Lue keskustelun säännöt.
Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina
23.01.2023 |
Mitä tehdä kun meinaa mennä totaalisesti hermo koiranpentuun.
Koira 3 kk ikäinen. Puree yhä lahkeita ja hyökkäilee nilkkoihin. Puree käsiä kun ottaa syliin. Paljaisiin jalkoihin eri toten käy kiinni. Ei pysty hetkeäkään olla vahtimatta tuota, kun syö matot (matoista ei väliä mutta pelkään että tukehtuu kumimattoon) mattoja ei voi ottaa pois, koska liukkaat lattiat.
Olen hermoraunio kun koira tekee pahojaan koko ajan. Ihan koko ajan pitäisi olla leikittämässä/vahtimassa/pissattamassa. Ei minulla riitä hermot.
Tiesin, että koirien (pentujen) kanssa on haastavaa, mutta en koe lämpimiä tunteita pentuun vaan ahdistaa entistä enemmän, että tällaisen takia menee rahaa ja vapaa-aika. Koko ajan pitää olla käytettävissä.Monella tutulla ja ystävällä on koiria ja luulin, että itsekin halusin kun haaveilin koirasta monta vuotta. Nyt kadun koiran hankintaa ja kaipaan entistä elämääni. Myös miehellä menee hermo koiraan ja parisuhdekin kärsii tästä, kun kummallakin hermot kireällä.
Onko kukaan muu kokenut samaa ja tämä on tabuaihe koirien omistamisessa?
Kommentit (161)
Puppy blues. Ei se pentu tuollainen aina tule olemaan. Uuden elämänmuutoksen edessä aina stressaa. Se kertoo vain siitä, että olet sitoutunut ja aiot kantaa vastuusi. Nyt rentoudu ja kouluta koirastasi kiva koira. Kaikki menee varmasti hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.
No ei kyllä tarvii yötä myöten syötellä!
ap:lle vinkiksi, että koiran ja varsinkin pennun kanssa toimii parhaiten säännöllinen päivärytmi.
Ensinnäkin 3kk ikäinen on liian pieni otettavaksi lemmikiksi, emolta revitty pois. Ja sitä pitää todella nesteyttää yöllä tarvittaessa, jos on janoinen/nälkäinen pieni koira. Se on tottunut emon maitoon. Siksi herää tai jos on joku hätänä. Sen ikäinen saa vielä herätä yöllä.
Emo kyllä aloittaa vieroittamisen jo 5-6viikon ikäisenä ja harvoin enää imettää ihan omasta tahdostaan silloin, kun lain mukaan pennun voi luovuttaa eli 7viikkoa vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Pentu ei koskaan ole hirviö. Taitamattomuus ja tietämättömyys koiran käytöksestä ihmisissä on suurin puute.
👍
Koira on laumaeläin. Se haluaa kulkea laumansa kanssa koko ajan. Kärsii yksinään. Koira on myös energinen ja luotu kulkemaan. Ja koira oppii vain toistoilla.
En ymmärrä miten ihmiset hankkii koiria niin helposti, ajattelematta mikä on koiran ydin olemus. Pentu tajuaa, ettei se kuulu laumaan ja hakee huomiota ja paikkaansa.
Ota se mukaan kaikkeen. Ei sen kanssa tarvitse koko ajan leikkiä. Se oppii ja kulkee mukana kaikissa asioissa. Mutta haluaa olla mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.
Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.
Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.Tämän kokemuksen valossa sanon, että olisin ottanut aikuisen koiran jos olisin tiennyt. Mutta en tiennyt, kun näistä ei puhuta. Miksi kasvattajakaan ei sano mitään, ei tutut kellään lemmikkejä? Unohtuuko se pentuajan kamaluus vai mistä kyse? Elättelen ja jaksan edes jotenkin sen ajatuksen voimalla, että tää on vaan tämä pentuaika. Tällä hetkelläkin itken, kun en vaan jaksa tuota koiraa ja tuntuu, että pilasin elämäni hankkimalla tuon. Ap
No tutustuitko eri rotuihin ennen kun otit pennun?Ensimmäiseksi koiraksi ei kannata ottaa liian vilkkaan rodun edustajaa.Mutta joo,pentu on sama kuin pikkulapsi ja vasta opettelee asioita ja voi olla todella rasittava.Mutta pentuaika menee ohi ja kyllä sitten 1.5-2 vuoden iässä viimeistään helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiranpennut nyt hyökkii ja terävillä hampaillaan satuttavat pentumaisuuttaan. Jossain vaiheessa tulee myös koiralle "murrosikä", tosin yli puolen vuoden iässä. Silloin tottelematon, ärhäkkä ja hankala. Menee ohi, mutta vaatii johdonmukaisuutta kieltää riehumiset ja ymmärrystä myös. Tiedän pariskunnan joka ei tajunnut tätä ja vei nuoren koiran lopetettavaksi. Ei vain älli riitä kaikilla esim. lukea koirista tai muuten selvittää asiaa. Tietenkin jos on niin yksinkertainen että hommaa itselle täysin sopimattoman rodun, tietää ongelmakäytöstä jos ei koira pääse toteuttamaan rodulle ominaisia juttuja.
Kaikki tietää pentuajan ongelmat. Järsityt tavarat ja pissavahingot, tottelemattomuuden, sotkun ja ennen kaikkea energiayyden. Ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko "kouluttanut"?Eli mitä teet kun puree?Silloin pitää lopettaa leikki heti ja lähteä pois.Koiran suuhun voi vaihtaa lelun tms.Noihin on ohjeita.Tosiaan tuo 3-5kk ikä on se kun hampaat vaihtuvat niin pureskelu on normaalia.Onko omaa aitausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin arviolta reilun vuoden vanhan rescue-koiran ja tämän helpompaa ei ole! Aiemmat koirat on tulleet meille pentuina, tai no kaksi niistä syntyikin meillä, enkä nyt oikein enää halunnut penturumbaa. Vaikka onhan ne pennut kyllä ihaniakin, mutta kyllähän se pentuaika hermoja välillä koettelee.
Tsemppiä, 3 kk ikäinen on vielä ihan kakara. Vuoden päästä on helpompaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira on laumaeläin. Se haluaa kulkea laumansa kanssa koko ajan. Kärsii yksinään. Koira on myös energinen ja luotu kulkemaan. Ja koira oppii vain toistoilla.
En ymmärrä miten ihmiset hankkii koiria niin helposti, ajattelematta mikä on koiran ydin olemus. Pentu tajuaa, ettei se kuulu laumaan ja hakee huomiota ja paikkaansa.
Ota se mukaan kaikkeen. Ei sen kanssa tarvitse koko ajan leikkiä. Se oppii ja kulkee mukana kaikissa asioissa. Mutta haluaa olla mukana.
Ja siinä hyvät ohjeet kuinka saada takuuvarmasti eroahdistunut koira.
Minulla oli riiviö pentu myös. Kokeilin neuvojen mukaan vinkua ja kiljua kun se puri, ei vaikutusta. Koitin suihkuttaa vettä sen naamalle kun se puri, ei vaikutusta. Minulla tuli tulehtunut haava käteen kun iho meni rikki ja ulkona pentu hyökkäsi nilkoille.
Ainut mikä auttoi oli jäähyn opettaminen. Kun tekee tuhmuuksia ensin sanotaan jäähy. Ja heti sen perään viedään yksin esim vessaan 1-2 minuutiksi.
Sitten päästetään pois. Eli lyhyt yksin eristäminen. Nopeasti pentu oppi jo jäähy-sanan ja se riittää usein jo jos temppuilee.
Nykyään maailman rakkain koira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas joku joka on ottanut koiran tajuamatta koirista mitään 🙄
Muistan kun meillä kasvatettiin pentuja ja kuinka ne hyökki ja näykkiä emoaan. Emo ärähti ja nipistelinetuhampailla pennut heittäytyi selälleen, oli vähän aikaa hiljaa ja sitten kävi uudestäön ärsyttämään emoaan. Emon kärsivällisyys riitti jatkuviin toistoihin. Emoilla oli usein 7 pentua koulutettavana. Meillä oli kyllä tilaa ja pihaa, jossa pennut purki energiaansa ja vaanivat kuviteltuja saaliita. Ja ne totteli perusasioita laumassa. Ja olivat sisäsiistejä. Ja suloisia ja sitten ne lähti kaikenmaailman koteihin yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän saksanpaimenkoira ei pentuna järsinyt mitään kenkiä tms. tavaroita (eikä tee sitä nyt aikuisenakaan). Sen sijaan se roikkui nilkoissa ja ranteissa ja puri kuin minäkin sirkkeli. Se oli kamala vaihe, ja muistan, että kerran istuin sohvalla ja itku pääsi. Mutta tuota kesti vain kuukauden verran, ja sitten se vaan yhtäkkiä loppui, jo ennen hampujen vaihtumista. Sen jälkeen alkoikin pian murrosikä 😂
Ei noiden kanssa ole aina helppoa pentuvaiheessa.. Rodusta ja vähän sukupuolestakin riippuen koira aikuistuu vasta 2-3-vuotiaana, jolloin sen kanssa alkaa olla paljon helpompaa. Kärsivällisyys ja aika auttavat!
Hampujen? 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Oisko lähettyvillä korealaista ravintolaa?
Mun nyt jo edesmennyt rakas englanninspringerspanieli pentuna hajotti vain lattialle pudonneet rintsikkani ja murrosiässä vaani, takaapäin hyökkäsi, puri perseestä ja farkkuihin tuli palkeenkieli. Siinä kaikki, toki läpi elämänsä lenkkeilyt oli aktiivista ohjastamista, koira kun meni siksakkia ja tiellä liikkuu muitakin.
Kokemus jäi vahvasti plussan puolelle, nyt ikää sen verran ettei pärjäisi niin aktiivisen ja suht. voimakkaan koiran kanssa. Hauska, lempeä ja erittäin huumorintajuinen rotu, kyllä sai nauraa monet kerrat kun enkkuni leikki kissojeni kanssa. Eikä karkaile, pyörii jaloissa se rotu.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Sellaisiahan ne pennut on. Eläinten ja ihmisten. Ikävää, että asia tuli teille yllätyksenä. Turhauttavaahan se kasvattaminen on (eläinten ja ihmisten). Pientä iloakin saa, mutta isoimman osan pentuajasta on kärsivällisyys ja huumorintaju koetuksella. Jos jaksatte ensimmäisen vuoden leikittää ja kouluttaa, niin helpottanee pikku hiljaa. Mutta koira pysyy lapsen kaltaisena siinä, että se tarvitsee aina samat rutiinit ja perheen läsnäoloa. Se ei opi itse tekemään omaa ruokaansa tai käyttämään itseään ulkona siinä mielessä, kuin ihmislapsi. Eikä se osaa kertoa, mikä on hätänä, kun sairastuu. Että jos 10+ vuoden sitoutuminen hirvittää, on ehkä parasta etsiä lemmikille sopivampi koti.
Ja pöh! Siihen ei ainakaan kannata lähteä, millään tavalla reagoisi öisin pennun hölmöilyyn. Meillä oli pissa-alusta yöllä käytössä niin pitkään, kunnes pentu oppi pidättämään läpi yön. En tosiaan opettanut siihen, että yöllä pääsee ulos. Pentu tuli meille n. 2kk iässä eli ihan normaalin ikäisenä. Pitää opettaa, että yöllä nukutaan.