Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitteko jos mies vaatisi avioehtoa?
22.01.2023 |
Olemme tyttöystäväni kanssa puhuneet naimisiin
menosta ja olen ajatellut että melkein kaikki tekevät avioehdon kun menevät naimisiin.
Omistan nykyisen asunnon missä tällähetkellä asumme.
Nyt sain kuitenkin selville että tyttöystäväni on avioehtoja vastaan, emme siis ole meidän avioehdosta puhuneet mutta noin yleisesti.
Miten tämän asian hänelle esittäisin?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Epäkypsillä epäterveessä suhteessa olevilla avioehto aiheuttaa riitoja. Kypsille terveessä suhteessa oleville se on samantyyppinen asia kuin kotivakuutuksen ottaminen. Ihan normaali turva sen varalle, jos jotain sattuu. Samaan sarjaan kuuluu testamentin tekeminen ja lasten asioiden sopiminen kirjallisesti "jos minulle sattuu jotain" tilanteen varalle. Missään mainituissa ei ole mitään riitelemistä.
Ihan sama koskee eroa silloin, kun avioehtoa ei ole. Epäkypsät riitelee, vaikka ovat tehneet sopimuksen menemällä naimisiin. Siinä kun sovitaan samalla myös omaisuuden jaosta eron tullessa. Jos tehdään avioehto, niin sitä sopimusta vain muutetaan. Mutta sopimus siitä on joka tapauksessa.
Ei sovita. Omaisuudenjako on ihan eri juttu kuin avioliitto.
Kyllä sovitaan, koska naimisiin menemällä hyväksytään ne ehdot jotka laissa on avioliittoa ja - eroa koskien - myös omaisuuden jaosta eron tullen. Niitä ehtoja voidaan muuttaa avioehdolla, mutta ilman sitä ne ovat voimassa siitä hetkestä kun liitto solmitaan.
Olet aika tietämätön avioliiton juridisesta merkityksestä.
En suinkaan. Itsekin tuossa avasit, että omaisuudenjako on eri juttu kuin avioliitto. Minä tiesin sen kertomattakin, koska olen selvillä siitä, mitä avioehto tarkoittaa. Jos olisi niin, että avioliitto=sopimus siitä, että omaisuus jaetaan, ei olisi mahdollista solmia avioliitto avioehdon kera. Loogista eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Ymmärsin kyllä. Sinä vain et ymmärtänyt, että "henkinen vala" ei sido ihmistä mihinkään muuten kuin hänen omassa mielessään. Lain edessä "henkisellä valalla" ei ole mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Epäkypsillä epäterveessä suhteessa olevilla avioehto aiheuttaa riitoja. Kypsille terveessä suhteessa oleville se on samantyyppinen asia kuin kotivakuutuksen ottaminen. Ihan normaali turva sen varalle, jos jotain sattuu. Samaan sarjaan kuuluu testamentin tekeminen ja lasten asioiden sopiminen kirjallisesti "jos minulle sattuu jotain" tilanteen varalle. Missään mainituissa ei ole mitään riitelemistä.
Ihan sama koskee eroa silloin, kun avioehtoa ei ole. Epäkypsät riitelee, vaikka ovat tehneet sopimuksen menemällä naimisiin. Siinä kun sovitaan samalla myös omaisuuden jaosta eron tullessa. Jos tehdään avioehto, niin sitä sopimusta vain muutetaan. Mutta sopimus siitä on joka tapauksessa.
Ei sovita. Omaisuudenjako on ihan eri juttu kuin avioliitto.
Kyllä sovitaan, koska naimisiin menemällä hyväksytään ne ehdot jotka laissa on avioliittoa ja - eroa koskien - myös omaisuuden jaosta eron tullen. Niitä ehtoja voidaan muuttaa avioehdolla, mutta ilman sitä ne ovat voimassa siitä hetkestä kun liitto solmitaan.
Olet aika tietämätön avioliiton juridisesta merkityksestä.
Hauska kun pädet asialla, jolla kuitenkin vain toistat sen, mitä sinulle juuri on sanottu :D
Avioehto on minulle VAATIMUS. Jos mies ei allekirjoita papereita, hän lentää ulos parisuhteesta heti.
Mies voi toki allekirjoittaa paperit ja sitten myöhemmin (erotilanteessa) päättää, että hän luovuttaa puolet omaisuudestaan minulle, koska haluaa "olla hyvä ex-mies, joka ei laske jokaista senttiä kun ero tulee".
Tällainen tilanne on win-win. Minä saan pitää omaisuuteni (avioehdon nojalla) ja mies pitää omansa, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
Henkinen vala :D Sellaisella ei ole mitään arvoa, kun eroamaan ruvetaan.
Pitäisiköhän ap:n odotella sitä "oikeaa" ennemminkin. Jos tuon heilan kanssa on jo kymmenen vuotta asuttu yhdessä, eikä lapsiakaan ole saatu aikaiseksi, niin ei tuo vaikuta siltä loppuelämän kumppanilta. Odottelet sitä naista, josta tulee sellainen tunne, että sen kanssa haluat olla lopun ikääsi ja tehdä sen kanssa kymmenen lasta, tuli mitä tuli. Koko pohdiskelu vaikuttaa jotenkin kylmältä ja hengettömältä ja luulenpa, että ap on jo alkanut tehdä pientä eroa tyttöystäväänsä. Senhän sitten sinetöi kivasti nuo puheet avioehdosta. Enkä ihmettele, ettei tyttelikään kauhean innoissaan ole. Jotkut tykkää ihan sellaisesta perinteisestä romanttisesta kosimisestä, eikä siitä, että lyödään reunaehdot pöytään, jolla tuleva lasten isä suojaa itsensä morsionsa varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelen, että kun naimisiin mennään, se on kuin yrityksen perustaisi, jossa molemmat on mukana 50-50%. Koskee rahoja, lapsia, vapaa-aikaa jne. Se, miten nämä avioliiton aikana jaetaan, päättäköön jokainen perhe itse, mutta eron tullessa yritys pitäisi jakaa tasan.
Mutta:
Jos toisella on ennen avioliittoa merkittävää omaisuutta, se on minun mielestäni ihan ok "suojata", samoin perinnöt, eihän ne ole sen yhteiselämän hedelmiä muutenkaan. Joten: meillä tehtiin avioehto, jossa suljettiin avio-oikeuden ulkopuolelle ennen avioliittoa ollut omaisuus ja avioliiton aikana mahdollisesti tulevat perinnöt. Minusta oikein näin, reilua, eikä kummallekaan tullut paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat.
En ole sellaista väittänytkään.
Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat.
En ole sellaista väittänytkään.
Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?
Miksi yrität koko ajan luistaa asiasta menemällä henkilökohtaisuuksiin? Se, millainen kenenkin liitto on, ei liity mitenkään tämän ketjun aiheeseen. Varsinkaan, kun täällä voi kuka tahansa väittää mitä tahansa. Sinäkin voit olla vaikka 13-vuotias lapsi, joka ei ole rakkausavioliittoa nähnytkään. Anonyymilla palstalla on siksi täysin turhaa lähteä argumentoimaan henkilötasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat.
En ole sellaista väittänytkään.
Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?
Pikkuvinkki: Jos avioliitto perustuu todelliseen rakkauteen, avioehto ei ole ongelma, koska sitä ei tarvitse koskaan käyttää. Se on vain varmuuden vuoksi olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Ymmärsin kyllä. Sinä vain et ymmärtänyt, että "henkinen vala" ei sido ihmistä mihinkään muuten kuin hänen omassa mielessään. Lain edessä "henkisellä valalla" ei ole mitään arvoa.
Avioliittosopimuksella on. Avioliitto on aina juridinen sopimus. Tuolla henkisellä valalla varmaankaan ei tarkoitettu juridiikkaa, vaan puolisoiden välistä tunneyhteyttä. Sitä, josta sinulla ei taida olla aavistustakaan.
Kyllä, juuri näin. Avioehdossa tulee ottaa huomioon se osapuoli, joka on lapsen kanssa kotona ajan. Esimerkiksi jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin vuodeksi, korvattaisiin hänen menetetyt palkka- ja eläketulot sijoittamalla hänen nimissään sopiva summa per kuukausi. Muistaakseni Jasmin Hamid puhui tästä blogissaan joskus.
Avioehto on itselle muutenkin aivan selvä asia. Se on nimenomaan tehty suojaamaan molempia osapuolia. Minä olen tällä hetkellä paljon miestä varakkaampi, mutta hän aikoo perustaa yrityksen jossain kohtaa. Mikäli yritys menestyy, kuuluu sen osakkeet ja voitot kokonaisuutena miehelle. Tämä on mielestäni hyvä muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Ymmärsin kyllä. Sinä vain et ymmärtänyt, että "henkinen vala" ei sido ihmistä mihinkään muuten kuin hänen omassa mielessään. Lain edessä "henkisellä valalla" ei ole mitään arvoa.
Avioliittosopimuksella on. Avioliitto on aina juridinen sopimus. Tuolla henkisellä valalla varmaankaan ei tarkoitettu juridiikkaa, vaan puolisoiden välistä tunneyhteyttä. Sitä, josta sinulla ei taida olla aavistustakaan.
Opettele lapsi lukemaan äläkä kommentoi kuin hiekkalaatikolla.
Itse kysymykseen: en loukkaantuisi. Varsinkin jos toisella on huomattavasti enemmän omaisuutta, niin se on ihan järkeenkäypää.
Onneksi oltiin molemmat yhtä persaukisia naimisiin mennessämme, joten ei ollut tarvetta. Se mitä ollaan nyt hankittu 27 vuoden aikana on yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni avioehdon pitäisi olla pakollinen osa avioitumisprosessia.
Millaisen avioehdon?
Sellaisen kuin teillä vai ihan millaisen vain?
Pakollisuus olisi järjetöntä, koska avioehdon sisältö on vapaasti parin sovittavissa.Itse asiassa ei ole. Ei sinne ihan mitä tahansa voi kirjata. Lähtökohtaisesti avioehto suojaa molempien puolisoiden omaisuuden. Mitä pahaa siinä on, kun halutessaanhan voi avioehdosta huolimatta antaa puolisolle omaisuuttaan.
Ei siinä ole mitään pahaa, muttei ole siinäkään jos ei sellaista tehdä. Sen ei pidä missään tapauksessa olla pakollista.
Pakollista pitäis kyllä olla se, että ennen kuin naimisiin pääsee niin varmistuttaisiin, että molemmat ymmärtävät mitä avioehdon tekeminen tai tekemättä jättäminen tarkoittaa.
Minun mielestäni pitäisi ennemminkin varmistaa, että ihmiset ymmärtävät, mitä se avioituminen tarkoittaa. Sehän on laillinen sopimus liitosta (ja siitä omaisuudestakin), jonka on tarkoitus kestää loppuikä, eikä kekkerit uuden kivan mekon kunniaksi ja joka kestää sen aikaa, kunnes jompikumpi löytää mielenkiintoisemman tyypin.
Avioliitto on juridinen sopimus. Sen, kuten minkä tahansa muunkin sopimuksen voi tietyin sopimuksessa määritellyin ehdoin päättä koska tahansa. Avioliitto ei siis velvoita olemaan sopimuksessa mukana loppuikänsä. Sen voi päättää aiemminkin ja hyvä niin. Olisi kamalaa, jos vieläkin pitäisi kitua liitossa, jossa toinen tekee ties mitä kamaluuksia ihan vain siksi, että kerran tuli laitettua nimi paperiin.
Avioliitto on myös henkinen vala; mikä sopimus se sellainen olisi, jonka voisi milloin tahansa rikkoa? Kun avioliittosopimus puretaan, rikotaan aina vala - se suurin asia sopimuksessa.
No sellaisia sopimuksia ovat ihan kaikki juridiset sopimukset. Ei ole olemassa sopimusta, jota EI VOI rikkoa. Ei se papin kysymyksiin vastaaminen mihinkään velvoita ellei itse halua valita, että pysyy sopimuksessa.
Et ymmärtänyt, mitä yritin sanoa.
Ymmärsin kyllä. Sinä vain et ymmärtänyt, että "henkinen vala" ei sido ihmistä mihinkään muuten kuin hänen omassa mielessään. Lain edessä "henkisellä valalla" ei ole mitään arvoa.
Avioliittosopimuksella on. Avioliitto on aina juridinen sopimus. Tuolla henkisellä valalla varmaankaan ei tarkoitettu juridiikkaa, vaan puolisoiden välistä tunneyhteyttä. Sitä, josta sinulla ei taida olla aavistustakaan.
Lukutaidolla on myös merkitystä. Sillä, josta sinulla ei ilmeisesti ole edes alkeet hallussa, kun vänkäät tunneyhteydestä, vaikka puhe oli nimenomaan siitä, millä on LAIN EDESSÄ merkitystä. Tunteita tulee ja menee. Ei niiden varaan voi elämää rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en avioehtoa kannata, koska aiheuttaa turhia riitoja... Lapsia saadessa on melkeinpä sama onko avo- vai avioliitossa ilman avioehtoa erona vaan, että avoliitossa yksinhuoltajuus äidille erossa... Avioliitossa näkisin, jos avioehtoa pitää väsätä ja lapsia suunnitella, niin omaisuutensa suojelija on joko epäkypsä tai väärä puolisoksi toiselle liittyen luottamukseen...
Mitä riitoja avioehto aiheuttaa? Siinähän sovitaan, miten omaisuus jaetaan tai jaetaanko ollenkaan eron tullessa. Mistä siinä riidellä pitäisi?
Jo avioliitto on sopimus, ja jos avioehdolla ei sitä sopimusta muuteta, niin omaisuus jaetaan eron tullessa siten kuin laki sanoo. Niinhän sovitaan, kun avioon mennään. Silti riitoja on.
Ja miksi riidellään testamenteista, kun siinähän sanotaan selvästi, miten omaisuus jaetaan?
Ei paperit riitoja estä.No miksi sitten ei voi tehdä avioehtoa, kun joka tapauksessa haluat tapella?
Koska kumpikaan ei halua avioehtoa, niin olisi aika älytöntä tehdä sellainen, vai mitä? Tapella ei haluta myöskään eikä ole sellainen tapana.
Katsos kun me ollaan yhdessä rakkaudesta. Taitaa olla sinulle tuntematon käsite?Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat.
En ole sellaista väittänytkään.
Sinulla ei taida kuitenkaan olla rakkausavioliitto, vai mitä?Pikkuvinkki: Jos avioliitto perustuu todelliseen rakkauteen, avioehto ei ole ongelma, koska sitä ei tarvitse koskaan käyttää. Se on vain varmuuden vuoksi olemassa.
Iso vinkki: se vain on tarpeeton, jos kumpikaan ei sitä halua. Ihan sama mitä mieltä sinä siitä olet.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai avioehto kuuluu asiaan.
Mutta samassa yhteydessä, kun puhutaan avioehdosta, on puhuttava myös mahdollisista lapsista ja niiden hoitojärjestelystä. naiselle tulee aina enemmän tulonmenetystä lapsen vuoksi kuin miehelle. Näin ollen olisi suunniteltava, mikä on miehen osuus jolla hän korvaa äitiyden aiheuttamat tulonmenetykset puolisolle ja myös se, missä määrin vanhemmuusvastuuta kumpikin kantaa tulevaisuudessa lapsista ja miten työssä käyvä sitten kompensoi tulonmenetyksen kotona olevalle vanhemmalle.
Kai nämä keskustelut käydään aina kun ollaan perustamassa perhettä? On totta, että kotiin jäävä kärsii taloudellisesti, ja kompensaatio on syytä miettiä.
Terkkuja satukirjamaahan! Mahtaa olla mukavaa, kun voi sulkea silmänsä kaikelta realismilta eikä tarvitse huomioida esim. sitä, että se rakkaus ei välttämättä ole ikuista. Ei, vaikka miten haluat.