Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Lapsia suunnitellessa naisen kannalta avioehto ei ole edullinen, koska mies yleensä vaan loisii vaikka lapsia hoitaisikin...
Avioehdon voi räätälöidä kummallekin reiluksi. Silloin kannattaa käyttää juristia apuna, että siitä tulee kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti avioehto. Mikäli tarkoitus on muuttaa isompaan, kuten taisit jossain mainita, voi tyttöystävä ostaa siitä osan ja sinä osan. Mikäli mahdollista, jättäisin nykyisen asunnon omistukseesi ja vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat.
En ole sellaista väittänytkään.
Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?Pikkuvinkki: Jos avioliitto perustuu todelliseen rakkauteen, avioehto ei ole ongelma, koska sitä ei tarvitse koskaan käyttää. Se on vain varmuuden vuoksi olemassa.
Iso vinkki: se vain on tarpeeton, jos kumpikaan ei sitä halua. Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet.
Ei se ole tarpeeton, mutta sinä et vain suostu tajuamaan, että on muitakin mielipiteitä kuin omasi. Jopa perusteluja sellaisia. "Mutkun mä haluun" ei ole perustelu muualla kuin karkkihyllyllä mammalta karkkia vinkuessa. Ja silloinkin vain, jos ikää on alle 10v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Ymmärsin kyllä. Sinä vain et ymmärtänyt, että "henkinen vala" ei sido ihmistä mihinkään muuten kuin hänen omassa mielessään. Lain edessä "henkisellä valalla" ei ole mitään arvoa.
Avioliittosopimuksella on. Avioliitto on aina juridinen sopimus. Tuolla henkisellä valalla varmaankaan ei tarkoitettu juridiikkaa, vaan puolisoiden välistä tunneyhteyttä. Sitä, josta sinulla ei taida olla aavistustakaan.
Lukutaidolla on myös merkitystä. Sillä, josta sinulla ei ilmeisesti ole edes alkeet hallussa, kun vänkäät tunneyhteydestä, vaikka puhe oli nimenomaan siitä, millä on LAIN EDESSÄ merkitystä. Tunteita tulee ja menee. Ei niiden varaan voi elämää rakentaa.
Juuri niiden varaan rakennetaan ihmissuhteita - eli elämää.
Vaikka sulla tunteet tulee ja menee, niin jotkut kykenevät pysyviinkin suhteisiin.
Huomaa, ettei sinulla ole mitään käsitystä todellisesta elämästä aikuisena. Autan vähän: Pysyvä suhde ei estä tunteiden tulemista ja menemistä. Päinvastoin. Pysyvässä suhteessa IHAN KAIKKI tunteet ovat sallittuja eikä kaikki ole vain yksisarvishattaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Ymmärsin kyllä. Sinä vain et ymmärtänyt, että "henkinen vala" ei sido ihmistä mihinkään muuten kuin hänen omassa mielessään. Lain edessä "henkisellä valalla" ei ole mitään arvoa.
Avioliittosopimuksella on. Avioliitto on aina juridinen sopimus. Tuolla henkisellä valalla varmaankaan ei tarkoitettu juridiikkaa, vaan puolisoiden välistä tunneyhteyttä. Sitä, josta sinulla ei taida olla aavistustakaan.
Lukutaidolla on myös merkitystä. Sillä, josta sinulla ei ilmeisesti ole edes alkeet hallussa, kun vänkäät tunneyhteydestä, vaikka puhe oli nimenomaan siitä, millä on LAIN EDESSÄ merkitystä. Tunteita tulee ja menee. Ei niiden varaan voi elämää rakentaa.
Juuri niiden varaan rakennetaan ihmissuhteita - eli elämää.
Vaikka sulla tunteet tulee ja menee, niin jotkut kykenevät pysyviinkin suhteisiin.
Aika heikosti menee sinulla, kun pystyt tuntemaan vain yhtä tunnetta ja se on sinulla päällä koko elämäsi ajan. Voisi kutsua jopa tunnevammaksi tuollaista, ettei kykene kokemaan tunteita, jotka vaihtuvat. Toki se, ettet erota käsitteitä "tunne" ja "suhde" toisistaan, kertoo aika paljon. Lähinnä siitä, että elämää on sinulla takana vielä hyvin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oltiin molemmat yhtä persaukisia naimisiin mennessämme, joten ei ollut tarvetta. Se mitä ollaan nyt hankittu 27 vuoden aikana on yhteistä.
Sama juttu, liittoa takana hieman pidempään. Me nähtiin asia naimisiin mennessä ja nähdään se edelleen niin, että avioliittomme, perheemme on yksikkö, jonka eteen kumpikin tekee töitä. Ja siksi kaikki sen aikana aikaansaatu on saatu aikaan yhdessä. Jos toinen luo uraa ja esimerkiksi joutuu paljon työmatkoille tai muuten olemaan poissa kotoa, niin toisen on käytännössä oltava päivätyössä, jotta voi olla illat kotona lasten kanssa - tai lasten ollessa pieniä, jopa kokonaan kotona. Kumpikin siis antaa oman tärkeän panoksensa perheelle, ja näin ollen toisen työstään saama suurempi taloudellinen hyöty kuuluu yhtä lailla kummallekin. Koska ilman sitä lapsista enemmän huolehtivan panosta se toinen ei voisi tehdä sitä vaativampaa ja rahakkaampaa työtä.
Noin esimerkiksi.
Ymmärrän toki, että jos lähtökohta on sellainen, että varallisuusero on naimisiin mennessä suuri, niin avioehto on järkevä. Meille ei ollut, olimme yhtä tyhjätaskuja nuoria opiskelijoita, kun vihille menimme. Sittemmin on omaisuuttakin kertynyt, mutta ajatuksemme siitä on edelleen aivan sama - yhdessä se on hankittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
En menisi naimisiin ilman avioehtoa. Olen nainen ja mies on varakkaampi, mutta kummallakin on jotain omaa. Jos puolisoehdokas ei hyväksy avioehtoa, kannattaa unohtaa häät ja pysyä avokkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.
No miksi kannattaa olla vakuutus ENNEN vesivahinkoa eikä vasta vesivahingon ollessa päällä? Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Otatko siis kotivakuutuksenkin vasta, kun kotisi on tulessa tms? Ja laitat kypärän päähän vasta, kun pää on halki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Miksi se pitää kirjata esim. 30 vuotta ennen kuin tilanne aktualisoituu? Aikuiset ihmiset kykenevät kyllä sopimaan ne sellaiset asiat sitten kun sen aika on.
Mistäs kristallipallosta sinä pystyt näkemään, milloin se ero kohdalle sattuu ja miten aikuisesti sen pystytte hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.
Juuri niiden varaan rakennetaan ihmissuhteita - eli elämää.
Vaikka sulla tunteet tulee ja menee, niin jotkut kykenevät pysyviinkin suhteisiin.