Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.
Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita.
Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.
Näytätkö kohdan, jossa puhuin 50/50 jaosta? Muistelisin itse kirjoittaneeni vain sanan jako. En mitään numeroita.
Ilmeisesti sitten tulkitsin kirjoituksesi eri tavalla kuin mitä olit tarkoittanut. Vastasit kirjoittajalle (en minä) joka sanoi, että ei ole pakko tehdä tasajakoa. Ymmärsin sinun olevan vastauksessasi sitä mieltä, että tämä kirjoittaja on väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Miten tuo liittyy kysymykseen "Mihin sinä varaudut, kun et tee avioehtoa?" Vai erehdyitkö langasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.
Kovin on ruusuiset kuvitelmat sinulla. Kiva, jos teillä toimi noin. Älä kuitenkaan oleta, että aina menee yhtä sujuvasti,
Onhan näitä nähty, että ihmiset saa vaikka tonnin tuloilla verisen riidan elareista, kun kumpikaan ei edes enempää tienaa ja kymppitonnin kesämökinmörskästä perintöriidan. Itselleni raha ei ole kovinkaan tärkeää. Omistan tällä hetkellä n. 300 000. Laskeskelen, että ehdin tässä elämässä tuon saman vielä tienaamankin, vaikka kaikki menisi. En usko, että niin käy. Jos puolisosta ero tulisi, olisi hänellä ihan riittävästi omaisuutta ettei tarvitsisi lastensa äitiä puille paljaille repiä.
Et voi tietää, millainen puolisosi on jos teille ero tulee. Ihmisestä voi kuoriutua esiin vaikka ja mitä. Puille paljaille repimisenhän ei tarvitse liittyä siihen, onko itsellä omaisuutta vai ei. Kyse voi olla puhtaasti kostosta, kiusanteosta jne. Onhan näitä nähty ihan julkisuudessakin, miten tapellaan omaisuudesta, jota kummallakin olisi ilman tappeluakin ihan tarpeeksi.
Niin, sitten se voisi olla niin. Edelleen lasken, että kykenen kaiken menetetyn omaisuuden luomaan uudelleen. Ja kyllä yleensä ihmiset tietävät millaisen ihmisen kanssa avioituvat ja viettävät ehkä vuosikymmeniä yhdessä.
Miten puskassa on pitänyt elämänsä viettää, jos koskaan ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa toinen toimiikin ihan eri tavalla kuin olisi olettanut? Luulisi, että vähintään median välityksellä olisi tullut vastaan näitä "kiltti perheenisä paljastui sadistiseksi m'rhaajaksi" tai "rauhallinen ja ystävällinen nainen olikin huijari, joka varasti rajaa kotihoidon asukkailta" jne.
Ihan tavallinen normaali ihminen toimii usein suuttuessaan eri tavoin kuin tavallisessa tilanteessa.
Minun mies loukkaantui, kun ennen vihille menoa sanoin tekeväni avioehdon. Olen saanut suvun ison perinnön, jonka haluan suojata, jos jotain sattuu. Nyt suhde kiikun kaakun. Jos tähän kaatuu, niin eipä ollut sen arvoinenkaan. Uusia löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies loukkaantui, kun ennen vihille menoa sanoin tekeväni avioehdon. Olen saanut suvun ison perinnön, jonka haluan suojata, jos jotain sattuu. Nyt suhde kiikun kaakun. Jos tähän kaatuu, niin eipä ollut sen arvoinenkaan. Uusia löytyy.
Avioehtoa ei voi tehdä yksipuolisesti. Et siis ole voinut avioitua ehdon kera, jos ukkosi ei ole ehtoon suostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Nyt ei ihan logiikkasi toimi. Avioehdollahan varaudutaan siihen, että puoliso ei saa eron hetkellä joko ollenkaan tai tiettyä osaa toisen puolison omaisuudesta. Jos avioehtoa ei ole, ei ole mitään omaisuuden osaa suojassa. Eli ole varauduttu mihinkään, koska halutaan jakaa kaikki tasan. Ei tämä nyt kovin vaikeaa päättelyä vaatinut.
Ei, vaan on varauduttu siihen, että perheen asiat jaetaan tasan jos avioero tulee. Se tarkoittaa sitä, että vaikka puoliso A olisi ollut 10 vuotta kotona hoitamassa yhteisiä lapsia, hän saa saman osuuden kuin henkilö B, joka on tehnyt uraa ja tienannut. Tai Henkilö A, joka sairastui eikä saanut tuloja, joita sijoitattaa, saa osuuden henkilön B sijoituksista. Tai henkilön A saama mummon perintö jakautuu molemmille, ja tällä rahalla mahdollistetaan, että molemmat puolisot pystyvät pitämän riittävän isoa asuntoa, jossa lapset asuvat vuoroviikoin. Ymmärrätkö, halutaan pitää huolta kaikista perheenjäsenistä.
Eron hetkellä ei ole välttämättä lapsia ollenkaan ja toisen omaisuudesta voi lähteä pienituloisen mukaan jopa puolet. Pienituloinen voi olla eron hakija. Näin toimi miehen sisko.
Vihjasin avioehdosta taannoiselle seurustelukumppanille. Tämä purskahti lohduttomaan itkuun.
Kysyin, oliko tuo niin paha asia? Vastasti, että ei, eikä tiedä mistä tämä reaktio.
Niin tai näin - suhde päättyi myöhemmin eikä tarvinut rassata päätään millään omaisuudenjakoasioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.
Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita.
Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.
Niin, että toiselta jolla on 0 € kysyttäisiin haluat 200 000 €:sta 100 000 €. Mitähänhän vastaa?
No mut hei, me ollaan naimisissa rakkaudesta. Kyllä rakkaus takaa sen, että rahanahneus ei iske edes eron hetkellä, vaan kaikki sujuu sulassa sovussa ja vaaleanpunaisin lasein.
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.
Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita.
Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.
Niin, että toiselta jolla on 0 € kysyttäisiin haluat 200 000 €:sta 100 000 €. Mitähänhän vastaa?
Kyllä minä tiedän avioeroja (ei avioehtoa), joissa köyhempi puoliso on täysin vapaaehtoisesti sopinut, että hän saa tasinkoa selvästi vähemmän kuin mitä hänelle lain mukaan kuuluisi. Ihan vain siksi, että on kokenut asioiden menevän oikeudenmukaisesti näin. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, miten on eron kokenut. Jos se on ollut yhteinen päätös, on varmasti helpompaa olla reilu kuin silloin, jos on joutunut täysin yllättäen jätetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.
Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita.
Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.
Niin, että toiselta jolla on 0 € kysyttäisiin haluat 200 000 €:sta 100 000 €. Mitähänhän vastaa?
No mut hei, me ollaan naimisissa rakkaudesta. Kyllä rakkaus takaa sen, että rahanahneus ei iske edes eron hetkellä, vaan kaikki sujuu sulassa sovussa ja vaaleanpunaisin lasein.
Eroparit harvemmin ovat kovin yhteisymmärryksessä. Jos hermo menee jo pelkästään avioehdon esittämisestä, niin lopun voi kyllä arvata. 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Koska ei ne sopimattakaan ole selviä. Esimerkiksi lasten huoltajuutta ei mikään laki automaationa määritä, vaan se on aina sopimuskysymys. Sama juttu asumisen kanssa. Ja omaisuudenkin, koska on olemassa tämä avioehtoasia, joka osalle on ihan hirveä peikko, kun ei tajuta, mistä siinä on kyse.
Ne on sellaisia asioita, jotka sovitaan sitten kun se avioliitto päättyy.
Juuei. Asiat sovitaan etukäteen, jotta eron tullessa ei tarvitse tunnekuohuissa yrittää tehdä päätöksiä. Tulee tehtyä paljon fiksumpia sopimuksia, kun ne mietitään rauhassa ilman tunnekuohuja. Lisäksi: avioehtoa ei voi edes tehdä enää sen jälkeen kun avioliitto päättyy. Se pitää tehdä avioliiton aikana.
Harvalla mitään räiskyviä erodraamoja on. Useimmat ihmiset sopivat ihan rationaalisesti jaetaanko jotain vai eikö jaeta. Avioliittohan ei tarkoita sitä, että mitään olisi pakko jakaa eron hetkellä.
Et sinä voi ennakkoon tietää, millainen erosi tulee olemaan. Ja tuo viimeinen lause on puhdasta huttua. Se kun on ihan kirjattu lakiin, että avioeron hetkellä omaisuus jaetaan tasan ellei puolisoilla ole avioehtoa. Et siis voi olla jakamatta omaisuutta, jos aiot erota liitosta, jossa ei ole avioehtoa.
Ei tasajako ole mitenkään pakollinen. Puolisot voivat erotessaan sopia toisin. Useimmat ottavat mukaansa ihan sovussa sen minkä katsovat olevan omaa ja viis veisaavat tasajaosta.
Virallisiin papereihin se jako on tehtävä, vaikka muuten sopisi mitä tahansa. Ei voi kiertää lakisääteisiä asioita.
Ositussopimus on tehtävä, mutta jaon ei ilman avioehtoa todellakaan tarvitse olla virallisissakaan papereissa 50/50, jos molemmat puolisot ovat yksimielisiä jostain toisesta jaosta.
Niin, että toiselta jolla on 0 € kysyttäisiin haluat 200 000 €:sta 100 000 €. Mitähänhän vastaa?
Kyllä minä tiedän avioeroja (ei avioehtoa), joissa köyhempi puoliso on täysin vapaaehtoisesti sopinut, että hän saa tasinkoa selvästi vähemmän kuin mitä hänelle lain mukaan kuuluisi. Ihan vain siksi, että on kokenut asioiden menevän oikeudenmukaisesti näin. Varmasti tähän vaikuttaa myös se, miten on eron kokenut. Jos se on ollut yhteinen päätös, on varmasti helpompaa olla reilu kuin silloin, jos on joutunut täysin yllättäen jätetyksi.
Taas yksi hyvä syy tehdä se avioehto. Sitä kun ei voi ennakkoon tietää, miten ero tapahtuu. Kun on sovittu asiat etukäteen, on lopputulos sama oli ero millainen tahansa. Avioehtoonhan voi myös kirjata lisä ehtoja eikä vain niin että "et saa mitään jos erotaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Niin niin. Eli sinä loisit miehen siivellä pitäen hänen omaisuuttaan omanasi. Tuttu kuvio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Nämä mutkun mä en haluuuu tyypit eivät myöskään haluaisi luovuttaa omasta 200 000 € exälleen yhtään mitään, mutta nämä en mä haluuuuuu tyypit ovatkin saamapuolella, koska eivät omista mitään. Silloin on helppo huudella eksäää rakastakkaan mua 🙄
Täällä tuntuu olevan käsitys, että jos avioehto on, niin omaisuuden jako menee aina sen mukaisesti. Näinhän ei välttämättä ole. Jos avioliitto on kestänyt pitkään, niin oikeus voi sovitella omaisuuden jakoa, jos se katsoo, että avioehdon tarkka noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Niin niin. Eli sinä loisit miehen siivellä pitäen hänen omaisuuttaan omanasi. Tuttu kuvio.
Ei, vaan meidän omaisuus on yhteistä ihan laillisesti.
Alue: Aihe vapaa
Niin, että toiselta jolla on 0 € kysyttäisiin haluat 200 000 €:sta 100 000 €. Mitähänhän vastaa?