Oletteko saaneet parisuhdetta toimimaan erilaisten kulutustottumusten keskellä?

molemmat kuluttaa omia rahojaan mihin haluaa, niin ei ole ongelmia.

Yhteiset (asumiskulut täysimääräisesti ja ruokabudjetti) puoliksi, lopuilla rahoillaan voi tehdä mitä haluaa. Kyllä mä silti lainasin pihille miehelle parempaa autoa pitkille reissuille, mutta jätin suosiolla hänen romunsa sinne minne sattui sammumaan, haki sen sieltä sitten itse pois. Kyse ei todellakaan ollut siitä ettei hänellä olisi ollut varaa luotettavampaan kulkuneuvoon.

No joo paitsi meillä ongelmana, että se ulos on järkevämpi ehkä niin järkevä mitä voisi luulla.

"On helppo tuhlata ja pistää rahat menemään"

Niin, on myös helppo pistää oma kulutus minimiin ja säästää tai pistää vielä toisten kulutus minimiin ja säästää siitäkin.

Vai miltä kuulostaa kun mies tulee vihaisena lähes aggtessiivisesti sähisemään "Nyt elämme kun rotat." Jos xxx voi maksaa omaa taloa niin miksei mekin."

Xx henkilöllä on ollut vuosikymmeniä parempi palkka kun miehellä ja lisäksi pienempi perhe. Miehen palkalla ei olisi saanut asuntolainaa, vaikka nainen olisi ollut töissä ihan samalla palkalla, joten naisen työttömyys ei ongelma. Lisäksi epäilen, että mies ei todellakaan tiennyt kaikkea tuon xx henkilön tuloista ja menoista.

"Nyt ei vaatteita lapsille ja herkut pois" Alkoholista ja tupakasta, mihin meni about 200€/kk, ja jotka tuolloin vain ja ainoastaan hänen käytössään, ei puhetta. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset (asumiskulut täysimääräisesti ja ruokabudjetti) puoliksi, lopuilla rahoillaan voi tehdä mitä haluaa. Kyllä mä silti lainasin pihille miehelle parempaa autoa pitkille reissuille, mutta jätin suosiolla hänen romunsa sinne minne sattui sammumaan, haki sen sieltä sitten itse pois. Kyse ei todellakaan ollut siitä ettei hänellä olisi ollut varaa luotettavampaan kulkuneuvoon.

Niin, mutta kun toinen on tottunut niin paljon enemmän kuluttamaan, että vaatii esim ruokabudjettiin ihan eri määrän rahaa kuin mitä itselle riittäisi. Ostaa ruokakaupasta mitä haluaa, minä taasen sitä mitä raskin, jotta jäisi rahaa muuhunkin.

Ap

"siis ulospäin järkevämpi ei ehkä ihan niin järkevä mitä on luultu" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset (asumiskulut täysimääräisesti ja ruokabudjetti) puoliksi, lopuilla rahoillaan voi tehdä mitä haluaa. Kyllä mä silti lainasin pihille miehelle parempaa autoa pitkille reissuille, mutta jätin suosiolla hänen romunsa sinne minne sattui sammumaan, haki sen sieltä sitten itse pois. Kyse ei todellakaan ollut siitä ettei hänellä olisi ollut varaa luotettavampaan kulkuneuvoon.

Niin, mutta kun toinen on tottunut niin paljon enemmän kuluttamaan, että vaatii esim ruokabudjettiin ihan eri määrän rahaa kuin mitä itselle riittäisi. Ostaa ruokakaupasta mitä haluaa, minä taasen sitä mitä raskin, jotta jäisi rahaa muuhunkin.

Ap

Toimisiko omat ruuat kummallekin omilla rahoilla? Tai sitten syötte arkena jotain halvempaa ja viikonloppuna voi sitten panostaa johonkin kalliimpaan ruokaan.

Ap, ei tuossa sinun esimerkissäsi ongelma ole erilaiset kulutustottumukset vaan se, että vain toisen intressit ilmeisesti huomioidaan ja toteutetaan. Jos kumppanin toiveet jyräävät jatkuvasti omasi, niin tuo ei toimi sen vuoksi. Erilaiset kulutustottumukset toimivat, jos kumpikin voi suhteessa elää tavallaan, ja yhdessä pyritään mahdollistamaan molempien toiveet - toki realistisissa raameissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset (asumiskulut täysimääräisesti ja ruokabudjetti) puoliksi, lopuilla rahoillaan voi tehdä mitä haluaa. Kyllä mä silti lainasin pihille miehelle parempaa autoa pitkille reissuille, mutta jätin suosiolla hänen romunsa sinne minne sattui sammumaan, haki sen sieltä sitten itse pois. Kyse ei todellakaan ollut siitä ettei hänellä olisi ollut varaa luotettavampaan kulkuneuvoon.

Niin, mutta kun toinen on tottunut niin paljon enemmän kuluttamaan, että vaatii esim ruokabudjettiin ihan eri määrän rahaa kuin mitä itselle riittäisi. Ostaa ruokakaupasta mitä haluaa, minä taasen sitä mitä raskin, jotta jäisi rahaa muuhunkin.

Ap

Mun mielestä tuollaisessa tilanteessa voisi tehdä jopa budjetin, jossa se enempi kuluttava maksaa vähän enemmän siihen ruoka budjettiin. Turhan karskilta vaikuttaa se, että toisen pitäisi muokkautua täysin toisen kulutustavoille. 

Joskushan joku simppeli on sellainen, että jos näkee jonkun kuluttavan jotain mitä ei itse hyväksy katsoo asiakseen olla osallistumstta ollenkaan siihen ruoka budjettiin. Eihän se nyt niin mene. 

Meillä esim. kamalat riidat kun miehelle ei ollut mieluisaa ruokaa aina. Jos ei olisi pitänyt miettiä mitä herra haluaa olisin ruokailut voinut hoitaa halvemmallakin joskus. 

Anna mä arvasin huhu taas liikkui niin että tietenkin se "äiti" , jolla täysin vääristyneet ruokailutottumukset ei laittanut kunnon kotiruokaa ja tuhlailu vasn herkkuihin. Haistakas v. tu niiden valheiden kanssa. Totuus tulee aina julki. Häpeäisitte jos tietäisitte mitä aggressiivisia kohtauksia on tullut ihan siitä tavallisesta kotiruoasta nimenomaan. 

Mutta kun huhut velloo vuosikausia ja niissä on jotain perääkin pikkaisen, niin asiat saadaan näyttämään miltä halutaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset (asumiskulut täysimääräisesti ja ruokabudjetti) puoliksi, lopuilla rahoillaan voi tehdä mitä haluaa. Kyllä mä silti lainasin pihille miehelle parempaa autoa pitkille reissuille, mutta jätin suosiolla hänen romunsa sinne minne sattui sammumaan, haki sen sieltä sitten itse pois. Kyse ei todellakaan ollut siitä ettei hänellä olisi ollut varaa luotettavampaan kulkuneuvoon.

Niin, mutta kun toinen on tottunut niin paljon enemmän kuluttamaan, että vaatii esim ruokabudjettiin ihan eri määrän rahaa kuin mitä itselle riittäisi. Ostaa ruokakaupasta mitä haluaa, minä taasen sitä mitä raskin, jotta jäisi rahaa muuhunkin.

Ap

Eli toisella on enemmän rahaa kuin sinulla? Eikö tuohon olisi ratkaisu se, että jos hänellä on jotain erityistoiveita, niin hän sitten ostaa ja maksaa itse ne? Teidän täytyisi suunnitella yhteistalous sellaiseksi, että sinullakin olisi rahaa myös muuhun kuin noiden hänen heräteostostensa rahoittamiseen.

Hei siinä yhdessä tapauksessa missä ilmeisesti on äidin "herkkujen" ostosta tehty isompikin ongelma. Buhahaa vaan. Se on kyllä se mies, minkä takia tässä taloudessa ei ole voitu kuvitellakaan, että otettaisiin joku lista jostain "mitä tänäån syötäisiin" ohjelmasta ja elettäisiin sen mukaan. Ei juma.. uta älkää sanoko että oikeasti on ollut tuollaisia valheita, että mies söisi halvalla ja järkevästi, mutta kun se nai en..? Jos on ollut käytössä vain about 10 ruokalajia se on vain herra vaativan takia. Vasta nyt on uskaltanut laittaa jotain muutakin kun 10 totuttua ruokalajia ilman että tulee aggressiivista nillitystä että "mitä paskaa". 

Buhahaa vaan  Moni videopätkä keittiöstä ne vuosien varrelta todistaisi kyllä aivan muuta. (jos ei editoitu) valheet tulee ilmi aina. 

Kyllä se aina sille köyhemmälle osapuolelle tuntuu olevan ongelma jos toisella on ylimääräistä ja voi jopa palkastaan nauttia. Hyväpalkkaisena liikaa kokemusta tästä. Kateus on parisuhteessa paha.

Makaronilaatikkoa ei sitten laiteta herran takia. Ei "äitin" vaativan maun takia... 

Minkä takia en ymmärrä puolia tämän ketjun viesteistä,,,?

Mikä tämä horina äidistä on?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä horina äidistä on?

Joku sekopää saapui ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei tuossa sinun esimerkissäsi ongelma ole erilaiset kulutustottumukset vaan se, että vain toisen intressit ilmeisesti huomioidaan ja toteutetaan. Jos kumppanin toiveet jyräävät jatkuvasti omasi, niin tuo ei toimi sen vuoksi. Erilaiset kulutustottumukset toimivat, jos kumpikin voi suhteessa elää tavallaan, ja yhdessä pyritään mahdollistamaan molempien toiveet - toki realistisissa raameissa.

Esimerkiksi minä haluan panostaa asumisen mukavuuteen ja siksi joudun maksamaan suurimman osan asumiskuluista. Asuinalue ja asunto vaikuttaa valtavasti omaan hyvinvointiin, kun taas toinen ajattelee, että ei Suomessa niin huonoja alueita olekaan, etteikö kaikki olisi ihan hyviä. Ei tajua sitä, että oikeasti paskassa kerrostalossa on vähän väliä häiriöitä.

Itse koen, että hän saa nyt käyttää rahansa mihin haluaa ja saa lisäksi paremman asuintason mitä muutoin saisi.

Ap

Ette ilmeisesti ihan juuri tutustunut pari liene, kun tuo asumisasiakin on noin pitkällä. Jos sinua hiertää, että toinen saa jotain, mikä ei hänelle kuulu, eikä hän siitä välitä, taidatte olla eri aaltopituudella useammankin asian suhteen. Sinä olet vaiheessa, että pelkkä rakkaus ei riitä toisen ruokailusta osan maksamiseen ja myös asumiskustannuksista enemmän vastaamiseen. Jos mikään tärkeämpi ei sido teitä yhteen, erotkaa, ettette vahingossa myrkytä toistenne mieliä liian syvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset (asumiskulut täysimääräisesti ja ruokabudjetti) puoliksi, lopuilla rahoillaan voi tehdä mitä haluaa. Kyllä mä silti lainasin pihille miehelle parempaa autoa pitkille reissuille, mutta jätin suosiolla hänen romunsa sinne minne sattui sammumaan, haki sen sieltä sitten itse pois. Kyse ei todellakaan ollut siitä ettei hänellä olisi ollut varaa luotettavampaan kulkuneuvoon.

Niin, mutta kun toinen on tottunut niin paljon enemmän kuluttamaan, että vaatii esim ruokabudjettiin ihan eri määrän rahaa kuin mitä itselle riittäisi. Ostaa ruokakaupasta mitä haluaa, minä taasen sitä mitä raskin, jotta jäisi rahaa muuhunkin.

Ap

Eli toisella on enemmän rahaa kuin sinulla? Eikö tuohon olisi ratkaisu se, että jos hänellä on jotain erityistoiveita, niin hän sitten ostaa ja maksaa itse ne? Teidän täyt

Voi asia olisi aina noin yksinkertainen kuin se, että enempi rahaa omaava haluaa käyttää sitä enempi. - Ei se ole. Esimerkiksi itse voisin hyvinkin käyttää huomattavasti enemmän rahaa ruokaan mutta olen tottunut melko yksinkertaiseen mutta monipuolsieen ruokaan. Tykkään myös usein tehdä esim isompia satseja kerralla ja pakastaa säilö ruokaa pakkaseen. Pomin myös vuosittain paljon marjoaj pakkaseen joita laitan aamupalapuuron päälle. Toine taas haluaisi useampaa juustoa ja leikkelettä jne pelkästään aamupaloille ja syödä useammin ravintoloissa. 

Samoin on myös vaatehankintojen laita itse suosin mielellään käytettyä ja kierretettyä ja kun mitat on pysyneet samoina, niin en koe tarvetta ostaa vaatteita montaakaan kertaa vuodessa. - Jos haluaisin, niin varmasti voisin olla ainakin vuoden ostamatta ensimmäistäkään vaatetta, ellei jotain aivan odottamatonta tapahtuisi,

En myöskään ymmärrä miksi pitäsi hankkia uudempi auto kun nykyinen puhdas ja siisti ja jolla hyvin voi kulkea vaikka jonkun mielestä ei enää tätä päivää on pian 10 vuotta vanha ja hankittu meillekin käytettynä 7 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ette ilmeisesti ihan juuri tutustunut pari liene, kun tuo asumisasiakin on noin pitkällä. Jos sinua hiertää, että toinen saa jotain, mikä ei hänelle kuulu, eikä hän siitä välitä, taidatte olla eri aaltopituudella useammankin asian suhteen. Sinä olet vaiheessa, että pelkkä rakkaus ei riitä toisen ruokailusta osan maksamiseen ja myös asumiskustannuksista enemmän vastaamiseen. Jos mikään tärkeämpi ei sido teitä yhteen, erotkaa, ettette vahingossa myrkytä toistenne mieliä liian syvälle.

Toisaalta, eihän se rakkaus kuulu olla yksipuolista niin, että ap rakkaudesta panostaa suhteeseen rahallisesti enemmän tinkien samalla omista jutuistaan ja toinen taasen elää kuin haluaa. Missä se hänen vastarakkaus puolestaan on?

On vaikeaa..

Olen ollut överituhlarin kanssa suhteessa ja hyvin pihin kanssa suhteessa.

Kumpikin oli ongelma. Mutta jos pitäisi valita niin tuhlari.. piheys on todellakin sairaus.

Kulutustottumukset ovat yksi peruspilari parisuhteessa, jos ne ovat ääripäissä toisistaan, suhde ei toimi.