Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Loukkaantuisin jos joku ehdottaisi romanttisen suhteen kylkiäisenä sopimusta jossa sovitaan omaisuudenjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me menimme viime vuonna naimisiin, mutta emme tehneet avioehtoa. Osittain siksi, että kummallakaan ei vielä tässä vaiheessa ole mitään isoa omaisuutta ja osittain myös siksi ettei avioehto ole mieheni kotimaassa, jossa menimme naimisiin, ollenkaan laaja käsite (tutkin asiaa ja hyvin pieni prosentti aviopareista tekee naimisiinmennessä avioehdon).
Vaikkemme ole heti avioehtoa tehneet, voihan sen sopia myöhemmässäkin vaiheessa jos siltä tuntuu. Olisi toki ollut fiksua hoitaa homma jo heti alussa, mutta vielä ei ole liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä miten omaisuutta?
Minulla on tämä asunto missä nyt asumme
(arvo 200 000€) Laina on kokonaan maksettu.Muuten molemmilla ei ole kuin vähän säästöjä (alle 10 000€)
Ap
Ilman muuta avioehto. Jos tuleva rouva on eri mieltä (kannattaa kysyä, että miksi on?) niin en suosittele naimisiin menoa.
Mielestäni sen pitäisi olla automaattisesti kun menee naimisiin. Sitten voisi tehdä erikseen testamentin puolison hyväksi jos haluaa hänelle jättää omaisuuttaan kuolemansa jälkeen, mutta jos tuleekin ero niin molemmat pitävät oman omaisuutensa.
T naisen mielipide
Vierailija kirjoitti:
En suosittele jos varallisuutta ei ole ennestään, muuten kyllä suostuisin suojaamaan ne mitä on siihen saakka kertynyt. Kun yhteen mennään on sen jälkeen kerätty varallisuus yhteistä. Muuten en lähtisi.
Toinen saattaa saada ison perinnön puoli vuotta ennen eroa, joten sekin menee sitten puoliksi.
En loukkaantuisi vaan pitäisin sitä itsestäänselvyytenä. En kyllä ole myöskään menossa avopuolisoni kanssa naimisiin. Olemme avoliitossa, maksamme yhteiset menot puoleksi, muuten emme puutu toistemme raha-asioihin millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Ei jumaliste, olette olleet siis vähintään 10v yhdessä ettekä ole tehneet selkeää sopimusta miten raha-asiat hoidetaan, mitä kukakin omistaa?
Miten niin selkeää sopimusta??!??
Kyllä meillä on on ihan selkeät sopimukset, tyttöystävällä on vuokra-sopimus ja hän maksaa omat kulunsa asumisesta.
Molemmille tulee omat laskut jotka maksamme itse.
Meillä on yhteinen S-tili mistä maksetaan yhteiset menot.Kyllä kaikeasta omaisuudesta on ihan paperit niin kuin muillakin ihmisillä.
Ap
En ole lukenut koko ketjua mutta siis tyttöystäväsi asuu luonasi vuokralla? Minkä ihmeen takia? Miksi olette tehneet vuokrasopimuksen? Miksi haluatte sekoittaa verottajan asiaan?
Ovatko edes vuokranantajan velvollisuudet sinulle tuttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Sitten ei ole kokonaan sun. Määrittelette paperilla, että hänelle kuuluu joku pieni prosenttiosuus.
Onhan tuo aloittajan asunto. Ei kukaan voi toisen asunnossa asua ilmaiseksi, tottakai täytyy osallistua kuluihin. Yv on yleensä halvempi kuin vuokra, joten aloittajan avokki on päässyt halvemmallakin kuin vuokralla asuen.
Oletko kenties sitä mieltä, että vuokra-asuntokin muuttuu vuokralaisen omaisuudeksi kun siellä on asunut tarpeeksi kauan?
Jos toisella on oma asunto ja muuttaa jonkun kanssa yhteen, niin kannattaisi laittaa oma asunto vuokralle ja sitten hankkia yhteinen asunto. Vuokrattu tai oma. Näin asumiskulut voisi jakaa 50/50 eikä kukaan lokki pääsisi elämään toisen siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Onko tämä ap? Ehkä jokin pieni prosenttiosuus voisi olla tyttöystäväsi, jos kerran olette 10 vuotta jo asunnossa asuneet ja hän kuitenkin maksaa joitain kuluja. Se on selkeästi jo yhteinen kotinne kun noin kauan olette asuneet siinä yhdessä.
Oleellista on myös että millaiset tulot hänellä on, jääkö hänellä itselleen mahdollisuutta ohessa maksaa omaa asuntoaan kun hän maksaa kuluja sinun asunnosta? Jos ei jää niin sitä suuremmalla syyllä mielestäni hänelle kuuluisi tuo jokin prosenttiosuus asunnostasi. Olkoon vaikka 10% tai 20 % mutta ei ole reilua jättää häntäkään tyhjän päälle.
Ei ole siis yhtä oikeaa vastausta, mutta homman tulisi olla jollain lailla reilu peli molemmille.
Avioehto ilman muuta.
Siis ihan käsittämätöntä! Olisiko aloittajan pitänyt antaa avopuolison asua ilmaiseksi? Onhan avopuolisokin hyötynyt maksamalla puolikasta yhtiövastiketta saati oman asunnon vuokraa. Kymmenessä vuodessa on saanut jo sievoisen summan (lähes 50 000€) kasaan jos on esim. säästänyt 400€/kk.
Ikinä ei pidä muuttaa yhteen asuntoon joka on vain toisen oma, jos ei ihan ensi metreillä tehdä selkeäksi molemmille sitä mitä sellainen diili tarkoittaa. Noin 10 vuoden yhteisasumisen jälkeen on kyllä perin v*ttumaista alkaa setviä miten paljon kumpikin on hyötynyt tai hävinnyt hommassa. Kuka on mahdollistanut kenen mitäkin.
Ja ap:n tyttöystävä asuu siis kaikenlisäksi _vuokralla_ tuossa ap:n ostamassa asunnossa? Voi luoja mikä himmeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystäväni mieltää jotenkin että asunto on myös osittain hänen koska olemme asuneet tässä 10 vuotta ja maksaneet yhtiövastikkeet puoliksi.
Minä olen kuitenkin maksanut lainan kokonaan yksin (ja osittain mummuni perinnöllä)Ei jumaliste, olette olleet siis vähintään 10v yhdessä ettekä ole tehneet selkeää sopimusta miten raha-asiat hoidetaan, mitä kukakin omistaa?
Miten niin selkeää sopimusta??!??
Kyllä meillä on on ihan selkeät sopimukset, tyttöystävällä on vuokra-sopimus ja hän maksaa omat kulunsa asumisesta.
Molemmille tulee omat laskut jotka maksamme itse.
Meillä on yhteinen S-tili mistä maksetaan yhteiset menot.Kyllä kaikeasta omaisuudesta on ihan paperit niin kuin muillakin ihmisillä.
Ap
Vuokrasopimus? 🙄
Helppo ratkaisu. Älä avioidu, jos raha on rakkautta tärkeämpää. Kimpassa voi elää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyttöystäväsi on avioehtoa vastaan? Eikö hän ymmärrä realiteetteja? Onko hän jotenkin lokkimainen? Vanhanaikainen? Muuten vaan pihalla?
Ehdottomasti avioehto, se on molempien etu. Se että joudut edes kovasti perustelemaan hänelle asiaa, on red flag.
Millä tavalla se on apn tyttöystävän etu, jos hän ei omista mitään?
Miksi ap:n pitäisi luovuttaa omaa omaisuuttaan. Jos tyttöystävä omistaisi sen 200 000 €, niin ei hän sitä haluaisi siitä puolia luovuttaa erossa ap:lle.
Niinpä, mutta miten avioehto on tyttöystävän etu? Ilman avioehtoa tuo 200 000 jaettaisiin erossa.
Jos tyttöystävä on tyyliä härski lokki, niin on hyvä tietää se jo ennen liittoa, jotta ei mene naimisiin ko. tyypin kanssa.
Alussa symppasin ap:ta, ja toki edelleen olen sitä mieltä että avioehto pitää tehdä ilman muuta. Mutta tämä kaikki mikä on tullut ilmi että homma on ihan sekaisin, ap:n tyttöystävä onkin vuokralla ap:lle ym... jotain epämääräistä ahneutta on ehkä myös ap:ssa?
Keskustelkaa nyt ihan todella selväksi kaikki, miettikää tilanne vilpittömästi molempien näkökulmasta. Avioon vain jos olette yhtä mieltä tilanteestanne ja tietenkin se avioehto, tilanteeseenne sopivaksi kirjattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme poikaystäväni kanssa vuokralla vanhempieni omistamassa asunnossa. Kumpikaan meistä ei kuvitellut omistavansa asuntoa vuokranmaksun perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Asuimme poikaystäväni kanssa vuokralla vanhempieni omistamassa asunnossa. Kumpikaan meistä ei kuvitellut omistavansa asuntoa vuokranmaksun perusteella.
Eri tilanne. Kumpikaan teistä ei kartuta suoraan omaa omaisuuttaan tuossa, vaan olette samalla viivalla sen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Helppo ratkaisu. Älä avioidu, jos raha on rakkautta tärkeämpää. Kimpassa voi elää muutenkin.
Avioitumisella ei ole rakkauden kanssa tekemistä niin kauan kun siihen on liitetty omaisuuden jakoja.
Vierailija kirjoitti:
Järjellä ymmärrän sen, ettei mikään ole ikuista, ja että on järkevää varautua eroon jo etukäteen.
Tunteet taas sanoo, että jos toinen varautuu eroon jo etukäteen, niin miksi edes mennä naimisiin?Siis loukkaantuisin, vaikka tajuaisin että toisella olisi syyt avioehdon vaatimiseen.
Tunteella me kaikki mennään, paitsi sosiopaatit.
Tämä. En olisi mennyt mieheni kanssa naimisiin, jos hän olisi tuntenut tarvetta suojata omaisuutensa minulta. Enkä olisi mennyt naimisiin miehen kanssa, jolta minun olisi pitänyt suojata omaisuuteni. Avioehto käytännössä sinetöi avioeron. Siinä jo alunperin varaudutaan tulevaan eroon ja suojataan oma omaisuus toisen varalta, sitten kun se päivä koittaa. Minä halusin miehen, joka perustaa kanssani perheen, eli sellaisen vanhanaikaisen yksikön, joka huolehtii jäsenistään ja jonka varat ovat yhteiset ja käytetään yhteiseen hyvään.
Tiedän, että on poikkeuksia, esim. vähän vanhemmat lesket tai eronneet, jotka haluavat oman omaisuutensä jättää omille lapsilleen. Ja varmaan on myös jotain perheyritys-tilanteita ym, joissa näin kannattaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä miten omaisuutta?
Minulla on tämä asunto missä nyt asumme
(arvo 200 000€) Laina on kokonaan maksettu.Muuten molemmilla ei ole kuin vähän säästöjä (alle 10 000€)
Ap
Taidatte olla jo vähän varttuneempia, kun olet asunnon ehtinyt maksaa,(vaikka puhut tyttöystävästä, etkä naisystävästä) vai oletko perinyt rahaa millä maksanut asunnon. Harvalla nuorella miehellä on 200 000 e asunto maksettuna.
Mutta siis, itse olen sitä mieltä, että se omaisuus mikä kummallakin on ennen naimisiin menoa sekä tulevat perinnöt on hyvä turvata avioehdolla, mutta se varallisuus mikä karttuu avioliiton aikana on yhteistä.
Jos niin on, että perheeseen tulee lapsia on se aina naiselle taloudellinen katasrofi ja hän ei saa siitä eron sattuessa joutua kärsimään, kun on hoitanut kotona parin yhteistä lasta.
Me ollaan jo vanhempi pari, eikä kummallakaan ollut juuri mitään, kun mentiin naimisiin. Asuttiin pitkään kahdestaan ja kun vihdoin saimme lapsia ostimme pakkohuutokaupasta (ei maksanut paljoa) talon ja minä jäin kotiin lapsia hoitamaan. Talo oli yksin miehen nimissä, hän kun sitä maksoi. Minä maksoin äitysrahalla/lapsilisistä ruuat ja lasten vaatteet ym.
No lähdin sitten takain töihin ja talokin oli maksettu. Mies osteli autoja ja moottoripyöriä ym ja minä maksoin edelleen 6 henkisen perheen ruuat, vaatteet, lasten harrastukset, nyöhemmin lukion kirjat ym.
Nyt tilanne on se, että olen ollut lähes 40v töissä (suunnilleen sama palkka kuin miehellä) mutta minulla ei ole mitään omaisuutta. Kaikki omaisuus on miehen nimissä ja minun rahat menneet perheen elättämiseen.
Mies maksattaa minulla esim kiinteitöveroa, vaikka tuon veron pitäisi koskea vain kiintöistön omistajaa ja sitähän minä en ole :D
Mies ei suostu vaihtamaan taloa molempien nimiin, vaikka ilman minua miehellä ei kaikkea tuota omaisuutta olisi, kun hänen ei ole tarvinnut ruokia/vaatteitaa eikä siis mitään päivittäisjuttuja ostaa.
Omille tytöille olen sanonut, etteivät ala mahdollistamaan toisen rikastumista itsensä kustannuksella, mutta oikeuden nimissä ennen avioliittoa hankittu omaisuus kuuluu sille kellä se on ollut ja samoin perinnöt, niitä ei tarvitse jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä naisena itse vaatisin avioehtoa.
Mulla on sen verran kuitenkin omaisuutta, että en riskeerais! Jos suhde siihen kaatuisi, niin sais kaatua.
Ja sitten se mikä harvemmin tulee puheissa esiin. Kukaan ei tiedä koska ns sekoaa ja ottaa järkyt esimerkiksi kulutusluotot yksin. Kun on avioehto, erotessa kumpikin pitää varansa ja omat velkansa. Jos taas avioehtoa ei ole, koko yhteenlaskettu omaisuus ja velat ynnätään ja ne jaetaan 50/50. Kyllä ottaisi päähän tuossa kuviossa olla se tunnollisesti asiansa hoitanut.
Älä hyvä ihminen jätä avoehtoa tekemättä vaikka tyttöystävälle asia ei sopisi.
Niille, jotka huutelevat että tyttöystävällä on jokin omistusoikeus asuntoon, koska on asunut siinä tai maksanut vastiketta, niin ei vuokrallakaan omisteta asuntoa vaikka olisi asunut siinä 30 vuotta.
Vuokralainen maksaa asumisesta ei omistamisesta. Ja ap kertoi aiemmin tyttöystävä ei halunnut ostaa kyseistä asuntoa yhdessä vaan haluaa asua miehen omistamassa asunnossa ja maksaa vastiketta eli asumiskuluja. Joten tasan tarkkaan mikään prosenttiosuus asunnosta ei kuulu tyttäystävälle.
Ap, sinun on vain rehellisesti ja suoraan otettava asia puheeksi. Jos olisin tilanteessasi ja oma miesystäväni suuttuisi asiasta niin miettisin kyllä hyvin tarkkaan, miksi hän olettaisi olevansa oikeutettu tienaamaani/ perimääni 100 000 euroon. Varsinkin kun kieltäytyi asunnon ostamisesta yhdessä.