Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erehdyin huomauttamaan miehelle lihomisesta, mies suuttui - teinkö väärin?
23.01.2023 |
Laihdutettiin miehen kanssa yhdessä vauvavuonna. Minä laihdutin raskauskilot ja mies laihdutti n. 20 kiloa (miehellä oli laihdutuksen aloittaessaan n. 30 kiloa ylipainoa, laihdutuksen loppuessa n. 10 kiloa). Minä olen normaalipainoinen, paino on pysynyt laihduttamisen jälkeen samassa lukemassa. Mies sen sijaan palasi laihduttamisen jälkeen hiljalleen aikaisempiin elämäntapoihinsa: syö todella isoja annoksia, napostelee ja viimeisen kerran syö vielä yhdentoista aikaan illalla. Alkoholia mies ei käytä. Vajaassa vuodessa mies oli saanut tuon n. 20 kiloa takaisin. Liikunta ei enää jaksa innostaa painonnousun myötä. Olen yrittänyt kannustaa terveellisempiin valintoihin kehottamalla miestä lähtemään ulkoilemaan, laittamalla kasviksia ruoan lisukkeeksi tai ehdottamalla, että syö nälkäänsä banaanin voileipäkeon sijaan.
Keräsin pitkään rohkeutta ottaa painoasian esille mieheni kanssa, sillä olen kokenut aiheen esille ottamisen vaikeaksi. Eihän kukaan halua kuulla olevansa lihonut. Enkä olisi asiasta sanonut, jos kyse olisi muutamasta kilosta, mutta parikymmentä kiloa alle vuodessa on tosi paljon. Erehdyin kahden kesken kysymään mieheltä, onko hän huomannut, että hän on saanut vajaassa vuodessa todella paljon painoa. Mies loukkaantui tästä syvästi ja sanoi, että on sitten tästä eteenpäin syömättä. Yritin maanitella miestä syömään ja sanoa, että tässä on kyse pysyvästä elämäntapamuutoksesta eikä tiukasta kuurista. Mies sanoi, että syö sitten tästä eteenpäin max. kerran päivässä ja paastoaa. Nyt kotona on nälkäkiukkuinen ja mököttävä mies. Teinkö väärin, kun huomautin painosta? Olen huolissani miehen terveydessä ja harmittaa miehen puolesta, että vaivalla laihduttamansa kilot tulivat takaisin.
Kommentit (133)
"Ihanaa" saada tästä ketjusta vertaistukea. Mieheni on suhteemme aikana lihonut tasaiseen tahtiin muutaman kilon vuodessa. Painaa tällä hetkellä arviolta 150 kg (pari vuotta sitten koronan alkuaikoina kävi puntarilla, paino silloin 140 kg, ja tämän jälkeen lihonut yhden vaatekoon verran eli noin 10 kg).
Unen laatu on heikkoa, jaksaminen on heikkoa, epämääräisiä kiputiloja vaihtelevasti (tällä hetkellä plantaarifaskiitti, välillä pää, niska, alaselkä...). Töissä jaksaa käydä, mutta työpäivän jälkeen romahtaa sohvalle eikä siitä nouse. "Nyt en jaksa" tulee vastaukseksi, kun ehdotan kävelylenkkiä, pyykkien viikkaamista yhdessä, lautapelin pelaamista, ruoanlaittoa tai kaupassakäyntiä. Kauppaan jaksaa vain eineksiä/kaljaa/energiajuomia ostamaan. Mies syö kaksi kertaa päivässä, ei napostele, mutta annoskoot ovat valtavia ja tämän lisäksi juo kaloreita hirvittävän määrän. Kaljakorin saa helposti menemään viikonlopussa, viskiä juo ronskisti juomalaseittain.
Harmittaa, kun normaalipainoisena kivan näköinen mies on aivan plösähtänyt. Reidet muistuttavat kebabvartaita, niskaan muodostuu makkara ja kaksikin päätä taaksepäin taivuttaessa, vatsaan on tullut venymäarpia... :( Lapsiakaan ei kannata hankkia, kun ei tuo jaksaisi niitä hoitaa ja kaikki jäisi minun kontolleni. Mutta olisin minäkin poikki, jos päivät pitkät kantaisin kymmenien kilojen ekstrapainoa mukanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan, että iän myötä ja muutenkin saattaa elämässä kertyä jokunen kilo. Mutta ei +20 kiloa vahingossa kerry, vaan siinä on kyse myös huonoista ruokailutottumuksista. Se jaksaa ihmetyttää, miten
a) moni on täysin sokea omalle lihomiselle, vaikka vaatteet kiristäisi tai ei edes menisi päälle
b) moni kokee, että lihomiselle ei tarvitse tai kannata tehdä mitään
Kun itse sain raskauden/hormonihäiriön myötä puolessa vuodessa 22 kiloa painoa, niin todellakin halusin noista kiloista eroon. Eivät lähteneet itsekseen, vaan todellakin sain tehdä töitä painon pudottamiseksi. Hetkeäkään ei kaduta, että näin vaivan laihduttaakseni ja nykyisin näen vaivaa pitääkseni painon tässä lukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoin miehelle pitkän pohtimisen jälkeen, että miehen keräämät kilot häiritsee. Mies oli saanut reilussa puolessa vuodessa 15-20 kiloa. Tähän mies totesi, että hänen painonsa on hänen oma asiansa. Kumma juttu, mutta jos olisin itse saanut samassa ajassa vastaavan määrän painoa, niin se ei todellakaan olisi ollut oma asiani, vaan se olisi todella häirinnyt miestä.
Perus nainen. Uhriutuu kuvitteellisesta tilanteesta.
No onhan se vähän erikoista että puolison kanssa pitää puhua tunteista, seksielämästä, sairauksista, kaikesta mahdollisesta, mutta ei missään nimessä ruokatottumuksista tai painonhallinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ihanaa" saada tästä ketjusta vertaistukea. Mieheni on suhteemme aikana lihonut tasaiseen tahtiin muutaman kilon vuodessa. Painaa tällä hetkellä arviolta 150 kg (pari vuotta sitten koronan alkuaikoina kävi puntarilla, paino silloin 140 kg, ja tämän jälkeen lihonut yhden vaatekoon verran eli noin 10 kg).
Unen laatu on heikkoa, jaksaminen on heikkoa, epämääräisiä kiputiloja vaihtelevasti (tällä hetkellä plantaarifaskiitti, välillä pää, niska, alaselkä...). Töissä jaksaa käydä, mutta työpäivän jälkeen romahtaa sohvalle eikä siitä nouse. "Nyt en jaksa" tulee vastaukseksi, kun ehdotan kävelylenkkiä, pyykkien viikkaamista yhdessä, lautapelin pelaamista, ruoanlaittoa tai kaupassakäyntiä. Kauppaan jaksaa vain eineksiä/kaljaa/energiajuomia ostamaan. Mies syö kaksi kertaa päivässä, ei napostele, mutta annoskoot ovat valtavia ja tämän lisäksi juo kaloreita hirvittävän määrän. Kaljakorin saa helposti menemään viikonlopussa, viskiä juo ronskisti juomalaseittain.
Harmittaa, kun normaalipainoisena kivan näköinen mies on aivan plösähtänyt. Reidet muistuttavat kebabvartaita, niskaan muodostuu makkara ja kaksikin päätä taaksepäin taivuttaessa, vatsaan on tullut venymäarpia... :( Lapsiakaan ei kannata hankkia, kun ei tuo jaksaisi niitä hoitaa ja kaikki jäisi minun kontolleni. Mutta olisin minäkin poikki, jos päivät pitkät kantaisin kymmenien kilojen ekstrapainoa mukanani.
Painoa on aivan liikaa, mutta tuo määrää alkoholia alkaa haiskahtamaan myös alkoholismilta ja se on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö tätä kautta kirjekaveri tytölleni? Jos sinulla on suunnilleen samanikäinen tyttö, niin välitä viestini eteenpäin. :)
"Zau! Täällä 11-13 v kirjekaveria etsii 12 v tyttö Kuopiosta! Harrastan ratsastusta, kuviskoulua ja discotanssia. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli ja koira Niki. Lempibändit BSB ja Naikkarit. Parhaat kouluaineet on liikka, kuvis ja kässä, matikkaa inhoan! Toivon, että sullakin on lemmikki ja oot tosi eläinrakas! Plussaa, jos harrastat tanssia. Skiivaile kirjeesi osoitteeseen: E.H. Kirkkokatu 7 B, 70120 Kuopio.
P. S. Kuva ois kiva!
P. P. S. Ei tutuille!!"
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö tätä kautta kirjekaveri tytölleni? Jos sinulla on suunnilleen samanikäinen tyttö, niin välitä viestini eteenpäin. :)
"Zau! Täällä 11-13 v kirjekaveria etsii 12 v tyttö Kuopiosta! Harrastan ratsastusta, kuviskoulua ja discotanssia. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli ja koira Niki. Lempibändit BSB ja Naikkarit. Parhaat kouluaineet on liikka, kuvis ja kässä, matikkaa inhoan! Toivon, että sullakin on lemmikki ja oot tosi eläinrakas! Plussaa, jos harrastat tanssia. Skiivaile kirjeesi osoitteeseen: E.H. Kirkkokatu 7 B, 70120 Kuopio.
P. S. Kuva ois kiva!
P. P. S. Ei tutuille!!"
Sori väärä ketju :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit väärin. 6 % obeesista johtuu geeneistä ja vain 94 % vääristä elintavoista.
Vierailija kirjoitti:
"Ihanaa" saada tästä ketjusta vertaistukea. Mieheni on suhteemme aikana lihonut tasaiseen tahtiin muutaman kilon vuodessa. Painaa tällä hetkellä arviolta 150 kg (pari vuotta sitten koronan alkuaikoina kävi puntarilla, paino silloin 140 kg, ja tämän jälkeen lihonut yhden vaatekoon verran eli noin 10 kg).
Unen laatu on heikkoa, jaksaminen on heikkoa, epämääräisiä kiputiloja vaihtelevasti (tällä hetkellä plantaarifaskiitti, välillä pää, niska, alaselkä...). Töissä jaksaa käydä, mutta työpäivän jälkeen romahtaa sohvalle eikä siitä nouse. "Nyt en jaksa" tulee vastaukseksi, kun ehdotan kävelylenkkiä, pyykkien viikkaamista yhdessä, lautapelin pelaamista, ruoanlaittoa tai kaupassakäyntiä. Kauppaan jaksaa vain eineksiä/kaljaa/energiajuomia ostamaan. Mies syö kaksi kertaa päivässä, ei napostele, mutta annoskoot ovat valtavia ja tämän lisäksi juo kaloreita hirvittävän määrän. Kaljakorin saa helposti menemään viikonlopussa, viskiä juo ronskisti juomalaseittain.
Harmittaa, kun normaalipainoisena kivan näköinen mies on aivan plösähtänyt. Reidet muistuttavat kebabvartaita, niskaan muodostuu makkara ja kaksikin päätä taaksepäin taivuttaessa, vatsaan on tullut venymäarpia... :( Lapsiakaan ei kannata hankkia, kun ei tuo jaksaisi niitä hoitaa ja kaikki jäisi minun kontolleni. Mutta olisin minäkin poikki, jos päivät pitkät kantaisin kymmenien kilojen ekstrapainoa mukanani.
Minkä ikäinen sun mies on? Aiemmin jo kirjoitin omasta miehestäni, joka kans lihonut parikymmentä kiloa, ja kun ei ole kovin pitkä, niin tuokin määrä näkyy selvästi. Mahan ympärys, reidet, takapuoli Eniten itseä alkoi inhottaa paksu lemmenkahva mikä alkoi kertyä ja näkyä etenkin takaapäin. Ennen niin nätti, kiinteä ja pyöreä takamus on myös historiaa.
Mies on 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.
Katselisitko sinä vuodesta toiseen todella ylipainoista puolisoa, joka on lihonut parisuhteenne aikana merkittävästi? Ei saisi sanoa, vaikka lihominen häiritsee.
No sitten voi lähteä suhteesta jos se puoliso ei enää miellytä. Ei kukaan laihdu jos ei ole omaa motivaatiota eikä puolison kiristäminen ja uhkavaatimus erosta auta varmasti yhtään. Ja vielä jos puoliso on niin ylimielinen että kuvittelee ettei lihonut ole itse tietoinen omasta painostaan! Kyllä jokainen tietää oman kehonsa mutta ei vaan halua tehdä asialle mitään.
Onko siis mielestäsi oikeasti parempi vain joku päivä kävellä ulos ilman minkäänlaista selitystä sanomatta sanaakaan? Saako siinä vaiheessa kertoa, että ero johtuu puolison elämäntavoista, vai pitääkö eron syyt jättää mysteeriksi? Eikö kuitenkin olisi ollut parempi edes hiukan varoittaa sitä toista puolta etukäteen, vaikka kyse olisikin ollut "erolla uhkailusta".
Alue: Aihe vapaa
Mä sanoin miehelle pitkän pohtimisen jälkeen, että miehen keräämät kilot häiritsee. Mies oli saanut reilussa puolessa vuodessa 15-20 kiloa. Tähän mies totesi, että hänen painonsa on hänen oma asiansa. Kumma juttu, mutta jos olisin itse saanut samassa ajassa vastaavan määrän painoa, niin se ei todellakaan olisi ollut oma asiani, vaan se olisi todella häirinnyt miestä.