Erehdyin huomauttamaan miehelle lihomisesta, mies suuttui - teinkö väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totuus sattuu

Eli naisen sanomana se menee noin, mutta jos mies huomauttaa asiasta, on hän pinnallinen sika. Ok.

Jaahas taas marttyyri mies vauhdissa. Uskoakseni naiset ja miehet reagoivat apn kuvaamassa tilanteessa aika samalla tavalla oli sukupuolet kummin päin tahansa. Ja minusta aplla on oikeus sanoa mitä sanoi. Ymmärrän että mies suuttui koska ei ole kiva kuulla että on epäonnistunut pitämään kilot pois jne.

Se miksi miehiä moititaan sioiksi kun huomauttelevat naisen painosta johtuu usein siitä että

- mies huomauttelee painosta vaikka nainen taulukoiden mielestä normaalipainossa mutta miehen mielestä pitäisi olla alipainon puolella mikä ei terveellistä mutta kun mies haluu. Eli kyse ei ole siitä että olisi huolissaan toisen terveydestä vaan siitä että haluaa alipainoisen puolison koska vaan haluaa eikä piittaa toisen terveydestä

- mies huomauttelee naisen ylipainosta kun nainen raskaana ja imettää. Tietysti tuolloinkaan ei kannata syödä jatkuvasti roskaruokaa tai herkkuja tai älyttömiä määriä ruokaa mutta tuolloin naisen painoa tarkkailee neuvolan ammattilaiset jotka tietävät miestä paremmin miten kannattaa tilanteessa olla. Esim jos nainen imettäessä laihduttaa voimakkaasti niin naisen rasvakudokseen kertyneet kemikaalit menee rintamaidon mukana vauvaan. Eli vaikka mies haluaisi naisen heti timmiin kuntoon niin se ei ole välttämättä äidin tai lapsen terveyden kannalta hyväksi.

- mies saattaa itse syödä hirveästi herkkuja ja roskaruokaa ja lihoa kovin mutta silti huomauttelee ja kontroloi naisen syömisiä koska haluaa laihan naisen. Eli ei ole itse valmis syömään terveellisesti mutta vaatii sitä toiselta omien seksuaalisten halujensa täyttymiseksi

- mies haukkuu naista esim lehmäksi, läskiksi, valaaksi jne sen sijaan että puhuisi asiallisesti ja nätisti asiasta.

Jne

Lainaamani kirjoittaja voisi miettiä vähän muutakin kuin nainen ja mies asiaa kun alkaa itkeä kuinka erilailla suhtaudutaan naisen ja miehen sanomisiin.

Suhtautiminen on varnasti samaa kuulijan kohdalla, mutta tämä palstan kaksinaismoralismi on huvittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miesten laihdutus on outoa. Mun mies pudottaa painoaan jättämällä aterioita väliin ja tekee siitä ison numeron. Kun lasten kanssa syömme aamiaista tai varsinaisia aterioita tämä kiukuttelee illalla sohvalla voipuneena.  Vastineeksi syö yöllä voileipiä ja närppii juustoa ja kinkkusiivuja suoraan paketista. 

Ei tuo ole mikään miesten ilmiö. Ihan samalla tavalla naisetkin jättävät kunnon ruuat syömättä, mutta sitten huomaamattaan napostelevat kaikenlaista ja illalla sitten tankataan oikein kunnolla, kun on kamala nälkä. 

Just sitä käytöstä, mitä nämä ihmiset kieltävät lapsiltaan, mutta eivät itse tajua käyttäytyvänsä samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi, mitä ajattelen miehestäni. Rakastan miestäni vaa'an lukemasta riippumatta, enkä häpeä miestä. Huolissani silti olen, sillä väistämättä merkittävä ylipaino vaikuttaa terveyteen. Mielestäni mieheni jaksaminen on heikentynyt lihomisen myötä, hän on väsynyt ja lähinnä istuu koneella. Olisi mukava elää virkeämpää elämää. 

Ap

Et voi pakottaa häntä elämään virkeämpää elämää etkä edes haluamaan virkeämpää elämää. Sen sijaan voit elää sitä itse. Jos hän näkee, että sinä nautit virkeämmästä elämästä, ehkä hänkin alkaa sitä haluta.

Omalla puolisollani on kakkostyypin diabetes ja ylipainoa ja aivan kamala ruokavalio, hillittömästi nopeita hiilareita. Minä en pysty sitä muuttamaan. Aika ajoin väännän itkua ajatellessani, mitä hän tekee itselleen, mutta en voi tehdä valintoja hänen puolestaan. Minun on hyväksyttävä, että aikuinen ihminen päättää itse, mitä keholleen tekee.

Huomaan myös, että kaikkein eniten tekee mieleni puuttua asioihin silloin, kun itse kiristän omaa ruokavaliotani. Siihen liittyy joku tarve hallita myös ympäristöäni eli hänen syömistään. Ja hallinnan taustallahan on usein pelko, eli ehkä pelkään, etten itsekään pysty syömään terveellisesti, kun toinen ahmii makeisia, juo siideriä jne.

Jokaisella aikuisella on ehkä oikeus valita oma ruokavalionsa, mutta tällä hetkellä hän tekee myös valintoja sinun puolestasi. Tuolla menolla hän on ajamassa sinua omaishoitajakseen ja mieti tarkkaan, haluatko joutua siihen tilanteeseen. Kun en tiedä ikäänne, niin on vaikea arvioida, kuinka kaukana tulevaisuudessa se on. Siinä vaiheessa, kun toinen on täysin avuton ja riippuvainen sinusta, suhteesta ei ole kovin helppo kävellä enää pois. 

Mieti tarkasti, haluatko ottaa sen riskin, että jäät itse itsensä tahallaan sairastuttaneen ihmisen omaishoitajaksi. Se on melkoinen vankila.

Kirjoitin: "Aika ajoin väännän itkua ajatellessani, mitä hän tekee itselleen" mutta olen sitä itkenyt myös hänelle itselleen. Olen kertonut, miltä minusta tuntuu pelätä, että emme ehdi koskaan nauttia yhdessä eläkkeellä niistä asioista, joista haaveilemme.

Enempää en voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ymmärrän miehen loukkaantumisen, mutta toisaalta itse olen avoimuuden kannalla. Miestä varmasti ärsyttää se, että tokihan hän itse tietää lihonneensa, miksi tuoda sitä esille? Olisi eriasia puhua aiheesta, jos miehesi olisi ensin nostanut sen esiin.

Mun mielestä ei myöskään ihan voi verrata raskauskilojen laihduttamista 30 kilon muista syistä tulleisiin ylipainokiloihin. Raskaus on kuitenkin aiheuttanut ne kilot sinulla, joten helppohan se on vain palata vanhoihin ruokailutapoihin (=raskautta edeltäviin, joilla olit ennen normaalipainoinen). Puolisosihan on tehnyt nyt samoin eli laihdutuskuurin jälkeen palannut vanhoihin ruokailutapoihinsa.

Ylipäätään teillä taisi laihdutuskuuri olla kestämätön ja miehelle ehkä vääristä motiiveista toteutettu. Mieluummin kannattaisi pyrkiä pieniin elämäntapamuutoksiin terveyden vuoksi kuin tähdätä laihtumiseen. Motiivien tulisi myös lähteä ihan omasta itsestä, ei puolisosta. Ei tuossa nyt oikein muu auta kuin odottaa, että mies haluaa itse tehdä asialle jotain. Toki voit jatkaa kasvisten kokkailua ja pikkuhiljaa niitä voi alkaa löytyä enemmän puolisosi lautaselta. Ja liikkukaa perheenä ja vaikka kahdestaankin, tulee huomaamatta liikuntaa hyvässä seurassa, vaikka yksin tuntuisi tylsältä lähteä urheilemaan. Mutta tuollainen "syö mieluummin banaani kuin leipiä" on kyllä ihan kettuilua.

Raskaus ei kyllä aiheuta kenellekään 30 kilon painon nousua, vaan kyllä se on johtunut raskauden aikana muuttuneista ruokailutottumuksista. Ei niitä ruokailutottumuksia ole välttämättä sen helpompi muuttaa raskauden jälkeen kuin jos ne tottumukset olisivat muuttuneet muista syistä. 

Kyllä ne "ylimääräiset" raskauskilot jäävät aika monelle naiselle päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi, mitä ajattelen miehestäni. Rakastan miestäni vaa'an lukemasta riippumatta, enkä häpeä miestä. Huolissani silti olen, sillä väistämättä merkittävä ylipaino vaikuttaa terveyteen. Mielestäni mieheni jaksaminen on heikentynyt lihomisen myötä, hän on väsynyt ja lähinnä istuu koneella. Olisi mukava elää virkeämpää elämää. 

Ap

Et voi pakottaa häntä elämään virkeämpää elämää etkä edes haluamaan virkeämpää elämää. Sen sijaan voit elää sitä itse. Jos hän näkee, että sinä nautit virkeämmästä elämästä, ehkä hänkin alkaa sitä haluta.

Omalla puolisollani on kakkostyypin diabetes ja ylipainoa ja aivan kamala ruokavalio, hillittömästi nopeita hiilareita. Minä en pysty sitä muuttamaan. Aika ajoin väännän itkua ajatellessani, mitä hän tekee itselleen, mutta en voi tehdä valintoja hänen puolestaan. Minun on hyväksyttävä, että aikuinen ihminen päättää itse, mitä keholleen tekee.

Huomaan myös, että kaikkein eniten tekee mieleni puuttua asioihin silloin, kun itse kiristän omaa ruokavaliotani. Siihen liittyy joku tarve hallita myös ympäristöäni eli hänen syömistään. Ja hallinnan taustallahan on usein pelko, eli ehkä pelkään, etten itsekään pysty syömään terveellisesti, kun toinen ahmii makeisia, juo siideriä jne.

Jokaisella aikuisella on ehkä oikeus valita oma ruokavalionsa, mutta tällä hetkellä hän tekee myös valintoja sinun puolestasi. Tuolla menolla hän on ajamassa sinua omaishoitajakseen ja mieti tarkkaan, haluatko joutua siihen tilanteeseen. Kun en tiedä ikäänne, niin on vaikea arvioida, kuinka kaukana tulevaisuudessa se on. Siinä vaiheessa, kun toinen on täysin avuton ja riippuvainen sinusta, suhteesta ei ole kovin helppo kävellä enää pois. 

Mieti tarkasti, haluatko ottaa sen riskin, että jäät itse itsensä tahallaan sairastuttaneen ihmisen omaishoitajaksi. Se on melkoinen vankila.

Kirjoitin: "Aika ajoin väännän itkua ajatellessani, mitä hän tekee itselleen" mutta olen sitä itkenyt myös hänelle itselleen. Olen kertonut, miltä minusta tuntuu pelätä, että emme ehdi koskaan nauttia yhdessä eläkkeellä niistä asioista, joista haaveilemme.

Enempää en voi tehdä.

Voitpas. Voit kävellä ulos suhteesta, jossa toinen toimillaan on tekemässä sinusta omaishoitajaansa. Se on äärimmäisen voimakasta toisen hallitsemista. Ja sanon tämän nyt entisenä sairalloisen lihavana miehenä, joka on onnistunut korjaamaan elämäänsä osittain itsensä ja osittain perheensä vuoksi. 

Hyvä, että miehesi hoksasi heti toimivan kikan: paastoaminen. Se oikeasti toimii. Päivä viikossa kokonaan ilman safkaa ja johan alkaa vanhakin sutjakoitumaan.

Tuo paastoaminen on aivan hyvä vaihtoehto, jos muuten on sellaista jatkuvaa napostelua. Vähän niinkuin täysin alkoholitonta linjaa alkoholisteille, kun kohtuukäyttö ei onnistu.

Kuinka monelle olisi ok, että kävisi seuraavaa:

Puoliso olisi parisuhteen alussa vakituisessa työpaikassa. Yhtenä päivänä vaan ilmoittaisi, että ei enää halua käydä töissä ja elätte nyt sinun palkallasi tästä eteenpäin. Mitään estettä työnteolle ei ole, puolisoa ei vain kiinnosta mennä töihin kun on kivempaa notkua kotona.

Kuinka moni olisi valmis elättämään puolisoa, joka ei vain viitsi mennä töihin ja kyse ei ole mistään väliaikaisesta tilasta? Samahan se tässä lihavuusjutussa on. Ajatellaan, että sitä pitäisi katsoa loputtomiin ja toisen puolesta vastata niistä asioista, joita lihavuus puolisolle aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Se että kumppani nostaa varovasti asian esille toisen lihottua 20kg nopeasti, on vähän eri kuin se että kummit ja tädit ja anopit vuodesta toiseen piikittelee"

Kumpa nostaisikin esille varovasti. Useinhan se on asia josta nalkutetaan jatkuvasti. Ei jää siihen että kerran puhutaan.

30kg ylipainoa vaikuttaa radikaalisti jo seksielämään. En itse pystyisi hoitamaan asiaa yhdellä varovasti esiin nostetulla kommentilla. Jos puoliso ei näe mitään vaivaa sen eteen, niin kyllä se loukkaa.

Tämä. Todella merkittävä ylipaino vie monilla halut, niin seksiä on senkin takia vähän. Asentovaihtoehdot on vähissä eikä välttämättä ole kovin kiva alle 60 kiloisena naisena maata 120 kiloisen miehen allakaan. Jos taas ketjun aihe olisi "puoliso ei halua seksiä", niin aika moni sanoisi, että on hyvä syy erota.

Olipa syy sitten merkittävä ylipaino, puolison alkoholinkäyttö tai työriippuvuus:

Jos tuo asia, esim. ylipaino, päihteiden käyttö tai jatkuva poissaolo kotoa vaikuttaa siihen, että asiat jäävät toisen puolison hoidettavaksi, niin eihän se reilua ole. Ylipainoon voi ihminen itsekin vaikuttaa, tiedän kokemuksesta, kun olen itsekin laihduttanut yli 25% painostani.

Menin n 10 v sitten sukujuhliin. Olin edellisen kerran nähnyt samoja naamoja n 5 v sitten,

Harvat ovat saman painoisia 20 ja 25 vuotiaana.

Kyllä inhotti, kun joku sanoi oletpa lihonut.

LUULETKO, etten sitä tiennyt.

Kuvitteletko, että ihminen laihtuu sillä, että joku sanoo asiasta ?

Huonosti tunnet puolisosi

Vierailija kirjoitti:

Kuntosali ei kyllä auta laihtumaan. Kuluttaa tosi vähän. Pari voileipää syö kotiin tullessa, niin se on siinä.

Salille ei jaksa mennä jos on liian lihava. Ei välttämättä edes mahdu kaikkiin laitteisiin, jos on muutenkin isokokoinen. Kyllä se homma täytyy saada alulle ruokavaliota muuttamalla.

Loistava yhdistelmä väärää tietoa ja tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monelle olisi ok, että kävisi seuraavaa:

Puoliso olisi parisuhteen alussa vakituisessa työpaikassa. Yhtenä päivänä vaan ilmoittaisi, että ei enää halua käydä töissä ja elätte nyt sinun palkallasi tästä eteenpäin. Mitään estettä työnteolle ei ole, puolisoa ei vain kiinnosta mennä töihin kun on kivempaa notkua kotona.

Kuinka moni olisi valmis elättämään puolisoa, joka ei vain viitsi mennä töihin ja kyse ei ole mistään väliaikaisesta tilasta? Samahan se tässä lihavuusjutussa on. Ajatellaan, että sitä pitäisi katsoa loputtomiin ja toisen puolesta vastata niistä asioista, joita lihavuus puolisolle aiheuttaa.

Kukaan ei ole käskenyt katsoa loputtomiin. Tässä on keskusteltu siitä, onko oikein huomauttaa aikuiselle ihmiselle asiasta, josta hän on aivan varmasti itsekin täysin tietoinen, ja voiko ihminen alkaa määräillä, mitä toinen saa/ei saa syödä.

Ap huomautti ja kuinka kävi?

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni on ainakin epäreilu tässä asiassa. On ihan suoraan myöntänyt, että ei pidä ylipainoisista naisista ja hänelle olisi kynnyskysymys, jos olisin ylipainoinen. Kun olin raskausaikana/imetysaikana ylipainoinen, niin selvästi olin hänestä vastenmielinen. Tilanne ei täysin palautunut päästyäni normaalipainoon, sillä raskauden jättämät jäljet kehossani selvästi häiritsevät. Mies ei kehu enää kauniiksi tai kommentoi mitään positiivista, jos näkee minut vähissä vaatteissa tai alasti kotona. Olen nyt kokoa 164 cm/60 kg, mikä on miehen mielestä liikaa. Miehellä itsellään taas on lähes koko parisuhteemme ajan ollut reippaasti ylipainoa (mies lihoi seurustelun alettua), mutta tämä asia ei ole miehelle ongelma. Miestä ei kiinnosta seksi (matala testosteronitaso ja minun epäviehättävä kroppani). Mieheni on monella tavalla hyvä mies ja isä, mutta kyllä mietityttää, että tällaisessa liki seksittömässä avioliitossako elän loppuikäni. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, niin eroaminen tällaisen syyn takia ei ole yksinkertaista.

En tuomitsisi itseäni seksittömään liittoon loppuelämäksi noin simpsakkana naisena.

Matala testosteronitaso kun taitaa olla pysyvä. Ulkoistaa kykenemättömyytensä sinuun muka raskauskilot ja - jäljet inhottaa vaikka tosi asia on että hänessä itsessä se vika kun ei ole haluja. Ilkeää että näyttää sen noin eikä vain myönnä itselleen haluttomuutensa oikeita syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näin moni ajattelee, että lihoneelle pitää ylipäänsä huomauttaa lihomisesta. Kyllä se lihonut tietää tilanteen itsekin ilman että puolison tai kenenkään muunkaan tarvii puuttua hänen kehoonsa. Todella tökeröä huomautella asiasta. Osoittaa vaan että huomauttelija on ylimielinen eikä hänellä ole tilannetajua. Miettikää nyt miten ylimielistä kuvitella että huomauttelija on huomannut lihomisen mutta että lihonut itse ei asiasta tiedä eikä siis tunne omaa kehoaan, huomauttelija tietää paremmin.

Katselisitko sinä vuodesta toiseen todella ylipainoista puolisoa, joka on lihonut parisuhteenne aikana merkittävästi? Ei saisi sanoa, vaikka lihominen häiritsee.

Ei puolisoa katsella, hänen kanssaan eletään. Jos luulee toisin, on ymmärtänyt jotain totaalisen väärin.

Vierailija kirjoitti:

Kuntosali ei kyllä auta laihtumaan. Kuluttaa tosi vähän. Pari voileipää syö kotiin tullessa, niin se on siinä.

Salille ei jaksa mennä jos on liian lihava. Ei välttämättä edes mahdu kaikkiin laitteisiin, jos on muutenkin isokokoinen. Kyllä se homma täytyy saada alulle ruokavaliota muuttamalla.

Ruokavalio on muutenkin terveyden perusta. Sokerit ja alkoholi kokonaan paussille ja oheen hiilarien vähentämistä, niin jokainen plösö laihtuu. Elimistöllä toki voi ottaa hetki sopeutua oikeaan ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntosali ei kyllä auta laihtumaan. Kuluttaa tosi vähän. Pari voileipää syö kotiin tullessa, niin se on siinä.

Salille ei jaksa mennä jos on liian lihava. Ei välttämättä edes mahdu kaikkiin laitteisiin, jos on muutenkin isokokoinen. Kyllä se homma täytyy saada alulle ruokavaliota muuttamalla.

Ruokavalio on muutenkin terveyden perusta. Sokerit ja alkoholi kokonaan paussille ja oheen hiilarien vähentämistä, niin jokainen plösö laihtuu. Elimistöllä toki voi ottaa hetki sopeutua oikeaan ruokaan.

Vielä kun vaihdat sanan "plösö" johonkin vähemmän pilkkaavaan, niin sanottavasi olisi ollut jotenkin toimivampi. Mutta siinä viesti jotenkin katosi.

Mä en käsitä miten mustavalkoinen ajatusmaailma on monella kommentoijalla! Miksi ihmeessä elämänkumppanilleen ei voisi sanoa suoraan, että tämä on lihonut ja että asialle kannattaisi tehdä jotain? Muutama jopa kommannut että ukko sais lähteä ovesta heti jos niin menisi sanomaan 😃 Se niistä avioliittovaloista, että hyvässä ja pahassa, ja vain kuolema erottaa 🤣

Mun mies esim. kertoi heti suhteen alussa, ettei voi sietää lyhyitä hiuksia naisilla. Siksipä olen pitänyt hiukseni pitkinä. Tuskin mies kuitenkaan mua jättäis vaikka tulisin lyhyillä hiuksilla kotiin.

Aika moni lakkaa välittämästä painostaan ja ulkonäöstään ajan mittaan, mutta kyllä siitä mun mielestä saa ja pitää sanoa. Jos mies on ollut melkein koko suhteen ajan normaalipainoinen ja yhtäkkiä alkais näyttää huutokauppakeisarilta, niin tekiskö mieli heilutella peittoja? No ei!! Sama se on jos ite turpoaisi keisarin vaimon näköiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä miten mustavalkoinen ajatusmaailma on monella kommentoijalla! Miksi ihmeessä elämänkumppanilleen ei voisi sanoa suoraan, että tämä on lihonut ja että asialle kannattaisi tehdä jotain? Muutama jopa kommannut että ukko sais lähteä ovesta heti jos niin menisi sanomaan 😃 Se niistä avioliittovaloista, että hyvässä ja pahassa, ja vain kuolema erottaa 🤣

Mun mies esim. kertoi heti suhteen alussa, ettei voi sietää lyhyitä hiuksia naisilla. Siksipä olen pitänyt hiukseni pitkinä. Tuskin mies kuitenkaan mua jättäis vaikka tulisin lyhyillä hiuksilla kotiin.

Aika moni lakkaa välittämästä painostaan ja ulkonäöstään ajan mittaan, mutta kyllä siitä mun mielestä saa ja pitää sanoa. Jos mies on ollut melkein koko suhteen ajan normaalipainoinen ja yhtäkkiä alkais näyttää huutokauppakeisarilta, niin tekiskö mieli heilutella peittoja? No ei!! Sama se on jos ite turpoaisi keisarin vaimon näköiseksi.

No tämä! Ja on ihan eri asia saada pari kiloa ylimääräistä, kun olla bmi:ltä luokkaa 33. 

Miehen kannattas käydä tutkituttaan kilpparit ja ferritiini, stressi kans lihottaa.

Naisille nuo selitykset on sallittuja aina..