Ajatus elämästä ilman miestä tuntuu helpommalta kuin jatkaa liitossa tai olla suhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Sivusta, mutta mä en ymmärrä miksi tämä olisi kilpailu? Jos tuntee kumppaninsa riippakiveksi, sukupuolesta huolimatta, niin miksi tähän jotain monisivuista perustelua ja todistelua?

Ja eihän se monestikaan ole mitään konkreettista mikä sen tunteen tekee, monestikin ihmisistä tuntuu, että toinen ei tee yhtään mitään, vain huomatakseen sen kumppanin vaikka sairastuttua, että arki onkin paljon hankalampaa. 

Ja no tietenkin se, ja tämä on vain oma kokemukseni/mielipiteeni/kuulemani, että yksikään mies, joka on asunut sekä miehen että naisen kanssa, niin yhdenkään en ole vielä kuullut sanovan, että naisen kanssa olisi ollut helpompaa asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla muitakin tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan ihmisen "pitäisi" pariutua tai olla parisuhteessa. Sinkkuuden katsotaan olevan joku "välivaihe" siihen asti kunnes löydetään parisuhde.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, siihenkin on omat "sääntönsä". Ihanne malli siihenkin on kahden ihmisen parisuhde eli monogaaminen suhde. Ja kun sitäkin lähdetään vielä enemmän pilkkomaan niin ihanne siinäkin on heterosuhde.

Näillä kun mennään niin saat parhaiten yhteiskunnan hyväksynnän.

Kuullostaa aivan järkyttävän putkinäköisyydeltä. Itse olen äärimmäisen avarakatkeinen ja hyväksyn eri muotoja ja vivahteita mitä tulee parisuhteisiin ja sinkkuuteen, siksi en ymmärrä putkinäköä.

Tämä aloitukseni koskee ehkä enemmän miehen kanssa yhdessä asumista kuin parisuhdetta sinänsä.

Ap

Oletko ajatellut sitten kahden asunnon suhdetta? Silloin mies ja nainen asuvat omissa talouksissaan, mutta pitävät muuten aktiivisesti yhteyttä toisiinsa ja viettävät sopivassa määrin laatuaikaa yhdessä. Molemmilla on riittävästi henkilökohtaista aikaa ja tilaa ilman että kyse olisi mistään parisuhdekriisistä. Silloin he toimivat kuten seurusteleva pariskunta, joilla on omat asunnot ja raha-asiat. Tiskivuorot jakautuvat sen mukaan kumman luona ollaan.

Olen. Se olisi varmaan ihanne. Mieheni ei suostu, hänelle se on aina ollut niin, että jos on pitkä suhde, niin yhdessä asuminen on hänelle ainoa vaihtoehto.

Ap

Suvi Teräsniskakin on voimaantumassa.

Niinhän se on, että yksin on parempi kuin huonossa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, että yksin on parempi kuin huonossa parisuhteessa.

Pohdintani ei koske huonoa parisuhdetta vaan ylipäätään miehen kanssa asumista ja pitkää parisuhdetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Paitsi että tutkimusten mukaan sinkkunainen on onnellisempi ja terveempiä, kuin parisuhteessa oleva nainen. Sinkkunainen on onnellisin. Miehillä se menee päinvastoin,sinkkumies on onnettomin, ja parisuhteessa oleva toiseksi onnellisin , sinkkunaisen jälkeen.

Naiset lisäksi tekevät parisuhteessa enemmän kotitöitä, 40 min päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Tuohan kertoo vain, että olet mokannut parinvalinnassa, ei mitään siitä että universaalisti yksin olisi parempi kuin yhdessä. Jo ihan normaalissa parisuhteessa kun kulut jaetaan reilusti, on mahdotonta hävitä taloudellisesti ellei sitten ole merkittävästi kovatuloisempi kuin kumppaninsa. Ja mikään ei pakota valitsemaan puolisoa, joka ei osaa siivota paitsi omia jälkiään, niin säännöllisesti myös minun jälkiäni.

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaali tunne naisille, kun lapset on tehty. Lähes jokainen nainen tuntee samoin. Poikkeuksena ne joiden mies välittää parisuhteesta niin paljon, että jaksaa säännöllisesti huomioida vaimoaan.

Tämä kommentti saa miettimään vasektomiaa vaihtoehtona. Tämän voikin pitää sitten omana tietona.

Parisuhde tuhoutuuu lasten myötä, joten kannattaa vältellä lisääntymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Tuohan kertoo vain, että olet mokannut parinvalinnassa, ei mitään siitä että universaalisti yksin olisi parempi kuin yhdessä. Jo ihan normaalissa parisuhteessa kun kulut jaetaan reilusti, on mahdotonta hävitä taloudellisesti ellei sitten ole merkittävästi kovatuloisempi kuin kumppaninsa. Ja mikään ei pakota valitsemaan puolisoa, joka ei osaa siivota paitsi omia jälkiään, niin säännöllisesti myös minun jälkiäni.

Hmm. Parisuhteissani on ns. yhteiset kulut maksettu suunnilleen puoliksi. Ja tulotaso ollut suunnilleen sama.

Itse olen melko säästäväinen ihminen, joka pyrkii ostamaan asiat tarjouksesta tai alennusmyynnistä. Miehet, joiden kanssa olen ollut, eivät ole olleet tällaisia. Lisäksi kaikki tuntemani miehet syövät paljon enemmän kuin minä. Tämän vuoksi parisuhteessa ollessa minulla kuluu ruokaan enemmän rahaa. Tuntuisi tyhmältä alkaa laskea, että sinä söit enemmän niin maksa enemmän. Suunnilleen puoliksi maksaminen on ollut helpointa.

Ja itse pärjäisin ilman autoa, kun asutaan hyvien yhteyksien äärellä, mies haluaa että meillä on kallis auto. Hän ajaa sillä pääosin yksin, minä hyvin harvoin. Bensaan menee paljon perheemme rahoja.

Ja asumisen suhteen miehellä on tiettyjä vaatimuksia, jotka nostaa asumisen hintaa verrattuna siihen minä minulle riittäisi.

Miehellä on kalliita harrastuksia, minulla ei. Ne hän maksaa itse, mutta käytännössä niistä tulee minulle kuitenkin jonkin verran piilokuluja.

Jne.

Ja nämä ei koske vain nykyistä miestäni, vaan saman ilmiöt on olleet kaikissa elämäni parisuhteissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Tuohan kertoo vain, että olet mokannut parinvalinnassa, ei mitään siitä että universaalisti yksin olisi parempi kuin yhdessä. Jo ihan normaalissa parisuhteessa kun kulut jaetaan reilusti, on mahdotonta hävitä taloudellisesti ellei sitten ole merkittävästi kovatuloisempi kuin kumppaninsa. Ja mikään ei pakota valitsemaan puolisoa, joka ei osaa siivota paitsi omia jälkiään, niin säännöllisesti myös minun jälkiäni.

Hmm. Parisuhteissani on ns. yhteiset kulut maksettu suunnilleen puoliksi. Ja tulotaso ollut suunnilleen sama.

Itse olen melko säästäväinen ihminen, joka pyrkii ostamaan asiat tarjouksesta tai alennusmyynnistä. Miehet, joiden kanssa olen ollut, eivät ole olleet tällaisia. Lisäksi kaikki tuntemani miehet syövät paljon enemmän kuin minä. Tämän vuoksi parisuhteessa ollessa minulla kuluu ruokaan enemmän rahaa. Tuntuisi tyhmältä alkaa laskea, että sinä söit enemmän niin maksa enemmän. Suunnilleen puoliksi maksaminen on ollut helpointa.

Ja itse pärjäisin ilman autoa, kun asutaan hyvien yhteyksien äärellä, mies haluaa että meillä on kallis auto. Hän ajaa sillä pääosin yksin, minä hyvin harvoin. Bensaan menee paljon perheemme rahoja.

Ja asumisen suhteen miehellä on tiettyjä vaatimuksia, jotka nostaa asumisen hintaa verrattuna siihen minä minulle riittäisi.

Miehellä on kalliita harrastuksia, minulla ei. Ne hän maksaa itse, mutta käytännössä niistä tulee minulle kuitenkin jonkin verran piilokuluja.

Jne.

Ja nämä ei koske vain nykyistä miestäni, vaan saman ilmiöt on olleet kaikissa elämäni parisuhteissa.

Ap

Se että sä valitset joka kerta samalla tavoin pieleen ei edelleenkään ole parisuhteiden vika eikä miesten vika, vaan sinun vikasi. Nuo esimerkkisi ovat asioita joissa suhteessa tehdään yhteisiä päätöksiä ja valintoja, eikä niin että mies valitsee kalliin talon ja auton ja muut ja nainen sitten vaan makselee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Tuohan kertoo vain, että olet mokannut parinvalinnassa, ei mitään siitä että universaalisti yksin olisi parempi kuin yhdessä. Jo ihan normaalissa parisuhteessa kun kulut jaetaan reilusti, on mahdotonta hävitä taloudellisesti ellei sitten ole merkittävästi kovatuloisempi kuin kumppaninsa. Ja mikään ei pakota valitsemaan puolisoa, joka ei osaa siivota paitsi omia jälkiään, niin säännöllisesti myös minun jälkiäni.

Jatkan kotitöistä vielä, että mieheni kyllä tekee kotitöitä. Hän ei siivoa minun jälkiä, koska minulta ei jää jälkiä, sillä korjaan itse kaikki jälkeni heti. Tavaroitani ei loju lattioilla tai tasoilla, vaan laitan ne suoraan paikalleen kaappiin. Laitan astiani aina suoraan tiskikoneeseen. Kun teen ruokaa korjaan pois heti samalla ruokaa laittaessa kaikki purkit ja ruoanlaittoastiat jne.

Mieheni ei toimi näin. Häneltä jää tiskejä tiskipöydälle, likasia sukkia lattialle, erilaisia tavaroita tasoille lojumaan, pyyhe kuivumaan jonnekin ns. väärään paikkaan eli ei kylpyhuoneeseen. Vaikka hän hoitaisi joka toisen imuroinnin meillä, niin joko joudun siivoamaan hänen sotkuja tai elämään sotkun keskellä. Kumpaakaan en oikein haluaisi enkä jaksaisi.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Tuohan kertoo vain, että olet mokannut parinvalinnassa, ei mitään siitä että universaalisti yksin olisi parempi kuin yhdessä. Jo ihan normaalissa parisuhteessa kun kulut jaetaan reilusti, on mahdotonta hävitä taloudellisesti ellei sitten ole merkittävästi kovatuloisempi kuin kumppaninsa. Ja mikään ei pakota valitsemaan puolisoa, joka ei osaa siivota paitsi omia jälkiään, niin säännöllisesti myös minun jälkiäni.

Hmm. Parisuhteissani on ns. yhteiset kulut maksettu suunnilleen puoliksi. Ja tulotaso ollut suunnilleen sama.

Itse olen melko säästäväinen ihminen, joka pyrkii ostamaan asiat tarjouksesta tai alennusmyynnistä. Miehet, joiden kanssa olen ollut, eivät ole olleet tällaisia. Lisäksi kaikki tuntemani miehet syövät paljon enemmän kuin minä. Tämän vuoksi parisuhteessa ollessa minulla kuluu ruokaan enemmän rahaa. Tuntuisi tyhmältä alkaa laskea, että sinä söit enemmän niin maksa enemmän. Suunnilleen puoliksi maksaminen on ollut helpointa.

Ja itse pärjäisin ilman autoa, kun asutaan hyvien yhteyksien äärellä, mies haluaa että meillä on kallis auto. Hän ajaa sillä pääosin yksin, minä hyvin harvoin. Bensaan menee paljon perheemme rahoja.

Ja asumisen suhteen miehellä on tiettyjä vaatimuksia, jotka nostaa asumisen hintaa verrattuna siihen minä minulle riittäisi.

Miehellä on kalliita harrastuksia, minulla ei. Ne hän maksaa itse, mutta käytännössä niistä tulee minulle kuitenkin jonkin verran piilokuluja.

Jne.

Ja nämä ei koske vain nykyistä miestäni, vaan saman ilmiöt on olleet kaikissa elämäni parisuhteissa.

Ap

Se että sä valitset joka kerta samalla tavoin pieleen ei edelleenkään ole parisuhteiden vika eikä miesten vika, vaan sinun vikasi. Nuo esimerkkisi ovat asioita joissa suhteessa tehdään yhteisiä päätöksiä ja valintoja, eikä niin että mies valitsee kalliin talon ja auton ja muut ja nainen sitten vaan makselee.

Kaikki nuo on olleet aina kompromisseja, ei yksin miehen eikä yksin minun valintoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sama koskee myös toisin päin. Monesti olisi helpompaa olla yksin, ilman jankuttavaa riippakivenä olevaa naista.

Mikä sinun mielestä sitten tekee naisesta riippakiven?

Koska itse koen, että mies tuntuu usein riippakiveltä siksi, että asuessa miehen kanssa joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä kuin asuessani yksin, joudun laittamaan enemmän ja useammin ruokaa, siivoamaan myös toisen sotkuja eli enemmän siivoamista ja lisäksi elämä tulee minulle kallimmaksi. Minulla ihan oikeasti sinkkuaikoina jäi palkasta selvästi enemmän rahaa säästöön. Ap

Tuohan kertoo vain, että olet mokannut parinvalinnassa, ei mitään siitä että universaalisti yksin olisi parempi kuin yhdessä. Jo ihan normaalissa parisuhteessa kun kulut jaetaan reilusti, on mahdotonta hävitä taloudellisesti ellei sitten ole merkittävästi kovatuloisempi kuin kumppaninsa. Ja mikään ei pakota valitsemaan puolisoa, joka ei osaa siivota paitsi omia jälkiään, niin säännöllisesti myös minun jälkiäni.

Hmm. Parisuhteissani on ns. yhteiset kulut maksettu suunnilleen puoliksi. Ja tulotaso ollut suunnilleen sama.

Itse olen melko säästäväinen ihminen, joka pyrkii ostamaan asiat tarjouksesta tai alennusmyynnistä. Miehet, joiden kanssa olen ollut, eivät ole olleet tällaisia. Lisäksi kaikki tuntemani miehet syövät paljon enemmän kuin minä. Tämän vuoksi parisuhteessa ollessa minulla kuluu ruokaan enemmän rahaa. Tuntuisi tyhmältä alkaa laskea, että sinä söit enemmän niin maksa enemmän. Suunnilleen puoliksi maksaminen on ollut helpointa.

Ja itse pärjäisin ilman autoa, kun asutaan hyvien yhteyksien äärellä, mies haluaa että meillä on kallis auto. Hän ajaa sillä pääosin yksin, minä hyvin harvoin. Bensaan menee paljon perheemme rahoja.

Ja asumisen suhteen miehellä on tiettyjä vaatimuksia, jotka nostaa asumisen hintaa verrattuna siihen minä minulle riittäisi.

Miehellä on kalliita harrastuksia, minulla ei. Ne hän maksaa itse, mutta käytännössä niistä tulee minulle kuitenkin jonkin verran piilokuluja.

Jne.

Ja nämä ei koske vain nykyistä miestäni, vaan saman ilmiöt on olleet kaikissa elämäni parisuhteissa.

Ap

Se että sä valitset joka kerta samalla tavoin pieleen ei edelleenkään ole parisuhteiden vika eikä miesten vika, vaan sinun vikasi. Nuo esimerkkisi ovat asioita joissa suhteessa tehdään yhteisiä päätöksiä ja valintoja, eikä niin että mies valitsee kalliin talon ja auton ja muut ja nainen sitten vaan makselee.

Ei tuo ap:n kertoma ole mikään yksittäistapaus. Monelle miehelle tuntuu olevan tärkeää, että on talot ja autot. Lähtökohtaisesti miehillä on kalliimmat ja enemmän aikaa vievät harrastukset. Lähipiiriini kuuluu lukuisia lapsiperheitä ja vain kerran olen kuullut tapauksesta, että perheen isä olisi laittanut pikkulapsiajaksi harrastuksiaan tauolle tai vähentänyt. Perhe-elämä vaatii tiettyjä joustoja, mutta miehet eivät jousta. Johan se näkyy siinä, ettei miehiä kiinnosta pitää perhevapaitakaan yhtään enempää kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaali tunne naisille, kun lapset on tehty. Lähes jokainen nainen tuntee samoin. Poikkeuksena ne joiden mies välittää parisuhteesta niin paljon, että jaksaa säännöllisesti huomioida vaimoaan.

Meillä on tosiaan yksi lapsi, kuusivuotias. Se mutkistaa eroajatusta. Mutta ajatus yksinhuoltajanakin olemiselta alkaa tuntumaan helpommalta kuin mies hankaloittamassa arkea. Ap

2 eri asuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaali tunne naisille, kun lapset on tehty. Lähes jokainen nainen tuntee samoin. Poikkeuksena ne joiden mies välittää parisuhteesta niin paljon, että jaksaa säännöllisesti huomioida vaimoaan.

Meillä on tosiaan yksi lapsi, kuusivuotias. Se mutkistaa eroajatusta. Mutta ajatus yksinhuoltajanakin olemiselta alkaa tuntumaan helpommalta kuin mies hankaloittamassa arkea. Ap

2 eri asuntoa?

Minulle se olisi ihanne, mies ei suostu edes harkitsemaan.

Ap

Olen vanhemmiten alkanut ajatella, että meitä naisia kyllä höpläytetään ihan olan takaa, kun meille syötetään pienestä pitäen se kuvitelma, että nainen aina "luonnostaan" haluaa ja tarvii miehen, ja vieläpä niin, että miehen "saanut" nainen on jotenkin korkeampiarvoinen jollain sairaalla mieskeskeisellä ajattelutavalla. Se kaikki vie pois ymmärrystä, että sinkkunainen tosiaankin on onnellisempi. 

Pitkän miessuhteen jälkeen musta tuntuu kuin henki taas kulkisi pitkän tukehtumisen jälkeen.

Ja syitä ei ole vain nuo aapeen mainitsemat pienempi työmäärä ja taloudellisen aseman parantuminen, vaan siihen liittyy tuo jatkuva suhteessa olevan naisen neljäs työpäivä miehen tarpeiden ja toiveiden huolehtimisesta, usein epätyydyttävästä velvollisuusseksistä, jatkuva käytettävissä olo emotionaalisesti ja fyysisesti.

Uskokaa naiset omaa tuntemustanne, jos miessuhde painaa teitä alas. Tehkää omat ratkaisunne.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla muitakin tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan ihmisen "pitäisi" pariutua tai olla parisuhteessa. Sinkkuuden katsotaan olevan joku "välivaihe" siihen asti kunnes löydetään parisuhde.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, siihenkin on omat "sääntönsä". Ihanne malli siihenkin on kahden ihmisen parisuhde eli monogaaminen suhde. Ja kun sitäkin lähdetään vielä enemmän pilkkomaan niin ihanne siinäkin on heterosuhde.

Näillä kun mennään niin saat parhaiten yhteiskunnan hyväksynnän.

Kuullostaa aivan järkyttävän putkinäköisyydeltä. Itse olen äärimmäisen avarakatkeinen ja hyväksyn eri muotoja ja vivahteita mitä tulee parisuhteisiin ja sinkkuuteen, siksi en ymmärrä putkinäköä.

Mun mielestä nyky-yhteiskunnassa ollaan juurikin joustavia. Tuo yllä kuvattu elämisen malli on vanhanaikainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan normaali tunne naisille, kun lapset on tehty. Lähes jokainen nainen tuntee samoin. Poikkeuksena ne joiden mies välittää parisuhteesta niin paljon, että jaksaa säännöllisesti huomioida vaimoaan.

Meillä on tosiaan yksi lapsi, kuusivuotias. Se mutkistaa eroajatusta. Mutta ajatus yksinhuoltajanakin olemiselta alkaa tuntumaan helpommalta kuin mies hankaloittamassa arkea. Ap

2 eri asuntoa?

Minulle se olisi ihanne, mies ei suostu edes harkitsemaan.

Ap

Kuulostaa huolestuttavalta. Ehkä sinun kannattaisi hommata se oma asunto, mies tulee sinne käymään jos parhaaksi näkee.

Jos ei ole varaa kahteen talouteen yhtä aikaa, mieti pystytkö kustantamaan oman elämäsi itse.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhemmiten alkanut ajatella, että meitä naisia kyllä höpläytetään ihan olan takaa, kun meille syötetään pienestä pitäen se kuvitelma, että nainen aina "luonnostaan" haluaa ja tarvii miehen, ja vieläpä niin, että miehen "saanut" nainen on jotenkin korkeampiarvoinen jollain sairaalla mieskeskeisellä ajattelutavalla. Se kaikki vie pois ymmärrystä, että sinkkunainen tosiaankin on onnellisempi. 

Pitkän miessuhteen jälkeen musta tuntuu kuin henki taas kulkisi pitkän tukehtumisen jälkeen.

Ja syitä ei ole vain nuo aapeen mainitsemat pienempi työmäärä ja taloudellisen aseman parantuminen, vaan siihen liittyy tuo jatkuva suhteessa olevan naisen neljäs työpäivä miehen tarpeiden ja toiveiden huolehtimisesta, usein epätyydyttävästä velvollisuusseksistä, jatkuva käytettävissä olo emotionaalisesti ja fyysisesti.

Uskokaa naiset omaa tuntemustanne, jos miessuhde painaa teitä alas. Tehkää omat ratkaisunne.

Minulla on myös tuollainen olo, että pidemmässä parisuhteessa suhde ottaa henkisesti enemmän kuin antaa. Mies odottaa henkisten tarpeidensa huolehtimista, mutta ei tasapuolisesti anna samaa takaisin. Miehen työhuolia pitäisi jaksaa kuunnella, mutta hän ei osoita erityistä kiinnostusta minun työhuoliin, tosin en itse niistä edes juuri halua kotona puhua, koska en viitsisi ajatella kenenkään työasioita vapaa-ajalla. Miehen harrastuksista pitäisi olla kiinnostunut, mutta ei hän ole osoittanut erityisempää kiinnostusta minun harrastuksiin, tosin en minä häntä niihin varsinaisesti kaipaa mukaan edes keskusteluihin. Ap

Olen täysin samaa mieltä. Asun avoliitossa ja meillä on pieni lapsi. Hoidan aika lailla kaikki kotityöt, laitan lapsen joka ilta nukkumaan ja olen myös se, joka joka yö valvoo lapsen kanssa. Mies vaan sotkee, kiukuttelee ja luulee, että lapsen mentyä nukkumaan haluan automaattisesti romanttista yhteistä aikaa, vaikka oikeasti tarvitsen unta, koska nukun vain 6 h joka yö... Jos mies ei meluaisi kotona, voisin joskus jopa ottaa päiväunet lapsen kanssa samaan aikaan.

En tosiaan tunne tarvitsevani miestä, hän on minulle vain taakka. Seksikään ei maistu, hän on itsekäs ja haiseva otus. En usko, että sinkkuna mitenkään parempaakaan miestä löytäisin, joten sinkkuna olisi helpointa.