Miksi mieheltä puuttuu oma-alotteisuus esim lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidan arvata mistä on kyse: Miehesi on laitostunut sillä joku (kukahan lie) on käskyttänyt ja ohjeistanut ihan kaiken miehellesi, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Jos mies on pukenut vauvat vaikkapa vihreään haalariin, hetken kuluttua haalasi onkin vaihtunut keltaiseen (joko niin että tuo joku on vaihtanut se tuhahdellen tai pakottanut miehen vaihtamaan). Tuollainen kitkee tehokkaasti kaiken oma-aloitteisuuden.

Mutta kun ei ole kovin tarkka tuollaisista asioista. Sen sijaan lasten terveydestä ja hyvinvoinnista olen kyllä tarkempi. Esim mielestäni vanhemman tärkeä tehtävä on tarjota pienille lapsille kutakuinkin säännöllisin väliajoin ruokaa. On myös vanhemman tehtävä ohjata pieni ja isompikin lapsi nukkumaan illalla, jos tämä ei ymmärrä itse mennä. Vanhemman tehtävä on myös selvitellä lasten riitoja ja estää niitä eskaloitumasta. Muun muassa tällaisia asioihin odotan kyllä osallistumista mieheltä. Mutta kokemuksesta tiedän, että vaihtoehdot on a) tehdä ihan kaikki itse b) vääntää miehelle rautalangasta kaikki mitä pitää tehdä. Ja siis aiheesta on käyty miljoonat keskustelut mutta mies ei vaan tajua mitään? Miten sellainen voi olla mahdollista? T. Ap

Onko mies jotenkin älyllisesti kehitysvammainen?

Olen miettinyt että onko jotenkin vajaa-älyinen. Mutta pärjää kuitenkin työssään ja tietää ja osaa paljon asioita, esim remontoida, rakentaa käsillä ym.

Silti ihan kuin joku palanen kuitenkin puuttuisi päästä. Miten voi jatkuvasti olla uusi asia et lapset tarvii ruokaa hoito-/koulupäivän jälkeen, muutakin kuin iltapalaa? Ja selitys sille ettei lapsille anna ruokaa on usein hänellä usein juurikin se, ettei hänellä itselläänkään ollut nälkä. T. Ap

Tässä on mielenkiintoinen sosiaalinen kokeilu. Kaksi ryhmää, molemmissa pelkkiä lapsia. Toisissa tyttöjä, toisissa poikia. Haluttiin nähdä, oliko heidän käytöksessään eroa, kun he saivat asua "omillaan" ja tehdä aivan mitä halusivat.

Poikien ryhmä hajotti koko talon, eivät osanneet kuin sotkea ja tuhota. Elivät muroilla ja sokerilla, valittivat tekemästään kaaoksesta ja sotkusta, kun kukaan ei tullutkaan maagisesti siivoamaan niitä pois itsestään.

Tytöt järjestivät yhdessä tekemistä. Laittoivat ruokaa, söivät pöydän ääressä ja siivosivat itse sotkunsa. Kun tytöt aiheuttivat "tuhoja", se oli pahimmillaan sitä, että he maalasivat kukkia seiniin.

Taitaa olla ihan lapsuudesta asti lähtöisin AP:n kuvailemat asenteet miehillä. Poikia ei kasvateta ottamaan muita huomioon samalla tavalla kuin tyttöjä.

Ap:n aloituksessa oli jo vastaus ongelmaan: ap sanelee ja kontroloi miten lapsia pitää hoitaa. Vaikuttaisi, ettei muita tapoja edes saisi olla ja miehen pitäisi tunkea itsensä ap:n määräämään muottiin.

Olen itsekin nainen ja nähnyt niin monissa tuttavaperheissä pahimpien ongelmien syntyvän puolison puuttumassa joka asiaan. Sukupuolesta riippumatta. Kontrolointi  toisen tekemisiin luo vain lisää passiivisuutta ja lopulta siihen, että odottaa toisen toimivan.

Olen myös luonteeltani ap:n kaltainen järjestelijä, mutta opetellut ajan myötä antamaan toiselle tilaa. Kaiken ei pidä mennä niin kuin tahdon, vaan toisella voi olla vielä parempi ratkaisu. 

Minä olen nyt vasta tajunnut, että mun miehellä on oikeasti jokin hahmotusongelma.

Hän ei esimerkiksi näe ympäristöään - esimerkiksi imuroinnin jälkeen ei vieläkään osaa laittaa edes huonekaluja paikoilleen, koska ei vaan yksinkertaisesti muista missä ne on olleet.

Jaoimme siivoukset ja hänen piti järjestää autotalli. Hän käytti siihen viikon ja oli järjestellyt tavarat täysin sikin sokin. Hän ei siis osaa ryhmitellä tavaroita, vaan laittaa ne jonoihin, pinoihin jne minkä jälkeen ne menee heti sekaisin, koska mitään järjestystä ei ole.

Hän ei myöskään osaa tehdä millään tavoin kahta asiaa yhtä aikaa. Ei siis osaa esimerkiksi viedä mennessään mitään, jos on tekemässä jotain. Kun hän kokkaa, hän jättää kaikki tarvikkeet sekaisin pöydälle. Paistaa pannulla, ottaa öljypullon lieden vierestä vasemmalta, muttei osaa laittaa sitä takaisin sinne vasemmalle paikalleen, vaan laittaa sen pöydälle saman etäisyyden päähän oikealle.

Hän ei myöskään osaa ennakoida eli kaikki nämä vuodet hänen ainoa tapansa kokata lapsille on aloittaa se ruoanlaitto vasta siinä vaiheessa, kun kaikilla on jo nälkä. Pahimmassa tapauksessa hän lähtee silloin kauppaan.

Kaupasta osaa ostaa vain 1) jos teen tarkan listan tai 2) yhden ainoan selkeän ruoan ainekset.

ihan kuin päästä puuttuisi joku palanen no näinpä. Meillä ei ole lapsia ja olen siinä onnellisessa asemassa että mies ymmärtää itsekin nämä haasteet (ei siis kiukuttele että minun tavat ja vaatimukset ja standardit) vaan uskaltaa katsoa itseään peiliin tässä.

Isänsä oli samanlainen eikä mies arvosta isäänsä ja siksi ei pidä siitä että on samanlainen. Mutta sanoisin että tämä on lähinnä saanut ymmärtämään että kyse ei ole ilkeydestä tai manipuloinnista saada minut tekemään vaan jostain ihan oikeasta hahmotuksen tmv ongelmasta. Mies toteaa että on aika paljon ajatuksissaan, ei oikein käsitteelistä maailmaa läheisten tekemisten ja tarpeiden kautta jne.

Paljon on parantunut kalentereiden ja muistutusten kautta ja sillä että mies itse pyrkii katkomaan sitä omissa ajatuksissaan oloa. Tärkeintä on kuitenkin että mies itse ajattelee että muutos tekee hänestä ihmisen joka hän haluaa olla, ts elää arvojensa mukaan (välittää ja huolehtii ym)

Mies joka laittaa tyhjän maitopurkin jääkaappiin?? Ei j malauta että voi olla tyhmä mies! Mulle sopisi ja varmaan muillekkin kävisi mielummin kasvattaa lapset jonkun toisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt vasta tajunnut, että mun miehellä on oikeasti jokin hahmotusongelma.

Hän ei esimerkiksi näe ympäristöään - esimerkiksi imuroinnin jälkeen ei vieläkään osaa laittaa edes huonekaluja paikoilleen, koska ei vaan yksinkertaisesti muista missä ne on olleet.

Jaoimme siivoukset ja hänen piti järjestää autotalli. Hän käytti siihen viikon ja oli järjestellyt tavarat täysin sikin sokin. Hän ei siis osaa ryhmitellä tavaroita, vaan laittaa ne jonoihin, pinoihin jne minkä jälkeen ne menee heti sekaisin, koska mitään järjestystä ei ole.

Hän ei myöskään osaa tehdä millään tavoin kahta asiaa yhtä aikaa. Ei siis osaa esimerkiksi viedä mennessään mitään, jos on tekemässä jotain. Kun hän kokkaa, hän jättää kaikki tarvikkeet sekaisin pöydälle. Paistaa pannulla, ottaa öljypullon lieden vierestä vasemmalta, muttei osaa laittaa sitä takaisin sinne vasemmalle paikalleen, vaan laittaa sen pöydälle saman etäisyyden päähän oikealle.

Hän ei myöskään osaa ennakoida eli kaikki nämä vuodet hänen ainoa tapansa kokata lapsille on aloittaa se ruoanlaitto vasta siinä vaiheessa, kun kaikilla on jo nälkä. Pahimmassa tapauksessa hän lähtee silloin kauppaan.

Kaupasta osaa ostaa vain 1) jos teen tarkan listan tai 2) yhden ainoan selkeän ruoan ainekset.

Kuulostaa hyvin tutulta. Juuri tuo että sitten kun huomaa, että maito loppu ja lähtee kauppaan hakemaan sitä, esim illalla, niin ei ymmärrä samalla ostaa muita tarvittavia juttuja, vaikkapa ruokaa seuraavalle päivälle.

Olen miettinyt onko välinpitämättömyyttä, tyhmyyttä, jotain hahmottamisen ongelmia, autismia?? Olen oikeasti miettinyt pääni puhki. Itse olen niin erilainen, huomioin ja huolehdin, ja huomaan että lapsetkin tekevät samaa. Miksi isä ei?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidät pitää vielä yhdessä? Hoitaako mies taloon / asuntoonne, autoihin jne liittyviä juttuja? Vai onko lasten kasvatuksen ja hoidon lisäksi kaikki muukin sinun kontollasi?

Et oo ap vastannut tähän 👆🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidät pitää vielä yhdessä? Hoitaako mies taloon / asuntoonne, autoihin jne liittyviä juttuja? Vai onko lasten kasvatuksen ja hoidon lisäksi kaikki muukin sinun kontollasi?

Et oo ap vastannut tähän 👆🏻

Tottumus, lapset pitää yhdessä. Kurjalta tuntuu viedä lapsilta isä ja mieheltä lapset. Mutta todennäköisesti ero kuitenkin tulossa.

Kuulostaa tutulta. Myös itse olen viime aikoina miettinyt syytä mieheni käytökselle. Meille syntyi viime vuonna esikoinen ja jos jo aiemmin mies "otti rennosti", niin ei asiat ole ainakaan parempaan muuttunut. Tekee kyllä pyydettäessä ja ohjattaessa asiat, mutta hänen on erittäin haastavaa olla oma-aloitteinen ja hoitaa asioita (lähinnä vauvan päivärytmi huomioiden) aikataulun mukaisesti. Myös siisteyskäsitys on aika olematon. Olen miettinyt, voisiko kyse olla adhd:sta. Mies osaa tehdä vaikka mitä ja tietää paljon asioista, jotka häntä kiinnostaa, mutta heti jos mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja aivan perus arkiaskareisiin, on hän aivan avuton ja todellakin ei jotenkin hahmota aikaa ja tilanteita eikä osaa lainkaan ennakoida. Olen antanut miehelle ns.vapaat kädet, en vahdi ja puuskuta selän takana, mutta mitään ei kyllä tapahdu ilman ohjeistusta ja vauvan asioissa on pakko jossain määrin huomautella kun kyse vauvan perusturvallisuusesta.

Joten Tsemppiä! En tiedä onko asiaan muuta apua kuin ne listojen tekemiset ja muistuttelu.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidät pitää vielä yhdessä? Hoitaako mies taloon / asuntoonne, autoihin jne liittyviä juttuja? Vai onko lasten kasvatuksen ja hoidon lisäksi kaikki muukin sinun kontollasi?

Kas, vanha tuttu vaihdattaahan mies renkaat kahdesti vuodessa -veruke.

Asioiden tekeminen sinun määrämälläsi tavalla vie miehen epämukavuusalueelleen. Ja silloin se ei toimi, ei vaan muista asioita. 

Meillä oli aikanaan sama. Mutta kun vaimo kuoli yllättäen lasten ollessa 4-8vuotiaita, niin hyvin me pärjättiin. Asiat tehtiin minun tavallani, mutta ne tehtiin. 

M50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidät pitää vielä yhdessä? Hoitaako mies taloon / asuntoonne, autoihin jne liittyviä juttuja? Vai onko lasten kasvatuksen ja hoidon lisäksi kaikki muukin sinun kontollasi?

Kas, vanha tuttu vaihdattaahan mies renkaat kahdesti vuodessa -veruke.

Ai teilläkö ei ole elämässä muuta kuin lasten iltatoimia ja autonrenkaiden vaihdot?

Mun miehellä vähän sama homma. Olen saanut paljon ihastelua, kuinka paljon mieheni osallistuu lapsenhoitoon. Juu kyllä hän osallistuu, kunhan olen antanut hänelle tehtävälistan. Hän on ihan kuin joku apulainen.

Joskus kokeilin mitä tapahtuu illalla, kun en erikseen pyydä laittamaan lasta nukkumaan. Hän lopulta myöhään illalla tuli minulta kysymään, pitäisiköhän lapsi laittaa nukkumaan kun on niin väsynyt. NO LAITA!!

Vauva-aikana hän ei tajunnut aamulla vaihtaa vauvalle päivävaatteita oma-alotteisesti. Hän älysi sentään vaihtaa vaipan ja tuli sen jälkeen seisomaan minun viereen "pitäisiköhän vauvalle vaihtaa päivävaatteet".

Muutenkin hän odottaa, että minä suunnittelen esim. Unikoulun kun häntä häiritsee vauvan vieressä nukkuminen. Kun kysyn, minkälaista metodia hän käyttäisi, vastaus oli "en tiiä"

Kiinteiden aloituksenkin kanssa oli sama " en tiiä" kun pohdin, aloitettaisiinko jo 4kk vai mitä mieltä hän on. Olisi kiva yhdessä pohtia lapseen liittyvät asiat ja ihan muuten vain keskustella ja suunnitella toimintatapoja yms.

Selitys on ilmeinen: hän teki nuo kaikki asiat oma-aloitteisesti ja itseohjautuvasti, mutta sai joka kerta ylemmältä pirttihirmutaholta haukut niskaansa, kun milloin mikäkin juttu oli mukamas väärin tehty. Hän oppi nopeasti, että oma-aloitteisuudesta tulee vain ikävyyksiä. Vähimmällä pääsee, kun tekee vain, mitä käsketään.

Vierailija kirjoitti:

Selitys on ilmeinen: hän teki nuo kaikki asiat oma-aloitteisesti ja itseohjautuvasti, mutta sai joka kerta ylemmältä pirttihirmutaholta haukut niskaansa, kun milloin mikäkin juttu oli mukamas väärin tehty. Hän oppi nopeasti, että oma-aloitteisuudesta tulee vain ikävyyksiä. Vähimmällä pääsee, kun tekee vain, mitä käsketään.

En ole pirttihirmu. Meillä ei ole mitään minun päättämää kellontarkkaa päivärytmiä eikä tiettyjä toimintatapoja esim. nukkumaanlaiton suhteen. Ei olisi pätkääkään haitannut esim. tuo myöhäinen nukkumaanmenoaika kunhan mies olisi tajunnut sen tehdä oma-alotteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Selitys on ilmeinen: hän teki nuo kaikki asiat oma-aloitteisesti ja itseohjautuvasti, mutta sai joka kerta ylemmältä pirttihirmutaholta haukut niskaansa, kun milloin mikäkin juttu oli mukamas väärin tehty. Hän oppi nopeasti, että oma-aloitteisuudesta tulee vain ikävyyksiä. Vähimmällä pääsee, kun tekee vain, mitä käsketään.

No minä esimerkiksi olen jakanut ihan selkeät vastuualueet kummallekin. Niin että se jonka vastuualue jokin on hoitaa koko asian alusta loppuun, mieleisellään tavalla. Alueet vieläpä jaettiin niin, että mies sai valita omansa.

Sillä seurauksella, että minulta mm meni luottotiedot, kun mies hutiloi perheen laskujen maksut täysin.

Häneltä meni 4,5 vuotta hoitaa lapsille omat pankkitunnukset. Sai sen lopulta tehtyä, kun minä varasin ajan ja muistutin ko ajasta 8 kertaa.

Hänen kontollaan oliis myös tilata mökille metsuri. Ei saa aikaiseksi. Puhuu siitä kyllä. Mutta ei saa laitettua sitä meiliä sille metsurille. On nyt puhunut asiasta lokakuun puolivälistä asti. Odotellaan.

Olen myös yrittänyt jakaa vuoroja. Sillä seurauksella, että miehen kokkausvuorolla keittiö on jäätävän sotkuinen ja he syö silti mun pakkaseen kokkaamia ruokia.

Olen myös yrittänyt, että esimerkiksi pyykinpesu on minun kontollani, mutta jokainen hakee omat puhtaat pyykkinsä itse pyykkihuoneesta. Lapset osaa tämän, mies ei.

Minä myös jaoin kaikki perhevapaat aikoinaan kristillisesti tasan. Ei vaikuttanut mihinkään.

Ongelma

Osa noista miehen touhuista on ihan hyviä juttuja. Esim. se, että antaa lasten selvittää itse riidat. Toki riitojen selvityksessä tarvitsee välillä vanhemman ohjausta ja tukea, mutta pienet riidat olisi hyvä yrittää selvittää itsekin. Samoin ruoan kanssa teillä on vain näkemyseroja; hän on sitä mieltä, että lapset pyytävät kun ovat nälissään ja miksi ruokkia ei-nälkäisiä lapsia. Sinä ehkä sitten ajattelet, että ehkäistään nälän syntyminen jo ennen nälkää. Kumpikaan ei ole väärä tapa, ne ovat vain erilaisia. Ehkä miestä myös tylsistyttää nukuttaa liian virkeitä lapsia, kun se kestää ja kestää, ja siksi antaa valvoa myöhään. Toki, jos seuraavana päivänä pitää herätä aikaisin, olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaankin.

Oletteko keskustelleet näistä asioista ihan kahdestaan jonain rauhallisena hetkenä? Silloin, kun tilanne on päällä, on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, mutta esim. illalla lasten nukkuessa, asiat voi nähdä eri valossa. Suosittelisin sinua myös miettimään, että mitkä on ne eniten sinua häiritsevät tavat hänen toiminnassa. Nosta vain ne esiin ja jätä vähemmän ärsyttävät, ei-niin-haitalliset asiat nostamatta. Ja sitten pyydät palautetta myös omasta toiminnastasi ja, jos sellaista tulee, yritä muuttaa tapojasi.

Vierailija kirjoitti:

Osa noista miehen touhuista on ihan hyviä juttuja. Esim. se, että antaa lasten selvittää itse riidat. Toki riitojen selvityksessä tarvitsee välillä vanhemman ohjausta ja tukea, mutta pienet riidat olisi hyvä yrittää selvittää itsekin. Samoin ruoan kanssa teillä on vain näkemyseroja; hän on sitä mieltä, että lapset pyytävät kun ovat nälissään ja miksi ruokkia ei-nälkäisiä lapsia. Sinä ehkä sitten ajattelet, että ehkäistään nälän syntyminen jo ennen nälkää. Kumpikaan ei ole väärä tapa, ne ovat vain erilaisia. Ehkä miestä myös tylsistyttää nukuttaa liian virkeitä lapsia, kun se kestää ja kestää, ja siksi antaa valvoa myöhään. Toki, jos seuraavana päivänä pitää herätä aikaisin, olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaankin.

Oletteko keskustelleet näistä asioista ihan kahdestaan jonain rauhallisena hetkenä? Silloin, kun tilanne on päällä, on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, mutta esim. illalla lasten nukkuessa, asiat voi nähdä eri valossa. Suosittelisin sinua myös miettimään, että mitkä on ne eniten sinua häiritsevät tavat hänen toiminnassa. Nosta vain ne esiin ja jätä vähemmän ärsyttävät, ei-niin-haitalliset asiat nostamatta. Ja sitten pyydät palautetta myös omasta toiminnastasi ja, jos sellaista tulee, yritä muuttaa tapojasi.

- Ei lapsia saa jättää keskenään riitelemään, vaan kyllä lapsilla, myös pikkusisaruksilla pitää olla turvallinen koti (minua kiusasi sekä isosisko että isoveli kun ei kukaan koskaan valvonut mitään), turvatonta

Lapsi tarvitsee päivärytmin, eikä ruoanlaittoa voi aloittaa enää siinä vaiheessa, kun lapsi tulee valittamaan nälkäänsä, lapselle ei myöskään kuulu vastuu noin isoista asioista, se luo turvattomuutta

Lasten nukkumaanmeno pitääkin aloittaa jo viimeistään tuntia ennen sitä varsinaista nukkumaanmenoa, että kierrokset laskee,  eii niin että riehutaan tappiin asti ja sitten pitäisi saman tien nukkua. Vanhemman velvollisuus on ennakoida, ettei tule tilannetta, jossa kaikki kestää ja kestää

Ylipäätään se että vanhempi antaisi lasten päättää kaikesta on lapsille vahingollist,a turvatonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa noista miehen touhuista on ihan hyviä juttuja. Esim. se, että antaa lasten selvittää itse riidat. Toki riitojen selvityksessä tarvitsee välillä vanhemman ohjausta ja tukea, mutta pienet riidat olisi hyvä yrittää selvittää itsekin. Samoin ruoan kanssa teillä on vain näkemyseroja; hän on sitä mieltä, että lapset pyytävät kun ovat nälissään ja miksi ruokkia ei-nälkäisiä lapsia. Sinä ehkä sitten ajattelet, että ehkäistään nälän syntyminen jo ennen nälkää. Kumpikaan ei ole väärä tapa, ne ovat vain erilaisia. Ehkä miestä myös tylsistyttää nukuttaa liian virkeitä lapsia, kun se kestää ja kestää, ja siksi antaa valvoa myöhään. Toki, jos seuraavana päivänä pitää herätä aikaisin, olisi hyvä mennä ajoissa nukkumaankin.

Oletteko keskustelleet näistä asioista ihan kahdestaan jonain rauhallisena hetkenä? Silloin, kun tilanne on päällä, on vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, mutta esim. illalla lasten nukkuessa, asiat voi nähdä eri valossa. Suosittelisin sinua myös miettimään, että mitkä on ne eniten sinua häiritsevät tavat hänen toiminnassa. Nosta vain ne esiin ja jätä vähemmän ärsyttävät, ei-niin-haitalliset asiat nostamatta. Ja sitten pyydät palautetta myös omasta toiminnastasi ja, jos sellaista tulee, yritä muuttaa tapojasi.

- Ei lapsia saa jättää keskenään riitelemään, vaan kyllä lapsilla, myös pikkusisaruksilla pitää olla turvallinen koti (minua kiusasi sekä isosisko että isoveli kun ei kukaan koskaan valvonut mitään), turvatonta

Lapsi tarvitsee päivärytmin, eikä ruoanlaittoa voi aloittaa enää siinä vaiheessa, kun lapsi tulee valittamaan nälkäänsä, lapselle ei myöskään kuulu vastuu noin isoista asioista, se luo turvattomuutta

Lasten nukkumaanmeno pitääkin aloittaa jo viimeistään tuntia ennen sitä varsinaista nukkumaanmenoa, että kierrokset laskee,  eii niin että riehutaan tappiin asti ja sitten pitäisi saman tien nukkua. Vanhemman velvollisuus on ennakoida, ettei tule tilannetta, jossa kaikki kestää ja kestää

Ylipäätään se että vanhempi antaisi lasten päättää kaikesta on lapsille vahingollist,a turvatonta

Tottakai tuollaiset kiusaamistilanteet on niitä, joihin vanhempi puuttuu heti. Mutta riitely yleensä käsitetään sellaiseksi molemminpuoliseksi kinasteluksi, jossa molemmat osapuolet on mukana. Kyllä sellaiset voi antaa lasten setviä itse. Toki seuraten, että meneekö tilanne jommalle kummalle epäreiluksi.

Ruokailusta sitten; meillä usein on ruoka valmiina jo jääkaapissa ja sitä lämmitetään, kun jollain on nälkä. Kaikki syövät toki yhtä aikaa, mutta mitä järkeä on alkaa syödä, jos kukaan ei ole nälkäinen? Suunnilleen samaan aikaan meillä aina syödään joka päivä, mutta kyllä siinä tunnin joustoa on.

Ja tuosta nukkumaanmenosta vielä. Lapset ovat erilaisia. Meillä mennään nukkumaan (lähes) aina samaan aikaan, on samat, rauhalliset iltarutiinit joka päivä ja sopivan aktiivinen päivä. Lapsista yksi on sellainen joka nukahtaa nopeasti ja yksi sellainen, jolla nukahtaminen kestää helposti yli tunnin. Aikainen herätys on joka päivä päiväkotiin, joten pakko on mennä aikaisin nukkumaan. Mutta kyllä välillä puuduttaa, kun se nukahtaminen vain kestää ja kestää. Eikä todella ole vanhemmasta kyse, ihmiset ovat vain erilaisia. Lomalla sitten saatetaan mennä nukkumaan vasta, kun lasta väsyttää ja tämä huonosti nukahtava nukahtaakin parissa minuutissa.