Miksi mieheltä puuttuu oma-alotteisuus esim lasten kanssa?

Surullinen tilanne ja varmasti johtaa eroon. Kolme lasta ja yksin saa ap pyörittää arkea. Olen huomannut miten ne ystäväpariskunnan jotka YHDESSÄ hoitavat lapset ja kodin ovat edelleen yhdessä ja suht. tyytyväisiä perhe-elämään. Muut ovat ajat armaat sitten eronneita.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen tilanne ja varmasti johtaa eroon. Kolme lasta ja yksin saa ap pyörittää arkea. Olen huomannut miten ne ystäväpariskunnan jotka YHDESSÄ hoitavat lapset ja kodin ovat edelleen yhdessä ja suht. tyytyväisiä perhe-elämään. Muut ovat ajat armaat sitten eronneita.

Näinpä.

Meillä miehellä ollut ja edelleen tietyllä tasolla samanlaista käyttäytymistä kuin ap kuvasi.

Rautalangasta on saanut vääntää vuosikaudet ja riidellä älyttömästi aiheesta.

Mieheltä ei ole tullut oma-aloitteisesti mitään vaihtoehtoja miten asiat sitten hoidettaisiin vaikka rauhassa keskusteltu monet monet kerrat. Sanoo kylläkin, että arvostaa todella paljon mitä teen lasten, perheen ja huushollin pyörittämisen puolesta.

Iso syy oletettavasti mieheni käytökseen on ollut se ettei hänen tarvinnut lapsena huolehtia kotonaan lähes mistään. Äiti huolehti kodin ja asiat tuotiin aikalailla tarjottimella eteen. Ei opastettu ikätasoon nähden sopivasti siivouksessa, ruoanlaitossa, pyykinpesussa, valmistettu vastuunkannossa jne. vaan lapset saivat elää ns. "lapsina" vailla huolen häivää. Mies kertoikin, että oli vähän kurja opetella opiskelemaan mennessä kaikki nollilta. Minulla kasvatus taas on ollut päinvastainen, piti itsenäistyä vähän liiankin aikaisin.

Ennen yhteisiä lapsia mieheni kanssa tämä "aikaansaamaton" piirre ei ollut niin voimakas, joten ei ollut aihetta ajatella etteikö hänen kanssaan voisi perhettä perustaa. Itsellenikin se työmäärä mikä lasten myötä tulee ei ollut etukäteen tiedossa. Tämä on pitänyt matkan varrella oppia ja vastuullisesti kantaa ja hoitaa mitä eteen tulee. Työnsä ja omat harrastuksensa mies hoitaa kuitenkin erinomaisesti ihan oma-aloitteisesti.

Se nyt on selvää ettei miehelläni ole niin paljoa tajua ja vastuuntuntoa siihen miten lasten kasvattamiseen ja kehitykseen ym. tulee ottaa huomioon, mutta hänen on helppo heittäytyä ottamaan rennommin koska tietää minun ne hoitavan. Reilua käytöstähån tuo ei ole minua kohtaan.

Olen tehnyt listat ja selkeästi jakanut kotityöt, jotka hän hoitaa omalla tavallaan. Se vain, että ne tehdään ajallaan on saanut rautalangasta ja raivolla vääntää kaaliin. Esim. mies hoitaa meillä pyykit, mutta mitään erikoispesua vaativaa vaatetta ei voi hänelle jättää, joten pesen ne suosiolla itse lajitellen omaan paikkaan.

Oman poikalapsen kohdalla pyrin pitämään huolen ettei hän vahingossakaan pääse kasvamaan samanlaiseksi ja joutuu ottamaan vastuuta ihan samoin kuin siskonsa. Hyvään suuntaan hän näyttääkin kasvavan, mutta aika sitten näyttää kun omaa perhettä perustaa. Silloin tulen muistuttamaan miten miehen on oltava yhtälailla mukana vastuun kannossa.

Yksi lapsi vielä menee, mutta jo kaksi pistää pakan sekaisin ja sen toisen huoltajan soisi ottavan myös osaa arjen pyörittämiseen.

Niin se monesti menee, että miehen rukkaset tippuvat heti, kun äiti astuu paikalle ja hoitovastuu siirtyy välittömästi äidille.

Tämän takia ihanneyhteiskunnassa naiset ovat kotona ja miehet töissä. Me miehet emme lastenhoidosta ymmärrä hölkäsen pöläystä.

Hmm jännä kyllä miksi aikuinen ihminen "ei osaa elää". Onko nää semmosia miehiä, joille äiti on tehnyt kaiken valmiiksi ja eivät ole koskaan asuneet yksin ja hoitaneet asioitaan niin eivät osaa hoitaa muidenkaan asioita? Oma isäni muutti yksin pois kotoa 15-vuotiaana ja hoiti meidät pienenä itse hyvin ilman äidin puuttumista asiaan. Itseasiassa isä osasi aikatauluttaa päivän paremmin kuin äiti. Oma mieheni on kanssa omatoiminen kaikessa lapseen liittyvässä. Olikin asunut yksin 10 vuotta ennen kuin tapasimme ja on muutenkin järjestelmällinen tyyppi. Mies voisi kyllä opetella hoitamaan asiat. En tiedä pitääkö ap:n häipyä 2vk lomalle ja jättää mies vain selviytymään yksin, että mies tajuaisi ettei perhe pyöri itsestään vai mikä oikein auttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies on autismin kirjolla, ja ei ole mitään noin pahaa käytöshäiriötä kuin tässä ketjussa kuvatut tapaukset. Kyllä mies kellon esim. tuntee, ja osaa siitä katsoa, että iltapala aikaan X, hammaspesulle ensimmäinen lapsi kello Y, kun lapsi on siirretty suihkuun niin kutsutaan toinen lapsi hammaspesulle ja suihkuun, pyjamat, iltasatu. Iltasatu päättyy klo Z, valot pois. Ei mitään ongelmaa, mies tekee kuin kone, vaikka on myöntänyt, ettei aivan "hahmota" tilannetta, mutta hoitaa vuorollaan sovitut hommat. Sama päivällisellä: mies tietää koska syödään, lukee sovitun reseptin jo aamulla, laskee kellosta koska kokkaus pitää alkaa että ruoka valmistuisi ajallaan, alkaa kokata kellon hälyttäessä puuhaan.

When there's will, there is a way.

Mun miehellä sama, kun saa homman käyntiin, suorittaa kuin juna.

Tehtävän, kuten vaikkapa lasten iltatoimet, on oltava selkeä, juuri tähän tapaan, että lapsi 1 suihkuun, lapsi 2 pesee hampaat ja sitten vaihdetaan jne.

Kun homma toimii, se toimii, mutta jos jotain yllättävää tapahtuu, juna menee kovin helposti raiteiltaan.

Lapsi 1 ei haluakaan suihkun jälkeen sinistä pyjamaa, vaan sen punaisen, joka on nyt pyykissä tai Lapsi 2 putoaa jakkaralta, jolla on seissyt hampaita pesemässä ja kolhii itseään ja alkaa itkeä, tms ja tässä on jo katastrofin ainekset, mies hermostuu pienille lapsille tai jättää homman sikseen.

Myöskään mitään etukäteissuunnittelua tai ennakointia ei juurikaan ole, mies vain olettaa, että puhtaat pyjamat jostain ilmestyvät, että iltapalatarvikkeet taikaiskusta jääkaappiin tulevat, ja hänen ei tarvitse kuin itse tulla paikalle ja hoitaa homma.

Tämä koskee siis ihan kaikkea toimintaa, iltatoimet vain nyt oli yksi esimerkki, jota jo ketjussa käsitelty.

Mieheni myös hahmottaa oman osallistumisensa niin, että olemme tehneet jonkin asian yhdessä, jos on seissyt vieressä kun minä teen ja haluaa aina auttaa, mutta apu on usein niin kädetöntä ja minimaallista, että helpompi tehdä itse yksin.

Mieheni on kuitenkin korkeasti koulutettu ja vastuullisissa töissä, mutta työn luonne on sellainen, että saa tehdä työnsä aika rauhassa, eikä suuria käänteitä ja epävarmoja, epäselviä tilanteita useinkaan tule.

Lapsemme eivät enää ole ihan pieniä, ja esiteinien kanssa joutuu neuvottelemaan, perustelemaan, välillä vääntämäänkin ja yllättäviäkin tilanteita tulee. Tässä vaiheessa se junanlailla suorittaminen ei enää toimi sitäkään vähää.

Aika uupunut olen, mutta keinoja arjen ja elämän helpottamiseksi on loppujen lopuksi aika vähän.

Sodan käyneet miehet ja 40-luvulla ja vielä 50-luvulla syntyneet miehet eivät oikein osanneet eikä ehkä halunneet osallistua lasten hoitoon. Sitten oli muutama vuosikymmen jolloin syntyneet miehet osasivat ja halusivatkin touhuta lapsiensa kanssa. Vauvan syöttäminen, pukeminen, kylvettäminen ja vaipan vaihdot ei tuottaneet ongelmia. Nykyään tuntuu, että kolmekymppiset ja sitä nuoremmat miehet ovat taantuneet taas tasolle, jossa pienen lapsen kanssa ei osata tehdä mitään. Toki poikkeuksiakin varmasti on.

Niin kauan jatkuu kuin mahdollistat omalla käytökselläs. Lakkaa paikkaamasta miehen jälkiä. Parasta jos pystyt vaikka lähtemään nuorimman kanssa muutamaks päiväks muualle ja jätät miehen huolehtimaan muista. Jos mies unohtaa jonkun asian, niin vastaa myös seurauksista.