Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Meillä on juuri näin.
Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin ja mahdollistan mieheni uran. Mies asuu käytännössä koti-nimisessä hotellissa ja tämä siis on minulle ok, teen "työpäiväni" kotona. Miehen ei tarvitse puuttua talon/mökin/auton toimimiseen, jos tarvitsen apua johonkin pulmaan soitan alan ammattilaiselle ja tilaan tekijän. Nuorin lapsi asuu vielä kotona.
Omaisuus on yhteistä, kummallakin säästöjä ja osakkeita saman verran. Talo ja mökki 50/50-omistuksella. Alkujaan, kun aloimme yhteisen taipaleen, niin kummallakaan ei ollut omaisuutta eikä perintöä ole tulossa kummallekaan jos ei löydy jotain kadoksissa olevaa Amerikan tätiä.
Jos toisella on omaisuutta, kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti avioehto.
No miten siis nainen mahdollistaa miehen uran ja vaurastumisen? eikö ilman naista vois rikastua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Mitä ihmettä sä sönkötät? Asumiskulut puoliksi (molemmille edullisempaa kuin ovat jaettuna pienemmät kuin yksin asuessa)
Lopun tilistä molemmat saa käyttää miten haluaa, ap on maksanut lainaa ja ap:n puoliso sitten tehnyt omillaan jotain muuta.
Oletettavasti laittanut säästöön, että voi sitten ostaa sen puolikkaan siitä suunnitellusta isommasta uudesta kodista. Hänellä on jo monta kymppitonnia säästössä kun on vuokran maksulta sen saanut säästöön.
En suostuisi avioliittoon ilman avioehtoa. Ei todellakaan ole yhtään epäkohteliasta haluta avioehto nykypäivänä.
Jos loukkaantuu avioehdosta, niin väistit luodin.
Mies rakentaa talot ja mökit itseään säästämättä ja sitten yhtenä kauniina päivänä nainen ilmottaa lähtevänsä ja nappaa kaikesta puolet. Hieno systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me menimme viime vuonna naimisiin, mutta emme tehneet avioehtoa. Osittain siksi, että kummallakaan ei vielä tässä vaiheessa ole mitään isoa omaisuutta ja osittain myös siksi ettei avioehto ole mieheni kotimaassa, jossa menimme naimisiin, ollenkaan laaja käsite (tutkin asiaa ja hyvin pieni prosentti aviopareista tekee naimisiinmennessä avioehdon).
Vaikkemme ole heti avioehtoa tehneet, voihan sen sopia myöhemmässäkin vaiheessa jos siltä tuntuu. Olisi toki ollut fiksua hoitaa homma jo heti alussa, mutta vielä ei ole liian myöhäistä.
Kyllä se voi olla liian myöhäistä, puolisosi ei ole mikään pakko suostua avio-ehtoon jos jälkeenpäin keksisitkin sellaisen haluta.
Vierailija kirjoitti:
Mies rakentaa talot ja mökit itseään säästämättä ja sitten yhtenä kauniina päivänä nainen ilmottaa lähtevänsä ja nappaa kaikesta puolet. Hieno systeemi.
Aivan, miehiä kun ei kiinnosta naisen koulutus, ammatti eikä tulotaso. Ihan itse olette näin kertoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin teimme avioehdon. Se on molemmille osapuolille hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies rakentaa talot ja mökit itseään säästämättä ja sitten yhtenä kauniina päivänä nainen ilmottaa lähtevänsä ja nappaa kaikesta puolet. Hieno systeemi.
Aivan, miehiä kun ei kiinnosta naisen koulutus, ammatti eikä tulotaso. Ihan itse olette näin kertoneet.
Ei kiinnostaisi kiero avioliittosopimuskaan mihin naiset pakottaa muka rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta kannattaa tehdä. Menimme tyhjätaskuina naimisiin mutta teimme avioehdon, kun omaisuutta alkoi kertyä.
Minulla ja miehelläni ei ole avioehtoa. Olisin kyllä pitänyt erittäin outona, jos hän olisi sellaista ehdottanut, koska vakaumuksellisista syistä avioero ei ole meille vaihtoehto. Olisin kokenut sen epäluottamuslauseena, jolloin voi kysyä, onko järkevää mennä lainkaan naimisiin, jos toiseen ei voi luottaa. Ap: n tyttöystävällä ehkä tämänsuuntaista ajatusta? Varmaan kannattaa miettiä miten perustelee sen, ettei kyse ole epäluottamuksesta, vaan jostain muusta, mistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös avioehtoja ole mitätöity oikeudessa? Useita tapauksia. Eli älkää sokeasti luottako avioehtoon, se ei ole mikään tae siitä että saat pitää omaisuutesi avioerossa. Riittää että feministituomari sanoo että tämä ei nyt päde koska se on kohtuuton, ja omaisuudestasi lähtee puolet.
Todella harvoin mitätöidään ja silloin yleensä todetaan, että vaikka avioehdossa on sovittu, että varakkaampi maksaa erossa varattomalle 100 000 e/yhteinen vuosi, niin sitä ei tarvitse maksaa 2 vuoden yhteiselon jälkeen, kun varaton löytää uuden puolison.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin jos joku ehdottaisi romanttisen suhteen kylkiäisenä sopimusta jossa sovitaan omaisuudenjaosta.
Eli loukkaantuisit jos sinua kosittaisiin. Yleisin sopimus jossa sovitaan omaisuudenjaosta on avioliittosopimus. Avioehto on vain lisäpaperi siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo ratkaisu. Älä avioidu, jos raha on rakkautta tärkeämpää. Kimpassa voi elää muutenkin.
Avioitumisella ei ole rakkauden kanssa tekemistä niin kauan kun siihen on liitetty omaisuuden jakoja.
Niin. Ei ole mikään pakko avioitua, rakastaa voi muutenkin.
En, koska haluan itsekin avioehdon.
Avioehto tulisi olla lailla määritelty pakolliseksi, eli ei naimisiin ilman avioehtoa.
Kukaan ei mene naimisiin erotakseen. En mennyt minäkään. Kuitenkin, noin puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon. Niin kävi minullekin.
Emme tehneet avioehtoa, koska "eihän me kumminkaan erota".
Olisi pitänyt tehdä, näin jälkeenpäin ajatellen.
AP, tee avioehto. Jos morsiamesi ei siihen suostu, niin tiedät ettei hän ole sinua varten.
On tosi epäilyttävää, jos sinulla AP on enemmän varallisuutta, ja tuleva puolisosi suhtautuu nihkeästi avioehtoon. Oikeastaan niin epäilyttävää, että jos alkaa nihkeillä, sinuna alkaisin nihkeillä avioliittoa.
En loukkaantuisi, naisena vaatisin avioehdon itsekin vaikka mulla ei ole omistusasuntoa tai merkittävää varallisuutta ja miesystävälläni on. Jos naimisiin kerta menette, niin kannattaa varautua pahimpaan vaikka sitä ei koskaan tapahtuisikaan. Rakkaus voi olla sokea, mutta lakimies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin jos joku ehdottaisi romanttisen suhteen kylkiäisenä sopimusta jossa sovitaan omaisuudenjaosta.
Eli loukkaantuisit jos sinua kosittaisiin. Yleisin sopimus jossa sovitaan omaisuudenjaosta on avioliittosopimus. Avioehto on vain lisäpaperi siinä sivussa.
Nimenomaan. Avioliittosopimus on lähtökohtaisesti ongelmallinen.
Meillä on juuri näin.
Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin ja mahdollistan mieheni uran. Mies asuu käytännössä koti-nimisessä hotellissa ja tämä siis on minulle ok, teen "työpäiväni" kotona. Miehen ei tarvitse puuttua talon/mökin/auton toimimiseen, jos tarvitsen apua johonkin pulmaan soitan alan ammattilaiselle ja tilaan tekijän. Nuorin lapsi asuu vielä kotona.
Omaisuus on yhteistä, kummallakin säästöjä ja osakkeita saman verran. Talo ja mökki 50/50-omistuksella. Alkujaan, kun aloimme yhteisen taipaleen, niin kummallakaan ei ollut omaisuutta eikä perintöä ole tulossa kummallekaan jos ei löydy jotain kadoksissa olevaa Amerikan tätiä.
Jos toisella on omaisuutta, kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti avioehto.