Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Ehdottomasti vaadit avioehdon. Setäni meni naimisiin ilman avioehtoa, tuli ero ja rahat meni. Ihan kaikesta piti maksaa puolet, jopa kaikesta setäni perimästä omaisuudesta. Isäni oli ihan saakelin vihainen, koska olisi itse osannut huolehtia perinnöstä paremmin niin, että siitä olisi ollut iloa tuleville sukupolville. Setäni ja hänen ex-vaimonsa olivat menneet naiivisti naimisiin ajatuksella, että kun ovat "jumalan toisilleen osoittamat" niin liitto kestää ikuisesti. No toinenpa ei enää 15 vuoden jälkeen uskonut niihin hihhulidoktriineihin ja halusi ulos avioliitostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Mitä ihmettä sä sönkötät? Asumiskulut puoliksi (molemmille edullisempaa kuin ovat jaettuna pienemmät kuin yksin asuessa)
Lopun tilistä molemmat saa käyttää miten haluaa, ap on maksanut lainaa ja ap:n puoliso sitten tehnyt omillaan jotain muuta.Totesin että YLEISESTI, en tarkoittanut tässä nyt ap:n tilannetta. Vaan sellaista jossa nainen on pienituloinen ja laittaa tuloistaan siihen miehen omistamaan mutta yhteiseen asumiseen sen verran rahaa ettei hänellä ole ohessa mahdollisuutta maksaa omaakaan, vaan jää erossa tyhjän päälle.
Tämähän tuli jo selväksi että ap:n tilanteessa näin ei siis ollutkaan, vaan tällä naisella olisi periaatteessa ollut mahis ostaa osuus tai maksaa omaansa.
YLEISESTI melkein jokaiselle tulee edullisemmaksi asua kimpassa jolloin asumiskulut ovat aina pienemmät kun on puoliso jakamassa niitä joten en nyt oikein ymmärrä mitä ajat takaa.
Pienituloiselle jää paljon enemmän käteen rahaa jos hänen täytyy vain maksaa yhtiövastike puoliksi kuin että maksaisi koko vuokran yksin.
Edullisemmaksi ehkä, muttei välttämättä reilummaksi, jos miettii sen pienituloisen tilannetta eron koittaessa. Hän on maksellut sanotaanko 500 euroa halpaa asumista puolisolleen, mutta ei ole voinut pienituloisuutensa vuoksi tuon viissatasen ohessa maksaa omaa. Hän jää erossa tyhjän päälle ja puoliso omistaa koko asunnon. Mutta tästähän ei nyt ollut aloituksessa kysekään, joten älä jaksa... -eri
Yleensä jos vain toinen omistaa asunnon, maksetaan juoksevat kulut puoliksi. Nämä ovat aina huomattavasti edullisemmat kuin vuokra-asunnossa.
Jos pienituloinen ei voi tässä tilanteessa maksaa lisäksi omaa asuntoa, ei hän sitä voisi maksaa myöskään vuokralla ollessaan.Idea on siinä että jos pienituloinen maksaisi vuokraa ulkopuoliselle vaikka 800€ niin kun hän muuttaa puolisonsa kanssa yhteen niin hänen asumiskulunsa tippuvat 500€ sen vuoksi että puoliso omistaa asunnon, hänelle jää tuo 300€ ylimääräistä kuukaudessa ja puoliso mahdollistaa tämän kun omistaa asunnon.
No ei tietenkään vuokrallakaan olon ohessa, vaan hän ostaisi pienituloisena jokin oman pienen ja halvan asunnon, jossa asuisi ja jonka olisi maksellut 500 eurolla / kk velattomaksi siihen mennessä kun jää eläkkeelle.
Näin ollen hänelläkin olisi sanotaanko vaikka 65v. velaton halvan asumisen asunto, mutta mitä hänellä olisi tuossa 65v. jos hän olisi maksellut 500 euroa / kk vastike- ym. kuluja miehen omistamaan asuntoon ja sitten tuleekin ero? Ei mitään.
Vähän pitää miettiä laajemmin näitä asioita ennen kuin muuttaa yhteen niin että vain toinen omistaa asunnon.
Olihan aloittaja ehdottanut, että avokki voisi ostaa asunnosta puolet. Ei halunnut vaan halusi elää halvemmalla maksamalla vastikkeesta vain puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä naisena itse vaatisin avioehtoa.
Mulla on sen verran kuitenkin omaisuutta, että en riskeerais! Jos suhde siihen kaatuisi, niin sais kaatua.
Ja sitten se mikä harvemmin tulee puheissa esiin. Kukaan ei tiedä koska ns sekoaa ja ottaa järkyt esimerkiksi kulutusluotot yksin. Kun on avioehto, erotessa kumpikin pitää varansa ja omat velkansa. Jos taas avioehtoa ei ole, koko yhteenlaskettu omaisuus ja velat ynnätään ja ne jaetaan 50/50. Kyllä ottaisi päähän tuossa kuviossa olla se tunnollisesti asiansa hoitanut.
Tämä on niin totta! Voin kokemuksesta sanoa, että kyllä v...tti maksaa ex-miehen pelivelkoja pari vuotta eron jälkeen.
Tästä on aikaa kohta 30v ja silloin ei kauheasti puhuttu avioehdosta muuta kuin varakkaamman väen kohdalla.
Tehkää kaikki, jotka naimisiin menette, avioehto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Meillä on juuri näin.
Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin ja mahdollistan mieheni uran. Mies asuu käytännössä koti-nimisessä hotellissa ja tämä siis on minulle ok, teen "työpäiväni" kotona. Miehen ei tarvitse puuttua talon/mökin/auton toimimiseen, jos tarvitsen apua johonkin pulmaan soitan alan ammattilaiselle ja tilaan tekijän. Nuorin lapsi asuu vielä kotona.
Omaisuus on yhteistä, kummallakin säästöjä ja osakkeita saman verran. Talo ja mökki 50/50-omistuksella. Alkujaan, kun aloimme yhteisen taipaleen, niin kummallakaan ei ollut omaisuutta eikä perintöä ole tulossa kummallekaan jos ei löydy jotain kadoksissa olevaa Amerikan tätiä.
Jos toisella on omaisuutta, kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti avioehto.
No miten siis nainen mahdollistaa miehen uran ja vaurastumisen? eikö ilman naista vois rikastua?
Tottakai voi vaurastua myös yksinään. Mieheni halusi kuitenkin perheen ja minut puolisokseen.
Minäkin kävin töissä ennenkuin mieheni työ alkoi viedä hänen aikansa ja perhekin kasvoi. Miehen päivät kuluivat toimistolla, kotiin syömään ja kotitoimistoon jatkamaan töitä, saunaan ja nukkumaan. Kyllä hän on ainakin sanonut, että tämä järjestely sopi hänelle loistavasti enkä ole sitä koskaan epäillytkään.
Tämä oli/on meidän ratkaisu ja muissa perheissä on omansa.
T se, jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Meillä on juuri näin.
Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin ja mahdollistan mieheni uran. Mies asuu käytännössä koti-nimisessä hotellissa ja tämä siis on minulle ok, teen "työpäiväni" kotona. Miehen ei tarvitse puuttua talon/mökin/auton toimimiseen, jos tarvitsen apua johonkin pulmaan soitan alan ammattilaiselle ja tilaan tekijän. Nuorin lapsi asuu vielä kotona.
Omaisuus on yhteistä, kummallakin säästöjä ja osakkeita saman verran. Talo ja mökki 50/50-omistuksella. Alkujaan, kun aloimme yhteisen taipaleen, niin kummallakaan ei ollut omaisuutta eikä perintöä ole tulossa kummallekaan jos ei löydy jotain kadoksissa olevaa Amerikan tätiä.
Jos toisella on omaisuutta, kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti avioehto.
No miten siis nainen mahdollistaa miehen uran ja vaurastumisen? eikö ilman naista vois rikastua?
Tottakai voi vaurastua myös yksinään. Mieheni halusi kuitenkin perheen ja minut puolisokseen.
Minäkin kävin töissä ennenkuin mieheni työ alkoi viedä hänen aikansa ja perhekin kasvoi. Miehen päivät kuluivat toimistolla, kotiin syömään ja kotitoimistoon jatkamaan töitä, saunaan ja nukkumaan. Kyllä hän on ainakin sanonut, että tämä järjestely sopi hänelle loistavasti enkä ole sitä koskaan epäillytkään.
Tämä oli/on meidän ratkaisu ja muissa perheissä on omansa.
T se, jolle vastasit
Aivan, hän halusi sinut puolisokseen ja perheen kanssasi kuten sinäkin. Ei omaisuus liity asiaan mitenkään.
Mekin päätimme minun jäävän kotiin lasten kanssa, ei se tee hänen omaisuudestaan mun omaisuutta. Ei lapset ole mitään omaisuutta, jota hoidetaan ja katsotaan kumpi heistä omistaa enemmän.
Tottakai meillä on avioehto vaikka olen kotona. Mun firma on mun, mieheni firma on hänen. Hänen mökkinsä on hänen, ei mun. Yhteinen omaisuus on yhteinen, ei siihen se vaikuta että Olen kotiäiti, olisinhan voinut valita toisin. Molemmt oikein tyytyväisiä päätökseen, mieheni ei ole mulle mitän velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Mitä ihmettä sä sönkötät? Asumiskulut puoliksi (molemmille edullisempaa kuin ovat jaettuna pienemmät kuin yksin asuessa)
Lopun tilistä molemmat saa käyttää miten haluaa, ap on maksanut lainaa ja ap:n puoliso sitten tehnyt omillaan jotain muuta.Totesin että YLEISESTI, en tarkoittanut tässä nyt ap:n tilannetta. Vaan sellaista jossa nainen on pienituloinen ja laittaa tuloistaan siihen miehen omistamaan mutta yhteiseen asumiseen sen verran rahaa ettei hänellä ole ohessa mahdollisuutta maksaa omaakaan, vaan jää erossa tyhjän päälle.
Tämähän tuli jo selväksi että ap:n tilanteessa näin ei siis ollutkaan, vaan tällä naisella olisi periaatteessa ollut mahis ostaa osuus tai maksaa omaansa.
YLEISESTI melkein jokaiselle tulee edullisemmaksi asua kimpassa jolloin asumiskulut ovat aina pienemmät kun on puoliso jakamassa niitä joten en nyt oikein ymmärrä mitä ajat takaa.
Pienituloiselle jää paljon enemmän käteen rahaa jos hänen täytyy vain maksaa yhtiövastike puoliksi kuin että maksaisi koko vuokran yksin.
Edullisemmaksi ehkä, muttei välttämättä reilummaksi, jos miettii sen pienituloisen tilannetta eron koittaessa. Hän on maksellut sanotaanko 500 euroa halpaa asumista puolisolleen, mutta ei ole voinut pienituloisuutensa vuoksi tuon viissatasen ohessa maksaa omaa. Hän jää erossa tyhjän päälle ja puoliso omistaa koko asunnon. Mutta tästähän ei nyt ollut aloituksessa kysekään, joten älä jaksa... -eri
Yleensä jos vain toinen omistaa asunnon, maksetaan juoksevat kulut puoliksi. Nämä ovat aina huomattavasti edullisemmat kuin vuokra-asunnossa.
Jos pienituloinen ei voi tässä tilanteessa maksaa lisäksi omaa asuntoa, ei hän sitä voisi maksaa myöskään vuokralla ollessaan.Idea on siinä että jos pienituloinen maksaisi vuokraa ulkopuoliselle vaikka 800€ niin kun hän muuttaa puolisonsa kanssa yhteen niin hänen asumiskulunsa tippuvat 500€ sen vuoksi että puoliso omistaa asunnon, hänelle jää tuo 300€ ylimääräistä kuukaudessa ja puoliso mahdollistaa tämän kun omistaa asunnon.
No ei tietenkään vuokrallakaan olon ohessa, vaan hän ostaisi pienituloisena jokin oman pienen ja halvan asunnon, jossa asuisi ja jonka olisi maksellut 500 eurolla / kk velattomaksi siihen mennessä kun jää eläkkeelle.
Näin ollen hänelläkin olisi sanotaanko vaikka 65v. velaton halvan asumisen asunto, mutta mitä hänellä olisi tuossa 65v. jos hän olisi maksellut 500 euroa / kk vastike- ym. kuluja miehen omistamaan asuntoon ja sitten tuleekin ero? Ei mitään.
Vähän pitää miettiä laajemmin näitä asioita ennen kuin muuttaa yhteen niin että vain toinen omistaa asunnon.
Olihan aloittaja ehdottanut, että avokki voisi ostaa asunnosta puolet. Ei halunnut vaan halusi elää halvemmalla maksamalla vastikkeesta vain puolet.
Tämä todettiin jo moneen kertaan, että tässä lainaamassasi kommentissa/ketjussa ei käsitelty ap:n tilannetta vaan yleisellä tasolla.
En loukkaantunut, kun mies sitä vaati. Päinvastoin. Minä olen se, jolla on enemmän omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole avioehtoa. Olisin kyllä pitänyt erittäin outona, jos hän olisi sellaista ehdottanut, koska vakaumuksellisista syistä avioero ei ole meille vaihtoehto. Olisin kokenut sen epäluottamuslauseena, jolloin voi kysyä, onko järkevää mennä lainkaan naimisiin, jos toiseen ei voi luottaa. Ap: n tyttöystävällä ehkä tämänsuuntaista ajatusta? Varmaan kannattaa miettiä miten perustelee sen, ettei kyse ole epäluottamuksesta, vaan jostain muusta, mistä.
Sama. Menimme naimisiin jo nelikymppisinä. Minulla oli maksettu asunto ja puolisolla tuloillaan iso perintö. Avioehtoa ei tehty ja omaisuus ja tilit ovat yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole avioehtoa. Olisin kyllä pitänyt erittäin outona, jos hän olisi sellaista ehdottanut, koska vakaumuksellisista syistä avioero ei ole meille vaihtoehto. Olisin kokenut sen epäluottamuslauseena, jolloin voi kysyä, onko järkevää mennä lainkaan naimisiin, jos toiseen ei voi luottaa. Ap: n tyttöystävällä ehkä tämänsuuntaista ajatusta? Varmaan kannattaa miettiä miten perustelee sen, ettei kyse ole epäluottamuksesta, vaan jostain muusta, mistä.
Sehän on vain ja ainoastaan järkevää taloydenhoitoa, ei luottamus liity asiaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävä saisi viidesosan toisen omaisuudesta vain siksi että on maksanut asumiskuluja?
Tämä erossa usein lasketaan niin, että toinen (yleensä nainen) on mahdollistanut sen toisen omaisuuden kartuttamista. Tämä näin yleisesti.
Meillä on juuri näin.
Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin ja mahdollistan mieheni uran. Mies asuu käytännössä koti-nimisessä hotellissa ja tämä siis on minulle ok, teen "työpäiväni" kotona. Miehen ei tarvitse puuttua talon/mökin/auton toimimiseen, jos tarvitsen apua johonkin pulmaan soitan alan ammattilaiselle ja tilaan tekijän. Nuorin lapsi asuu vielä kotona.
Omaisuus on yhteistä, kummallakin säästöjä ja osakkeita saman verran. Talo ja mökki 50/50-omistuksella. Alkujaan, kun aloimme yhteisen taipaleen, niin kummallakaan ei ollut omaisuutta eikä perintöä ole tulossa kummallekaan jos ei löydy jotain kadoksissa olevaa Amerikan tätiä.
Jos toisella on omaisuutta, kun mennään naimisiin, niin ehdottomasti avioehto.
No miten siis nainen mahdollistaa miehen uran ja vaurastumisen? eikö ilman naista vois rikastua?
Tottakai voi vaurastua myös yksinään. Mieheni halusi kuitenkin perheen ja minut puolisokseen.
Minäkin kävin töissä ennenkuin mieheni työ alkoi viedä hänen aikansa ja perhekin kasvoi. Miehen päivät kuluivat toimistolla, kotiin syömään ja kotitoimistoon jatkamaan töitä, saunaan ja nukkumaan. Kyllä hän on ainakin sanonut, että tämä järjestely sopi hänelle loistavasti enkä ole sitä koskaan epäillytkään.
Tämä oli/on meidän ratkaisu ja muissa perheissä on omansa.
T se, jolle vastasit
Aivan, hän halusi sinut puolisokseen ja perheen kanssasi kuten sinäkin. Ei omaisuus liity asiaan mitenkään.
Mekin päätimme minun jäävän kotiin lasten kanssa, ei se tee hänen omaisuudestaan mun omaisuutta. Ei lapset ole mitään omaisuutta, jota hoidetaan ja katsotaan kumpi heistä omistaa enemmän.
Tottakai meillä on avioehto vaikka olen kotona. Mun firma on mun, mieheni firma on hänen. Hänen mökkinsä on hänen, ei mun. Yhteinen omaisuus on yhteinen, ei siihen se vaikuta että Olen kotiäiti, olisinhan voinut valita toisin. Molemmt oikein tyytyväisiä päätökseen, mieheni ei ole mulle mitän velkaa.
Itseasiassa minä olen miehelleni velkaa jos joku. Hän on mahdollistanut mun kotona olon, yksikään ystävistäni ei ole voinut olla kotona 6 vuotta lasten kanssa.
Loukkaantuisin, jos ei vaatisi avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei omaisuutta liiemmin vielä ole, miehellä sen sijaan velkaa kylläkin. Veti kilarit kun avioehdon otin puheeksi, mutta kun kuuli että mahdollisen eron sattuessa hänen velkansa lankeaisi myös minun niskaan, suostui avioehtoon.
Oli kuitenkin vain surullista huomata miten olisi ehto jäänyt tekemättä muutoin - ihan sama oliko minulla siinä vaiheessa omaisuutta vai ei.
En, minä vaadin, että mies on tasavertaisesti hoitamassa lasta kotona, muutoin lapsia ei tule, vaadin myös, että joka jumalan sentti mikä menee lapsiin maksetaan täysin tasan. Jos lapsi sairastuu, kotiin jää jokatoinen kerran mies. Minä tienaan noin 3000 €/kk enemmän kuin mies ja omistan yksin talon, jossa asumme. Avioehto on itsestään selvyys. Aikoinaan mies sai tulla asumaan tähän kun maksoi kuluista 70 % koska kuluttaa minun omistamaani taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään loukkaantuisi. Miksi minulle kuuluisi mitään miehen omaisuutta (tai toisin päin mutta mies on meistä se varakkaampi).
Meidän tulevassa avioehdossa kaikki pitävät omansa, myös liiton aikana hankituista asioista. En ymmärrä miksi se ei menisi niin. Olemme parikymppisiä, ja meille se on kyllä aina ollut selviö että jos naimisiin mennään (se ei ole selviö että mennäänkö vai eletäänkö vaan avoliitossa) niin avioehto tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei pidä muuttaa yhteen asuntoon joka on vain toisen oma, jos ei ihan ensi metreillä tehdä selkeäksi molemmille sitä mitä sellainen diili tarkoittaa. Noin 10 vuoden yhteisasumisen jälkeen on kyllä perin v*ttumaista alkaa setviä miten paljon kumpikin on hyötynyt tai hävinnyt hommassa. Kuka on mahdollistanut kenen mitäkin.
Ja ap:n tyttöystävä asuu siis kaikenlisäksi _vuokralla_ tuossa ap:n ostamassa asunnossa? Voi luoja mikä himmeli. [/quote
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Loukkaantuisin, jos ei vaatisi avioehtoa.
En nyt sentään loukkaantuisi, mutta harkitsisin uudelleen avioitumista tyypin kanssa joka ei välitä raha-asioistaan.
Meillä siis on avioehto, mies on se omistava osapuoli, on siis ns kiinteää omaisuutta, mulla ainoastaan rahaa. Itsestään selvää että tehtiin avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Miksi tyttöystävän pitäisi saada osuus asunnosta? Hän on maksanut puolet yhtiövastikkeesta eli omat asumiskulunsa. Pitäisikö miehen kustantaa asuminen yksin?
Tee avioehto niin että se koskee ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Silloin se on reilu. Minäkin sanoin naimisiin mennessämme miehelleni että se mitä olemme hankkinut yksin ennen aamenta on hankkineen omaisuutta. Sen jälkeen on yhteispelillä menty joten jälkeen tullut omaisuuskin on yhteistä. Meillä tosin on hyvä tilanne kun ansaitsen vain hieman enemmän kuin hän, eikä meillä ole lapsia. Molemmat käyttävät liikenevät varansa siihen, mihin itse tahtovat. Ositus tulee olemaan helppo, koska meillä sattuu olemaan säästöjä ja sijoituksiakin lähes saman verran. Jos ei avoin viha ja kostonhimo kyde niin molemmat pitää omansa ja voidaan suksia eri suuntiin.
Ilman avioehtoakin voi erota ilman riitaa omaisuudesta, mutta jos yhtään epäilyttää että toinen muuttuu erossa idiootiksi, avioehto on järkevä.
En, koska tulen itse saamaan huomattavan perinnön ja firmani haluan pitää itselläni jos pahin käy.