin tarvii kuljetusta tai hankintoja, niin olisi hyvä vaikka päivääkin ennen ilmoittaa, eikä niin, että nyt oon Pussinpohjalla, voisko joku hakee 5 min päästä.
Ap
Mikä siinä on että naisten pitää päästä suunnittelemaan kaiken kuukausia etukäteen kun kuitenkin tietää että ärsyyntyy/loukkaantuu/suuttuu jos etukäteen tehdyt suunnitelmat ei toteudu. Miksi ei vain voi elää elämää ilman etukäteistä suunnittelua?
Eivät tietenkään osaa ennakoida, kun ei tarvitse. Muutaman kerran kun sen 15-20 km kävelee, niin oppii kummasti ennakoimaan. Minkä takia näin yksinkertaisia asioita täytyy selittää? Varoittaa voi tietysti seuraavaa kertaa varten etukäteen, että kyytiä ei tule, jollei asiasta ole ajoissa keskusteltu. Miten ihmiset ennen selvisivät, kun ei ollut jokaiselle henkilökohtaista kyytiä? Eikä julkista liikennettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla puolustaa?
Ja kai sinä seuraat Wilmaa?
Joo, seuraan wilmaa, sinne ei koulutapahtumista merkitä mitään. Numerot joo, ja yhden kerran viime vuonna oli maininta, että on kiroillut. Mitään muuta mainintoja ei ollut.
Puolustaa esim. Yksi luokkakaveri oli sanonut kuraattorille, että lapseni ei huomioi häntä. Kuraattori oli miettinyt, että pitääkö aloittaa tutkimus koulukiusaamisesta. Eli lapseni on miettinyt syytetäänkö häntä koulukiusaamisesta, mutta ei kertonut meille mitään.
Ja homma selvisi, että tämä kaveri haluaa että he hengailisivat kahdestaan, kun lapseni on mielummin isommassa porukassa, mihin tämä kaveri on tervetullut. Eli lapseni ei halunnut hyppiä kaverin pillin mukaan, niin koulukiusaamista epäillään.
Tuo kuraattoritarina ei kuulosta uskottavalta.
Eikä sinne kouluun nyt ylipäätään pidä mennä asenteella, että puolustaa henkeen ja vereeen.
Tämä kaveri käy säännöllisesti kuraattorin juttusilla ja oli näin maininnut.
Ja toki omiaan puolustaa, jos aiheettomia syytöksiä tulee. Ja niitä on siis tullut. Eli siitä syystä sanavalinta puolustaa.
Sulla on siis ongelma, kun et ehdi hahmottelemaan kuraattorille puolustuspuheenvuoroa lapsesi toiminnasta. Miksi asioita ei voi selvittää siellä koululla neutraalilla asenteella?
Olisiko tässä syy puhumattomuudelle? Leijonamamma-asenne voi teinistä olla noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auktoriteettiin perustuvan kasvatuksen ongelmana on, että lapsi tai nuori alkaa salata asioita ja avoin keskustelu ei ole mahdollista. Kuitenkin teidän kasvatustyylissä on myös hyviä puolia ja varmaan keskusteleva tyyli ei sopisi teille.
Niin, tässä ei nyt varsinaisesti keskustella meidän kasvatustyylistä, varmasti ollaan tehty paljon virheitä, mutta auktoriteettiseksi en sitä kuvailisi. En myöskään tiedä mistä sinä sen sellaiseksi päättelit.
3 lasta on samoin periaattein kasvatettu, vain tämä kolmas on päättänyt olla kertomatta mitään. Vastailee yhdellä sanalla, kaikki on aina ok/hyvin/ihan kivasti.
Ap
Vaikka varsinaisesti keskustelu ei koskisi kasvatustyyliänne, niin se on kuitenkin suoraan vaikuttaa lapsen käytökseen ja näinollen on aivan olennainen asia tässä keskustelussa. Jostain syystä se lapsi ei teille kerro asioita, eikä hänen käytöstään voi kukaan muu väkisin muuttaa kuin hän itse. Tällöin se vanhempien/sinun suhtautuminen ja reagoinnit muuttuu erittäin merkitykselliseks teinin kommunikoinnin suhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auktoriteettiin perustuvan kasvatuksen ongelmana on, että lapsi tai nuori alkaa salata asioita ja avoin keskustelu ei ole mahdollista. Kuitenkin teidän kasvatustyylissä on myös hyviä puolia ja varmaan keskusteleva tyyli ei sopisi teille.
Toisaalta jotkut lapset on vaan sellasia, että ne ei kerro. Mulla on kaksi lasta ja toinen kyllä avautuu henkilökohtaisista asioistaan, toinen ei. Luonne-erona olen tätä pitänyt.
Lisäksi lapset pitää erilaisia asioita tärkeitä ja kertomisen arvoisina. Esim. mulla lapsena, joskus ekalla luokalla, oli opettajan kanssa joku paha kahnaus. En muista enää mikä, mutta sen verran paha se oli ollut, että opettaja oli soittanut mun äidille, kun sitä oli harmittanut että se menetti niin pahasti hermonsa mun kanssa ja huusi mulle (olin todella itsepäinen lapsi, en varmaan ollut suostunut tekemään jotain asiaa ja opettajalla oli hermot menneet.) . Kun tulin kotiin, niin äiti kysyi, että mites koulussa. Mä olin vastannut vain että eipä mitään erikoista, ihan kiva päivä. Voin kuvitella, että mun toinen lapsi ois tämmösessä tilanteessa reagoinut ihan samalla tavalla, kun taas mun toinen lapsi ois varmaan aika laajasti kertonut mitä tapahtui ja miksi ja mitä mieltä hän on tapahtumasta.
Lapsi pelkää teitä tai teidän ärsyyntymistä. Teinä tekisin jotain luottamussuhteen ja lapsen turvallisuudentunteen lujittamiksi.
Nyt ymmärrän mistä käsite pilkunnussiminen on tullut.