Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko musta ikinä äitiä
25.01.2023 |
Elämäni suurin haave; tulla äidiksi. Vaikka mulle myös työ ja harrastukset on tärkeitä, haaveilen lapsen kasvattamisesta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen niin turhautunut. Jo kolmas lääkäri sanoi minulle, että jos haluat lapsia, ole nopea. Olen 28 ja sairastan endometrioosia.
Me ollaan seurusteltu kolme vuotta, ja usein keskusteltu perheen perustamisesta. Miehellä on jo lapsia. Meillä on ollut välillä aika haastavia hetkiä, mutta luotetaan tulevaisuuteen. Mies vaan ei osaa sanoa, milloin se hetki tulee, kun hän haluaa lapsia. Kuulemma sitä ei voi tietää etukäteen.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Aikarajan asettaminen oli hyvä ehdotus. Kannatan.
Itselläni ei ole mitään sairauksia, mutta lapset (tuntemattomasta syystä) saatiin vasta vuosien hoitojen jälkeen lahjasoluilla. Hoitojutuista tiedän siis kohtalaisen paljon. Tuo munasolujen pakastaminen tilanteessasi saattaa olla ok, mutta endo todennäköisesti tuhoaa silti jatkuvasti sitä alustaa, mihin alkion pitäisi kiinnittyä. Lopulta voi olla niin, että vaikka sulla olisi täysien pisteiden munasoluja, täydellisiä alkioita klinikan pakkasessa, niin ne ei pysty kiinnittymään sinne kohtuun. Sinuna kävisin kunnollisella alan klinikankalla konsultaatiossa. Älä jää odottelemaan. Toki tämä voi olla turhaa pelotteluakin. Jotkut endoa sairastavat raskautuvat helposti...
Mä epäilen kiinnittyisikö mulla, kun kohtu on arpinen. Huono ennuste muutenkin, toisessa munasarjassa iso endometriooma ja elimet liimautuneet yhteen. Tää tilanne saa masennuksen partaalle
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät miehen lapset riitä?
Ihmisiä ei voi ikinä olla liikaa...
Täyä se on kun tyhmät lisääntyy. Minkä ihmeen takia sulla pitää olla lapsellinen mies jonka stressiä ja jälkeläisten köyhyyttä omasi lisäisi. Eikö nyt kannattaisi ensiksi hankkia lapseton mies?
Vierailija kirjoitti:
Mene "ravintola"an "tanssi"maan . Kivat sedät hoitelee hommat.
Jotkut pojat ovat sellaisia että tekevät tarpeensa niihin helppoihin joiden jalat leviää.
Vierailija kirjoitti:
Täyä se on kun tyhmät lisääntyy. Minkä ihmeen takia sulla pitää olla lapsellinen mies jonka stressiä ja jälkeläisten köyhyyttä omasi lisäisi. Eikö nyt kannattaisi ensiksi hankkia lapseton mies?
Koska lisääntybien miesten absoluuttinen määrä on huomattavasti pienempi kuin naisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jo nyt on ollut haastavaa suhteessa, ei kannata tehdä lapsia, varsinkin kun niitä on jo kumppanilla, lapset eivät todellakaan aina vaan ihan helposti sopeudu toistensa seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikarajan asettaminen oli hyvä ehdotus. Kannatan.
Itselläni ei ole mitään sairauksia, mutta lapset (tuntemattomasta syystä) saatiin vasta vuosien hoitojen jälkeen lahjasoluilla. Hoitojutuista tiedän siis kohtalaisen paljon. Tuo munasolujen pakastaminen tilanteessasi saattaa olla ok, mutta endo todennäköisesti tuhoaa silti jatkuvasti sitä alustaa, mihin alkion pitäisi kiinnittyä. Lopulta voi olla niin, että vaikka sulla olisi täysien pisteiden munasoluja, täydellisiä alkioita klinikan pakkasessa, niin ne ei pysty kiinnittymään sinne kohtuun. Sinuna kävisin kunnollisella alan klinikankalla konsultaatiossa. Älä jää odottelemaan. Toki tämä voi olla turhaa pelotteluakin. Jotkut endoa sairastavat raskautuvat helposti...
Mä epäilen kiinnittyisikö mulla, kun kohtu on arpinen. Huono ennuste muutenkin, toisessa munasarjassa iso endometriooma ja elimet liimautuneet yhteen. Tää tilanne saa masennuksen partaalle
ap
AP, kun laittaa yhteen kaiken kertomasi, niin mies ei todennäköisesti edes usko että voit raskautua, ja tähän päälle vielä pelaa aikaa!
Aloita hedelmöityshoidot itsellisesti joka tapauksessa nyt. Mies miettiköön. Jos raskaudut lahjasiittiöillä niin sitten seuraava askel mikä tuntuu parhaalta. Hedelmöityshoidoissa käyminen ei ole mitenkään pettämistä, ja miestähän ei haittaa jos lapsi ei ole hänestä lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta seuranneena, eräs tuttu nainen oli avoliitossa miehen kanssa, jolla oli jo lapsi. Mies vedätti vuosikausia naista lupaamalla miettiä yhteistä lasta. Lopulta tuttavani oli jo reilusti yli 30v. todetessaan, että täytyy etsiä uusi puoliso, mikäli haluaa oman lapsen. Välillä näitä vedättäjiä siis on. Velana olen itse sanonut alkutaipaleella, etten halua lasta. Kumppanini oli samaa mieltä 18 vuotta, kunnes muutti mielensä ja erosimme. Tuollaisessa asiassa ei voi oikein tehdä kompromissia.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakin kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Ap
No minulla on, päinvastoin. Mies on haaveillut lapsesta siitä saakka kun alettiin seurustelemaan. Itselläni oli kaksi lasta ja traumaattinen avioliitto takana. Ei todellakaan houkutusta alkaa samaan uudelleen. Sanoin ensin heti alussa, että en enää koskaan tee lapsia! Mieheni muutaman kuukauden mietintätauon jälkeen halusi jatkaa seurustelua.
Mentiin naimisiin ja vuodet vierivät, mutta miehen hiljainen haave edelleen kyti. Mietin usein, että olenko aivan liian itsekäs, jos hän ei koskaan saisi lasta minun vuoksi?
Valintanahan hänellä olisi lähteä ja etsiä toinen jonka kanssa tehdä lapsi tai tyytyä minun jo pian aikuisiin lapsiini. Itse aloin tulemaan jo siihen ikään että alkaa olla viimeiset ajat, jos meinaa..
En tiedä, varmaan olen hullu tai sit vain niin rakastunut hullu.. mutta jätimme 6kk sitten ehkäisyn pois ja nyt olen alkuvaiheissa raskaana.
Toivottavasti en kadu tätä päätöstäni koska ilman tuota mieheni suurta haavetta en olisi enää milloinkaan tähän itseäni laittanut.
Nyt tosin päätin ottaa sen vastaan mitä tulee ja nauttia joka hetkestä kipuineen ja vaivoineen.
Ymmärrän silti miestäsi, mutta koska sinulla on rajallinen aika, en viivyttelisi asian kanssa mikäli se on tärkeä. Itse sanoisin suoraan, että valitettavasti en voi enää odottaa ja tämä päättää avioliittomme, mikäli emme lasta yhdessä halua. Hän sitten tehköön päätöksensä tai sinä. Kumman valitset?
Itse en joutunut tuon valinnan eteen koska tein sen selväksi jo alussa, mutta myöhemmin aloin miettimään asiaa myös mieheni kannalta ja siirsin osan itsekkyydestäni sivuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla on, päinvastoin. Mies on haaveillut lapsesta siitä saakka kun alettiin seurustelemaan. Itselläni oli kaksi lasta ja traumaattinen avioliitto takana. Ei todellakaan houkutusta alkaa samaan uudelleen. Sanoin ensin heti alussa, että en enää koskaan tee lapsia! Mieheni muutaman kuukauden mietintätauon jälkeen halusi jatkaa seurustelua.
Mentiin naimisiin ja vuodet vierivät, mutta miehen hiljainen haave edelleen kyti. Mietin usein, että olenko aivan liian itsekäs, jos hän ei koskaan saisi lasta minun vuoksi?
Valintanahan hänellä olisi lähteä ja etsiä toinen jonka kanssa tehdä lapsi tai tyytyä minun jo pian aikuisiin lapsiini. Itse aloin tulemaan jo siihen ikään että alkaa olla viimeiset ajat, jos meinaa..
En tiedä, varmaan olen hullu tai sit vain niin rakastunut hullu.. mutta jätimme 6kk sitten ehkäisyn pois ja nyt olen alkuvaiheissa raskaana.
Toivottavasti en kadu tätä päätöstäni koska ilman tuota mieheni suurta haavetta en olisi enää milloinkaan tähän itseäni laittanut.Nyt tosin päätin ottaa sen vastaan mitä tulee ja nauttia joka hetkestä kipuineen ja vaivoineen.
Ymmärrän silti miestäsi, mutta koska sinulla on rajallinen aika, en viivyttelisi asian kanssa mikäli se on tärkeä. Itse sanoisin suoraan, että valitettavasti en voi enää odottaa ja tämä päättää avioliittomme, mikäli emme lasta yhdessä halua. Hän sitten tehköön päätöksensä tai sinä. Kumman valitset?
Itse en joutunut tuon valinnan eteen koska tein sen selväksi jo alussa, mutta myöhemmin aloin miettimään asiaa myös mieheni kannalta ja siirsin osan itsekkyydestäni sivuun.
Tilanne on ihan eri, koska sinua kiinnosti miehen unelma. AP:n miestä ei kiinnosta.
Ymmärtääkseni pitää olla ollut vuosi ns. virallisesti sinkku (eli ei avio- eikä avoliitossa), ennen kuin varsinaisia hoitoja voidaan itselliselle äidille aloittaa. Toki prosessi hoitojen aloittamiseksi vie ison osan siitä vuodesta, mutta jos sille tielle haluat lähteä, kannattaa erota mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jättäkää se kortsu vaan jo pois. Ihme on jos ekasta tuut raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät miehen lapset riitä?
Niillähän on jo äiti. Ja mitäs sitten jos eroavat? Ei ne lapset äitipuolelle jää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni pitää olla ollut vuosi ns. virallisesti sinkku (eli ei avio- eikä avoliitossa), ennen kuin varsinaisia hoitoja voidaan itselliselle äidille aloittaa. Toki prosessi hoitojen aloittamiseksi vie ison osan siitä vuodesta, mutta jos sille tielle haluat lähteä, kannattaa erota mahdollisimman pian.
Tuskin yksityisellä tällaisia ehtoja. Ja tosiaan Virossa voi myös käydä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt selväksi, että tilanne on tämä ja haluan varmuuden siitä, haluaahan hänkin lapsia. Haluaa kuulemma, olisi muuten sanonut heti alussa, että ei halua. Mutta ei vaan tiedä milloin.
Miten puhun tästä, ilman että tulee fiilis uhkailusta? Todella vaikeaa
Ap
Naiset ihan turhaan pelkään etenkään tässä asiassa sitä, että puhe ja faktojen kertominen olisi uhkailua. Sinä et voi uhrata itseäsi ja mahdollista äitiyttäsi miehen mahdollisen mielipahan välttelyn edessä. Mieti nyt millaista asiaa olet uhraamassa! Minä tein selväksi miehelleni heti alusta lähtien, että jos hän ei halua enempää lapsia, niin suhde ei jatku. Ja myöhemmin tein selväksi, että hetki on nyt tämän vuoden puolella, ei myöhemmin (viime vuonna) koska ikä alkoi tulla vastaan. Varasin kierrukan poistoon ajan ja aika oli miehen tiedossa. Ja ihan tasan tarkkaan olisin lähtenyt jos mies olisi alkanut peruuttelemaan.
Täydellistä aikaa lapsen tulolle ei olekaan eikä riidatonta parisuhdetta. Jos mies näitä vaatii, hän valitettavasti vedättää sinua ja tekee sen tietoisesti. Sanot miehellesi oman aikataulusi: lapsi alulle tämän vuoden aikana tai suhde on siinä, koska sinä et voi enää odottaa. Se ei ole pakottamista, vaan kerrot omat rajasi ja tarpeesi ja ehtosi. Se ei ole myöskään kiristystä, vaan avointa selkeää kommunikaatiota asiasta joka on sinulle ehdottoman tärkeä.
Me saimme lapsen viime vuoden syksyllä ja en olisi halunnut missata tätä mistään hinnasta. Vaikka äitiys on rankkaa, on tämä myöskin ihanaa. Oma lapsi on maailman parhain asia ja jos sellaisen haluaa, niin älä anna miehen vedättää sinua. Tulet muuten myöhemmin katkeraksi ja vihaiseksi. Naisilla ei ole aikaa hukattavaksi, se on vain biologinen fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakin kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Ap
No minulla on, päinvastoin. Mies on haaveillut lapsesta siitä saakka kun alettiin seurustelemaan. Itselläni oli kaksi lasta ja traumaattinen avioliitto takana. Ei todellakaan houkutusta alkaa samaan uudelleen. Sanoin ensin heti alussa, että en enää koskaan tee lapsia! Mieheni muutaman kuukauden mietintätauon jälkeen halusi jatkaa seurustelua.
Mentiin naimisiin ja vuodet vierivät, mutta miehen hiljainen haave edelleen kyti. Mietin usein, että olenko aivan liian itsekäs, jos hän ei koskaan saisi lasta minun vuoksi?
Valintanahan hänellä olisi lähteä ja etsiä toinen jonka kanssa tehdä lapsi tai tyytyä minun jo pian aikuisiin lapsiini. Itse aloin tulemaan jo siihen ikään että alkaa olla viimeiset ajat, jos meinaa..
En tiedä, varmaan olen hullu tai sit vain niin rakastunut hullu.. mutta jätimme 6kk sitten ehkäisyn pois ja nyt olen alkuvaiheissa raskaana.
Toivottavasti en kadu tätä päätöstäni koska ilman tuota mieheni suurta haavetta en olisi enää milloinkaan tähän itseäni laittanut.Nyt tosin päätin ottaa sen vastaan mitä tulee ja nauttia joka hetkestä kipuineen ja vaivoineen.
Ymmärrän silti miestäsi, mutta koska sinulla on rajallinen aika, en viivyttelisi asian kanssa mikäli se on tärkeä. Itse sanoisin suoraan, että valitettavasti en voi enää odottaa ja tämä päättää avioliittomme, mikäli emme lasta yhdessä halua. Hän sitten tehköön päätöksensä tai sinä. Kumman valitset?
Itse en joutunut tuon valinnan eteen koska tein sen selväksi jo alussa, mutta myöhemmin aloin miettimään asiaa myös mieheni kannalta ja siirsin osan itsekkyydestäni sivuun.
Miksi on itsekästä olla haluamatta lapsia? Sen takia kun mies niitä haluaa?
Jos äitiys ja lapsi on suurin haaveesi, niin kannattaa lähteä HETI toteuttamaan sitä. Jos mies ei ymmärrä tilannettasi, niin hän ei ole se oikea. Voitko mennä hoitoihin lahjasoluilla, tai sitten kiireellä etsimään uusi mies, jonka kanssa tilanne selväksi alkumetreiltä asti. Lapsen saaminen ei ole itsestään selvyys kenellekään, mutta tilanteessasi se on todennäköisesti haastavaa. Mielestäni kannattaa käydä hyvin syvä ja avoin keskustelu miehesi kanssa. Kadut, jos et yritä toteuttaa haavetta nyt ja myöhästyt.
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakin kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Ap
Tuntemani nainen ei saanut avioliitossaan lasta koska mies "ei ollut valmis".
Sitten mies rakastui toiseen ja perusti perheen hänen kanssaan. Tuntemani naisen hedelmällisyys hiipui ja hän elää yksin. Muuten kyllä arvokasta ja täyttä elämää!! mutta unelma lapsista ja perheestä ei toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jollakin kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Ap
No minulla on, päinvastoin. Mies on haaveillut lapsesta siitä saakka kun alettiin seurustelemaan. Itselläni oli kaksi lasta ja traumaattinen avioliitto takana. Ei todellakaan houkutusta alkaa samaan uudelleen. Sanoin ensin heti alussa, että en enää koskaan tee lapsia! Mieheni muutaman kuukauden mietintätauon jälkeen halusi jatkaa seurustelua.
Mentiin naimisiin ja vuodet vierivät, mutta miehen hiljainen haave edelleen kyti. Mietin usein, että olenko aivan liian itsekäs, jos hän ei koskaan saisi lasta minun vuoksi?
Valintanahan hänellä olisi lähteä ja etsiä toinen jonka kanssa tehdä lapsi tai tyytyä minun jo pian aikuisiin lapsiini. Itse aloin tulemaan jo siihen ikään että alkaa olla viimeiset ajat, jos meinaa..
En tiedä, varmaan olen hullu tai sit vain niin rakastunut hullu.. mutta jätimme 6kk sitten ehkäisyn pois ja nyt olen alkuvaiheissa raskaana.
Toivottavasti en kadu tätä päätöstäni koska ilman tuota mieheni suurta haavetta en olisi enää milloinkaan tähän itseäni laittanut.Nyt tosin päätin ottaa sen vastaan mitä tulee ja nauttia joka hetkestä kipuineen ja vaivoineen.
Ymmärrän silti miestäsi, mutta koska sinulla on rajallinen aika, en viivyttelisi asian kanssa mikäli se on tärkeä. Itse sanoisin suoraan, että valitettavasti en voi enää odottaa ja tämä päättää avioliittomme, mikäli emme lasta yhdessä halua. Hän sitten tehköön päätöksensä tai sinä. Kumman valitset?
Itse en joutunut tuon valinnan eteen koska tein sen selväksi jo alussa, mutta myöhemmin aloin miettimään asiaa myös mieheni kannalta ja siirsin osan itsekkyydestäni sivuun.
Miksi on itsekästä olla haluamatta lapsia? Sen takia kun mies niitä haluaa?
Nainen uhraa itsensä miehen takia, melkoinen palvelus
Kuinka monta lasta miehellä on elätettävänä valmiiksi kesän lisäksi? Mietin vaan sitä että ymmärrän miestä jmkun aika harva on niin rikas että pystyy elättämään eksän ja hänen lapset ja lisäksi sinut ja sinun haluama lapsi