Miksi petetyksi tullut syyttää kolmatta osapuolta eikä puolisoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet ovat tunnetusti helppoa kauraa viettelijöille, jos tulee psriskunnan VÄLIIN toiselle lupautunutta vikittelemään. Ja kun vikitys onnistuu jännite katoaa vikittelijältä ja voi heittää roskiin kunhan sai pariskunnan välit poikki. Siksi.

Tässä näkyy tämä harhakuvitelma, että se kolmas osapuoli on joku kieroilija joka silkkaa pahuuttaan tulee vaan ja rikkoo pariskunnan suhteen. Ei se noin mene, tilanteet on paljon moniulotteisempia. Eiköhän siinä yleensä ole taustalla ihan muut tekijät kuin puhdas ilkeys.

Juurikin tämä. Eiköhän siellä taustalla ole useammin rakastuminen eikä ilkeys tai pahantahtoisuus. Eikä pettävä puoliso ole viaton uhri, joka on joutunut viettelijän pauloihin. Ei hän, jonka kanssa petetään välttämättä edes tiedä olevansa tekemisisä varatun kanssa. Enkä tarkoita, että varattuihin sekaantuminen olisi okei vaan sitä etteivät tilanteet ole niin mustavalkoisia vaikka tietenkin on helpompi ajatella toisen miehen/naisen olevan ilkeä ja pahuuttaan vikittelevän puolisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Se on aina helppo myös ajatella että ei itse koskaan toimisi niinkuin "ne moraalittomat" varattuihin sekaantujat, asetetaan itsensä heidän yläpuolelle ja ajatellaan pettämisen johtuvan vain "niistä muista" huonoista ihmisistä. Ollaan olevinaan eri kastia. Vaikka todellisuudessa kuka tahansa voisi päätyä siihen kolmannen osapuolen rooliin kun tilanteita on niin monenlaisia.

Ihmettelen kyllä, miten siihen voi päätyä? Toki, jos harrastaa paljon yhdenillan juttuja, niin voipi osua kohdalle varattu mies. Mutta se on oma valinta. Mun kimpussa tosiaan on jatkuvasti varattuja miehiä. Ulkonäkö ei syynä voi olla, koska en todellakaan ole yleisillä kriteereillä kaunis, eikä ikinä ole sitä sanottu. Jokin kuitenkin vetoaa niihin miehiin. Jopa kaupungilla kulkiessani puolison kanssa kulkevat varatut miehet jäävät katsomaan :D Tutustuessani miehet eivät edes kerro olevansa varattuja, vaan saan sen selville ihan itse. Ja kyllä, selvitän sen ensin, sitten vasta päästän sinkut lähelle. Selvittäminen on oikeastaan todella helppoa. Halutaanko se tehdä, on sitten aivan eri asia.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009321310.html?utm_medium=pro…

Linkissä esimerkki, jossa kolmas osapuoli olisi ansainnut pesä pallo mailasta molempiin polviinsa leukaperien lisäksi ja akka samalla kertaa potkun per seeseensä ja pihalle.

Millä keinoilla saa muka selville nopeasti ja varmasti, onko joku varattu. Eivätkö osaakin valehdella sujuvasti?

Vierailija kirjoitti:

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009321310.html?utm_medium=pro…

Linkissä esimerkki, jossa kolmas osapuoli olisi ansainnut pesä pallo mailasta molempiin polviinsa leukaperien lisäksi ja akka samalla kertaa potkun per seeseensä ja pihalle.

Hyvä esimerkki myös tilanteesta jossa ei olisi kannattanut jäädä. Matti ei 10 vuoden päästä ole edelleenkään onnellinen tai antanut anteeksi. Mennyt elämä ihan hukkaan.

Up

Jos syyttäisi puolisoaan, joutuisi katsomaan peiliin.

Muualta haetaan se, mitä kotoa ei saa, enkä nyt puhu välttämättä perseseksistä.

Miksi pitäisi syyttää ketään? Tai olla edes vihainen?

Minulle kävi niin, että toinen nainen jopa ilkkui minulle miehen sepittäessä minusta valeita. Mies valehteli että meillä ei ole seksiä ja että minua ei ole kiinnostanut mieheni touhut puoleen vuoteen. Samalla seksiä meillä mieheni kanssa oli kuten aiemmin, useasti viikossa ja kuten aina, hellyyttä ja rakkaudeosoituksia päivittäin.

Selkeästi toinen nainen nautti ahdingostani ja ilkeili kustannuksellani, oli voitonriemuinen voittaessaan kisan miehestäni. Mutta kyllä se kohtalo ja karma vielä tuonkin kevytkenkäisen hoitaa. Kerran pettäjä aina pettäjä. Ero tuli. Kiitos tuon toisen naisen. Löytäjä saa pitää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi niin, että toinen nainen jopa ilkkui minulle miehen sepittäessä minusta valeita. Mies valehteli että meillä ei ole seksiä ja että minua ei ole kiinnostanut mieheni touhut puoleen vuoteen. Samalla seksiä meillä mieheni kanssa oli kuten aiemmin, useasti viikossa ja kuten aina, hellyyttä ja rakkaudeosoituksia päivittäin.

Selkeästi toinen nainen nautti ahdingostani ja ilkeili kustannuksellani, oli voitonriemuinen voittaessaan kisan miehestäni. Mutta kyllä se kohtalo ja karma vielä tuonkin kevytkenkäisen hoitaa. Kerran pettäjä aina pettäjä. Ero tuli. Kiitos tuon toisen naisen. Löytäjä saa pitää.

Silti se sun miehesi on syy sille miksi noin tapahtui.

Itsekin luulin joskus etten ikinä voisi päätyä kolmanneksi pyöräksi. Kuvittelin olevani mokomien yläpuolella ja etten voisi tehdä mitään sellaista. Mutta niin vaan olin typerä ja naiivi kun kerran lankesin yhteen häntäheikkiin heikkona hetkenä. Teinkö tekoni ilkeyttäni tai vahingoittaakseni? En todellakaan. Ihan hirveä olo oli tapahtuneen jälkeen. Otin myös kerrasta opikseni ja pitkään sain tehdä sisäistä työtä, että pystyin antamaan itselleni anteeksi. Kyseinen herra oli erittäin aloitteellinen koko tapahtumassa. Olisinpa ollut tarpeeksi vahva käskeäkseni herran suksia kuuseen. Mutta valitettavasti hän onnistui tarjoamaan olkapäätä heikolla hetkellä. Kovat oppirahat siitä maksoin. Valitettavasti emme ole virheettömiä kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos syyttäisi puolisoaan, joutuisi katsomaan peiliin.

Muualta haetaan se, mitä kotoa ei saa, enkä nyt puhu välttämättä perseseksistä.

Tämäkin. Mutta toisaalta, yleensä ne kolmatta syyttävät ovat niitä jotka haluavat jatkaa yhdessä, ja se puolison syyllisyyden ohittaminen ikäänkuin mahdollistaa sen yhdessä jatkamisen. Jotkut parit alkavat uskottomuuden paljastuttua jopa yhdessä halveksimaan sitä kolmatta pyörää. Ei tarvitse kohdata sitä, että puoliso on oikeastaan epäluotettava m*lkku ja itse on niin säälittävä läheisriippuvainen luuseri että takertuu epäluotettavaan m*lkkuun mieluummin kuin seisoo omilla jaloillaan. Noin niinkuin kärjistettynä. Helpompi keskittää energia jonkun ulkopuolisen vihaamiseen kuin oikeasti käsitellä näitä asioita.

Itse olen aikanaan jatkanut väkivallan jälkeen suhdetta, ja olen joskus tunnistavinani näiden petettyjen vaimojen puheiden alta jotain samansuuntaisia elementtejä kuin itse aikanaan tunsin. Piilotettua häpeää siitä, että on antanut anteeksi jotain mitä ei pitäisi kenenkään itseään kunnioittavan antaa anteeksi. Ja tämä aspekti on niin kipeä, että sitä paetaan hinnalla millä hyvänsä. Uskottomuuden kohdalla helpoin tapa lienee tuudittautua illuusioon, että puoliso on oikeastaan lähes syytön ja kaikki sen ilkeän kolmannen syytä.

Defenssi. Kun syyttää kolmatta osapuolta, ei tarvitse katsoa omaa suhdetta ja omaa ja puolison osuutta. Miksi kolmas pyörä pääsi kiilaamaan suhteeseen? Onko pettäjä jotain vailla omassa suhteessavai muuten vaan häntäheikki?

Up

Minua aidosti kiinnostaa kyllä se miten se pettänyt osapuoli onnistuu selittämään tilanteen niin, että kolmas osapuoli saa syyt niskoilleen... En vain ymmärrä.

Ei haluta myöntää tosiasioita, se tuntematon ulkopuolinen on helppo leimata paholaiseksi jota ilman pettämistä ei olisi tapahtunut. Oikeasti ne pettämisen syyt ja idut ovat olemassa riippumatta kenestäkään ulkopuolisesta, se kolmas osapuoli on vain se kenen kanssa pettäminen todentuu.

Tämä ei ole ehkä edes älyllä ymmärrettävä asia, vaan saattaa olla geeneihin kirjoitettu malli toimia.

Aika monella eläinlajilla on taipumus häätää kilpakosijat matkoihinsa väkivaltaisesti. Ei me ihmiset paljoa erota siitä.

Syytän puolisoa yhtä paljon kuin kolmatta osapuolta

Täysin tietoisesti suhteeseen ryhtyivät tietäen kummankin tahoillaan perheellisiksi suhde ei loppunut edes käryn käydessä kertoo aika paljon ihmisistä kun jatkoivat sairasta peliään seurauksista välittämättä ja tässä niitä oli enemmän kuin vain jonkun mielipaha

Tuossa voi omassa mielessä helposti rakentaa sellaisen narratiivin, että kolmas osapuoli on kierouttaan viekotellut sen pettäjän. Tämä on tapa käsitellä asiaa, luoda tapahtumista sellainen tarina, joka on itselle helpointa hyväksyä. Todellisuuden kanssa näillä tarinoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä.

Ihmiset ei varmaan ajattele kovin järjellisesti kriisitilanteissa. Shokissa tuo on jotenkin ymmärrettävä ajatuskulku, mutta jos kolmannen osapuolen syyllistäminen jatkuu pitkäänkin se vie huomion täysin niistä asioista mihin oikeasti pitäisi keskittyä päästäkseen eteenpäin.