Miksi mieheltä puuttuu oma-alotteisuus esim lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa noista miehen touhuista on ihan hyviä juttuja. Esim. se, että antaa lasten selvittää itse riidat. Toki riitojen selvityksessä tarvitsee välillä vanhemman ohjausta ja tukea, mutta pienet riidat olisi hyvä yrittää selvittää itsekin. Samoin ruoan kanssa teillä on vain näkemyseroja; hän on sitä mieltä, että lapset pyytävät kun ovat nälissään ja miksi ruokkia ei-nälkäisiä lapsia. Sinä ehkä sitten ajattelet, että ehkäistään nälän syntyminen jo ennen nälkää. Kumpikaan ei ole väärä tapa, ne ovat vain erilaisia. Ehkä miestä myös tylsistyttää nukuttaa liian virkeitä lapsia, kun se kestää ja kestää, ja siksi antaa valvoa myöhään. Toki, jos seuraavana päivänä pitää herätä aikaisin, olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaankin.

Oletteko keskustelleet näistä asioista ihan kahdestaan jonain rauhallisena hetkenä? Silloin, kun tilanne on päällä, on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, mutta esim. illalla lasten nukkuessa, asiat voi nähdä eri valossa. Suosittelisin sinua myös miettimään, että mitkä on ne eniten sinua häiritsevät tavat hänen toiminnassa. Nosta vain ne esiin ja jätä vähemmän ärsyttävät, ei-niin-haitalliset asiat nostamatta. Ja sitten pyydät palautetta myös omasta toiminnastasi ja, jos sellaista tulee, yritä muuttaa tapojasi.

- Ei lapsia saa jättää keskenään riitelemään, vaan kyllä lapsilla, myös pikkusisaruksilla pitää olla turvallinen koti (minua kiusasi sekä isosisko että isoveli kun ei kukaan koskaan valvonut mitään), turvatonta

Lapsi tarvitsee päivärytmin, eikä ruoanlaittoa voi aloittaa enää siinä vaiheessa, kun lapsi tulee valittamaan nälkäänsä, lapselle ei myöskään kuulu vastuu noin isoista asioista, se luo turvattomuutta

Lasten nukkumaanmeno pitääkin aloittaa jo viimeistään tuntia ennen sitä varsinaista nukkumaanmenoa, että kierrokset laskee,  eii niin että riehutaan tappiin asti ja sitten pitäisi saman tien nukkua. Vanhemman velvollisuus on ennakoida, ettei tule tilannetta, jossa kaikki kestää ja kestää

Ylipäätään se että vanhempi antaisi lasten päättää kaikesta on lapsille vahingollist,a turvatonta

Tottakai tuollaiset kiusaamistilanteet on niitä, joihin vanhempi puuttuu heti. Mutta riitely yleensä käsitetään sellaiseksi molemminpuoliseksi kinasteluksi, jossa molemmat osapuolet on mukana. Kyllä sellaiset voi antaa lasten setviä itse. Toki seuraten, että meneekö tilanne jommalle kummalle epäreiluksi.

Ruokailusta sitten; meillä usein on ruoka valmiina jo jääkaapissa ja sitä lämmitetään, kun jollain on nälkä. Kaikki syövät toki yhtä aikaa, mutta mitä järkeä on alkaa syödä, jos kukaan ei ole nälkäinen? Suunnilleen samaan aikaan meillä aina syödään joka päivä, mutta kyllä siinä tunnin joustoa on.

Ja tuosta nukkumaanmenosta vielä. Lapset ovat erilaisia. Meillä mennään nukkumaan (lähes) aina samaan aikaan, on samat, rauhalliset iltarutiinit joka päivä ja sopivan aktiivinen päivä. Lapsista yksi on sellainen joka nukahtaa nopeasti ja yksi sellainen, jolla nukahtaminen kestää helposti yli tunnin. Aikainen herätys on joka päivä päiväkotiin, joten pakko on mennä aikaisin nukkumaan. Mutta kyllä välillä puuduttaa, kun se nukahtaminen vain kestää ja kestää. Eikä todella ole vanhemmasta kyse, ihmiset ovat vain erilaisia. Lomalla sitten saatetaan mennä nukkumaan vasta, kun lasta väsyttää ja tämä huonosti nukahtava nukahtaakin parissa minuutissa.

Jos et selvitä, mistä sinä ulkopuolelta, onko se kiusaamista vai riita. Minuakin isot sisarukset ns hoiti ja äiti oli vain sikatyytyväinen.

Ja sinä kuvasit aiemmin nukuttamistilanteen, jossa vanhempi ei vain viitsinyt nähdä vaivaa, vaan meni with the flow. Se on eri asia, jos lapsesta tiedetään jotain, niinhän kuvauksessasi ei ollut.

Moni on täällä kuvannut miehen joka pahimmassa tapauksessa lähtee vasta kauppaan kun lapsilla on jo nälkä. Siinäkin kuvaat nyt ihan eri tilanteen.

Minä en antanut miehelle paljon löysää. Minä poistuin sieltä kotoa ihan ensimmäisestä viikosta lähtien syntymästä ja annoin isälle ja lapselle tilaa.

Mies tekee noin koska se voi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en antanut miehelle paljon löysää. Minä poistuin sieltä kotoa ihan ensimmäisestä viikosta lähtien syntymästä ja annoin isälle ja lapselle tilaa.

Mies tekee noin koska se voi.

Niin, onko sillä miehellä syytä ponnistella tuosta tavasta pois? Kiva siisti koti, ruoka, puhtaat vaatteet ja sitä seksiäkin?

Vierailija kirjoitti:

Minä en antanut miehelle paljon löysää. Minä poistuin sieltä kotoa ihan ensimmäisestä viikosta lähtien syntymästä ja annoin isälle ja lapselle tilaa.

Mies tekee noin koska se voi.

Meillä jaettiin perhevapaat tasan molemmilla kerroilla. koska olen yrittäjä, tein töitä kahden viikon päästä jo.

Ei se mihinkään vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en antanut miehelle paljon löysää. Minä poistuin sieltä kotoa ihan ensimmäisestä viikosta lähtien syntymästä ja annoin isälle ja lapselle tilaa.

Mies tekee noin koska se voi.

Meillä jaettiin perhevapaat tasan molemmilla kerroilla. koska olen yrittäjä, tein töitä kahden viikon päästä jo.

Ei se mihinkään vaikuttanut.

Mies jätti lapsen hoitamatta, kun lähdit esim lenkille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en antanut miehelle paljon löysää. Minä poistuin sieltä kotoa ihan ensimmäisestä viikosta lähtien syntymästä ja annoin isälle ja lapselle tilaa.

Mies tekee noin koska se voi.

Meillä jaettiin perhevapaat tasan molemmilla kerroilla. koska olen yrittäjä, tein töitä kahden viikon päästä jo.

Ei se mihinkään vaikuttanut.

Teit kuitenkin hänen kansaan vielä toisen lapsen? Miehet on yksin suhteessa?

Ei se ole oma-aloitteisuus vaan motivaatio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en antanut miehelle paljon löysää. Minä poistuin sieltä kotoa ihan ensimmäisestä viikosta lähtien syntymästä ja annoin isälle ja lapselle tilaa.

Mies tekee noin koska se voi.

Meillä jaettiin perhevapaat tasan molemmilla kerroilla. koska olen yrittäjä, tein töitä kahden viikon päästä jo.

Ei se mihinkään vaikuttanut.

Teit kuitenkin hänen kansaan vielä toisen lapsen? Miehet on yksin suhteessa?

Vastasin väitteeseen, että ongelma olisi äidin aiheuttama, johtuisi siitä että miehelle ei olisi annettu tilaa ja muuta potaskaa.

Tässä on todennäköisesti useampi tekijä eskaloitunut. Miehellä on ADD / ADHD / Asperger mikä aiheuttaa sen, että hän on hyvinkin taitava asioissa jotka kiinnostavat häntä, mutta ei saa motivoitua itseään oppimaan mitään sen ulkopuolella.

Toisekseen kyse on pitkälti nimenomaan motivaatiosta. Hänelle ei ole koitunut mitään oikeita seurauksia välinpitämättömyydestään, joten voi jatkaa toikkarointiaan. Sinun uupumuksesi tai edes lasten epämukavuus ei ole hänelle riittävän painava seuraus, se kannattaa itselleen myöntää jatkotoimia ajatellessa. Mies on epäkypsä.

Kolmanneksi, kuten joku jo totesikin, miehiä ei tyypillisesti ole kasvatettu ottamaan muita huomioon vaan heidän tarpeensa on aina tyydytetty äidin ja sitten puolison taholta. Kun tulee lapsia, he mieltävät olevansa yksi lapsista. Tämän muuttaminen voi lähteä vain miehen omasta oivalluksesta ja halusta muuttua.

Eli summa summarum, toimit tällä hetkellä miehen opitun avuttomuuden mahdollistajana eikä hän pane niin paljoa painoa sinun tunteillesi että saisi aloitettua muutoksen.

Pariterapia tai ero. Tällä hetkellä siirrät taakkaa eteenpäin lapsillesi ja heidän lapsilleen. He oppivat mallin ja jatkavat sitä omissa parisuhteissaan.

Samoilla oireilla mieheltäni löytyi adhd ja autismikirjon häiriö sekä masennus. Meillä ei ole lapsia, mutta ongelmia on ihan tässä parisuhteessakin ja arjen tilanteissa. Lääkitys ja terapia ja lukuisat toistot ja keskustelut vuosien varrella ovat auttaneet jonkin verran, mutta isoja ongelmia on tietyissä asioissa edelleen.

Ikävä kyllä myös oma jaksamiseni ja koko parisuhde on ottanut osumaa aika lailla, joten ero on harkinnassa täälläkin. Miehessä on paljon hyvää ja ihanaa, mutta parisuhteen näkökulmasta koen hirvittävän raskaaksi sen, että suhde muistuttaa nykyään melkein enemmän hoitosuhdetta kuin kahden aikuisen parisuhdetta.

Tsemppiä kaikille saman kuvion kanssa painiville.

Ei kannata tehdä kahteen kertaan. Ämmä kun räkyy kuitenkin jotkut eri ohjeet jahka paikalle rientää.

M36

Minun mies on autismin kirjolla, ja ei ole mitään noin pahaa käytöshäiriötä kuin tässä ketjussa kuvatut tapaukset. Kyllä mies kellon esim. tuntee, ja osaa siitä katsoa, että iltapala aikaan X, hammaspesulle ensimmäinen lapsi kello Y, kun lapsi on siirretty suihkuun niin kutsutaan toinen lapsi hammaspesulle ja suihkuun, pyjamat, iltasatu. Iltasatu päättyy klo Z, valot pois. Ei mitään ongelmaa, mies tekee kuin kone, vaikka on myöntänyt, ettei aivan "hahmota" tilannetta, mutta hoitaa vuorollaan sovitut hommat. Sama päivällisellä: mies tietää koska syödään, lukee sovitun reseptin jo aamulla, laskee kellosta koska kokkaus pitää alkaa että ruoka valmistuisi ajallaan, alkaa kokata kellon hälyttäessä puuhaan.

When there's will, there is a way.

Asperger! Tai näin ainakin luulen omasta miehestäni joka on juuri samanlainen. Muistan esim. kun pikkulapsiaikana ei vain osannut koskaan pukea lapsille ulkovaatteita päälle, kun olivat lähdössä ulos. Joka ikinen päivä vaikkapa talvella puettiin samat villakerrastot, kaulurit, pipot, talvihaalarit, rukkaset jne ja vaatteet olivat koreissa ja henkareissa. Mutta ei pystynyt ei. Joka kerta, mitä näille laitetaan päälle? Ja oma-aloitteisuus kaikessa lapsiin liittyvässä puuttuu täysin. No mitäs läksit! Kysyy joku no mistäpä sen etukäteen seurusteluaikana voi tietää, että mies on lasten kanssa tuollainen.

Mun mies taas on ADHD, eikä hänellä koskaan ollut ongelmia tajuta sitä, että lapsi tarvitsee ruokaa silloin, kun lapsella on nälkä, ja mieluusti jo aiemmin. Mennyt aikamuoto siksi, että meidän homma on jo tehty ja lapsi aikuinen.

Kysy siltä mieheltä että miksi hän vihaa lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies taas on ADHD, eikä hänellä koskaan ollut ongelmia tajuta sitä, että lapsi tarvitsee ruokaa silloin, kun lapsella on nälkä, ja mieluusti jo aiemmin. Mennyt aikamuoto siksi, että meidän homma on jo tehty ja lapsi aikuinen.

Jep kuulostaa enemmän autisminkirjolta.. Ei hahmota oman käytöksensä seurauksia. Ei osaa huomioida muita niin hyvin. Omaehtoisuus, kaavoihin kangistuminen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan arvata mistä on kyse: Miehesi on laitostunut sillä joku (kukahan lie) on käskyttänyt ja ohjeistanut ihan kaiken miehellesi, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Jos mies on pukenut vauvat vaikkapa vihreään haalariin, hetken kuluttua haalasi onkin vaihtunut keltaiseen (joko niin että tuo joku on vaihtanut se tuhahdellen tai pakottanut miehen vaihtamaan). Tuollainen kitkee tehokkaasti kaiken oma-aloitteisuuden.

Mutta kun ei ole kovin tarkka tuollaisista asioista. Sen sijaan lasten terveydestä ja hyvinvoinnista olen kyllä tarkempi. Esim mielestäni vanhemman tärkeä tehtävä on tarjota pienille lapsille kutakuinkin säännöllisin väliajoin ruokaa. On myös vanhemman tehtävä ohjata pieni ja isompikin lapsi nukkumaan illalla, jos tämä ei ymmärrä itse mennä. Vanhemman tehtävä on myös selvitellä lasten riitoja ja estää niitä eskaloitumasta. Muun muassa tällaisia asioihin odotan kyllä osallistumista mieheltä. Mutta kokemuksesta tiedän, että vaihtoehdot on a) tehdä ihan kaikki itse b) vääntää miehelle rautalangasta kaikki mitä pitää tehdä. Ja siis aiheesta on käyty miljoonat keskustelut mutta mies ei vaan tajua mitään? Miten sellainen voi olla mahdollista? T. Ap

Onko mies jotenkin älyllisesti kehitysvammainen?

Haittaako se sinua jos mies on kehitysvammainen. Oma mieheni on lievästi kehitysvammainen ja ei sitä oikeastaan näe suoranaisesti mitenkään. Käytännön asiat vain ei suju niin jouhevasti kuin muilta ja lapsilta sujuu. Monesti lapset auttaa isäänsä.

Meillä tilanne on sellainen että miehen ei edes kannata käydä töissä koska palkkatulot jäisi vähemmälle tai lähes samaan kuin tuista saa.

Siksi mies on lähinnä hovimestarina kotona.

Hän on ammatilta kaivinkoneenkuljettaja ja entinen vartija/ulosheittäjä.

Tunnen tuttavaperheestä miehen joka on asperger ja lievästi kehitysvammainen, mutta ahkerasti opiskellut itsensä lääkäriksi oppimisvaikuksista huolimatta.

Oma-aloitteisuutta puuttuu, mutta yrittää kovasti. Pitääkö siitä miestä tuomita tai että on synnynnäisesti lievästi kehitysvammainen?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tuttavaperheestä miehen joka on asperger ja lievästi kehitysvammainen, mutta ahkerasti opiskellut itsensä lääkäriksi oppimisvaikuksista huolimatta.

Oma-aloitteisuutta puuttuu, mutta yrittää kovasti. Pitääkö siitä miestä tuomita tai että on synnynnäisesti lievästi kehitysvammainen?

En usko että lievästi kehitysvammainen on opiskellut lääkäriksi. Kehitysvammaisella ÄO on matala. Aspergerilla se voi olla keskivertoa korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tässä on mielenkiintoinen sosiaalinen kokeilu. Kaksi ryhmää, molemmissa pelkkiä lapsia. Toisissa tyttöjä, toisissa poikia. Haluttiin nähdä, oliko heidän käytöksessään eroa, kun he saivat asua "omillaan" ja tehdä aivan mitä halusivat.

Poikien ryhmä hajotti koko talon, eivät osanneet kuin sotkea ja tuhota. Elivät muroilla ja sokerilla, valittivat tekemästään kaaoksesta ja sotkusta, kun kukaan ei tullutkaan maagisesti siivoamaan niitä pois itsestään.

Tytöt järjestivät yhdessä tekemistä. Laittoivat ruokaa, söivät pöydän ääressä ja siivosivat itse sotkunsa. Kun tytöt aiheuttivat "tuhoja", se oli pahimmillaan sitä, että he maalasivat kukkia seiniin.

Taitaa olla ihan lapsuudesta asti lähtöisin AP:n kuvailemat asenteet miehillä. Poikia ei kasvateta ottamaan muita huomioon samalla tavalla kuin tyttöjä.

Niin,hollantilais-tosi-tv-ohjelmassa taas kokeiltiin asumista ruokavaraston kanssa autiolla saarella erikseen mies- ja naisryhmällä.Naisten saavutus oli tulokseton kiistely kenen pitäisi tehdä mitä ja ruoan loppuminen,miehet rakensivat toimivan miniyhteiskunnan ruokahuoltoineen ja asuinsuojineen.