Ajatus elämästä ilman miestä tuntuu helpommalta kuin jatkaa liitossa tai olla suhteessa

99 jatkaa vielä. Voisihan sitä kokeilla pitkässä liitossa sellaistakin, että hommaa vedettäisiin vuorotahdilla (niin kuin usein eron jälkeen). Eli kumpikin hoitaa vuoroviikkoisesti koko homman, kodin, lapset, ruoat jne ja toisella on koko viikko omaa aikaa. (Oma harrastaminen tässä mallissa joka viikkoisesti on toki vaikeaa, jos on pienet lapset, mutta mallia saa kehittää.) Yksi viikonloppu kuukaudessa olisi vanhempien yhteinen (tietty edellyttäisi, että olisi edes joku, joka voisi lapset ottaa silloin - ehkä joku toinen perhe voisi toimia samalla mallilla.)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että monien parisuhteiden ja pettymysten jälkeen lähdit vastahakoisesti "vielä yhteen yritykseen". Miehesi on töiden takia paljon poissa, eikä todellista (keskustelu)yhteyttä ole, etkä sinä sitä edes kaipaa.

Parisuhteenne on typistynyt "kuka korjaa astiat pöydältä ripeämmin ja maksaa enemmän?"-tasolle.

Kilpailette keskenänne - ette toistenne kunnioittamisesta - vaan siitä, kumpi on enemmän riippakivi toiselle.

Ei mieheni ole töiden takia paljon pois. Hänellä on kyllä niitä viikon työmatkoja, mutta vastaavasti hän tekee monesti lyhyempää päivää.

Eikä meillä kilpailla siitä, kuka korjaa astiat nopeammin.

Ap

Kun vaan muistat, että mies on sen eron jälkeen vapaa eikä velvollisuuksia sinua kohtaan, vain lapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako ap kuolla yksinäisenä yksinään, löydetään kuukauden päästä kun raato haisee naapuriin?

Mieti nyt tarkkaan, haluatko oikeasti olla yksin elämäsi.

Hmm. Mieheni on minua pari vuotta vanhempi ja keskimäärin miehet kuolee nuorempana kuin naiset. Joten avioliitossa pysyminen ei taida taata sitä, että en olisi yhdeksänkymppisenä leski.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaali tunne naisille, kun lapset on tehty. Lähes jokainen nainen tuntee samoin. Poikkeuksena ne joiden mies välittää parisuhteesta niin paljon, että jaksaa säännöllisesti huomioida vaimoaan.

Meillä on tosiaan yksi lapsi, kuusivuotias. Se mutkistaa eroajatusta. Mutta ajatus yksinhuoltajanakin olemiselta alkaa tuntumaan helpommalta kuin mies hankaloittamassa arkea. Ap

Viikkoviikko tuohon niin parasta elämään kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Kun vaan muistat, että mies on sen eron jälkeen vapaa eikä velvollisuuksia sinua kohtaan, vain lapsiaan kohtaan.

Mitä oikein tarkoitat tällä? Millaisiin minua kohtaan oleviin velvollisuuksiin viittaat?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako ap kuolla yksinäisenä yksinään, löydetään kuukauden päästä kun raato haisee naapuriin?

Mieti nyt tarkkaan, haluatko oikeasti olla yksin elämäsi.

Hmm. Mieheni on minua pari vuotta vanhempi ja keskimäärin miehet kuolee nuorempana kuin naiset. Joten avioliitossa pysyminen ei taida taata sitä, että en olisi yhdeksänkymppisenä leski.

Ap

Sitä yhteiskunnan lupaamaa uutta ritaria, eli rikasta miestä ei sitten todellisuudessa ole tarjolla, vaan elämäntapa-jännämiehiä ja muita junasta pudonneita.

-Jos sulla on hyvä mies, miettisin tarkkaan onko tiskaaminen todella järkevä syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Taas tätä perus av-meininkiä, että mies on niin riippuvainen naisesta, mutta naisella on kaikki hyvin ilman miestä. Mä voin omalta osaltani sanoa, että olen paljon onnellisempi sinkkumiehenä kuin mitä olen ollut parisuhteissa. Mielenkiintoisinta on se, että vaikka nainen on ollut hyväkin tyyppi, niin se silti ne jotenkin syö liikaa sitä energiaa ja ennen kaikkea rahaa. Ja ne lukuisat kompromissit. Toisaalta olen siinä mielekäs onnekas mies, että mä aidosti osaan elää hyvin rikasta elämää ilman naista. Joku voisi mulle kertoa, että mitä lisäarvoa se nainen tuo miehen elämään, että plussat ylittää miinukset? Ehkä mulla sitten vaakakupissa painaa liikaa se DI -logiikka, että mietin asioita liikaa järjen kautta.

Ymmärrän ihan hyvin, että ajattelet noin, ei tämä sukupuolta katso vaan voi olla kumminkin päin. Voi olla niinkin, että luonteeltaan itsenäiset ja introvertit, kuten minä ja ilmeisesti sinä viihtyy paremmin sinkkuna tai ainakin yksin asuen.

En osaa omasta miehestäni sanoa, oliko hän onnellisempi sinkkuna vai nyt avioliitossa perheellisenä. Ainakaan hän ei halua erota eikä asua eri asunnoissa.

Ap

Osasit tosi hyvin analysoida mut. Olen introvertti ja voisin asua eri talouksissakin. Mä rohkenen väittää, että jos oot samanlainen kuin minä, niin onnellisempi olet yksin. Eikä se tarkoita sitä, että olisi mitään mies/naisvihaa. Hyväksyy vain itsensä, eikä anneta sosiaalisen paineen vaikuttaa. Koen olevani todella onnekas, että olen sellainen kuin olen. Jos joku kiva tyyppi löytyy, niin hieno homma, mutta jos ei niin elämä on silti tosi mahtavaa.

Miesten töitä ei ole, ei kerrostalossa eikä omakotitalossa. Ei työt mene sukupuolen mukaan.

Olen myös nelikymppinen nainen, ja olen alkanut miettiä samaa. Lapset ovat teinejä jo. Miehelläni on myös mielenterveysongelmia, jotka väsyttävät minua. En jaksaisi olla aina se, joka jaksaa, joustaa ja ymmärtää. Olisi nikm kevyttä olla yksin.

Mietityttää, että jos tämä on vaan joku kriisi, ja katuisin eroa kuitenkin.

AP meinaa viedä lapselta turvallisen kodin ja vanhemmat, koska joutuu tiskaamaan enemmän kuin sinkkuna?

-Entäpä yh:na, silloinko et joudu tiskaamaan vai?

Mieti nyt tarkkaan..

Totta, olen väsynyt pyykin pesuun, ruoan laittoon ja siivoamiseen.

Olen loistava kokki, mutta pakastepizza ja sohvalle töiden jälkeen kuulostaa hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaan muistat, että mies on sen eron jälkeen vapaa eikä velvollisuuksia sinua kohtaan, vain lapsiaan kohtaan.

Mitä oikein tarkoitat tällä? Millaisiin minua kohtaan oleviin velvollisuuksiin viittaat?

Ap

Tiedät kyllä. Mies on eron jälkeen sinkku ja saa elää sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako ap kuolla yksinäisenä yksinään, löydetään kuukauden päästä kun raato haisee naapuriin?

Mieti nyt tarkkaan, haluatko oikeasti olla yksin elämäsi.

Hmm. Mieheni on minua pari vuotta vanhempi ja keskimäärin miehet kuolee nuorempana kuin naiset. Joten avioliitossa pysyminen ei taida taata sitä, että en olisi yhdeksänkymppisenä leski.

Ap

Sitä yhteiskunnan lupaamaa uutta ritaria, eli rikasta miestä ei sitten todellisuudessa ole tarjolla, vaan elämäntapa-jännämiehiä ja muita junasta pudonneita.

-Jos sulla on hyvä mies, miettisin tarkkaan onko tiskaaminen todella järkevä syy erota.

Luitkohan sinä ihan ajatuksella tämän ketjun ennen kuin kommentoit? Ei nimittäin vaikuta siltä.

Eiköhän kaikille ketjun lukeneille tullut ihan selväksi, että en minä tiskaamisen takia eroa harkitse. Ja jos eroan, en ole kaipaamassa yhteen taas uuden miehen kanssa vaan haluan elää sinkkuna rauhassa. Irtosuhteita taas en ole harrastanut koskaan, enkä aiokaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen myös nelikymppinen nainen, ja olen alkanut miettiä samaa. Lapset ovat teinejä jo. Miehelläni on myös mielenterveysongelmia, jotka väsyttävät minua. En jaksaisi olla aina se, joka jaksaa, joustaa ja ymmärtää. Olisi nikm kevyttä olla yksin.

Mietityttää, että jos tämä on vaan joku kriisi, ja katuisin eroa kuitenkin.

Kun lapset muuttaa kotoa niin eroa. Ei kannata vetää taakkaa mukanaan. Ihan eri asia kuin aloittajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaan muistat, että mies on sen eron jälkeen vapaa eikä velvollisuuksia sinua kohtaan, vain lapsiaan kohtaan.

Mitä oikein tarkoitat tällä? Millaisiin minua kohtaan oleviin velvollisuuksiin viittaat?

Ap

Tiedät kyllä. Mies on eron jälkeen sinkku ja saa elää sen mukaan.

En tiedä mitä tarkoitat. Muita naisiako? Tietenkin on selvää, että hän voisi mennä eron jälkeen vaikka uudelleen naimisiin. Mitä se minulle kuuluisi? Ei minua kiinnosta kuluttaa energiaa exien naisasioita miettien, ei ole koskaan kiinnostanut.

Ap

Olisi hyvä, että nainen (tai mies), joka naimisiin tahtoo mennä, ei olisi ihan tuuliviiri.

Pitää tietää mitä tahtoo ja elää vakaasti sen mukaan.

Pikkulapsivaiheessa eroamista voi tietysti yrittää puolustella vaikka millä, jopa lapsen edulla, mutta lisäongelmat ovat todennäisempiä, myös lapsen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaan muistat, että mies on sen eron jälkeen vapaa eikä velvollisuuksia sinua kohtaan, vain lapsiaan kohtaan.

Mitä oikein tarkoitat tällä? Millaisiin minua kohtaan oleviin velvollisuuksiin viittaat?

Ap

Tiedät kyllä. Mies on eron jälkeen sinkku ja saa elää sen mukaan.

Siis onko tämä ollut jollekin epäselvää? Kyllä nainen on ihan yhtä lailla single ja saa elää sen mukaan.

Kyllä taloudellisesti nainen hyötyy avio/avoliitosta. Asuinkulut, kodintarvikkeiden ym hankkiminen edullista. Miehillä parempi palkka niim maksavat vielä enemmän kuin puolet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taloudellisesti nainen hyötyy avio/avoliitosta. Asuinkulut, kodintarvikkeiden ym hankkiminen edullista. Miehillä parempi palkka niim maksavat vielä enemmän kuin puolet.

Minulla on kyllä aina ollut vähintään yhtä hyvä palkka kuin niillä miehillä, joiden kanssa olen ollut. Ja kaikissa suhteissa on maksettu asuat suunnilleen puoliksi.

Mitä edullisia kodintarvikkeita saa miehen kautta?

Ap