Olenko säälittävä, jos laitan viestiä?

Vaimo antaakin taas, odota vuoroasi ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis 69 kirjoitti:

Mitäs jos ihan soittaisit hänelle ja pyytäisit tapaamista. Tämä nyky-ajan whatsup ym viestittelypolitiikka on ihan peestä. Mut on aikoinaan jätetty tekstiviestillä ja kesti todella kauan päästä siitä yli, juuri siksi etten tiennyt mitä tapahtui, miksi mies perääntyi ym. Monella meistä on ahdistusta ja pelkoa jätetyksi tullessa. Se voi johtua traumoista, mutta ei välttämättä. Eihän se kivalta tunnu, kun ihminen, josta välittää ei vastaa tunteisiin ja perääntyy, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää itse kärsiä ja päästää "toinen" pälkähästä. Itse kadun sitä, etten marssinut sen tyypin ovelle juttelemaan. Olisin ehkä selvinnyt erosta huomattavasti nopeammin.

Ehkä kysyn häneltä, että voisimmeko tavata. Saa nähdä mitä hän vastaa vai vastaako ollenkaan. ap

Älä tee sitä! Tosi huonoja neuvoja tuossa viestissä muutenkin.'

Olen itse joskus penännyt tapailumieheltä syitä ja selityksiä hiljaisuuteen ja jutun lopettamiseen, ja lopulta sainkin niitä, mutta ei se helpottanut oloani YHTÄÄN. Sitä paitsi syvällä sisimmässäni tiesin ne syyt jo muutenkin, mutta olin vain valehdellut itselleni ja kieltäytynyt hyväksymästä asiaa ja elätellyt typeriä fantasiakuvitelmia.'

Eivätkä ne selitykset tyydyttäneet minua senkään takia, kun oikeasti olisin halunnut siinä tilanteessa, että mies muuttaisi mieltään ja alkaisi kohdella minua hyvin ja voisimme aloittaa ihan kunnon parisuhteen. Ei siinä mitkään puolivillaiset, kaunistellut selitykset lämmittäneet. Asiasta yli pääsemiseen auttoi aika, muun elämän hankkiminen ja kaiken yhteydenpidon katkaiseminen mieheen. 

Mainittakoon nyt vielä, että hävetti tosi paljon jälkeenpäin kaikki ne viestit ja puhelut, joilla yritin saada mieheen yhteyden. Olen päässyt asiasta yli jo vuosia sitten, enkä tunne aktiivista häpeää enkä muutenkaan ajattele kyseistä miestä, mutta jos saisin muuttaa menneisyyttä, niin jättäisin pois kaikki "selitysten vaatimiset" ja "asioiden selvittämiset". Tosi noloa ja epätoivoista toimintaa, eikä siitä tosiaan ollut mitään apua, vaikka luulinkin tarvitsevani jonkinlaisen selkeän "lopetuksen" asioille.

En tiedä teinkö nyt mokan vai emämokan, mutta laitoin hänelle viestin, jossa sanoin että olen tosi hämmentynyt. Hän vastasi, että hänkin on todella hämmentynyt ja hänestä tuntuu tosi pahalta. Vastasin, että voisimmeko tavata ja jutella. Haluaisin ymmärtää mitä oikein tapahtui. Kirjoitin myös, että jos ei halua jutella ja haluaa, että jätän hänet rauhaan, niin sanoo vain suoraan niin tietenkin sitten niin. Hän vastasi, että ei hän missään nimessä halua katkaista yhteydenpitoa. Sanoi, että on itsekin tosi ymmällään mitä tapahtui ja hänen täytyy hieman selvitellä ajatuksiaan ja sen jälkeen voidaan jutella. Sovittiin, että kumpikin miettii tahollaan ja tapaamme sitten jossain kohtaa. ap

No, joidenkin pitää oppia asiat kantapään kautta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teinkö nyt mokan vai emämokan, mutta laitoin hänelle viestin, jossa sanoin että olen tosi hämmentynyt. Hän vastasi, että hänkin on todella hämmentynyt ja hänestä tuntuu tosi pahalta. Vastasin, että voisimmeko tavata ja jutella. Haluaisin ymmärtää mitä oikein tapahtui. Kirjoitin myös, että jos ei halua jutella ja haluaa, että jätän hänet rauhaan, niin sanoo vain suoraan niin tietenkin sitten niin. Hän vastasi, että ei hän missään nimessä halua katkaista yhteydenpitoa. Sanoi, että on itsekin tosi ymmällään mitä tapahtui ja hänen täytyy hieman selvitellä ajatuksiaan ja sen jälkeen voidaan jutella. Sovittiin, että kumpikin miettii tahollaan ja tapaamme sitten jossain kohtaa. ap

Eli pitää sinua varalla ja selvittelee nyt, tuleeko jutusta toisen naisen kanssa mitään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maikkis 69 kirjoitti:

Mitäs jos ihan soittaisit hänelle ja pyytäisit tapaamista. Tämä nyky-ajan whatsup ym viestittelypolitiikka on ihan peestä. Mut on aikoinaan jätetty tekstiviestillä ja kesti todella kauan päästä siitä yli, juuri siksi etten tiennyt mitä tapahtui, miksi mies perääntyi ym. Monella meistä on ahdistusta ja pelkoa jätetyksi tullessa. Se voi johtua traumoista, mutta ei välttämättä. Eihän se kivalta tunnu, kun ihminen, josta välittää ei vastaa tunteisiin ja perääntyy, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää itse kärsiä ja päästää "toinen" pälkähästä. Itse kadun sitä, etten marssinut sen tyypin ovelle juttelemaan. Olisin ehkä selvinnyt erosta huomattavasti nopeammin.

Ehkä kysyn häneltä, että voisimmeko tavata. Saa nähdä mitä hän vastaa vai vastaako ollenkaan. ap

Älä tee sitä! Tosi huonoja neuvoja tuossa viestissä muutenkin.'

Olen itse joskus penännyt tapailumieheltä syitä ja selityksiä hiljaisuuteen ja jutun lopettamiseen, ja lopulta sainkin niitä, mutta ei se helpottanut oloani YHTÄÄN. Sitä paitsi syvällä sisimmässäni tiesin ne syyt jo muutenkin, mutta olin vain valehdellut itselleni ja kieltäytynyt hyväksymästä asiaa ja elätellyt typeriä fantasiakuvitelmia.'

Eivätkä ne selitykset tyydyttäneet minua senkään takia, kun oikeasti olisin halunnut siinä tilanteessa, että mies muuttaisi mieltään ja alkaisi kohdella minua hyvin ja voisimme aloittaa ihan kunnon parisuhteen. Ei siinä mitkään puolivillaiset, kaunistellut selitykset lämmittäneet. Asiasta yli pääsemiseen auttoi aika, muun elämän hankkiminen ja kaiken yhteydenpidon katkaiseminen mieheen. 

Mainittakoon nyt vielä, että hävetti tosi paljon jälkeenpäin kaikki ne viestit ja puhelut, joilla yritin saada mieheen yhteyden. Olen päässyt asiasta yli jo vuosia sitten, enkä tunne aktiivista häpeää enkä muutenkaan ajattele kyseistä miestä, mutta jos saisin muuttaa menneisyyttä, niin jättäisin pois kaikki "selitysten vaatimiset" ja "asioiden selvittämiset". Tosi noloa ja epätoivoista toimintaa, eikä siitä tosiaan ollut mitään apua, vaikka luulinkin tarvitsevani jonkinlaisen selkeän "lopetuksen" asioille.

Ei mua hävetä, että laitoin viestiä ja sovittiin, että tavataan kun kumpikin on vähän selvitellyt omia tuntojaan. Jos hän olisi vastannut, että häntä ei kiinnosta jutella tai olisi jättänyt vastaamatta viestiin, niin en tietenkään olisi jatkanut viestittelyä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teinkö nyt mokan vai emämokan, mutta laitoin hänelle viestin, jossa sanoin että olen tosi hämmentynyt. Hän vastasi, että hänkin on todella hämmentynyt ja hänestä tuntuu tosi pahalta. Vastasin, että voisimmeko tavata ja jutella. Haluaisin ymmärtää mitä oikein tapahtui. Kirjoitin myös, että jos ei halua jutella ja haluaa, että jätän hänet rauhaan, niin sanoo vain suoraan niin tietenkin sitten niin. Hän vastasi, että ei hän missään nimessä halua katkaista yhteydenpitoa. Sanoi, että on itsekin tosi ymmällään mitä tapahtui ja hänen täytyy hieman selvitellä ajatuksiaan ja sen jälkeen voidaan jutella. Sovittiin, että kumpikin miettii tahollaan ja tapaamme sitten jossain kohtaa. ap

Eli pitää sinua varalla ja selvittelee nyt, tuleeko jutusta toisen naisen kanssa mitään vai ei.

Miksi ihmeessä pitäisi mua varalla? Pistäisi homman nopeasti pakettiin ja siirtyisi täyspainosesti seuraavaan tai sitä seuraavaan. ap

Vierailija kirjoitti:

No, joidenkin pitää oppia asiat kantapään kautta.

Voi olla, että mitään sen kummempaa syytä ei tule, mutta on siinä sekin mahdollisuus että tulee. En mä nyt viikkokausia odottele, että tapaamisaika löytyy. On sitä itsekin tullut mokattua suhteessa tai toimittua tyhmästi. Ja ainahan tässä voi oppia myös itsestään. ap

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kuukauden olemme tapailleet. En ole havainnut mitään siihen viittaavaa, että hän olisi varattu. Tai olisi muita kierroksessa. On kyllä vähän haastavassa elämäntilanteessa. Ehkä ne vaikeat tuntemukset liittyvät osittain myös siihen. Lähinnä mietin itseäni. Minun olisi helpompi päästä eteenpäin, jos ymmärtäisin mitä tässä tässä oikein tapahtui. Syy voisi hyvinkin olla sellainen, että itsekin olisin sitä mieltä että jätetään tähän. Jäisi pois turhat spekuloinnit ja vatuloinnit. ap

Haloo hei ei kai hän kerro pyöritää useampaa naista eri kaupungin osat tai kaupungilla.Olet varalla jos muita ei atVILLA.2 KK ON LYHYT AIKA IHMISSUHTEIAAjoten et tiedä kuka hän on? Lisäksi mikään ei ole inhoitavampaa kuin viestittely.Jätä väliin ja jatka elämää.

Ei kannata polvillaan anella murusia ihmiseltä, jolle ei selvästikään merkitse mitään. Hän ei selvästikään kunnioita sinua, mutta täytyykö sinun tehdä niin myös itse itsellesi?

Ymmärrän sinua ap, ja mielestäni et tehnyt emämokaa, kun otit yhteyttä. Kun selvästi alunperinkin niin halusit, ja se oli sinulle tärkeää.

Olen itse vähän samassa tilanteessa, tosin tapailumme kesti vähemmän aikaa, mutta ehdittiin puhua todella paljon ja hyvin henkilökohtaisia asioita, joita kumpikaan ei ollut puhunut muille. Siksi ehdin alkaa kuvitella, että jutussa olisi ollut jotain ainutlaatuista.

Olen "sortunut" siihen, että lähettelen viestejä ja olen pyytänyt, että voitaisiin tavata tai edes puhua puhelimessa, mutta hän ei halua. Viesteihin vastaa useimmiten. Ja sanoo että haluaisi pysyä ystävinä. Mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Voi olla totta, että jos tavattaisiin tai puhuttaisiin, tulisi vielä pahempi olo. Silti haluaisin puhua, viesteissä on aina suurempi väärän tulkinnan vaara.

Tsemppiä ap, toivon että saat asian selväksi ja rauhan mieleesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata polvillaan anella murusia ihmiseltä, jolle ei selvästikään merkitse mitään. Hän ei selvästikään kunnioita sinua, mutta täytyykö sinun tehdä niin myös itse itsellesi?

Jos ehdotan, että tavataan ja keskustellaan ja mies on samaa mieltä, niin millä tavalla se kertoo etten kunnioita itseäni? ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä teinkö nyt mokan vai emämokan, mutta laitoin hänelle viestin, jossa sanoin että olen tosi hämmentynyt. Hän vastasi, että hänkin on todella hämmentynyt ja hänestä tuntuu tosi pahalta. Vastasin, että voisimmeko tavata ja jutella. Haluaisin ymmärtää mitä oikein tapahtui. Kirjoitin myös, että jos ei halua jutella ja haluaa, että jätän hänet rauhaan, niin sanoo vain suoraan niin tietenkin sitten niin. Hän vastasi, että ei hän missään nimessä halua katkaista yhteydenpitoa. Sanoi, että on itsekin tosi ymmällään mitä tapahtui ja hänen täytyy hieman selvitellä ajatuksiaan ja sen jälkeen voidaan jutella. Sovittiin, että kumpikin miettii tahollaan ja tapaamme sitten jossain kohtaa. ap

Eli jälleen kerran: hän SANOO, että haluaa jatkaa, mutta oikeasti ei TEE mitään asian eteen.

Älä ole masokisti ja kiusaa turhaan itseäsi. Hän ei halua sinua kuitenkaan vaikka SANOO niin.

Sex and the city sarjan Mirandan sanoin: "He's just not that into you".

Jos jatkat hänen peräänsä haikailemista, aiheutat vain itsellesi pash*aa oloa... mutta, se on sitten valintasi. 

Tunnistan tuon miestyypin. Tunnevatvoja ja -jahkaaja, joka oikein heittäytyy tuohon tunne-hämmennykseen kanssasi. Jonkin sortin sadismia. Silti, jokainen elää elämänsä kuten haluaa ja jos hän on sinusta kaiken tuskan arvoinen, siitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei kykene avoimeen kommunikointiin ja vaikuttaa epävakaalta muutenkin. Älä tuhlaa enää sekuntiakaan aikaasi tuollaiseen venkoilijaan.

Hänellä on selkeästi vaikeuksia kommunikoida avoimesti. Toisaalta on kyllä kehittynyt siinä jonkin verran. En tiedä onko paine kommunikoida aiheuttanut hänelle ahdistavan olon tms. Ehkä jopa riittämättömyyden tunteen. En tiedä. ap

Joka tapauksessa tärkeintä on, että et kyynisty tästä kokemuksesta. Vielä tulee se tilanne kun kumppanilla on parin kuukauden jälkeen yhtä avoin heittäytyminen suhteeseenne kuin sinulla. Silloin et enää muista tätä tyyppiä ollenkaan vaikka nyt tuntuu raskaalta. Seuraavalla kerralla voit yrittää kysyä itseltäsi jo aiemmin, että saatko tunteillesi vastakaikua ja vaatia enemmän.

Tapailukaveri saattaa oppia kommunikoimaan suhteen edetessä, mutta tunteiden käsittelyvaikeudet voivat myös pahentua. Itse voi ainakin vähän vaikuttaa, että kumpaan suuntaan kumppani kallistuu, mutta ei määräänsä enempää kuitenkaan. Siksi kannattaa tutustuessa keskittyä siihen, että pystyykö kumppaniehdokas sanoittamaan ja käsittelemään tunteitaan.

Todella vahvoja tyyppejä ovat ne, jotka oppivat näistä pettymyksistä ja pystyvät heittäytymään uudestaan kun edellisestä pettymyksestä on toipunut.

Kaikkea hyvää sinulle, ap .

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap, ja mielestäni et tehnyt emämokaa, kun otit yhteyttä. Kun selvästi alunperinkin niin halusit, ja se oli sinulle tärkeää.

Olen itse vähän samassa tilanteessa, tosin tapailumme kesti vähemmän aikaa, mutta ehdittiin puhua todella paljon ja hyvin henkilökohtaisia asioita, joita kumpikaan ei ollut puhunut muille. Siksi ehdin alkaa kuvitella, että jutussa olisi ollut jotain ainutlaatuista.

Olen "sortunut" siihen, että lähettelen viestejä ja olen pyytänyt, että voitaisiin tavata tai edes puhua puhelimessa, mutta hän ei halua. Viesteihin vastaa useimmiten. Ja sanoo että haluaisi pysyä ystävinä. Mitä se sitten tarkoittaneekaan.

Voi olla totta, että jos tavattaisiin tai puhuttaisiin, tulisi vielä pahempi olo. Silti haluaisin puhua, viesteissä on aina suurempi väärän tulkinnan vaara.

Tsemppiä ap, toivon että saat asian selväksi ja rauhan mieleesi.

Tuo voi olla playeriltä itse asiassa ihan harkittu taktiikka. Kertoo henkilökohtaisia asioita, jotta saisi naisen nopeammin lähelleen ja koukkuun, ja sitten vetää maton jalkojen alta.

Mullekin on käynyt noin. Kuvittelin että tässä on nyt jotain hyvin erityistä käsillä, koska mies niin varhaisessa vaiheessa uskaltautui kertomaan minulle hyvinkin vaikeista asioista. Näin jälkikäteen epäilen, etteivät hänen kertomansa asiat edes pitäneet paikkaansa, vaan satuili asioita joiden tiesi herättävän minussa oikeanlaisia tunteita. Jätti sitten viestillä kun oli pari kertaa saanut minut sänkyyn.

Tällaisilla playereilla on vaarana jäädä lopulta yksin. He tekevät tuota aikansa kunnes tulee seinä vastaan eikä löydy enää ketään koukutettavaa.

Varattu mies. Oletko edes käynyt koskaan hänen kotonaan vai onko muutto käynnissä tms. potaskaa? Oletteko aina nähneet sun luona?

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle suosittelen Crappy Childhood Fairy -kanavaa Youtubesta ja sieltä  parisuhteisiin, yksipuoliseen rakastumiseen, limerenssiin ym. liittyviä videoita.

Oletko nuori ja/tai melko kokematon parisuhdeasioissa? Jos mies todella haluaa sinut, se tulee kyllä selväksi eikä sitä tarvitse pähkäillä itsekseen. Silloin mies tekee kaikkensa, että pääsee näkemään sinua usein ja yhteydenpito on säännöllistä. Ei tule mitään kylmää-kuumaa-leikkiä tai päivien-viikkojen radiohiljaisuuksia. Lisäksi silloin miehen sanat ja teot ovat linjassa, eivät ristiriidassa keskenään.

"Ei ole tarkoitus jäädä ikuisuuksiksi tivaamaan, mutta en käsitä mitä sellaista on tapahtunut että hommaa ei voida asiallisesti päättää ja sitten molemmat pääsevät myös jatkamaan omaa elämäänsä ilman, että jää vaivaamaan."

Tässä on tapahtunut niin, että mies ei ole alun perinkään ollut kovin kiinnostunut sinusta (muussa kuin seksimielessä). Sinä olet ihastunut, ja seksin aiheuttama hormoniryöppy on sumentanut järkesi ja arvostelukykysi. Miehen satunnainen etäisyys ja harrastamansa kylmä-kuuma-leikki on koukuttanut sinut häneen entistä pahemmin, ja nyt sinulla on tuollainen traumasidos mieheen.

Ihmissuhteet eivät myöskään oikeasti toimi niin, että molemmat osapuolet istuvat puhumaan pöydän ääreen avoimesti ja rehellisesti ja sitten päädytään johonkin sopimukseen ja kaikki päättyy hyvin. Tuo on sellainen naiivi kuvitelma siitä, mikä olisi toimivaa ja loogista, mutta ihmiset eivät todellisuudessa ikinä toimi niin.

Lisäksi tuo, että vaadit mieheltä selvityksiä ja perusteluita, että voisit jatkaa elämääsi, on vain tekosyy vältellä vastuun kantamista. Nyt ikään kuin sälytät miehelle vastuun "suhteen" lopettamisesta, vaikka kaikki merkit huutavat, että homma ei toimi eikä tule paranemaan. Älä enää ota mieheen mitään yhteyttä. 

Lukuisista tykkäyksistä huolimatta minusta tämä oli melko ankeasti muotoiltu viesti. Se, että useimmat ihmiset eivät ole henkisesti niin kypsiä, että pystyisivät puhumaan asioista, ei minusta tarkoita että sen toivominen olisi naiivia. Puhut vastuun kantamisesta, mutta tosiasiassahan mies tässä välttelee ikäviä tunteita ja oman vastuunsa kantamista. Kohtelee ensin huonosti ja antaa sitten toisen vielä tehdä likaisen työn. Ala-arvoista ja selkärangatonta, olkoonkin että hyvin inhimillistä myös. Hänelläkin on varmasti syynsä toimia noin, eikä yksikään niistä liity ap:hen, vaan nimenomaan traumaiseen kiintymyssuhdemalliin.

Traumasuhteet perustuvat usein osapuolten puutteelliseen uskoon olevansa rakastamisen arvoisia. Minusta on julmaa, miten ihmiset aina hokevat, miten "se ei koskaan sinua rakastanut". Ikään kuin korostaen sitä, miten typerä rakkautta toivova on jo lähtötilanteessa ollut kuvitellessaan, että joku voisi häntäkin rakastaa. Ja samanaikaisesti näkee, miten kovasti toinen toivoisi vastarakkautta.

Ap:lle haluaisin sanoa, että et todellakaan ole vastuussa miehen käytöksestä, ja olen samaa mieltä siitä, ettei häneen kannata käyttää enempää aikaa tai energiaa. Hänellä on ongelmia, eikä hän epäröi laittaa sinua kärsimään niistä. Ei sellaisen ihmisen merkki, jonka kanssa loppuviimein haluaisi edes olla suhteessa. Ainakaan ennen kuin hän on kohdannut ja selättänyt omat demoninsa  ja pystyy ottamaan vastuuta omasta käytöksestään.

Jatkossa kehottaisin nostamaan odotuksia: sinä olet oman elämäsi tärkein ja rakkain henkilö, ja ensisijaisena tehtävänäsi on huolehtia siitä, että saat ihmissuhteista sen, mitä tarvitset. Ei niin, että sinun tehtäväsi olisi mukautua toisen oikkuihin, ja sitten odottaa siitä palkintona rakkautta.

Se, että toisen käytös vaivaa sinua noin paljon kertoo liiallisesta tarpeesta tulla rakastetuksi. Siihen auttaa ihmeesti, kun opettaa itsensä luottamaan siihen, että elämä kantaa ja että itseään ei kannata myydä halvalla. Psykoterapiasta on ainakin itselleni ollut apua asian sisäistämiseen, kun omat keinot ja lähiympäristön tuki eivät riittäneet.

Meillä on vain yksi elämä, ei jäädä roikkumaan asioihin, jotka tuottavat enemmän tuskaa kuin iloa. Tältä sankarilta ei tuollaisen käytöksen jälkeen ole saatavissa mitään haluamisen arvoista.

Sulla on liian löysä. Saa tiukempaa.