Lue keskustelun säännöt.
Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina
23.01.2023 |
Mitä tehdä kun meinaa mennä totaalisesti hermo koiranpentuun.
Koira 3 kk ikäinen. Puree yhä lahkeita ja hyökkäilee nilkkoihin. Puree käsiä kun ottaa syliin. Paljaisiin jalkoihin eri toten käy kiinni. Ei pysty hetkeäkään olla vahtimatta tuota, kun syö matot (matoista ei väliä mutta pelkään että tukehtuu kumimattoon) mattoja ei voi ottaa pois, koska liukkaat lattiat.
Olen hermoraunio kun koira tekee pahojaan koko ajan. Ihan koko ajan pitäisi olla leikittämässä/vahtimassa/pissattamassa. Ei minulla riitä hermot.
Tiesin, että koirien (pentujen) kanssa on haastavaa, mutta en koe lämpimiä tunteita pentuun vaan ahdistaa entistä enemmän, että tällaisen takia menee rahaa ja vapaa-aika. Koko ajan pitää olla käytettävissä.Monella tutulla ja ystävällä on koiria ja luulin, että itsekin halusin kun haaveilin koirasta monta vuotta. Nyt kadun koiran hankintaa ja kaipaan entistä elämääni. Myös miehellä menee hermo koiraan ja parisuhdekin kärsii tästä, kun kummallakin hermot kireällä.
Onko kukaan muu kokenut samaa ja tämä on tabuaihe koirien omistamisessa?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Koiranpennut on järjettömän rasittavia. Mutta voin luvata että helpottaa kyllä. Suhteellisen nopeasti verrattuna ihmislapsiin :D kesällä tilanne on jo ihan toinen teilläkin.
Teit pahan vertauksen ihmislapsiin, kyllä lapsi oppii nopeasti ja saavuttaa monia taitoja esim jo 5-vuotiaana, mitä koira ei opi koskaan.
Koirahan jää tietylle tasolle, eikä siitä muuten kehity, kuin että yleensä rauhoittuu iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.
Ja näin tehdään taidolla niitä, joita kutsutaan ongelmakoiraksi. Ongelmaihminen olisi oikeampi termi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranpennuthan on ihan kauheita! 😂 Oma koira nyt reilun vuoden ikäinen, joten alkaa jo vähän helpottaa.
Miksi tästä ei puhuta enemmän..En olisi ottanut pentua, jos olisin tiennyt tämän..Ap
Minua lähinnä aina ihmetyttää se, miten ihmiset ei ymmärrä itse tätä. Miten voi luulla, että pentu vain nukkuisi kiltisti tai oppisi heti käyttäytymään kunnolla? Pentu on eläinlapsi, se voi olla täynnä virtaa ja pentuaika voi olla erittäin haastavaa. Ja kuten muutama muukin tässä ketjussa on todennut, niin jos nyt tuntuu vaikealta niin odotahan kun se murrosikä alkaa. Meidän sekarotuinen uros oli ihana pentuna, ei purrut/hajoittanut mitään ja oppi heti sisäsiistiksi (meillä kävi siis päinvastoin - odotettiin paljon vaikeampaa tapausta ja oli yllättävän helppoa), mutta kun murkkuikä alkoi niin sitten oli menoa ja hermot oli välillä riekaleina. Silti oli kovin rakas koira. Ehdottaisin myös kouluttajan tapaamista. Pitää vain tottua, että tämä on nyt se uusi arki. Olet hankkinut koiran ja jos aiot sen pitää, se pitää kouluttaa hyvin. Joskus se tarkoittaa, että pelkkä peruskoulutus ei riitä vaan pitää etsiä apua. Ei se pentuarki ole aina niin ruusuista, mutta loppujen lopuksi koin, että kaikki oli kyllä sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Koiranpennut on järjettömän rasittavia. Mutta voin luvata että helpottaa kyllä. Suhteellisen nopeasti verrattuna ihmislapsiin :D kesällä tilanne on jo ihan toinen teilläkin.
No eipä ole aina noin.
Tuttavalla on jo kolmevuotias koira, jota lenkitetään ja hoidetaan hyvin, silti tahtoo väsyttää isäntäväkensä temppuilullaan. Perheen lapsi on ammattilainen koirien kanssa (ei siis enää asu kotona) ja hän on todennut, että koiralla on vaikea luonne. Ei auta koulutus.
Musti ja mirrikin järjestää pentukursseja,kannattaa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei koirat ole purreet kuin kerran tai pari eikä ole tehneet pahemmin muutakaan tuhoa, mutta vaativat auktoriteetin enkä tarkoita väkivaltaa.
Olen pennun purressa kiljahtanut ja se yleensä tehoaa mikäli ei käy ylikierroksilla.
Joskus olen purrut takaisin kiljahtaen samalla...
Tekemistä ja luvallista kaluamista pennulle joka puolelle asuntoa ettei käy aika pitkäksi.
Kirjoitin tuon lainauksen ja aloin miettimään kuinka voi olla vaikeaa pentujen kanssa, kun meillä ollut aina ihanaa suorastaan.
Ehkä syy on, että meillä ei ikinä ole pentu ollut ainoa koira vaan aina on ollut vanha koira opettamassa talon tavoille ja sitähän ne pennutkin on koetelleet.
Lämpimästi suosittelen ottamaan pennun vanhan koiran kaveriksi, koska usein aktivoi vanhusta ja piristyy hänkin.
Kaikista ihmisistä ei kyllä ole koiran omistajaksi ja se ajokortti olisi tässäkin lajissa hyvä suorittaa
Jos pentuaika ottaa koville,niin edessä on vielä koiran uhmaikä.Jos tuntuu liian rankalle,niin koirankin hyvinvoinnin vuoksi etsisin sille kyllä uuden,rakastavan kodin missä sitä aikaa on.
Kyllä sitä tietoa ihan varmasti on tarjolla,jos vain haluaa ja viitsii etsiä.
Koiraa ei pidä koskaan hankkia kevein perustein.Jokainen koira on yksilö,niinkuin me ihmisetkin.
Yksi koira on helppo ja toinen täynnä haasteita.
Suurin ongelma on se,että koira otetaan,mutta sille ei ole aikaa.Se alkaa hakemaan sitten huomiota väärällä tavalla ja saa rangaistuksen siitä.Syy on kuitenkin siellä remmin toisessa päässä.
Aikaa ja lempeitä rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.
No ei kyllä tarvii yötä myöten syötellä!
ap:lle vinkiksi, että koiran ja varsinkin pennun kanssa toimii parhaiten säännöllinen päivärytmi.
Ensinnäkin 3kk ikäinen on liian pieni otettavaksi lemmikiksi, emolta revitty pois. Ja sitä pitää todella nesteyttää yöllä tarvittaessa, jos on janoinen/nälkäinen pieni koira. Se on tottunut emon maitoon. Siksi herää tai jos on joku hätänä. Sen ikäinen saa vielä herätä yöllä.
Meidän saksanpaimenkoira ei pentuna järsinyt mitään kenkiä tms. tavaroita (eikä tee sitä nyt aikuisenakaan). Sen sijaan se roikkui nilkoissa ja ranteissa ja puri kuin minäkin sirkkeli. Se oli kamala vaihe, ja muistan, että kerran istuin sohvalla ja itku pääsi. Mutta tuota kesti vain kuukauden verran, ja sitten se vaan yhtäkkiä loppui, jo ennen hampujen vaihtumista. Sen jälkeen alkoikin pian murrosikä 😂
Ei noiden kanssa ole aina helppoa pentuvaiheessa.. Rodusta ja vähän sukupuolestakin riippuen koira aikuistuu vasta 2-3-vuotiaana, jolloin sen kanssa alkaa olla paljon helpompaa. Kärsivällisyys ja aika auttavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiranpennuthan on ihan kauheita! 😂 Oma koira nyt reilun vuoden ikäinen, joten alkaa jo vähän helpottaa.
Vähäksi aikaa helpottaa, sitten tuleekin se noin kahden vuoden murrosikä, jolloin ei taas olla muuta kuin kauheita. Sitten parin kuukauden päästä helpottaa. Olin järkyttävän väsynyt kun oma koira oli pentu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.
No ei kyllä tarvii yötä myöten syötellä!
ap:lle vinkiksi, että koiran ja varsinkin pennun kanssa toimii parhaiten säännöllinen päivärytmi.
Ensinnäkin 3kk ikäinen on liian pieni otettavaksi lemmikiksi, emolta revitty pois. Ja sitä pitää todella nesteyttää yöllä tarvittaessa, jos on janoinen/nälkäinen pieni koira. Se on tottunut emon maitoon. Siksi herää tai jos on joku hätänä. Sen ikäinen saa vielä herätä yöllä.
Höpö höpö. Pennut luovutetaan 8 viikon iässä, ja silloin ne syövät jo nappulaa tai muuta kiinteää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän vanhempi pentu(6kk). Pienehkö rotu. Lukiessani aloitusta havahduin, että meillä on ihan samoilla spekseillä ollut tosi ihanaa pennun kanssa. Paljon kiinni siis myös omasta asennoitumisesta. Itseäni on turhauttanut eniten pennun hidas sisäsiistiksi oppiminen. Muuten kyllä nuo aloituksessa mainitut ovat vähentyneet pikkuhiljaa viikko viikolta. Olen etätöissä. Alkuun koira nukkui aina kanssani, kun tein töitä. Nykyisin nukkuu olkkarissa ja tulee vain välillä tervehtimään. Ei siis seuraa enää jatkuvasti joka paikkaan. Pureminen oli ihan kamalaa eikä mikään meinannut auttaa, mutta nyt hampaat ovat vaihtuneet eikä enää näyki. Käydään muuten vain pienillä pissatuksilla, mutta aina töiden jälkeen ollaan metsässä, missä saa juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. Ollaan usein parikin tuntia siellä rämpimässä eikä koira jaksa sen jälkeen tehdä pahojaan seuraavaan vuorokauteen. Leikkiä kyllä haluaa ja se on ok.
Luulen, että omassa asennoitumisessa auttaa, että melkein mikä tahansa koira on varmasti helpompi kuin lapseni vauvana. Osaa suhteuttaa. Tsemppiä joka tapauksessa!
Meillä on ollut lukuisia eri rotuisia koiria ja teini-iän haasteita omaavia kodinvaihtajia. Osa jo roduiltaan haastavia, osalla metsästysviettiä ja osa roduiltaan tuntemattomia sekarotuisia. Osa on ollut sellaisia, että eivät ole tehneet yhtään mitään pahuuksia pentuna eikä varsinkaan aikuisena, osan kanssa on saanut "tapella" teini-iässä ja osa on ollut kaiken hajottavia ja kovapäisiä "riiviöitä" jo alusta saakka.
Jokaisen kanssa on pärjätty ihan vain sillä, että on tietyt säännöt ja päivärytmit eikä niistä jousteta. Sisällä ei riehuta, vaan kaikki riehuminen tapahtuu ulkona. Jos näyttää, että todellista virtaa - eli ei sitä ylivirtaa jota myös lapset harrastavat väsyneinä - jää vielä kun sisälle tullaan, niin takaisin ulos. Pentukoira väsyy (ja tylsistyy!) hyvin äkkiä, joten ei siellä tarvitse ulkona olla pitkään ja kun siihen yliväsymykseen ei reagoi vaan tekee tilanteesta, ympäristöstä ja ihmisistä tylsiä, niin kyllä se pentu menee nukkumaan lopulta ihan itse.
Kaikki koulutushetket tapahtuu ulkona, pl. joku ruokakupin odottaminen istuen tmv. Tiettyyn aikaan ulkoillaan, syödään ja nukutaan ja ennen kaikkea sisätilat on ne, joissa pitää rauhoittua. Jos joku yrittää purra ihmisiä tai hypätä ihmisiä vasten, niin ihmiset käyttäytyvät kaikki samoin - esim. kiljuvat, joka säikäyttää yleensä pennun kuin pennun. Kääntävät selän ja jähmettyvät patsaiksi, kädet tarvittaessa puuskaan. Eitä on turha huutaa kuuroille korville ennen kuin pentu oppii, mitä ei tarkoittaa. Ennakointi on myös avainasemassa. Kyllä koirasta näkee jo kaukaa, milloin se meinaa alkaa ei-toivottuun käyttäytymiseen. Silloin huomio muualle eikä ruokita sitä tilannetta.
Lelutkin voi ottaa vaikka kokonaan pois ja antaa vasta, kun on leikkihetkin aika, koska jos niitä on esillä koko ajan, lelutkin voivat muuttua tylsiksi ja silloin ollaan taas siinä pisteessä, että pentu kokeilee kaikkea muuta. Kongi on hyvä keino rauhoittumiseen, mutta osalla se taas saa aivotoiminnan kiihtymään, eli riippuu koirastakin millainen on.
Kun leikki, liikunta ja aivotyöskentely yhdessä säännöllisen rytmin kanssa on kohdillaan, on pentukin tyytyväinen elämäänsä, eikä vain kokeile rajoja koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, hämärästi muistuu mieleen. Se pentuaika oli hirveää mutta nyt tuntuu kaukaiselta ja loppupeleissä se on tosi lyhyt aika. Meidän koira täyttää 8v ihan just. Tsemppiä, kyllä tuo aika ohi menee!
Kyllä minäkin olen turhautunut ja väsynyt monta kertaa koiranpentuun, ja kyseessä ei ole edes minun koira vaan mies halusi sen ottaa. Tiedän omat jaksamisen rajani ja sen, että pentuun ei vaan voimat riitä, mutta silti mies sen otti. Onneksi on vanha koira pennulle seurana, tosin sekin välillä väsyy jatkuvaan riehumiseen. Mä olenkin nyt päättänyt, että seuraavan pennun kun mies tuo(ja jossain vaiheessa se tuo), niin minä lähden samalla oven aukaisulla. Hoitakoon koiransa.
Riippuu rodusta. Itsellä ollut saksanpaimenkoiria , kelpie ja laumanvartijakoiria. Eivät ole juuri mitään pureskelleet, saati jalkoja. Koiralle voi opettaa " EI " sanan ja ohjata muuhun toimintaan . Luita tarjolle mahdollisimman nuorina, raakaa, alkaen vaikka jauhelihasta ja lehmän mahasta, niin vatsa tottuu hyvin . itse annoin jo alle 5 vk ikäiselle raakaa kanankoipea, aiemmin voi antaa lihana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap
Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.
No ei kyllä tarvii yötä myöten syötellä!
ap:lle vinkiksi, että koiran ja varsinkin pennun kanssa toimii parhaiten säännöllinen päivärytmi.
Ensinnäkin 3kk ikäinen on liian pieni otettavaksi lemmikiksi, emolta revitty pois. Ja sitä pitää todella nesteyttää yöllä tarvittaessa, jos on janoinen/nälkäinen pieni koira. Se on tottunut emon maitoon. Siksi herää tai jos on joku hätänä. Sen ikäinen saa vielä herätä yöllä.
3kk ikäinen koira on jo 12 viikkoinen ja silloin on jo tärkein leimaantumis- ja sosiaalistamiskausi menossa ohi. Tottakai se pentuna herää öisin, mutta ei sitä tarvitse herätä syöttelemään ja vesikupistakin osaa ihan ilman ohjausta jo juoda.
Enpä usko tätä, ärsyttää vaan haluaa tämä Ap
Vierailija kirjoitti:
On ihan tyypillinen pentu. Pureminen yleensä vähenee noin 6 kuukauden iässä ja vuoden ikäinen koirakin vielä ainakin satunnaisesti pureskelee ihmisiä. Ainakin minun koirat ovat toimineet näin. Ei siinä muuta oikein voi tehdä kuin tunkea pennun suuhun vaihtoehtoisia puremisen kohteita, kuten puruluita sen tullessa puremaan.
No ei todellakaan kuuden kuukauden tai vuoden ikäinen koira pure ihmisiä!
Koira opetetaan olemaan hammastelematta kuten sen emäkin tekisi: puristetaan yläkuonon huulet hampaisiin jotta vähän sattuu ja sanotaan ei. Se epämukava tunne on siinä se idea. Koira ei ymmärrä kivapuhetta vaan paljon suorempaa toimintaa.
Älkää inhimillistäkö koirianne -teette niistä hulluja päällepäsmäreitä.
Koiranpennut on tommosia. Muutama niitä ollut ja joka kerta miettinyt että olen hullu kun taas lähdin tähän mutta aika kultaa muistot. Pennut rauhoittuu siinä vuoden vanhana ja sitten onkin jo mukavaa. Pennut on raskaita, ramppaat tunnein välein pihalla, leikität ja väsytät, nukkuu sitten edes hetken😬