Lue keskustelun säännöt.
Normaalituloisten ystävien ymmärtämättömyys surettaa
22.01.2023 |
Olen pienituloinen nelikymppinen, ja minulla on muutaman ystävän rinki jossa käymme syömässä, kulttuuriennoissa ja matkoilla silloin tällöin.
Tai siis muut käyvät. Minä olen periaatteessa kiinnostunut ystävieni näkemisestä, mutta koronavuosien jälkeen tulee menemään hetki että saan talouden tasapainotettua niin että pakollisten laskujen jälkeen jää rahaa muuhunkin kuin vaan huuleen leivän päälle.
Jouduin taas perumaan osallistumiseni tällaiseen suunnilleen 50-150 euron hintaiseen menoon johon osallistuminen olisi merkinnyt 100-400 euron tulonmenetystä osallistumishinnan lisäksi, ja kukaan näistä tyypeistä ei kommentoinut asiaa mitenkään.
Tätäkö tää nyt sitten on tää aikuinen ystävyys? Jos ei ole niitä ylimääräisiä saturaisia heittää osallistumismaksuna niin antaa olla?
Vai pitäisikö noille yrittää selittää että en minä edes halua kiipiä samaan tulodesiiliin heidän kanssaan koska hinta siitä on sellainen jota en ole valmis maksamaan?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut olevani keskituloinen, mutta pari sataa euroa illanviettoon ei kyllä onnistuisi. En ehkä olekaan keskituloinen. Hämmentävää, että useita satasia maksava viikonloppu on monille arkipäivää. En ole edes ajatellut asiaa kun itse näen kavereita, lenkillä, kotona, urheilemassa tms.
Saatat silti olla keskituloinen vaikkei olisikaan laittaa paria sataa illan viettoon. Jos on esim. asunto- ja autolaina ym. Oma talo jossa lämmitys ja ylläpitokustannukset korkeat niin voi olla että keskituloinenkin elää aika niukkaa elämää muuten.
Itse keskituloinen ja sun halvassa vuokraasunnossa eikä omaa autoa. On varaa käydä ulkona vaikka joka vkl. ja ajella taksilla vaikka molempiin suuntiin. Tienaan nettona n2500 ja siitä jää asumis ja puhelin menojen jälkeen n.1800 käytettäväksi muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä voi kutsua ihan kyläänkin jolloin kustannukset on mahdollista rajata vesijohtoveteen.
Sanoitko ylipäätään että jouduit jäämään pois korkean hinnan takia tai yrititkö ehdottaa jotain halvempaa illanviettoa?
Ehdota itse aktiviteettejä, jossa voitte kokoontua budjetillesi sopivasti. Ulkoilu, lenkit, retkikahvit, museot, kirjastot, kirjapiirit, luontopolut, asuntonäyttelyt, lautapeli-ilta, pyöräilykeikat, hiihtokeikat, rantaretket, piknikki ja mitä vaan keksii.
Satojen eurojen tulonmenetys johtuu siitä että yhdessä oleilu on aikataulutettu niin että lauantain ja sunnuntain työvuorot jäisivät välistä.
Perhetilanteestani on esitettu langassa oletuksia jotka perustuvat ilmeisesti olettajan tuttavapiirin ihmisiin. Ole hyvä ja kommentoi mieluummin sitä mitä minä kirjoitin. Jos omat tuttavasi harmittavat, aloita uusi ketju.
En valita rahatilanteestani, mutta olen kertaalleen menneisyydessä todennut näille ihmisille että minulla on varaa esimerkiksi lounastella, mutta ei ole varaa maksaa kohtuullisen lounasruuan tasoisesta ruuasta iltaisin 20-40 euroa.
Olen tosiaan onneksi töissä edelleen: tätä keskustelua kun katsoo, menisi olemassaololtani ilmeisesti viimeinenkin pohja jos en kustantaisi omaa elämistäni itse.
Mielenkiintoista on kuitenkin tuo että olisi jotenkin kohtuullista vaatia että pienituloisin osanottaja ottaisi näkemisestä kaikkein eniten takkiin.
Mutta taitaa olla niin että minua ei kiinnosta heidän kuluttamisentäyteinen elämänsä, eikä heitä se miten minä selviydyn erilaisista eteen osuneista vaikeuksista, eli ystävyydet taitavat olla tältä erää taputeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon olisi pitänyt mielestäsi kommentoida?
Tehdään sellaista mihin kaikilla on varaa.
Höpö höpö. Tehdään sellaista johon suurimmalla osalla on varaa. Eli juuri tuollaista muutaman satasen juttua. Suurimmalle osalle aikuisista ei tuollaiset rahat tunnu missään, koska aikuisena asiat on hoidettu niin, että rahaa on tarpeeksi. Ei kukaan enää aikuisena halua jotain pihistelyaktiviteettia niinä harvoina kertoina, kun ehtii tuttujaan näkemään. Ne jutut jäivät sinne köyhään nuoruuteen. Nyt aikuisena nautitaan siitä tulotasosta, jonka eteen on tehty töitä. Syödään hyvissä ravintoloissa, käydään kulttuuritapahtumissa ja matkustellaan. Joku jos ei tuohon pysty niin se on voi voi.
Ihan kunnon juntti!
Meilläkin on naapurustossa lenkkeilyporukka, jonka kanssa tehdään myös mm. konserttimatkoja ja muuta illanviettoa. Jos joku laittaa 7 naisen ryhmään kysymyksen, lähteekö joku vaikka teatteriin, niin yleensä porukasta pari kolme ainakin ilmoittaa tulevansa. Muilla on erilaisia syitä olla lähtemättä: yleensä varmaan se, että on jo muuta menoa, mutta voi se jollain olla rahastakin kiinni tai sitten ei vaan teatteri kiinnosta. Eikä tässä ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satojen eurojen tulonmenetys johtuu siitä että yhdessä oleilu on aikataulutettu niin että lauantain ja sunnuntain työvuorot jäisivät välistä.
Perhetilanteestani on esitettu langassa oletuksia jotka perustuvat ilmeisesti olettajan tuttavapiirin ihmisiin. Ole hyvä ja kommentoi mieluummin sitä mitä minä kirjoitin. Jos omat tuttavasi harmittavat, aloita uusi ketju.
En valita rahatilanteestani, mutta olen kertaalleen menneisyydessä todennut näille ihmisille että minulla on varaa esimerkiksi lounastella, mutta ei ole varaa maksaa kohtuullisen lounasruuan tasoisesta ruuasta iltaisin 20-40 euroa.
Olen tosiaan onneksi töissä edelleen: tätä keskustelua kun katsoo, menisi olemassaololtani ilmeisesti viimeinenkin pohja jos en kustantaisi omaa elämistäni itse.
Mielenkiintoista on kuitenkin tuo että olisi jotenkin kohtuullista vaatia että pienituloisin osanottaja ottaisi näkemisestä kaikkein eniten takkiin.
Mutta taitaa olla niin että minua ei kiinnosta heidän kuluttamisentäyteinen elämänsä, eikä heitä se miten minä selviydyn erilaisista eteen osuneista vaikeuksista, eli ystävyydet taitavat olla tältä erää taputeltu.
Vain yhden kerran? Ennen koronavuosia vai sen aikana/jälkeen? Ystäväsi ovat voineet ajatella, että sulla on vain tilapäinen rahapula. Mitä te yleensä olette tehneet tämän ystäväporukkasi kanssa? Muuta kuin aloituksessasi mainitsemiasi asioita? Jos koko yhdessäolonne on ennenkin perustunut vain ja ainoastaan ravintolaillallisiin, kulttuuririentoihin ja matkusteluun, sitten on ihan loogista, että he jatkavat samaan tapaan edelleenkin. Jos kuitenkin olette yhdessä tehneet muutakin, ettekö voisi edelleenkin tehdä ja sinä osallistuisit sitten niihin ja ilman sinua he tekisivät muita juttuja? Tosin jos olet tullut siihen tulokseen, ettei ravintolailalliset, kulttuuritapahtumat ja matkustelu olekaan oikein sun juttusi, en minäkään jäisi roikkumaan porukkaan, jonka seura mua ei kiinnosta.
sinähän melkoinen toveri olet jos ja kun itse olet taloutesi sössinyt pitääkö muilla olla yhtä ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun varmaan kannattaa vaihtaa ystäväpiiriä. Ei tuommoinen ole mitään oikeaa ystävyyttä, että tapaamiset on sellaisia mihin palaa järjettömästi rahaa. Siis toistuvasti.
Kyllähän sitä välillä voi käydä ystävien kanssa vaikka oopperassa mutta sitten pitäisi olla niitä nollabudjetin tapaamisia myös.
Ainakin mun mielestä.
Minusta on naurettavaa syyttää kavereita omasta tilanteestaan. Eihän se heidän syynsä ole. Pyydä itse kaverit lenkille, kotiin leffailtaan (kirjastosta saa leffoja ilmaisesi) tai vaikkapa uimahalliin. Tuollainen itsesäälissä pyöriskely on täysin turhaa. AINA on rikkaampia ihmisiä kuin sinä. Se pitää vain oppia kestämään, että nallekarkit eivät tasan jakaudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon olisi pitänyt mielestäsi kommentoida?
Tehdään sellaista mihin kaikilla on varaa.
Höpö höpö. Tehdään sellaista johon suurimmalla osalla on varaa. Eli juuri tuollaista muutaman satasen juttua. Suurimmalle osalle aikuisista ei tuollaiset rahat tunnu missään, koska aikuisena asiat on hoidettu niin, että rahaa on tarpeeksi. Ei kukaan enää aikuisena halua jotain pihistelyaktiviteettia niinä harvoina kertoina, kun ehtii tuttujaan näkemään. Ne jutut jäivät sinne köyhään nuoruuteen. Nyt aikuisena nautitaan siitä tulotasosta, jonka eteen on tehty töitä. Syödään hyvissä ravintoloissa, käydään kulttuuritapahtumissa ja matkustellaan. Joku jos ei tuohon pysty niin se on voi voi.
Ei kaveri ole tuollainen joka ei välitä toisesta. Sinunlaisesta kaverista on parempi päästä eroon. Olkaa kusipäät keskenänne.
Jokainen voi miettiä mennäänkö sen yhden köyhän ehdoilla vain niiden vaikka yhdeksän muun mieltymysten mukaan. Demokratiassakin mennään ison joukon, ei yksilön mukaan.
Itsellä on pa-luuseri ystävänä, joka mielellään aina suunnitelee ja touhuaa jotain yhteistä reissua. Usein matkaa etelään, tai jotain harvinaisempaa esiintyjää, esimerkiksi Tallinnaan tai Riikaan. Sitten kun maksupäivä koittaa, niin sepä ei enää sovikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun varmaan kannattaa vaihtaa ystäväpiiriä. Ei tuommoinen ole mitään oikeaa ystävyyttä, että tapaamiset on sellaisia mihin palaa järjettömästi rahaa. Siis toistuvasti.
Kyllähän sitä välillä voi käydä ystävien kanssa vaikka oopperassa mutta sitten pitäisi olla niitä nollabudjetin tapaamisia myös.
Ainakin mun mielestä.
Ainoa mistä köyhän kannattaa pitää kiinni on rikkaat ystävät. Leipäjonotutut voi hylätä heti, kun tilanne paranee. Siellä on enemmän itsesäälissä rypijöitä, jotka eivät parempaa edes halua.
Vaihda ystävät tai kaverit uusiin, sinun tulotasoon sopiviin.
Kysyt ihmisiltä haluaako olla sinun kaveri ja ehdota jotain, mitä tykkäät tehdä.
Siis saahan ystäväsi ehdottaa mitä vaan tekemistä, mihin heillä on varaa ja mitä haluavat tehdä. Kysyy muita mukaan, ne tulee, joille sopii. Ei siinä mitään syytä loukkaantua ole, vaikka sinulle ko. aktiviteetti ei syystä tai toisesta sovi.
Ehdota itse jollekin toiselle päivälle sellaista tekemistä, mihin sulla on varaa.
Sano jo siinä vaiheessa, kun jotain tällaista suunnitellaan, ettet pääse. Jää jossittelut pois. Voi sanoa, että ei ole rahaa tai että on töitä, niin ei pääse. Tai vaan, että ei tällä kertaa. Jos on joku kerran vuoteen-juttu, niin sitten voi säästää seuraavaa vuotta varten, jos haluaa pysyä mukana jollain tasolla. Mutta niinhän se monilla on, että rahat riittää pakollisiin menoihin, mutta ei kovin paljon muuhun. Ja sitten kun johonkin kivaan käyttää rahaa, ei saisi tuntua siltä, että koko ajan miettii, että nämäkin rahat olisi voinut käyttää järkevämmin. Eli suhteessa omiin tuloihin on pakko valita myös tekemiset, eikä missään nimessä toisten takia yrittää elää yli varojensa.
Eihän se kivalta tunnu, kun joutuu rahan takia jäämään pois jostain kivasta. Mutta toisaalta, onhan toisilla oikeus mennä, kun kerran voivat. Veikkaan, että he eivät halunneet jäädä voivottelemaan (holhoavasti ja ylimielisesti) toisen kaverin huonompaa rahatilannetta, vaan jatkoivat juttua eteenpäin. Ne tulevat, jotka pääsevät, näinhän se aina on.
Olen itse menettänyt ystävyyssuhteita kun ei ollut rahaa laittaa menoihin. Ja olen itsekin jättänyt ystävyyssuhteita, kun halusin vihdoin mennä ja tehdä, ja toisella ei ollut koskaan rahaa mihinkään. Tilanne vaikuttaa todella paljon elämään, tilanteet vaihtelee, välillä olet tällä puolella, välillä toisella.