Kauhea koiranpentu ja hermot riekaleina

Koirakoulusuositus, kuten kaikille muillekin koirien hankkijoille. Päästään me muutkin vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap

Kirjoittamasi perusteella suosittelen erittäin vahvasti koiralle RAUHOITTUMISEN opettelun. Eli virtapiikit puretaan ainoastaan ulkona liikunnan, uuden opettelun ja aivotyöskentelyn parissa vähän kerrallaan, ei tuntisotalla. Sisällä nukutaan eikä riehuta ja joka paikkaan ei seurata, jottei tule eroahdistusta potenssiin sata.

Vaihtuvat hampaat kutisee todella paljon ja vastahan tuon ikäisenä alkaa kokeilla rajojaan, jotka susilaumassa aikuiset opettaisi, mutta vuosisatojahan se on ihmisomistajan tehtävä. Siksi pitää olla hyvät pohjat taustalla ja omistajalla motivaatiota, ettei hommat jää puolitiehen.

Itse olen aina laittanut yöksikin herätykset päälle pentujen kohdalla, koska en herää vikinöihin ja temmellyksiin, mutta en halua niiden pissaavan sisälle, joten olen herännyt kahden tunnin välein viemään ulos öisinkin. Osa on ollut todella kovia hammastajia ja yrittävät sisällä riekkua yötkin, mutta kun antaa sen ulkona käynnin jälkeen pahimman spurtin riekkua pois, voi taas tulla sisälle nukkumaan ja tätä kautta pentu oppii pitämään sisätiloja rauhoittumisen paikkana.

Kyllähän se pentu- ja varsinkin teiniaika väsyttää ja itsekin jopa inhoan sitä pentuaikaa, mutta mitä enemmän panostaa erityisesti alkukuukausiin, sitä parempi ja miellyttävämpi lopputulos.  

Siksi ne koiranpennut on niin suloisia, että saavat kamaluutensa anteeksi. 🐶 Itkuhan siinä välillä meinaa tulla, kun kengät on syöty pilalle, villamatolle pissattu ja väsyynenä liimaat laastareita haavoihin.

Onhan se kuitenkin hyvin lyhyt se koirien pentuaika, kasvavat nopeasti ja voi viedä koulutukseen mikäli ei itse osaa. Pitääkö hermokimpun ottaa yleensäkään koiraa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap

Kirjoittamasi perusteella suosittelen erittäin vahvasti koiralle RAUHOITTUMISEN opettelun. Eli virtapiikit puretaan ainoastaan ulkona liikunnan, uuden opettelun ja aivotyöskentelyn parissa vähän kerrallaan, ei tuntisotalla. Sisällä nukutaan eikä riehuta ja joka paikkaan ei seurata, jottei tule eroahdistusta potenssiin sata.

Vaihtuvat hampaat kutisee todella paljon ja vastahan tuon ikäisenä alkaa kokeilla rajojaan, jotka susilaumassa aikuiset opettaisi, mutta vuosisatojahan se on ihmisomistajan tehtävä. Siksi pitää olla hyvät pohjat taustalla ja omistajalla motivaatiota, ettei hommat jää puolitiehen.

Itse olen aina laittanut yöksikin herätykset päälle pentujen kohdalla, koska en herää vikinöihin ja temmellyksiin, mutta en halua niiden pissaavan sisälle, joten olen herännyt kahden tunnin välein viemään ulos öisinkin. Osa on ollut todella kovia hammastajia ja yrittävät sisällä riekkua yötkin, mutta kun antaa sen ulkona käynnin jälkeen pahimman spurtin riekkua pois, voi taas tulla sisälle nukkumaan ja tätä kautta pentu oppii pitämään sisätiloja rauhoittumisen paikkana.

Kyllähän se pentu- ja varsinkin teiniaika väsyttää ja itsekin jopa inhoan sitä pentuaikaa, mutta mitä enemmän panostaa erityisesti alkukuukausiin, sitä parempi ja miellyttävämpi lopputulos.  

Korjaan sisältöäni hieman kun tuli ajatuskatko. Kun antaa pennun ulkonakäynnin aikana riekkua, ei siis ulkonakäynnin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap

Mitä ihmettä? Se on pieni koira, vasta muutaman kuukauden ikäinen ja ollut teillä korkeintaan kuukauden. Pieni lapsikin seuraa äitiään joka paikkaan ja vaatii huolenpitoa ja seuraa, ei 3kk koiruli ole aikuisen tavalla itsenäinen vaan täynnä energiaa ja sinä ja miehesi olette nyt hänen perheensä, jonka kanssa hän opettelee elämään. Puruvaihe menee aikanaan ohi, kun hampaisto on vaihtunut. Murrosikä tuolla on vielä edessä, että jos nyt ärsyttää niin tulevaisuus koetteleekin sitten ihan eri tavalla. Nyt ei auta kuin kestää tai luovuttaa koira pois, jos sitä ei jaksa kouluttaa ja huolehtia. 3kk pennulle löytyy varmasti ottajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.

Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.

Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.

Tämän kokemuksen valossa sanon, että olisin ottanut aikuisen koiran jos olisin tiennyt. Mutta en tiennyt, kun näistä ei puhuta. Miksi kasvattajakaan ei sano mitään, ei tutut kellään lemmikkejä? Unohtuuko se pentuajan kamaluus vai mistä kyse? Elättelen ja jaksan edes jotenkin sen ajatuksen voimalla, että tää on vaan tämä pentuaika. Tällä hetkelläkin itken, kun en vaan jaksa tuota koiraa ja tuntuu, että pilasin elämäni hankkimalla tuon. Ap

Kyynel. Koirasta pääsee eroon, jossei taidot riitä kasvattamiseen.

Pentu ei koskaan ole hirviö. Taitamattomuus ja tietämättömyys koiran käytöksestä ihmisissä on suurin puute.

Meillä ei koirat ole purreet kuin kerran tai pari eikä ole tehneet pahemmin muutakaan tuhoa, mutta vaativat auktoriteetin enkä tarkoita väkivaltaa.

Olen pennun purressa kiljahtanut ja se yleensä tehoaa mikäli ei käy ylikierroksilla.

Joskus olen purrut takaisin kiljahtaen samalla...

Tekemistä ja luvallista kaluamista pennulle joka puolelle asuntoa ettei käy aika pitkäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiranpentu on melkein kuin taapero tai pieni lapsi, vertaus ei ole tuulesta temmattu.

Kärsivällisyyttä nyt, vaikka hermot pinnassa, lopussa kiitos seisoo ja vielä parempi jos menette koirakouluun.

Toisaalta en itse ymmärrä miksi ihmiset haluavat usein pennun koska se elämä on alkuun juuri tuollaista, itsellä on kaksi aikuisena hankittua kodinvaihtajaa ja aika helpolla olen tuohon verrattuna päässyt.

Tämän kokemuksen valossa sanon, että olisin ottanut aikuisen koiran jos olisin tiennyt. Mutta en tiennyt, kun näistä ei puhuta. Miksi kasvattajakaan ei sano mitään, ei tutut kellään lemmikkejä? Unohtuuko se pentuajan kamaluus vai mistä kyse? Elättelen ja jaksan edes jotenkin sen ajatuksen voimalla, että tää on vaan tämä pentuaika. Tällä hetkelläkin itken, kun en vaan jaksa tuota koiraa ja tuntuu, että pilasin elämäni hankkimalla tuon. Ap

Jos jo nyt mietit tuollaista, tee pennulle palvelus ja etsi sille pennun  rodun ja rotuominaisuudet ymmärtävä koirakoti, ennen kuin sinulla on murkkuikäinen ongelmakoira käsissä! Et ole pilannut omaa elämääsi, mutta älä pilaa koirankaan elämää.

Hanki sohva, pidä jalat ylhäällä, ota kirja siihen ja isoja välityynyjä jos koira tulee sohvalle - varo ettei putoa, alhaalle lattialle pehmukkeet sekä matot, koirapedit. Laita paksut sukat tai pienet sisäsaappaat /kengät tms. Aidalla voi joskus rajata olohuonetta vähäksi aikaa, mutta niin että koira pääsee eri paikkoihin ja ei tarvitse jättää yksin. Hanki koiralle leluja ja puruluita. Sano napakasti "ei" jos koira puree tai työnnä puruluu /lelu suuhun varovasti. Toisella kädellä pidä luuta ja toisella silitä, älä anna kertaakaan purra eli vedä nopeasti käsi pois sekä sormet. ENNAKOI. Ehkä koira etsii äitiään ja maitoa, tarve kokeilla muutenkin kuonolla kaikkia esineitä. Hanki naksutin ja makupalat sitten kun koira on tarpeeksi iso siihen. Ohjaa koiraa, opeta. Ole silti kiltti. 

Sano "saa", "hienoa" ja "hyvä" jos tekee oikein asioita tai mitä sanoja haluat käyttää. Jos koiralle on johtajuus epäselvää, katso ohjeet miten tulet johtajaksi reilulla tavalla ja hanki kirjoja. Pikkuriiviöstä voi tulla kiva koira. 

Sellaista se elämä koiranpennun kanssa on. Ilmeisesti ensimmäinen koira kyseessä? Itsellä on ollut 10v. ison rodun koiria, pentuna tulleet.

Tuo kaikki mitä sanot on aivan normaalia pennun käytöstä. Kyllähän ne ihan pieninä nukkuukin jonkin verran.

Jos hankkimasi eläimen pentu ei olekkaan enää mielestäsi kiva ja mielestäsi elämä sen kanssa on yhtä harmia niin myy se pois.

Kyllä pentusi saa kodin jossa sitä rakastetaan ja jossa ymmärretään pennun tarpeita. Sehän on vasta ihan napero jolla elämä ihan alussa.

Mutta älä enää ota koiraa uudestaan! Tai ehkä ylipäätään mitään eläintä joka vaatii enemmän ihmisen huomiota.

Ja siis kommunikoi äänensävyllä, ei silti liikaa. Esim. kun kaikki menee hyvin on kiva ääni, sitten kun koira yrittää purra on ei ja ei saa. Älä anna purra, vetäydy ja vedä raajat pois siitä. Ja tosiaan se ennakointi.

Se on pieni lapsikoira vasta, leikki-ikäinen riiviö. Toiset ovat helpompia kuin toiset, yleensä siihen vaikuttaa etenkin se, kuinka paljon pentu nukkuu. Univajeessa tuoreen koiranomistajan maailma näyttää olevan uhkakuvia täynnä. Näin yleisesti, koiranpennut ovat vaativia. Ne ovat läsnä 24/7 ja niillä ei ole vielä perheen arkeen sopivaa päivärytmiä. Niiden pitää kehittyä, harjoittaa motoriikkaansa, metsästyskäyttäytymisketjun liikemalleja, luoda sosiaalisia suhteita, tutustua siihen, mikä maailmassa on mukavaa ja mikä vaarallista. 

Pennun puremiskäyttäytyminen on ikävaiheeseen liittyvää käyttäytymistä, joka alkaa vähitellen jäämään pois yleensä hampaiden vaihtumisen jälkeen, jos siitä ei tehdä numeroa. Puremiskäyttäytyminen on lajityypillinen käyttäytymistarve, joten pyri vain  eleettömästi ohjaamaan se luvallisiin kohteisiin. Pois sitä ei pieneltä pennulta saa. Vältä tönimästä pentua pois käsilläsi, sen pentu yleensä ymmärtää painimiseksi ja hyökkäilee innostuneesti käsiin uudestaan. Tarjoa myös paljon muuta pitkäkestoista keskittymistä vaativaa puuhaa, heittele nameja nuuskutellen etsittäväksi, tarjoa puruluita, vie pentua ympäristöihin, joissa tutkimiskäyttäytyminen aktivoituu. Ehdottomasti kannattaa mennä koirakoulun pentukursseille. :)

Koiran tulo perheeseen on melkoinen elämänmuutos, sillä sen olemassa olo on pakko ottaa huomioon arjen ratkaisuissa koko ajan. On ihan ok antaa itselleen aikaa tottua, kun uusi arki alkaa muodostumaan. Koira perheessä antaa ihan valtavan paljon, hyvää kannattaa odottaa. Pentuvaiheessa on huimaa nähdä nopeaa uuden oppimista, mutta on se niin pirun kuormittavaa, että muutama vuosi menee aina pentujen välissä, että siihen on uudelleen valmis. On se kuitenkin aivan ehdottomasti sen arvoista, saat maailman ihanimman ystävän toivottavasti ainakin yli kymmeneksi vuodeksi, saat kokemuksen monilajisesta syvästä vuorovaikutussuhteesta, joka muuttaa maailmankuvaasi.

Kun nyt jaksat laittaa paukkuja suhteen muodostamiseen ja taitojen opetteluun, se maksaa itseään takaisin koko seuraavan vuosikymmenen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kuitenkin hyvin lyhyt se koirien pentuaika, kasvavat nopeasti ja voi viedä koulutukseen mikäli ei itse osaa. Pitääkö hermokimpun ottaa yleensäkään koiraa? 

No ei olisi varmaan kannattanut. Ikävä todeta, että haave koirasta olikin varmaan joku yleinen haave kun niin monella on koiria..Eikä omani. En edes tiedä olenko sittenkään mikään koiraihminen. Ap

Itsellä ollut myös kaksi tuollaista pentua. Toinen sentään nukkui joskus, toinen taisi purra unissaankin...

Eli:

Liikuntaa, leikkiä ja touhua. Sen jälkeen ruoka, tarpeille ja isoon omaan häkkiin unille. Sinne menoon rauhallinen käsky ja herkullinen palkinto. Oppii parissa päivässä, että siellä rauhoitutaan, kun väsyneenä käpertyy.

Jos ei toimi, niin ruoka esim. kongiin (tiedätkö, mikä on?) ja sieltä syöden, niin hyytyy. Sitten unille häkkiin. Kongin voi vielä pakastaa, niin haastetta on enemmän. Eli ei ruokaa liian helpolla.

Voit myös antaa osan ruuasta palkkana. Eli jos tulee puremaan, kiljaiset ja kun hämmästyneenä lopettaa, palkitset.

Ja aina jos muuten puree, niin lelu tilalle. Ja kehu siitä, että puree omaa lelua.

Tuonkin ikäinen väsyy aivojumppaan paremmin, kuin riehumalla.

Ja eka vuosi on pahin. Sen kun hoitaa huolella, on kaikki melko helppoa sen jälkeen.

Vietä paljon aikaa ulkona koiran kanssa. Anna koiran purkaa energiaansa kunnolla leikkien toisten koirien kanssa esim. aidatulla koirapuistoalueella.

Muutenkin järjestä koiralle ulkona paljon virikkeitä, esim. noutamista ja piilottamiesi lelujen etsimistä. Pelkät hihnalenkit eivät yksin riitä aktiiviselle rodulle. Sisällä tietysti juuri nuo mainitsemasi puruluut ja lelut. Kongi on myös hyvä.

Näin olen saanut kasvatettua kolme erittäin aktiivisen rodun pentua rauhallisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi.

Kaikki ylivarovaisuus on tarpeetonta. Vain autoja, heikkoja jäitä ja sähköjohtoja on syytä varoa.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap

Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä keksin koirasta vain huonoja puolia..En saa nukuttua, kun koira herättää aamuyöllä. Koiralle on ostettua leluja, puruleluja,aktivointileluja, se saa juosta ulkona vapaana, tehdään temppuja. Silti se puree, riehuu, seuraa joka paikkaan ja vaatii seuraa koko ajan. En jaksa enää. Mieskin on hermoraunio. Ap

Koira on vauva ja pieni lapsi vielä. Ei ole iso koira kyseessä. Koiraa tarvitsee syöttää /juottaa joskus yölläkin kuten emo teki ja pissittää, silittää ja lohduttaa. On hyvin pieni koira vielä kyseessä, ei osaa itse. Olet koiravanhempi "äiti" nyt. Koira etsii turvaa ihmisestä ja seuraa. 3 kk on vastasyntynyt melkein, pitäkää huolta ja vielä pitää olla varovainenkin pienen kanssa. Ellei sitten anna takaisin koiraa sinne mistä otti.

No ei kyllä tarvii yötä myöten syötellä!

ap:lle vinkiksi, että koiran ja varsinkin pennun kanssa toimii parhaiten säännöllinen päivärytmi.

Menkää pentukurssille oppimaan oikeaa kasvatusta ja pennunpitoa ennenkuin menee pahemmin vikaan. Mitä ap odotit koiravauvalta ? Että se nätisti leikkii ja nukkuu yöt? 12viikkoinen on vielä tosi pieni ja oppii vasta elämistä . Tuonikäiset ovat juuri niitä purevia ja riekkuvia riiviöitä.