Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Kovin on ruusuiset kuvitelmat sinulla. Kiva, jos teillä toimi noin. Älä kuitenkaan oleta, että aina menee yhtä sujuvasti, 

Onhan näitä nähty, että ihmiset saa vaikka tonnin tuloilla verisen riidan elareista, kun kumpikaan ei edes enempää tienaa ja kymppitonnin kesämökinmörskästä perintöriidan. Itselleni raha ei ole kovinkaan tärkeää. Omistan tällä hetkellä n. 300 000. Laskeskelen, että ehdin tässä elämässä tuon saman vielä tienaamankin, vaikka kaikki menisi. En usko, että niin käy. Jos puolisosta ero tulisi, olisi hänellä ihan riittävästi omaisuutta ettei tarvitsisi lastensa äitiä puille paljaille repiä.

Et voi tietää, millainen puolisosi on jos teille ero tulee. Ihmisestä voi kuoriutua esiin vaikka ja mitä. Puille paljaille repimisenhän ei tarvitse liittyä siihen, onko itsellä omaisuutta vai ei. Kyse voi olla puhtaasti kostosta, kiusanteosta jne. Onhan näitä nähty ihan julkisuudessakin, miten tapellaan omaisuudesta, jota kummallakin olisi ilman tappeluakin ihan tarpeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Kovin on ruusuiset kuvitelmat sinulla. Kiva, jos teillä toimi noin. Älä kuitenkaan oleta, että aina menee yhtä sujuvasti, 

Onhan näitä nähty, että ihmiset saa vaikka tonnin tuloilla verisen riidan elareista, kun kumpikaan ei edes enempää tienaa ja kymppitonnin kesämökinmörskästä perintöriidan. Itselleni raha ei ole kovinkaan tärkeää. Omistan tällä hetkellä n. 300 000. Laskeskelen, että ehdin tässä elämässä tuon saman vielä tienaamankin, vaikka kaikki menisi. En usko, että niin käy. Jos puolisosta ero tulisi, olisi hänellä ihan riittävästi omaisuutta ettei tarvitsisi lastensa äitiä puille paljaille repiä.

Et voi tietää, millainen puolisosi on jos teille ero tulee. Ihmisestä voi kuoriutua esiin vaikka ja mitä. Puille paljaille repimisenhän ei tarvitse liittyä siihen, onko itsellä omaisuutta vai ei. Kyse voi olla puhtaasti kostosta, kiusanteosta jne. Onhan näitä nähty ihan julkisuudessakin, miten tapellaan omaisuudesta, jota kummallakin olisi ilman tappeluakin ihan tarpeeksi. 

Niin, sitten se voisi olla niin. Edelleen lasken, että kykenen kaiken menetetyn omaisuuden luomaan uudelleen. Ja kyllä yleensä ihmiset tietävät millaisen ihmisen kanssa avioituvat ja viettävät ehkä vuosikymmeniä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Nyt ei ihan logiikkasi toimi. Avioehdollahan varaudutaan siihen, että puoliso ei saa eron hetkellä joko ollenkaan tai tiettyä osaa toisen puolison omaisuudesta. Jos avioehtoa ei ole, ei ole mitään omaisuuden osaa suojassa. Eli ole varauduttu mihinkään, koska halutaan jakaa kaikki tasan. Ei tämä nyt kovin vaikeaa päättelyä vaatinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Päinvastoin, väittämäsi on täyttä huttua. Laki ei todellakaan pakota jakamaan avioerossa omaisuutta puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Puolisot voivat sopia myös muunlaisesta jaosta, kunhan he pääsevät siitä yksimielisyyteen. Tosin monesti eron hetkellä yksimielisyyttä ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Nyt ei ihan logiikkasi toimi. Avioehdollahan varaudutaan siihen, että puoliso ei saa eron hetkellä joko ollenkaan tai tiettyä osaa toisen puolison omaisuudesta. Jos avioehtoa ei ole, ei ole mitään omaisuuden osaa suojassa. Eli ole varauduttu mihinkään, koska halutaan jakaa kaikki tasan. Ei tämä nyt kovin vaikeaa päättelyä vaatinut. 

Ei, vaan on varauduttu siihen, että perheen asiat jaetaan tasan jos avioero tulee. Se tarkoittaa sitä, että vaikka puoliso A olisi ollut 10 vuotta kotona hoitamassa yhteisiä lapsia, hän saa saman osuuden kuin henkilö B, joka on tehnyt uraa ja tienannut. Tai Henkilö A, joka sairastui eikä saanut tuloja, joita sijoitattaa, saa osuuden henkilön B sijoituksista. Tai henkilön A saama mummon perintö jakautuu molemmille, ja tällä rahalla mahdollistetaan, että molemmat puolisot pystyvät pitämän riittävän isoa asuntoa, jossa lapset asuvat vuoroviikoin. Ymmärrätkö, halutaan pitää huolta kaikista perheenjäsenistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Kovin on ruusuiset kuvitelmat sinulla. Kiva, jos teillä toimi noin. Älä kuitenkaan oleta, että aina menee yhtä sujuvasti, 

Onhan näitä nähty, että ihmiset saa vaikka tonnin tuloilla verisen riidan elareista, kun kumpikaan ei edes enempää tienaa ja kymppitonnin kesämökinmörskästä perintöriidan. Itselleni raha ei ole kovinkaan tärkeää. Omistan tällä hetkellä n. 300 000. Laskeskelen, että ehdin tässä elämässä tuon saman vielä tienaamankin, vaikka kaikki menisi. En usko, että niin käy. Jos puolisosta ero tulisi, olisi hänellä ihan riittävästi omaisuutta ettei tarvitsisi lastensa äitiä puille paljaille repiä.

Et voi tietää, millainen puolisosi on jos teille ero tulee. Ihmisestä voi kuoriutua esiin vaikka ja mitä. Puille paljaille repimisenhän ei tarvitse liittyä siihen, onko itsellä omaisuutta vai ei. Kyse voi olla puhtaasti kostosta, kiusanteosta jne. Onhan näitä nähty ihan julkisuudessakin, miten tapellaan omaisuudesta, jota kummallakin olisi ilman tappeluakin ihan tarpeeksi. 

Niin, sitten se voisi olla niin. Edelleen lasken, että kykenen kaiken menetetyn omaisuuden luomaan uudelleen. Ja kyllä yleensä ihmiset tietävät millaisen ihmisen kanssa avioituvat ja viettävät ehkä vuosikymmeniä yhdessä.

Miten puskassa on pitänyt elämänsä viettää, jos koskaan ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa toinen toimiikin ihan eri tavalla kuin olisi olettanut? Luulisi, että vähintään median välityksellä olisi tullut vastaan näitä "kiltti perheenisä paljastui sadistiseksi m'rhaajaksi" tai "rauhallinen ja ystävällinen nainen olikin huijari, joka varasti rajaa kotihoidon asukkailta" jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?

Höpöphöpö, perehdy ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Nyt ei ihan logiikkasi toimi. Avioehdollahan varaudutaan siihen, että puoliso ei saa eron hetkellä joko ollenkaan tai tiettyä osaa toisen puolison omaisuudesta. Jos avioehtoa ei ole, ei ole mitään omaisuuden osaa suojassa. Eli ole varauduttu mihinkään, koska halutaan jakaa kaikki tasan. Ei tämä nyt kovin vaikeaa päättelyä vaatinut. 

Ei, vaan on varauduttu siihen, että perheen asiat jaetaan tasan jos avioero tulee. Se tarkoittaa sitä, että vaikka puoliso A olisi ollut 10 vuotta kotona hoitamassa yhteisiä lapsia, hän saa saman osuuden kuin henkilö B, joka on tehnyt uraa ja tienannut. Tai Henkilö A, joka sairastui eikä saanut tuloja, joita sijoitattaa, saa osuuden henkilön B sijoituksista. Tai henkilön A saama mummon perintö jakautuu molemmille, ja tällä rahalla mahdollistetaan, että molemmat puolisot pystyvät pitämän riittävän isoa asuntoa, jossa lapset asuvat vuoroviikoin. Ymmärrätkö, halutaan pitää huolta kaikista perheenjäsenistä.

Eli te varaudu mihinkään, vaan annat asioiden olla niin kuin ovat. Varautuminenhan vaatisi poikkeamista tuosta normaalista kaavasta. Huolenpito taasen ei liity tähän mitenkään, koska perheenjäsenistä voi pitää huolta vaikka olisi avioehto. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos teet avioehdon ja olette naimisissä 20 v., jonka jälkeen eroatte. Minkä kuvittelette olevan avioehdon merkityksen omaisuutta jaettaessa?

Riippuu toki mitä avioehtoon kirjaa, niitähän voi olla monenlaisia ja koskee vain toista osallista tai vain jotain tiettyä omaisuutta. Mutta usein avioehdolla tarkoitetaan täysin poissulkevaa avioehtoa, jolloin eron tapahtuessa ei tarvita ositusta vaan kumpikin saa pitää omansa. Aika reilu mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?

Höpöphöpö, perehdy ensin. 

Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain. 

No en todellakaan!

En

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Päinvastoin, väittämäsi on täyttä huttua. Laki ei todellakaan pakota jakamaan avioerossa omaisuutta puoliksi, jos ei ole avioehtoa. Puolisot voivat sopia myös muunlaisesta jaosta, kunhan he pääsevät siitä yksimielisyyteen. Tosin monesti eron hetkellä yksimielisyyttä ei löydy.

Mitä ero on tasajaosta poikkeamisella eron hetkellä ja avioehdon tekemisellä ennen eroa? Molemmissahan lopputulos on sama eli jaetaan omaisuus muulla tavoin kuin automaattisesti tasan. Itse näkisin, että sekin on eräänlainen avioehto, jos erotilanteessa sovitaan muusta kuin tasajaosta. 

Minä en ainakaan rupea siivoamaan toisen omistamaa asuntoa eli en mene enää naimisiin ja asun yksin. Helpompaa siivota pieni koti, missä on vain omat tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita. 

Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita. 

Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.

Näytätkö kohdan, jossa puhuin 50/50 jaosta? Muistelisin itse kirjoittaneeni vain sanan jako. En mitään numeroita. 

Kyse ei ole loukkaantumisesta, vaan siitä että jokaisella on oikeus suojata oma omaisuutensa. Niin toimisi loukkaantujakin, jos se suojauksen tarpeessaoleva omaisuus olisi hänen. Lokit loukkaantuvat.

Entä jos eron haluava onkin se, jolla ei ollut etukäteen omaisuutta, veisi vielä puolet säästöistä, jotka eivät hänelle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?

Höpöphöpö, perehdy ensin. 

Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain. 

Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.

Vähän riippuu miten asian ilmaisisi ja kenen etua ajattelisi