Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erehdyin huomauttamaan miehelle lihomisesta, mies suuttui - teinkö väärin?
23.01.2023 |
Laihdutettiin miehen kanssa yhdessä vauvavuonna. Minä laihdutin raskauskilot ja mies laihdutti n. 20 kiloa (miehellä oli laihdutuksen aloittaessaan n. 30 kiloa ylipainoa, laihdutuksen loppuessa n. 10 kiloa). Minä olen normaalipainoinen, paino on pysynyt laihduttamisen jälkeen samassa lukemassa. Mies sen sijaan palasi laihduttamisen jälkeen hiljalleen aikaisempiin elämäntapoihinsa: syö todella isoja annoksia, napostelee ja viimeisen kerran syö vielä yhdentoista aikaan illalla. Alkoholia mies ei käytä. Vajaassa vuodessa mies oli saanut tuon n. 20 kiloa takaisin. Liikunta ei enää jaksa innostaa painonnousun myötä. Olen yrittänyt kannustaa terveellisempiin valintoihin kehottamalla miestä lähtemään ulkoilemaan, laittamalla kasviksia ruoan lisukkeeksi tai ehdottamalla, että syö nälkäänsä banaanin voileipäkeon sijaan.
Keräsin pitkään rohkeutta ottaa painoasian esille mieheni kanssa, sillä olen kokenut aiheen esille ottamisen vaikeaksi. Eihän kukaan halua kuulla olevansa lihonut. Enkä olisi asiasta sanonut, jos kyse olisi muutamasta kilosta, mutta parikymmentä kiloa alle vuodessa on tosi paljon. Erehdyin kahden kesken kysymään mieheltä, onko hän huomannut, että hän on saanut vajaassa vuodessa todella paljon painoa. Mies loukkaantui tästä syvästi ja sanoi, että on sitten tästä eteenpäin syömättä. Yritin maanitella miestä syömään ja sanoa, että tässä on kyse pysyvästä elämäntapamuutoksesta eikä tiukasta kuurista. Mies sanoi, että syö sitten tästä eteenpäin max. kerran päivässä ja paastoaa. Nyt kotona on nälkäkiukkuinen ja mököttävä mies. Teinkö väärin, kun huomautin painosta? Olen huolissani miehen terveydessä ja harmittaa miehen puolesta, että vaivalla laihduttamansa kilot tulivat takaisin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
totuus sattuu
Totuus ei satu koskaan, vaan kyse on tavasta millä se sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalauta miettikää jos sukupuoliroolit olis tässä toisinpäin niin ketju ois poistunut max kolmeen sekuntiin!
Sukupuolesta riippumatta painosta huomauttaminen tulisi jättää väliin. Kyllä jokainen läski tietää olevansa läski. Huomautus saa monet tuntemaan itsensä huonoksi ja jos sattuu olemaan tunnesyöjä, suuntaamaan karkkipussille. Eli pitäkää mölyt mahassanne vaikka kuinka kutkuttaisi sanoa "auttavaisesti".
Terveisin entinen läski, joka laihtui sitten, kun elämä oli muuten kunnossa.
Lihavalle naiselle kasvaa mukavat isot tissit. Lihavalle miehellekin, mutta ne eivät ole olleenkaan mukavat.
Mieheni on nyt viimeiset 8 vuotta lihonut tasaisesti. Painoa nyt noin 110 kg, pituutta 185cm. Hän yrittää kompensoida huonoja ruokailutottumuksiaan liikkumalla paljon. Käy lenkillä ja salilla. Mutta paino silti nousee, ja ihmekös tuo. Hän tekee usein yötöitä ja töissä syö huonosti. Kotona sitten univelkaisena ja nälkäisenä syö vaikka kaksi pizzaa kerralla. Turha siinä on jotain salaattia houkutella syömään.
Hän tuppaa herkuttelemaan isosti, ja jos joskus on ystäviensä kanssa juhlimassa, juokin isosti. Ei ymmärrä sitä jos minä otan arkena kahvin kanssa pari suklaapalaa, kun hän syö levyn kerralla perjantaina.
Eikä ymmärrä jos otan ruoan kanssa lasin viiniä silloin tällöin, sanotaan 2-3 kertaa kuussa. Ei kai alkoholia nyt käytetä jos seuraava päivä on työpäivä, hämmästelee mieheni. Hän kun juo pullon kerralla perjantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä.
Olen huomauttanut miehelleni vuosien varrella useaan kertaan painosta, ruokavaliosta, suolan käyttömääristä jne. ja viimeiset kolme vuotta vielä lisääntyvässä määrin lääkärin todettua korkean verenpaineen. Syksyllä lääkäri totesi verenpaineen olevan ylläri ylläri koholla edelleen. Jotain loksahti mieheni päässä ja meni samantien ostamaan verenpainemittarin. Seurasi viikon lukemiaan ja kun näki, että ovat kerta toisensa jälkeen huonot, muutti elämäntapansa ja on nyt pysynyt niissä puoli vuotta ja verenpaine laski normaaliin jo kuukauden jälkeen.
En kadu huomautuksiani lainkaan, koska luulen, että ne ovat jääneet mieheni mieleen ja osaltaan vaikuttaneen siihen, että ryhtyi toimeen lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen sinkku. Miten joku voi kokea oikeudekseen kontrolloida toisen ihmisen painoa?
Parisuhde on avoimuutta ja tietyssä määrin myös toisesta huolehtimista, ei kyse ole kontrolloinnista. Lihavuudesta puhutaan ihan hirvittävästi ja miten se pian tappaa enemmän kuin tupakka tai alkoholi. Silti tuntuu että olet moukka, typerä, tunteeton, huono kumppani tai mitä lie jos yrität herätellä toista terveisiin elämäntapoihin. 20-30kg ylipainoa ON iso terveysriski, ei sitä voi piilottaa minkään kehopositiivisuuden alle.
Listaa tähän prosentteina ylipainon riskit suhteessa yleisimpiin sairauksiin. Voit yllättyä miten vähäinen riski lopulta on suhteessa moneen muuhun asiaan. Esimerkiksi teflonin käyttö paistinpannuissa menee lihavuuden aiheuttamien riskien ohi heittämällä, yksinäisyyskin on 3x suurempi riski kuin lihavuus. Lähde: https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/4285
"Sosiaalinen eristäytyneisyys altistaa ihmisen monille vakaville sairauksille. Sen terveysriskit ovat samassa suuruusluokassa kuin tupakoiminen - ja kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon. Yksinäiset käyttävätkin sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti enemmän kuin muut ikäisensä.""
- eri
Tässä pointti oli ehkä lähinnä siinä että monien muiden asioiden lisäksi se kuitenkin on yksi iso kuolemaan johtavista syistä nyt ja tulevaisuudessa.
Lisäksi kun se ylipaino altistaa ihan hirvittävän monelle eri sairaudelle mitkä itsessään ovat myös tappavia kuten syöpä, diabetes, verisuonitaudit, sydänvaivat ja aiheuttaa aikamoisen kirjon kaikenlaisia vaivoja kuten lapsettomuus, nivelrikot, uniapnea jne.
Yksinäisyys on silti 3x suurempi riski kuin lihavuus, johon on LIITETTY erilaisia sairauksia. Tämä tarkoittaa sitä, että korreloimalla ollaan löydetty tekijöitä lihavuuden ja sairauksien välille. Se ei tarkoita kausaliteettiä. Esimerkkinä nivelrikko voi aiheuttaa ylipainoa tai ylipaino nivelrikkoa. Loogisesti ajateltuna nivelrikko vähentää liikkumista, jolloin lihavuus on seurausta nivelrikosta, ei toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolesta riippumatta painosta huomauttaminen tulisi jättää väliin. Kyllä jokainen läski tietää olevansa läski. Huomautus saa monet tuntemaan itsensä huonoksi ja jos sattuu olemaan tunnesyöjä, suuntaamaan karkkipussille. Eli pitäkää mölyt mahassanne vaikka kuinka kutkuttaisi sanoa "auttavaisesti".
Terveisin entinen läski, joka laihtui sitten, kun elämä oli muuten kunnossa.
Eikä lihavat yleensä tahdo olla lihavia. Se on tärkeintä tajuta näissä asioissa. Lihavuus voi hyvinkin olla tunne-elämän sairaus siinä missä päihdesairaudet ym.
Itse provosoituisin tuosta tavasta "oletko huomannut, että olet saanut todella paljon painoa". No shit, totta kai sellaisen huomaa itse. Ihan kuin hän olisi ihan täys tahvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sukupuoliroolit olisivat toiste päin niin täällä jo käskettäisiin jättämään mokoma miessika ja kerrottaisiin ettei paino kuulu puolisolle. Nyt tuleekin kehuja miten on hyvin sanottu ja haukutaan mies läskiksi idiootiksi.
Älä yleistä. Olen nainen ja olen vastannut, ettei minun mielestäni toisen ulkonäköä kuulu kommentoida eikä toisen valintoihin puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Itse provosoituisin tuosta tavasta "oletko huomannut, että olet saanut todella paljon painoa". No shit, totta kai sellaisen huomaa itse. Ihan kuin hän olisi ihan täys tahvo.
Miten tuo asia pitäisi esittää?
"Menisitkö käymään vaa'alla, Tuomas?"
"Mikko, olet lihonut paljon."
"Olisit Janne laihduttamisen tarpeessa."
"Oletko Ville huomannut, että vaatteesi kiristävät?"
"Miten sinä Lauri olet lihonut noin paljon?"
"Sami, sinulla on nykyään miestissit."
Onko joku noista sitten parempi tapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kysyin puolisolta, eikö hän ole huolissaan terveydestään, kun oli lihonut vuodessa 15 kiloa. Sanoi, että ei. Pahastui silti, kun otin asian esille, mutta ei kokenut itse tarpeelliseksi tehdä mitään tuon painon eteen.
Ei varmaan tarvitse sanoa, että jos itse olisin lihonut 15 kiloa vuodessa, niin olisi puolison puolelta loppunut kehut, koskettelut ja läheisyys.
Sitten ehkä alkaa kiinnostaa, kun tulee terveysvaivaa. Meillä tosin tilanne on se, että koska mies ei mene lääkäriin, niin ei voi tietää onko veriarvot yms huonoja. Kaikenlaista kremppaa kolmekymppisellä miehellä on, mutta ei silti halua lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse provosoituisin tuosta tavasta "oletko huomannut, että olet saanut todella paljon painoa". No shit, totta kai sellaisen huomaa itse. Ihan kuin hän olisi ihan täys tahvo.
Miten tuo asia pitäisi esittää?
"Menisitkö käymään vaa'alla, Tuomas?"
"Mikko, olet lihonut paljon."
"Olisit Janne laihduttamisen tarpeessa."
"Oletko Ville huomannut, että vaatteesi kiristävät?"
"Miten sinä Lauri olet lihonut noin paljon?"
"Sami, sinulla on nykyään miestissit."Onko joku noista sitten parempi tapa?
Yhtä huonoja. Mutta jos aloittaja kuvittelee olevansa jotenkin hienotunteinen niin ei tuo kysymys kyllä auta. Sen lisäksi, että toinen on lihava, on myös niin tyhmä, ettei ehkä ole huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.
Katselisitko sinä vuodesta toiseen todella ylipainoista puolisoa, joka on lihonut parisuhteenne aikana merkittävästi? Ei saisi sanoa, vaikka lihominen häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.
Katselisitko sinä vuodesta toiseen todella ylipainoista puolisoa, joka on lihonut parisuhteenne aikana merkittävästi? Ei saisi sanoa, vaikka lihominen häiritsee.
No sitten voi lähteä suhteesta jos se puoliso ei enää miellytä. Ei kukaan laihdu jos ei ole omaa motivaatiota eikä puolison kiristäminen ja uhkavaatimus erosta auta varmasti yhtään. Ja vielä jos puoliso on niin ylimielinen että kuvittelee ettei lihonut ole itse tietoinen omasta painostaan! Kyllä jokainen tietää oman kehonsa mutta ei vaan halua tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.
Katselisitko sinä vuodesta toiseen todella ylipainoista puolisoa, joka on lihonut parisuhteenne aikana merkittävästi? Ei saisi sanoa, vaikka lihominen häiritsee.
No sitten voi lähteä suhteesta jos se puoliso ei enää miellytä. Ei kukaan laihdu jos ei ole omaa motivaatiota eikä puolison kiristäminen ja uhkavaatimus erosta auta varmasti yhtään. Ja vielä jos puoliso on niin ylimielinen että kuvittelee ettei lihonut ole itse tietoinen omasta painostaan! Kyllä jokainen tietää oman kehonsa mutta ei vaan halua tehdä asialle mitään.
Ei se lähteminenkään ole helppoa, eikä kukaan ole täydellinen kumppani. Jokaisessa on omat vikansa. Runsaassa ylipainossa on vain se, että se vaikuttaa todella moneen asiaan. Kumppani ei jaksa liikkua tai tehdä arkiaskareita, ei kykene seksiin, kuluttaa paljon rahaa syömiseen, päälle vielä mahdolliset sairaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.
Katselisitko sinä vuodesta toiseen todella ylipainoista puolisoa, joka on lihonut parisuhteenne aikana merkittävästi? Ei saisi sanoa, vaikka lihominen häiritsee.
No sitten voi lähteä suhteesta jos se puoliso ei enää miellytä. Ei kukaan laihdu jos ei ole omaa motivaatiota eikä puolison kiristäminen ja uhkavaatimus erosta auta varmasti yhtään. Ja vielä jos puoliso on niin ylimielinen että kuvittelee ettei lihonut ole itse tietoinen omasta painostaan! Kyllä jokainen tietää oman kehonsa mutta ei vaan halua tehdä asialle mitään.
Ei se lähteminenkään ole helppoa, eikä kukaan ole täydellinen kumppani. Jokaisessa on omat vikansa. Runsaassa ylipainossa on vain se, että se vaikuttaa todella moneen asiaan. Kumppani ei jaksa liikkua tai tehdä arkiaskareita, ei kykene seksiin, kuluttaa paljon rahaa syömiseen, päälle vielä mahdolliset sairaudet.
Eli sinun mielestäsi kannattaa esittää ultimatum: Jos et laihdu, minä lähden?
Lycka till.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi, mitä ajattelen miehestäni. Rakastan miestäni vaa'an lukemasta riippumatta, enkä häpeä miestä. Huolissani silti olen, sillä väistämättä merkittävä ylipaino vaikuttaa terveyteen. Mielestäni mieheni jaksaminen on heikentynyt lihomisen myötä, hän on väsynyt ja lähinnä istuu koneella. Olisi mukava elää virkeämpää elämää.
Ap
Et voi pakottaa häntä elämään virkeämpää elämää etkä edes haluamaan virkeämpää elämää. Sen sijaan voit elää sitä itse. Jos hän näkee, että sinä nautit virkeämmästä elämästä, ehkä hänkin alkaa sitä haluta.
Omalla puolisollani on kakkostyypin diabetes ja ylipainoa ja aivan kamala ruokavalio, hillittömästi nopeita hiilareita. Minä en pysty sitä muuttamaan. Aika ajoin väännän itkua ajatellessani, mitä hän tekee itselleen, mutta en voi tehdä valintoja hänen puolestaan. Minun on hyväksyttävä, että aikuinen ihminen päättää itse, mitä keholleen tekee.
Huomaan myös, että kaikkein eniten tekee mieleni puuttua asioihin silloin, kun itse kiristän omaa ruokavaliotani. Siihen liittyy joku tarve hallita myös ympäristöäni eli hänen syömistään. Ja hallinnan taustallahan on usein pelko, eli ehkä pelkään, etten itsekään pysty syömään terveellisesti, kun toinen ahmii makeisia, juo siideriä jne.
Jokaisella aikuisella on ehkä oikeus valita oma ruokavalionsa, mutta tällä hetkellä hän tekee myös valintoja sinun puolestasi. Tuolla menolla hän on ajamassa sinua omaishoitajakseen ja mieti tarkkaan, haluatko joutua siihen tilanteeseen. Kun en tiedä ikäänne, niin on vaikea arvioida, kuinka kaukana tulevaisuudessa se on. Siinä vaiheessa, kun toinen on täysin avuton ja riippuvainen sinusta, suhteesta ei ole kovin helppo kävellä enää pois.
Mieti tarkasti, haluatko ottaa sen riskin, että jäät itse itsensä tahallaan sairastuttaneen ihmisen omaishoitajaksi. Se on melkoinen vankila.
Alue: Aihe vapaa
Jos sukupuoliroolit olisivat toiste päin niin täällä jo käskettäisiin jättämään mokoma miessika ja kerrottaisiin ettei paino kuulu puolisolle. Nyt tuleekin kehuja miten on hyvin sanottu ja haukutaan mies läskiksi idiootiksi.