Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan käsitys, että jos avioehto on, niin omaisuuden jako menee aina sen mukaisesti. Näinhän ei välttämättä ole. Jos avioliitto on kestänyt pitkään, niin oikeus voi sovitella omaisuuden jakoa, jos se katsoo, että avioehdon tarkka noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.
Aika marginaalinen ilmiö. Ei kovin relevantti yleisluontoisessa keskustelussa. Vai onko tilastoa, kuinka usein Suomessa avioehto mitätöidään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.
Avioeron jälkeen ei ole mitään puolisoa, jolle antaa tai jättää antamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.
Miksi exälle pitäisikään antaa omaisuuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Niin niin. Eli sinä loisit miehen siivellä pitäen hänen omaisuuttaan omanasi. Tuttu kuvio.
Ei, vaan meidän omaisuus on yhteistä ihan laillisesti.
Niin. Ihan laillisesti elät miehen siivellä. Sellaista se on lokkivaimon elämä, kun miehellä ei ole m'naa pitää puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.
Miksi exälle pitäisikään antaa omaisuuttaan?
Useat ihmiset on kypsempiä. Sitä puolisoa ei haluta kyniä, koska oli aika kun se puoliso oli rakastettu ja monesti se erokin on ihan sopuisa. Anoppini mm. Testamenttasi osan omaisuudestaan lastensa isälle, vaikka erosta oli 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Niin niin. Eli sinä loisit miehen siivellä pitäen hänen omaisuuttaan omanasi. Tuttu kuvio.
Ei, vaan meidän omaisuus on yhteistä ihan laillisesti.
Niin. Ihan laillisesti elät miehen siivellä. Sellaista se on lokkivaimon elämä, kun miehellä ei ole m'naa pitää puoliaan.
Miten tuon kaiken päättelit kommentistani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.
Miksi exälle pitäisikään antaa omaisuuttaan?
Useat ihmiset on kypsempiä. Sitä puolisoa ei haluta kyniä, koska oli aika kun se puoliso oli rakastettu ja monesti se erokin on ihan sopuisa. Anoppini mm. Testamenttasi osan omaisuudestaan lastensa isälle, vaikka erosta oli 40 vuotta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Nyt ei puhuta puolisosta, vaan exästä. Kaksi eri asiaa. Samoin kuin testamentti ja avioehto ovat kaksi täysin eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Niin niin. Eli sinä loisit miehen siivellä pitäen hänen omaisuuttaan omanasi. Tuttu kuvio.
Ei, vaan meidän omaisuus on yhteistä ihan laillisesti.
Niin. Ihan laillisesti elät miehen siivellä. Sellaista se on lokkivaimon elämä, kun miehellä ei ole m'naa pitää puoliaan.
Miten tuon kaiken päättelit kommentistani?
No jos kyse ei olisi lokkeilusta, ei sinulla olisi mitään tarvetta erota, jos mies ehdottaa avioehtoa. Silloinhan voisit ihan rauhallisin mielin suostua ehtoon, koska miehen omaisuus ei sinua kiinnostaisi.
En ole vielä tavannut YHTÄKÄÄN ihmistä, joka olisi katunut avioehdon tekemistä. Moni on katunut katkerasti sitä, että antoi omien tunnereaktioidensa (rakkauden kaipuu, seksinnälkä) mennä terveen järjen edelle. He luulivat, että parisuhteen alkuhuuma jatkuu ikuisesti. Eihän se kestä.
Tällainen tapaus sattui ihan lähipiirissä. Minä tunsin pariskunnan molemmat osapuolet ja katselin kauhuissani sitä alkuhuumaa. Pariskunta halusi isot häät, paljon vieraita, kalliin häämatkan, yhteisen asunnon. Kaiken sen he myös saivat, velkarahalla. Häämatka suuntautui Australiaan ja pariskunta osti asunnon, joka oli kolmikerroksinen rivitalonpätkä kaupungin keskustan lähellä.
Pariskunnan rakkaus ei kestänyt. Se ihana "vuosisadan rakkaustarina" päättyi eroon jo 2 vuoden sisällä hääjuhlista. Minä en osallistunut häihin, koska olin ulkomailla. En edes lähettänyt häälahjaa. Olin jo etukäteen varoittanut hääparia siitä, että heidän "vuosisadan rakkaustarinansa" menee vituiksi. He eivät kuunnelleet, koska olivat liian syvällä omassa fantasiamaailmassaan. Avioero oli suuri häpeä. Miehelle jäi mahtavat velat. Vaimo oli köyhempi (huomattavasti pienituloisempi) kuin mies, joten vaimo kuittasi hyvät rahat parin vuoden kotileikistä. Häälahjat hän myi pois ja piti rahat. Kaamea akka. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.
Miksi exälle pitäisikään antaa omaisuuttaan?
Useat ihmiset on kypsempiä. Sitä puolisoa ei haluta kyniä, koska oli aika kun se puoliso oli rakastettu ja monesti se erokin on ihan sopuisa. Anoppini mm. Testamenttasi osan omaisuudestaan lastensa isälle, vaikka erosta oli 40 vuotta.
Mikä saa sinut ajattelemaan, että avioehto=kyniminen? Oikeastihan se on ihan päinvastaista. Avioehdolla nimenomaan turvataan se, että ketään ei kynitä, vaan kumpikin saa pitää oman omaisuutensa (tai halutessaan antaa siitä osan pois). Ilman avioehtoahan käy helposti niin, että köyhempi osapuoli kynii varakkaamman ottamalla surutta sen lakisääteisen puolikkaan tämän omaisuudesta itselleen ja edes harkitsematta muunlaista vaihtoehtoa.
Jotenkin tulee tämän keskustelun myötä tunne, että avioehto on ongelma vain niille, jotka ovat tässä vaiheessa olleet naimisissa 30+ vuotta. Eli käytännössä seniorikansalaisille. Eli sille sukupolvelle, joka todennäköisesti on ollut kotiäitinä ja elellyt miehen rahoilla muutenkin. Miksipä silloin haluaisikaan luopua osuudestaan "yhteisestä" omaisuudesta? Nuoremmilla on usein jo omaa omaisuutta kerrytettynä ennen avioliittoa ja avioliiton aikanakin sitä kerrytetään tasapuolisesti ja näin ollen on täysin loogista että se omaisuus turvataan avioehdolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä elämää pitää kirjoittaa vaihtoehtoineenkin lopuksi ikää eteenpäin. Elämä ja ihmiset muuttuvat. Jos avioon mennessä ei ole omaisuutta, sitä saattaa vaikkapa perintönä tulla. Toiselle voi tulla vuosia kotona joko yhteisellä sopimuksella tai tahtomattaan, voi tulla sairautta ja ihminen vain muuttua vanhetessaan. Avioliitossa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Jos avioliitto ei onnistu, lainsäätäjä on määrittänyt miten avioliitto purkautuu, mitä tapahtuu lasten elatukselle, huoltajuudelle, asumiseen, omaisuuden jakoon jne. Miksi näitä pitäisi etukäteen erikseen sopia? Onko tilanne edes sama tai lainkaan niin reilu sitten 30:n vuoden jälkeen avioliiton solmimisista kuin eron hetellä kun ne etukäteen tehdyt ehdot on kirjoitettu. Eikö se ole tylsää elämää, kun käsikirjoitus on valmis jo ennen kuin mitään tapahtuu?
Mistä käsikirjoituksesta oikein puhut? Eihän avioehtoon kirjata kuin se, miten omaisuus jaetaan eron tullessa. Ei se tarkoita, että käsikirjoitetaan ero tulevaksi. Mutta se nyt vaan on järkevää varautua asioihin. Vai jätätkö sinä vakuutuksetkin ottamatta, koska "elämä on tylsää", jos on varauduttu esim. vesivahinkoon?
Onhan sekin varautumista, että jätetään avioehto tekemättä ja omaisuus siis jaetaan eron tullen niin kuin se lain mukaan ilman avioehtoa jaetaan.
Sinä et ymmärrä, että sekin on sopimus ihan yhtä lailla.Mihin sinä siinä varaudut, että annat omaisuuden jaon olla voimassa?
Ihan samaan kuin sinä avioehdollasi. Kummassakin tapauksessa on olemassa sopimus omaisuuden jaosta mahdollisessa erossa. Ehdot ovat vain erilaiset - aivan kuten avioehtojakin on erilaisia.
Luuletko sinä, ettei ilman avioehtoa ole minkäänlaisia sääntöjä omaisuuden jaosta?Väärin. Ilman avioehtoa, ei ole ehtoja. Omaisuus jaetaan ilman ehtoja tasan. Juuri siksi sen paperin nimi on avioEHTO, koska se sisältää tiettyjä sääntöjä eli ehtoja. Se taasen ei liity mitenkään siihen, mitä sinulta kysyttiin. Etkä edes vastannut mihin varaudut jättämällä avioehdon tekemättä. Minä varaudun avioehdolla siihen, että esim. osakesalkustani ei päädy minkäänlaista osuutta puolisolleni, jos eroamme. Mihin sinä varaudut, kun suostut jakamaan kaiken?
Höpöphöpö, perehdy ensin.
Mihin? Tuossahan minä kerroin, mikä ero on avioehdolla ja avioliitolla ilman ehtoja. Et muuten vieläkään vastannut kysymykseeni. Ihan rohkeasti vain.
Väännetään nyt rautalangasta. Tyyppi ajaa nyt ennen avioliiton solmimista tehtyä avioehtona. Tällöin pakotteena sopimukseen pääsystä on se, että avioliittosopimusta ei tehdä ellei avioehtoa ole tehty. Avio-oikeudesta toisin sopimuksen voi kuitenkin tehdä missä vaiheessa tahansa avioliittoa, myös erotilanteessa. Toki pakkoa ei ole toisen siihen siinä vaiheessa suostua. Ei siis ole koskaan pakko jakaa kaikkea tasan, vaan omaisuuden järjestelyn voi sopia miten halutaan sopia. Kunhan se on sovittua eikä pakotettua. Kaikilla ihmisillä ei ole tarve pakottaa toista avioehtoon, joka mm. poissulkee tältä jotain. Moni haluaa mm. jakaa omaisuutensa puolisonsa ja perheensä kanssa ihan vapaaehetoisesti. Tämä on se pointti, jota jankkaaja ei ymmärrä.
Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole tarvetta lahjoittaa omaisuuttaa exälle. Tämä on se pointti, jota "mutkun mä en haluu" perustelijat eivät ymmärrä huutaessaan avioehdon olevan väärin.
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.
Miksi exälle pitäisikään antaa omaisuuttaan?
Useat ihmiset on kypsempiä. Sitä puolisoa ei haluta kyniä, koska oli aika kun se puoliso oli rakastettu ja monesti se erokin on ihan sopuisa. Anoppini mm. Testamenttasi osan omaisuudestaan lastensa isälle, vaikka erosta oli 40 vuotta.
Millä tavalla se mielestäsi on epäkypsää, että kumpikin osapuoli haluaa pitää oman omaisuutensa lahjoittamatta sitä exälle?
Vierailija kirjoitti:
Vihjasin avioehdosta taannoiselle seurustelukumppanille. Tämä purskahti lohduttomaan itkuun.
Kysyin, oliko tuo niin paha asia? Vastasti, että ei, eikä tiedä mistä tämä reaktio.
Niin tai näin - suhde päättyi myöhemmin eikä tarvinut rassata päätään millään omaisuudenjakoasioilla.
Järkyttyi kuinka kylmä ihminen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihjasin avioehdosta taannoiselle seurustelukumppanille. Tämä purskahti lohduttomaan itkuun.
Kysyin, oliko tuo niin paha asia? Vastasti, että ei, eikä tiedä mistä tämä reaktio.
Niin tai näin - suhde päättyi myöhemmin eikä tarvinut rassata päätään millään omaisuudenjakoasioilla.
Järkyttyi kuinka kylmä ihminen olet.
Ilmeisesti. Kysymys tosin oli aiheellinen koska hänen puoleltaan homma oli ollut melkoista ailahtelua.
Töissä hän ei tietenkään myöskään käynyt, eikä omaisuutta ollut.
Saa siitä silti loukkaantua, mutta jos omatunto olisi puhdas, tarvisiko? Ei pitäisi olla mitään hätää.-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän nyt yhtäkkiä 37 yhteisen vuoden jälkeen alkaisi sellaista ehdottamaan, niin tulisin mietiskelyissä tiettyyn johtopäätökseen ja alkaisin valmistelemaan avioeroa.
Eli "äkkiä rahat mulle ennen kuin mies ehtii pitää huolta omaisuudestaan" :D
Ei, meidän omaisuus on ollut aina yhteistä; rahat, asunnot ja muu omaisuus.
Niin niin. Eli sinä loisit miehen siivellä pitäen hänen omaisuuttaan omanasi. Tuttu kuvio.
Ei, vaan meidän omaisuus on yhteistä ihan laillisesti.
Niin. Ihan laillisesti elät miehen siivellä. Sellaista se on lokkivaimon elämä, kun miehellä ei ole m'naa pitää puoliaan.
Miten tuon kaiken päättelit kommentistani?
No jos kyse ei olisi lokkeilusta, ei sinulla olisi mitään tarvetta erota, jos mies ehdottaa avioehtoa. Silloinhan voisit ihan rauhallisin mielin suostua ehtoon, koska miehen omaisuus ei sinua kiinnostaisi.
Minä menin avioon tilanteessa, jossa olin vakitöissä ja omistin asunnon Helsingissä. Mies oli työtön. Ei tehty avioehtoa enkä todellakaan olisi sellaiseen suostunut. Olisin loukkaantunut verisesti.
En loukkaantuisi, vaatisin sitä itsekin.
Aina ne pee aa olevat vaatii, ettei mitään ehtoja. Kumma juttu.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies loukkaantui, kun ennen vihille menoa sanoin tekeväni avioehdon. Olen saanut suvun ison perinnön, jonka haluan suojata, jos jotain sattuu. Nyt suhde kiikun kaakun. Jos tähän kaatuu, niin eipä ollut sen arvoinenkaan. Uusia löytyy.
Avioehtoa ei voi tehdä yksipuolisesti. Et siis ole voinut avioitua ehdon kera, jos ukkosi ei ole ehtoon suostunut.
Avioehto on nimensä mukaan ehto avioitumiselle. Totta kai ehdon voi yksipuolisesti asettaa. Jos ehto ei täyty, ei tule aviotakaan. Jälkimmäinen virkkeistäsi on oikein.
En loukkaantuisi, sehän on vain hyvä katsoa tulevaisuuteen realistisin silmin.
Omassa tilateessa saattaisin hieman ihmetellä, että mitähän miehellä on mielessä. Avioliittoa takana 28 vuotta. Yhteen mennessä olimme molemmat opintovelkaisia nuoria. Omaisuus on koottu yhdessä. Meillä on velaton koti ja molemmilla säästöjä. Perillisiä on yksi. Kummallekaan ei ole tulossa isoja perintöjä, jos yhtäkkiä ei jostain ilmaannu salaista rikasta "amerikantätiä".
Aikanaan kyllä sovimme, että jos jompi kumpi aloittaa yritystoiminnan, silloin avioehto tehdään, vaikka avioliittoa olisi kestänyt jo pitkään. Molemmat olemme edelleen työelämässä ja vieraalla töissä.
Alue: Aihe vapaa
Täähän on selvää. Halutaan pakollinen avioehto ettei näytä niin mulk u lle sanoessaan ettei halua puolisolleen latin latia.