Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.

Minä olen riittävän monet kerrat nähnyt, miten fiksuista aikuisistakin kuoriutuu äärimmäisissä tunnekuohuissa pikkumaisia ja lapsellisia. En ole enää niin naiivi, että uskoisin kenenkään olevan sellaisen yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Oh really? Oletpa nero. Eikö testamenttiakaan voi tehdä kuoleman jälkeen? Minä kun luulin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.

Minä olen riittävän monet kerrat nähnyt, miten fiksuista aikuisistakin kuoriutuu äärimmäisissä tunnekuohuissa pikkumaisia ja lapsellisia. En ole enää niin naiivi, että uskoisin kenenkään olevan sellaisen yläpuolella.

Siihen ei vaikuta se, onko avioehto vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Ymmärrän tietenkin. Miksi luulet, etten ymmärtäisi itsestäänselvyyttä? Toki itse en pidä varautumisena sitä, että annetaan asioiden olla. Varautuminen kun vaatisi sen, että pitäisi olla jokin haitta, jota yritetään estää. Avioehdon kohdalla se haitta on omaisuuden menetys. Jos sitä ei koe haitaksi, silloinhan ei ole tarvetta varautua mihinkään eikä tehdä sopimuksia "vahingon" varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Tämä on muuten ihan totta ja tätä olen aina näissä keskusteluissa ihmetellyt. Minusta avioliitto ilman avioehtoa nimenomaan on sopimus ihan samalla tavalla kuin se avioehtokin. Siinä tapauksessa sopimuksen sisältö on vaan se, että jaetaan omaisuus siten kuin se defaultina lain mukaan menee. Kannanotto siihen, että kyseisen parin mielestä reiluin ja heille sopivin tapa on laittaa kaikki samaan pottiin ja puoliksi.

Samaten ärsyttää se, kun jotkut valittaa tulleensa huijatuksi kun joutuvat maksamaan tasinkoa. Älkää tehkö sopimuksia joiden sisällöstä ette viitsi ottaa selvää. Oli se sitten avioliitto tai mikä tahansa muu sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.

Minä olen riittävän monet kerrat nähnyt, miten fiksuista aikuisistakin kuoriutuu äärimmäisissä tunnekuohuissa pikkumaisia ja lapsellisia. En ole enää niin naiivi, että uskoisin kenenkään olevan sellaisen yläpuolella.

Siihen ei vaikuta se, onko avioehto vai ei.

Ei niin, mutta jos haluaa avioehdon, se on järkevää tehdä silloin kun ei vielä olla eron partaalla. Näin sopimuksesta ei tarvitse tapella. 

Avioehto tehdään vain, jos halutaan muuttaa niitä ehtoja, jotka ilman sitä ovat voimassa. Eli ei ole kaikille tarpeellinen. Siksi se ei ole pakollinen eikä sellaiseksi voi tullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Oh really? Oletpa nero. Eikö testamenttiakaan voi tehdä kuoleman jälkeen? Minä kun luulin.

Tuossa vastattiin tällaiseen kommenttiin: Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Lue lainausketju ennen kuin tulet tekemään itsestäsi pelleä yhtään enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.

Minä olen riittävän monet kerrat nähnyt, miten fiksuista aikuisistakin kuoriutuu äärimmäisissä tunnekuohuissa pikkumaisia ja lapsellisia. En ole enää niin naiivi, että uskoisin kenenkään olevan sellaisen yläpuolella.

Siihen ei vaikuta se, onko avioehto vai ei.

No kyllä siinä on yksi asia vähemmän riideltävänä, jos tämä asia on sovittu silloin kun välit on olleet kunnossa ja molemmat rauhallisessa mielentilassa.

Vierailija kirjoitti:

Avioehto tehdään vain, jos halutaan muuttaa niitä ehtoja, jotka ilman sitä ovat voimassa. Eli ei ole kaikille tarpeellinen. Siksi se ei ole pakollinen eikä sellaiseksi voi tullakaan.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta kyllä se voi tulla pakolliseksi. Kaikki sopimukset perustuvat tiettyihin lakeihin ja lakeja voi aina muuttaa tarvittaessa. Ei siis ole mitään estettä sille, että avioehto tulisi pakolliseksi. Kovin todennäköistä se ei toki ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...

Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?

Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.

Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?

Ei paperit riitoja estä.

No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?

Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.

Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?

Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat. 

En ole sellaista väittänytkään.

Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?

Pikkuvinkki: Jos avioliitto perustuu todelliseen rakkauteen, avioehto ei ole ongelma, koska sitä ei tarvitse koskaan käyttää. Se on vain varmuuden vuoksi olemassa. 

Iso vinkki: se vain on tarpeeton, jos kumpikaan ei sitä halua. Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet.

Ei se ole tarpeeton, mutta sinä et vain suostu tajuamaan, että on muitakin mielipiteitä kuin omasi. Jopa perusteluja sellaisia. "Mutkun mä haluun" ei ole perustelu muualla kuin karkkihyllyllä mammalta karkkia vinkuessa. Ja silloinkin vain, jos ikää on alle 10v. 

Sulla jäi nyt levy päälle tuon ikäjankkauksen kanssa. Olen ollut naimisissa kohta 35 vuotta, joten siitä voit laskeskella noin-ikääni. Jos osaat.

"Mä haluun" on sitäpaitsi aivan hyvä peruste ratkaisuille, jotka koskevat omaa elämää. Ja koskapa puolisokin haluaa samaa, se on ainoa oikea peruste ratkaisuille, jotka koskevat avioliittoamme. Eli avioehto oli ja on meille tarpeeton. Sitä ei sinun jankkauksesi muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.

Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.

Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?

Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.

Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...

Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?

Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.

Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?

Ei paperit riitoja estä.

No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?

Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.

Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?

Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat. 

En ole sellaista väittänytkään.

Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?

Pikkuvinkki: Jos avioliitto perustuu todelliseen rakkauteen, avioehto ei ole ongelma, koska sitä ei tarvitse koskaan käyttää. Se on vain varmuuden vuoksi olemassa. 

Iso vinkki: se vain on tarpeeton, jos kumpikaan ei sitä halua. Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet.

Ei se ole tarpeeton, mutta sinä et vain suostu tajuamaan, että on muitakin mielipiteitä kuin omasi. Jopa perusteluja sellaisia. "Mutkun mä haluun" ei ole perustelu muualla kuin karkkihyllyllä mammalta karkkia vinkuessa. Ja silloinkin vain, jos ikää on alle 10v. 

Sulla jäi nyt levy päälle tuon ikäjankkauksen kanssa. Olen ollut naimisissa kohta 35 vuotta, joten siitä voit laskeskella noin-ikääni. Jos osaat.

"Mä haluun" on sitäpaitsi aivan hyvä peruste ratkaisuille, jotka koskevat omaa elämää. Ja koskapa puolisokin haluaa samaa, se on ainoa oikea peruste ratkaisuille, jotka koskevat avioliittoamme. Eli avioehto oli ja on meille tarpeeton. Sitä ei sinun jankkauksesi muuta.

En lähtisi vinkumaan jankkaamisesta, kun omien viestien sisältö on "mutkun mä haluun" eikä mitään muuta. Kaikille tuli jo ensimmäisellä kerralla selväksi, mitä sä haluut. Ei sitä tarvitse toistella kuin rikkinäinen lp-levy. Ikäsi puolesta varmasti ymmärrät, mihin tässä viitataan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Kovin on ruusuiset kuvitelmat sinulla. Kiva, jos teillä toimi noin. Älä kuitenkaan oleta, että aina menee yhtä sujuvasti, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...

Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?

Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.

Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?

Ei paperit riitoja estä.

No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?

Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.

Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?

Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat. 

En ole sellaista väittänytkään.

Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?

Pikkuvinkki: Jos avioliitto perustuu todelliseen rakkauteen, avioehto ei ole ongelma, koska sitä ei tarvitse koskaan käyttää. Se on vain varmuuden vuoksi olemassa. 

Iso vinkki: se vain on tarpeeton, jos kumpikaan ei sitä halua. Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet.

Ei se ole tarpeeton, mutta sinä et vain suostu tajuamaan, että on muitakin mielipiteitä kuin omasi. Jopa perusteluja sellaisia. "Mutkun mä haluun" ei ole perustelu muualla kuin karkkihyllyllä mammalta karkkia vinkuessa. Ja silloinkin vain, jos ikää on alle 10v. 

Sulla jäi nyt levy päälle tuon ikäjankkauksen kanssa. Olen ollut naimisissa kohta 35 vuotta, joten siitä voit laskeskella noin-ikääni. Jos osaat.

"Mä haluun" on sitäpaitsi aivan hyvä peruste ratkaisuille, jotka koskevat omaa elämää. Ja koskapa puolisokin haluaa samaa, se on ainoa oikea peruste ratkaisuille, jotka koskevat avioliittoamme. Eli avioehto oli ja on meille tarpeeton. Sitä ei sinun jankkauksesi muuta.

Sulla jäi nyt levy päälle tuo haluamisesi kanssa. Monesko kymmenes viesti on jo, missä kerrot tuon saman asian? 20? 50? Alkaako jo dementia vaivata, kun sama levy jauhaa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?

Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.

Koska on vain ja ainoastaan järkevää varautua asioihin eikä taivastella vasta sitten kun paskat on jo housuissa. Tästä syystä vauvoille laitetaan vaippa ennen kuin tilanne aktualisoituu eikä vasta sitten kun paska jo valuu peräsuolesta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?

Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse. 

Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.

Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana. 

Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.

Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa. 

Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.

Kovin on ruusuiset kuvitelmat sinulla. Kiva, jos teillä toimi noin. Älä kuitenkaan oleta, että aina menee yhtä sujuvasti, 

Onhan näitä nähty, että ihmiset saa vaikka tonnin tuloilla verisen riidan elareista, kun kumpikaan ei edes enempää tienaa ja kymppitonnin kesämökinmörskästä perintöriidan. Itselleni raha ei ole kovinkaan tärkeää. Omistan tällä hetkellä n. 300 000. Laskeskelen, että ehdin tässä elämässä tuon saman vielä tienaamankin, vaikka kaikki menisi. En usko, että niin käy. Jos puolisosta ero tulisi, olisi hänellä ihan riittävästi omaisuutta ettei tarvitsisi lastensa äitiä puille paljaille repiä.