Lue keskustelun säännöt.
"ADHD:n diagnostisiin kriteereihiin lisätään pakollinen todiste ala-asteen koulupsykologikäynneistä."
25.01.2023 |
"ADHD:n diagnostisiin kriteereihiin lisätään pakollinen todiste ala-asteen koulupsykologikäynneistä. Jos potilaalla ei ole käyntejä koulupsykologilla ala-asteelta, ei diagnoosia enää voida asettaa, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Werneri Rottenstein.
ADHD:sta on muodostunut muotisairaus ja uudet diagnostiset kriteerit helpottavat ruuhkaa tutkimusjonoissa, kun karsintoja voi suorittaa jo alkumetreillä sanoo Rottenstein."
Kommentit (124)
Narkomaanit nykyään kalastelevat tätä diagnoosia lääkityksen toivossa. On järjestelmällistä, ilmeisesti noissa piireissä neuvotaan toisia kuinka diagnoosin saa.
Eräs läheinen juuri tämän diagnoosin sai, narkkaamista 15 vuotta takana. On potaskaa.
Muiden motiiveista ei tietoa, miksi joku haluaa väärän diagnoosin varta vasten. Uskon että tälle muutokselle on todellisia perusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojoo, olikin hoax. Ei tuon nimistä lääkäriä ole olemassa. Kuka vaan voi käydä tarkistamassa
Estää tehokkaasti naisten adhd diagnoosit. Tytöt ei riehu / häiriköi kuten pojat, tytöillä ei ole varaa siihen ja heitä rankaistaan heti. Silloin ei päädy myöskään koulu-psykologin juttusille.
Naisvihamielinen suomi voisi jo vähitellen tulla 2020 luvulle. Onneksi en asu enää Suomessa
Vierailija kirjoitti:
No, puretaanko diagnoosit pois niiltä, joilla ei ole ollut koulupsykologikäyntejä? Lähde olisi ollut myös kiva.
Pitäisi käydä julkista keskustelua siitä, mikä tässä ajassa on sellaista, joka ajaa ihmiset hakemaan diagnoosia? Jos ADHD-diagnooseja on paljon, niin sehän kertoo lähinnä siitä, että sellaiset piirteet on yleisiä ja jostain syystä sen tyyppiset ihmiset tarvitsevat nykyaikana lääkkeitä pärjätäkseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ei voida käyttää, sillä koulupsykologeja ei ole kaikissa kunnissa ollenkaan.
Otsikolla hakukoneista hakiessa löytyy tämä keskustelu ja joku poistettu Ylilaudan lanka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa huuhaalta.
90-luvulla koulupsykologin kanssa asioivat vain ne, jotka tappelivat oppituntien aikana.
Kognitiivisesti kyvykkäästä ADHD-tytöstä ainoa näkyvä jälki on ollut se, että todistuksessa käytös ja huolellisuus on alle 10 (koska läksyt tekemättä ja oppikirjat ja vihkot joka päivä, mutta kokeista silti kymppejä).
Jos on koulu sujunut, kuten kymppejä noukkiessa on, ei yleensä ole tarvetta adhd:lle.
Olen melko varma, että minulla on ADHD+ hyperleksia. Olen syntynyt 60- luvulla, koulussa ei ollut mitään koulupsykologeja. Lisäksi pystyin pikalukemaan monta kertaa nopeammin kuin kympin tytöt ikinä, muistin numerojonoja ja laskukaavoja kertanäkemältä. En jäänyt kiinni ADHDsta., ja koska boomeriäiti huusi ja haukkui minua epänormaaliksi jo muutenkin niin en todellakaan kertonut kenellekään, että ikäänkuin valokuvasin kirjan sivut ja kaikki jäi muistiin siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Estää tehokkaasti naisten adhd diagnoosit. Tytöt ei riehu / häiriköi kuten pojat, tytöillä ei ole varaa siihen ja heitä rankaistaan heti. Silloin ei päädy myöskään koulu-psykologin juttusille.
Naisvihamielinen suomi voisi jo vähitellen tulla 2020 luvulle. Onneksi en asu enää Suomessa
Minä taas sain tehdä aika rauhassa mitä halusin, ei opettajat rankaisseet eivätkä soitelleet kotiin. Jotkut pojat olivat joka tapauksessa porukassa ollessaan villimpiä kuin minä yksinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaikeudet eivät ole niiiiin isoja, jos ei ole missään vaiheessa ollut tarvetta koulupsykologille? Ehkä silloin ei tosiaankaan ole kyse adhd:sta, jos oireet ovat melko lieviä. Olisiko se niin paha? Ei kriteerit täytykään?
Mitä lisäarvoa diagnoosi tuo myöhemmällä iällä, jos ne oireet eivät ole vaikeuttaneet elämää?
Ymmärrän oikein hyvin, että lääkäreistä löytyy sellaisia, jotka haluavat vetää tiukemmat rajat adhd:n diagnosoinnille.
Samahan se autismin kanssa. Tietty määrä kirjon piirteitä täytyy täyttyä, tai ei tule diagnoosia. Moni jää aspergerin rajoille, ja on silti selvästi joitain oireita. Mutta ei kuitenkaan diagnoosiin asti. Elävät kuitenkin ihan normaalia elämää, hieman erilaisina kuin muut. Myös aspergerin kohdalla kysytään, pyydetään miettimään (aikuista) tuoko diagnoosi hänelle lisäarvoa vai selviääkö kuitenkin kuten ennenkin.
Ongelmaksi muodostuu se, että ongelmat voivat alkaa vasta myöhäisemmässä vaiheessa, kuten tyttäreni osalta, vasta yläkoulun lopussa. Diagnoosin avulla hän sai kuntoutusrahaa, joka mahdollistaa opiskelun lukiossa. Hän ei jaksaisi opiskelun lisäksi tehdä työtä, koska jo koulu uuvuttaa.
Ideaalimaailmassa mitään diagnooseja ei tietenkään tarvitsisi antaa, mutta maailma ei ole valmis siltä osin ja Kela vaatii avun saamiseksi aina mustaa valkoiselle.
Itse en jättäisi lasta selviytymään yksin ja diagnoositta. Moni aikuisena diagnoosin saanut on ollut helpottunut, kun on löytynyt selitys elämän takkuamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Estää tehokkaasti naisten adhd diagnoosit. Tytöt ei riehu / häiriköi kuten pojat, tytöillä ei ole varaa siihen ja heitä rankaistaan heti. Silloin ei päädy myöskään koulu-psykologin juttusille.
Naisvihamielinen suomi voisi jo vähitellen tulla 2020 luvulle. Onneksi en asu enää Suomessa
Tytöt reagoi kyllä muuten, jos oireisto heitä oikeasti haittaa. Masennus, viiltely, itsetuhoisuus, kieltäytyy menemästä kouluun.
Pelkkä haaveilu tunnilla ei haittaa elämää eikä varmaan siitä passiteta kenenkään juttusille. Haaveilijat eivät siis saisi diagnoosia (aikuisena) tämän KEKSITYN lääkärin Werneri Rottensteinin mukaan. Vaikka olikin nyt pelkkää tuubaa tuo aloitus niin voihan tässä diagnoosin kriteereistä keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaikeudet eivät ole niiiiin isoja, jos ei ole missään vaiheessa ollut tarvetta koulupsykologille? Ehkä silloin ei tosiaankaan ole kyse adhd:sta, jos oireet ovat melko lieviä. Olisiko se niin paha? Ei kriteerit täytykään?
Mitä lisäarvoa diagnoosi tuo myöhemmällä iällä, jos ne oireet eivät ole vaikeuttaneet elämää?
Ymmärrän oikein hyvin, että lääkäreistä löytyy sellaisia, jotka haluavat vetää tiukemmat rajat adhd:n diagnosoinnille.
Samahan se autismin kanssa. Tietty määrä kirjon piirteitä täytyy täyttyä, tai ei tule diagnoosia. Moni jää aspergerin rajoille, ja on silti selvästi joitain oireita. Mutta ei kuitenkaan diagnoosiin asti. Elävät kuitenkin ihan normaalia elämää, hieman erilaisina kuin muut. Myös aspergerin kohdalla kysytään, pyydetään miettimään (aikuista) tuoko diagnoosi hänelle lisäarvoa vai selviääkö kuitenkin kuten ennenkin.
Oireet voivat olla sellaisia, joita ei tunnista. Harvempi ymmärtää naispuolisten adhd:ta. Ongelma ei ole pelkästään se, ettei jaksa kuunnella tai hyppii seinille. Adhd aiheuttaa mm. alkoholismia, huumeiden käyttöä, holtitonta rahankäyttöä, onnettomuuksia liikenteessä, huolimattomuusvirheitä, joista voi seurata mitä tahansa itsensä kolhimisesta isoihin virheisiin töissä, uupumusta, masennusta, itsetunto-ongelmia jne.
Kaikki eivät käy koulupsykologeilla, koska on sellainen asia kuin maskaus. Jos oikein puristaa ja tiristää, niin pystyy tekemään pyydetyt asiat jotenkin ja näyttelemään normaalia, tämä kuormittaa todella paljon. Adhd ei ole sama kuin tyhmä, mutta se vaikeuttaa asioiden hoitamista monin eri tavoin.
90-luvulla taisi olla se yksi koulupsykologi koko kunnassa :D 60-70-luvulla ei tainnut koko titteliä olla olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vaikeudet eivät ole niiiiin isoja, jos ei ole missään vaiheessa ollut tarvetta koulupsykologille? Ehkä silloin ei tosiaankaan ole kyse adhd:sta, jos oireet ovat melko lieviä. Olisiko se niin paha? Ei kriteerit täytykään?
Mitä lisäarvoa diagnoosi tuo myöhemmällä iällä, jos ne oireet eivät ole vaikeuttaneet elämää?
Ymmärrän oikein hyvin, että lääkäreistä löytyy sellaisia, jotka haluavat vetää tiukemmat rajat adhd:n diagnosoinnille.
Samahan se autismin kanssa. Tietty määrä kirjon piirteitä täytyy täyttyä, tai ei tule diagnoosia. Moni jää aspergerin rajoille, ja on silti selvästi joitain oireita. Mutta ei kuitenkaan diagnoosiin asti. Elävät kuitenkin ihan normaalia elämää, hieman erilaisina kuin muut. Myös aspergerin kohdalla kysytään, pyydetään miettimään (aikuista) tuoko diagnoosi hänelle lisäarvoa vai selviääkö kuitenkin kuten ennenkin.
Ongelmaksi muodostuu se, että ongelmat voivat alkaa vasta myöhäisemmässä vaiheessa, kuten tyttäreni osalta, vasta yläkoulun lopussa. Diagnoosin avulla hän sai kuntoutusrahaa, joka mahdollistaa opiskelun lukiossa. Hän ei jaksaisi opiskelun lisäksi tehdä työtä, koska jo koulu uuvuttaa.
Ideaalimaailmassa mitään diagnooseja ei tietenkään tarvitsisi antaa, mutta maailma ei ole valmis siltä osin ja Kela vaatii avun saamiseksi aina mustaa valkoiselle.
Itse en jättäisi lasta selviytymään yksin ja diagnoositta. Moni aikuisena diagnoosin saanut on ollut helpottunut, kun on löytynyt selitys elämän takkuamiselle.
Adhd on synnynnäinen ja siksipä sen pitäisi näkyä läpi koko elämän. Näitkö sinä äitinä mitään siihen viittaavaa, ennen ongelmia? Kysyn ihan nätisti enkä ketunhäntä kainalossa. Mietin, että miten hyvin vanhemmat yleensä tunnistavat epätavallisen käytöksen, tiedän että koulussa tai päiväkodissa ei tosiaankaan aina tunnisteta. Ammattikasvattajienkin on helppo laittaa kaikki vain kasvatuksen, väsymyksen, tai vaikka kapinoinnin piikkiin. Tai sitten vaan että lapsella nyt vaan on ärsyttävä luonne.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että minulla on ADHD+ hyperleksia. Olen syntynyt 60- luvulla, koulussa ei ollut mitään koulupsykologeja. Lisäksi pystyin pikalukemaan monta kertaa nopeammin kuin kympin tytöt ikinä, muistin numerojonoja ja laskukaavoja kertanäkemältä. En jäänyt kiinni ADHDsta., ja koska boomeriäiti huusi ja haukkui minua epänormaaliksi jo muutenkin niin en todellakaan kertonut kenellekään, että ikäänkuin valokuvasin kirjan sivut ja kaikki jäi muistiin siksi.
No et ole kyllä syntynyt 60-luvulla, jos äitisi oli boomeri.
Tää varmasti liittyy nyt ihan kouluikäisten lasten diagnoosin hakuun ei aikuisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma, että minulla on ADHD+ hyperleksia. Olen syntynyt 60- luvulla, koulussa ei ollut mitään koulupsykologeja. Lisäksi pystyin pikalukemaan monta kertaa nopeammin kuin kympin tytöt ikinä, muistin numerojonoja ja laskukaavoja kertanäkemältä. En jäänyt kiinni ADHDsta., ja koska boomeriäiti huusi ja haukkui minua epänormaaliksi jo muutenkin niin en todellakaan kertonut kenellekään, että ikäänkuin valokuvasin kirjan sivut ja kaikki jäi muistiin siksi.
No et ole kyllä syntynyt 60-luvulla, jos äitisi oli boomeri.
Miksei voisi olla? Jos äiti on syntynyt 40-luvulla.
No, puretaanko diagnoosit pois niiltä, joilla ei ole ollut koulupsykologikäyntejä? Lähde olisi ollut myös kiva.