Miten voi olla mahdollista että jokaisella lapsellani on neuropsykiatrinen häiriö
Kolme lasta ja kaikilla enemmän tai vähemmän häiriötä. Vanhimmalla, jo yliopisto-opiskelijalla, todettu adhd ja saa lääkitystä. Keskimmäisellä (7.luokkalainen) on todella vaikea asperger ja lääkitys. Nuorimmaisella (4.luokkalainen) on adhd ja lääkitys.
Eletään ihan hyvää elämää vaikka ajoittain on hankalaa. Yksinhuoltajana on tietysti suuri vastuu että hommat pysyy hanskassa. Mietin vain että mitä ihmettä, miten tämä voi olla mahdollista? Mietin että jos tämä on jotenkin minun syytäni, että olen aiheuttanut lasten vaikeudet. Olen saanut joiltakin opettajilta ja muilta ammattilaisilta suoria vihjauksia että lapset ovat vain laiskoja ja en valvo tarpeeksi hyvin läksyjä yms. Onneksi nuo ihmiset ovat harvalukuisia, mutta kyllähän sitä jää miettimään.
Kommentit (64)
Jommalta kummalta vanhemmalta tai geenien yhdistelmä? Eräällä tutulla mies on etäistä sukua ja toinen lapsista on erityisluokalla. Sattumaa tai ei
Noista häiriöistä en mitään tiedä, mutta logiikasta tiedän jotain: puhut ristiriitaisesti.
Sanot että elätte "ihan hyvää elämää". Mutta myös näköjään joudut painiskelemaan tuollaisten ongelmien kanssa, joudut murehtimaan huolehtimaan vatvomaan pohdiskelemaan,... Joten eihän tuo sinun elämäsi hyvältä vaikuta. Ei hyvässä elämässä joudu murehtimaan. Eli ei: te ette elä hyvää elämää.
Elätte huonoa elämää. Sitä en sitten tiedä voiko huono elämä aiheuttaa tuollaisia neurohäiriöitä.
Mutta sen tiedän että et pääse pohdinnoissasi millään lailla fiksusti eteenpäin mihinkään hyviin johtopäätöksiin ja tuloksiin niin kauan kuin pohdit asioita ristiriitaisesti, epäloogisesti.
Vierailija kirjoitti:
Noista häiriöistä en mitään tiedä, mutta logiikasta tiedän jotain: puhut ristiriitaisesti.
Sanot että elätte "ihan hyvää elämää". Mutta myös näköjään joudut painiskelemaan tuollaisten ongelmien kanssa, joudut murehtimaan huolehtimaan vatvomaan pohdiskelemaan,... Joten eihän tuo sinun elämäsi hyvältä vaikuta. Ei hyvässä elämässä joudu murehtimaan. Eli ei: te ette elä hyvää elämää.
Elätte huonoa elämää. Sitä en sitten tiedä voiko huono elämä aiheuttaa tuollaisia neurohäiriöitä.
Mutta sen tiedän että et pääse pohdinnoissasi millään lailla fiksusti eteenpäin mihinkään hyviin johtopäätöksiin ja tuloksiin niin kauan kuin pohdit asioita ristiriitaisesti, epäloogisesti.
Ja minä tiedän että olet täysi toope.
Outoja vastauksia tässä ketjussa.
Itselläni on alakoulussa oleva aspergertyttö. Hän pärjää siinä ja siinä, opiskelu sujuu kyllä, mutta fyysisesti koulussa oleminen ja muiden mekkalointi kuormittaa häntä paljon. On usein kuumeessa, uskon että juurikin tuon kuormittumisen vuoksi. Hänellä on kavereita, muttei bestistä, joka yleensä tytöiltä löytyy tuossa iässä. Olen kuullut miten hän juttelee kavereilleen, ja jotain roolia vetää silloin. Ihan erilainen perheen kesken, paljon ikäistään nuorempi.
Asperger ei ole sairaus ja sitä ei lääkitä, näin sanoi psykiatri.
Ovatko syntyneet alakautta? Pitkä ja/tai vaikea synnytys? Lievempää happivajetta ei monesti huomata ollenkaan, ja seuraukset voivat tulla esiin vasta kouluiässä.
Minusta pitäisi tehdä tutkimusta happivajeesta synnytyksessä, ihan pienistäkin happivajeista. Voisiko olla syy moneen asiaan?
Muistakaa se D-vitamiini raskauden aikana.
Suurimmalla osalla ihmisistä se on matala.
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitäisi tehdä tutkimusta happivajeesta synnytyksessä, ihan pienistäkin happivajeista. Voisiko olla syy moneen asiaan?
Lukihäiriö on ainakin on mahdollisesti happivajeen syytä.
Autismi ja ADHD ovat vahvasti perinnöllisiä. Omista lapsistani molemmat ovat autismikirjolla ja toisella on lisäksi ADHD. Sekä minun että mieheni suvuissa on useita henkilöitä, joilla autismikirjon ja/tai ADHD-piirteitä, mutta eihän niitä aiemmin diagnosoitu, jos ei ollut selkeästi kehitysvammainen autisti. Ihmettelen vähän sitä, kun AP kertoi yhdellä lapsellaannolevan Asperger ja siihen lääkitys. Eihän autismioireisiin ole lääkitystä olemassa. Lääkitys ilmeisesti johonkin liitännäissairauteen (masennus tms)?
Neuropsykiatrisissa oireyhtymissä on omat vahvuutensa ja omat haasteensa. Haasteet tulevat lähinnä siitä, että maailma on rakennettu neurotyypillisiä varten eikä esim. tilojen suunnittelussa oteta huomioon vaikkapa valojen ja äänten aiheuttamaa voimakasta kuormitusta joillekin neurokirjon ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko sinä olet vienyt heitä jokaiseen mahdolliseen tutkimukseen saadaksesi heille diagnoosit jotta saisit tuet ja muut, tai olet aivan surkea kasvattaja.
Älä tee enempää lapsia. Meiltä muilta loppuvat rahat.Mitä tukia voi saada? Kukaan ei ole kertonut että voisi sada jotain tukia ja lapsilla asperger, add, adhd, vakava masennus, aivokasvain ja vaikka mitä eikä mitään tukia saada mistään.
Kelasta saa vammaistukea.
Ok, hyvä tietää. En ole kyllä vammaisina heitä pitänyt. Täytyypä selvittää.
Aiemmin vammaistuki tunnettiin nimellä sairaan lapsen hoitotuki.
Vierailija kirjoitti:
Asperger ei ole sairaus ja sitä ei lääkitä, näin sanoi psykiatri.
Ja siinä hän on ihan oikeassa!
Perimähän se on.
Vanhemmilla sitä ei ole yleensä diagnosoitu, koska ensinnäkään näitä ongelmia ei ennen tunnistettu ja toiseksi koulumaailma oli toisenlainen, selkeämmin strukturoitu ja pärjäsimme varsin hyvin.
Lievät autismit ja hahmotus- ja tarkkaavaisuushäiriöt olivat vain luonteen/persoonallisuyden piirteitä, eivät suuria ongelmia/sairauksia.
Tää on kyllä jännä juttu. Minun puolella neurojuttuja ja mt-ongelmia, miehen puolella adhd, lukihäiriö, skitsofreniaa... Meillä neljä lasta, joista kaikki täysin terveitä. Sen sijaan meidän sisarusten lapsilla (yht. 8 kpl) on kaikilla diagnoosi, kaksi mt-sairauseläkkeellä parikymppisinä, osa sijoitettu laitoksiin, huume- ja pah.pitelyrikoksia, yksi vankilassa. Että miten meillä ei huono perimä tunnu vaikuttaneen lainkaan ja toisilla se määrää koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä jännä juttu. Minun puolella neurojuttuja ja mt-ongelmia, miehen puolella adhd, lukihäiriö, skitsofreniaa... Meillä neljä lasta, joista kaikki täysin terveitä. Sen sijaan meidän sisarusten lapsilla (yht. 8 kpl) on kaikilla diagnoosi, kaksi mt-sairauseläkkeellä parikymppisinä, osa sijoitettu laitoksiin, huume- ja pah.pitelyrikoksia, yksi vankilassa. Että miten meillä ei huono perimä tunnu vaikuttaneen lainkaan ja toisilla se määrää koko elämän.
Toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Käytitkö kosmetiikkaa tai hiusvärejä raskauden aikana tai imettäessäsi?
Tuollaisen perusteella kaikkien ranskalaisten ja italialaisten pitäisi olla autisteja.
Tosin ranskalaiset naiset eivät imetä, koska rinnat menevät pilalle siitä. Äidinmaidonvastikkeet ovat yleisesti käytössä - ja ilman paheksuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asperger ei ole sairaus ja sitä ei lääkitä, näin sanoi psykiatri.
Ja siinä hän on ihan oikeassa!
Burgereille paras lääke olla lähellä luontoa ja eläimiä. Taivas ja maa ja pilvien yllä pyörivät tähdet eivät piittaa normojen säännöistä tippaakaan. Jonain päivänä normous on mielenvika ja lääkityksen kohde.
Ja vammaistuesta! Esikoisen(tyttö) kohdalla kukaan ei koskaan maininnut koko asiaa, toiselle(poika) lastenneuro suositteli vammaistukea, kun on tosiaan sellainen tapaus joka vaatii aikuiselta ihan erilailla osallistumista, jatkuvaa toistoa, ennakointia jne. Poika saa myös taksikyydin kouluun koska ei yksinkertaisesti ole kykenevä havainnoimaan ympäristöä normaalisti, säikähtää kovasti joka risausta ja yllättävää asiaa ja menee paniikkiin, ei ole liikenteen keskellä hyvä skenario.
Siinä kelan lomakkeessa kirjoitetaan vapaamuotoisesti siitä miten lapsen hoitaminen poikkeaa "normaalista" lapsesta, tuleeko kuluja, onko lääkityksiä, toimintaterapiaa, säännöllisiä lääkärikäyntejä jne. Mulla lapsi ei aiheuta kuluja vaan lähinnä ajankäytön poikkeavuutta, saan 90e kuussa. Liitteeksi diagnoosit sun muut. En miellä itsekkään lasta vammaiseksi ja koko sana - 96vammaistuki, on jokseenkin luotaantyöntävä.