Ajatus elämästä ilman miestä tuntuu helpommalta kuin jatkaa liitossa tai olla suhteessa

Parisuhteesta on "hyötyä" silloin kun se parantaa elämänlaatua eli sen toisen kanssa on mukavaa olla, ei kai siinä sen kummempaa. Se, että parisuhde palvelisi vain jotain läheisriippuvaisia ihmisiä on ihan tuubaa. Itse osaan vallan mainiosti olla yksin ja yhdessä, ja yhdessä olen koska tuo tyyppi nyt vaan on ihan huippu.

Kotitöiden jakautuminen ja taloudellinen tasapaino on varmaan monessa tapauksessa huonosti. Siinä tilanteessa varmasti tulee mieleen että yksin olisi helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata liikaa yleistää että miehet sitä ja naiset tätä. Itse miehenä olin pitkässä suhteessa, jossa tehtiin aika tarkkaan kotihommat tasan, eikä sen kanssa ikinä mitään ongelmaa ollut. Ja minä hoidin kauppareissut suurimmaksi osaksi yksin siihen päälle.

Tälläkin palstalla luultavasti todennäköisemmin valittaa suurelti ne naiset, joilla on laiskurimies. Ne joilla ei ole, ei varmaan kirjoittele täällä miehestään :)

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen on helpompaa kuin väärässä parisuhteessa kipuilu. Lapset eivät ole eron este; heillekään ei tee hyvää kasvaa perheessä, jossa joku on onneton. Mutta älä nyt vain sano, että miehesi mielestä kaikki on kunnossa.

Nämä ajatukseni ilman parisuhdetta elämisen helppoudesta ei liity varsinaisesti parisuhdeongelmiin. Olen myös edellisessä suhteessa vuosia sitten ajatellut vähän samoin. Mutta kuitenkin tavattuani nykyisen mieheni päätin antaa vielä parisuhteelle mahdollisuuden.

Ap

Luulen, että riippuu miehestä. Jos mies ei osallistu tarpeeksi rahallisesti, ruoan laittoon ja kodin hoitoon, niin nainen voi kokea helpommaksi yksin. Parhaimmillaan parisuhde täydentää elämää ja toinen auttaa jakamaan arjen huolet ja murheet. Nyt ei apllä kuitenkaan ole näin. Kannattaisiko pitää kunnon keskustelu tuokio miehen kanssa ennen eroilua? Kerrot, ettet oo tyytyväinen ja miten olet raskautettu arjen pyörityksesssä.

Aihe on käsitelty palstalla monipuolisesti ja monesta näkökulmasta.

Käytä hakutoimintoa ja etsi valmiita vastauksia.

Tämä aloitus ei saa aikaan muuta kuin sukupuolivihaa. Kymmeniä- satoja kertoja tapahtunut tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Aihe on käsitelty palstalla monipuolisesti ja monesta näkökulmasta.

Käytä hakutoimintoa ja etsi valmiita vastauksia.

Tämä aloitus ei saa aikaan muuta kuin sukupuolivihaa. Kymmeniä- satoja kertoja tapahtunut tosiasia.

M.O.T.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta on "hyötyä" silloin kun se parantaa elämänlaatua eli sen toisen kanssa on mukavaa olla, ei kai siinä sen kummempaa. Se, että parisuhde palvelisi vain jotain läheisriippuvaisia ihmisiä on ihan tuubaa. Itse osaan vallan mainiosti olla yksin ja yhdessä, ja yhdessä olen koska tuo tyyppi nyt vaan on ihan huippu.

Kotitöiden jakautuminen ja taloudellinen tasapaino on varmaan monessa tapauksessa huonosti. Siinä tilanteessa varmasti tulee mieleen että yksin olisi helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata liikaa yleistää että miehet sitä ja naiset tätä. Itse miehenä olin pitkässä suhteessa, jossa tehtiin aika tarkkaan kotihommat tasan, eikä sen kanssa ikinä mitään ongelmaa ollut. Ja minä hoidin kauppareissut suurimmaksi osaksi yksin siihen päälle.

Tälläkin palstalla luultavasti todennäköisemmin valittaa suurelti ne naiset, joilla on laiskurimies. Ne joilla ei ole, ei varmaan kirjoittele täällä miehestään :)

Miehet voi olla myös töissä pitkiä päiviä ilman vapasta eikä näin osallistu mm. siivoamiseen sekö on laiskuri. Aikamoinen yleistys itseltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen on helpompaa kuin väärässä parisuhteessa kipuilu. Lapset eivät ole eron este; heillekään ei tee hyvää kasvaa perheessä, jossa joku on onneton. Mutta älä nyt vain sano, että miehesi mielestä kaikki on kunnossa.

Nämä ajatukseni ilman parisuhdetta elämisen helppoudesta ei liity varsinaisesti parisuhdeongelmiin. Olen myös edellisessä suhteessa vuosia sitten ajatellut vähän samoin. Mutta kuitenkin tavattuani nykyisen mieheni päätin antaa vielä parisuhteelle mahdollisuuden.

Ap

Mutta vieläkään kaikki ei mennyt niin kuin halusit eikä mies palvotut sinua toisena päivätyönään?

Elämässä voi olla muitakin tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan ihmisen "pitäisi" pariutua tai olla parisuhteessa. Sinkkuuden katsotaan olevan joku "välivaihe" siihen asti kunnes löydetään parisuhde.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, siihenkin on omat "sääntönsä". Ihanne malli siihenkin on kahden ihmisen parisuhde eli monogaaminen suhde. Ja kun sitäkin lähdetään vielä enemmän pilkkomaan niin ihanne siinäkin on heterosuhde.

Näillä kun mennään niin saat parhaiten yhteiskunnan hyväksynnän.

Kuullostaa aivan järkyttävän putkinäköisyydeltä. Itse olen äärimmäisen avarakatkeinen ja hyväksyn eri muotoja ja vivahteita mitä tulee parisuhteisiin ja sinkkuuteen, siksi en ymmärrä putkinäköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen on helpompaa kuin väärässä parisuhteessa kipuilu. Lapset eivät ole eron este; heillekään ei tee hyvää kasvaa perheessä, jossa joku on onneton. Mutta älä nyt vain sano, että miehesi mielestä kaikki on kunnossa.

Nämä ajatukseni ilman parisuhdetta elämisen helppoudesta ei liity varsinaisesti parisuhdeongelmiin. Olen myös edellisessä suhteessa vuosia sitten ajatellut vähän samoin. Mutta kuitenkin tavattuani nykyisen mieheni päätin antaa vielä parisuhteelle mahdollisuuden.

Ap

Mutta vieläkään kaikki ei mennyt niin kuin halusit eikä mies palvotut sinua toisena päivätyönään?

Kirjoitin jo ekalla sivulla, että en millään nyt jaksaisi tuon tason keskustelua.

Mikään kirjoituksissani ei anna aihetta moiseen hölynpölyyn, jota kirjoitit.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla muitakin tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan ihmisen "pitäisi" pariutua tai olla parisuhteessa. Sinkkuuden katsotaan olevan joku "välivaihe" siihen asti kunnes löydetään parisuhde.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, siihenkin on omat "sääntönsä". Ihanne malli siihenkin on kahden ihmisen parisuhde eli monogaaminen suhde. Ja kun sitäkin lähdetään vielä enemmän pilkkomaan niin ihanne siinäkin on heterosuhde.

Näillä kun mennään niin saat parhaiten yhteiskunnan hyväksynnän.

Kuullostaa aivan järkyttävän putkinäköisyydeltä. Itse olen äärimmäisen avarakatkeinen ja hyväksyn eri muotoja ja vivahteita mitä tulee parisuhteisiin ja sinkkuuteen, siksi en ymmärrä putkinäköä.

Tämä aloitukseni koskee ehkä enemmän miehen kanssa yhdessä asumista kuin parisuhdetta sinänsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksin eläminen on helpompaa kuin väärässä parisuhteessa kipuilu. Lapset eivät ole eron este; heillekään ei tee hyvää kasvaa perheessä, jossa joku on onneton. Mutta älä nyt vain sano, että miehesi mielestä kaikki on kunnossa.

Nämä ajatukseni ilman parisuhdetta elämisen helppoudesta ei liity varsinaisesti parisuhdeongelmiin. Olen myös edellisessä suhteessa vuosia sitten ajatellut vähän samoin. Mutta kuitenkin tavattuani nykyisen mieheni päätin antaa vielä parisuhteelle mahdollisuuden.

Ap

Me nuoret miehet olemme teitä vanhempia naisia viisaampia emmekä toista samoja virheitä kuin te. Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta on "hyötyä" silloin kun se parantaa elämänlaatua eli sen toisen kanssa on mukavaa olla, ei kai siinä sen kummempaa. Se, että parisuhde palvelisi vain jotain läheisriippuvaisia ihmisiä on ihan tuubaa. Itse osaan vallan mainiosti olla yksin ja yhdessä, ja yhdessä olen koska tuo tyyppi nyt vaan on ihan huippu.

Kotitöiden jakautuminen ja taloudellinen tasapaino on varmaan monessa tapauksessa huonosti. Siinä tilanteessa varmasti tulee mieleen että yksin olisi helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata liikaa yleistää että miehet sitä ja naiset tätä. Itse miehenä olin pitkässä suhteessa, jossa tehtiin aika tarkkaan kotihommat tasan, eikä sen kanssa ikinä mitään ongelmaa ollut. Ja minä hoidin kauppareissut suurimmaksi osaksi yksin siihen päälle.

Tälläkin palstalla luultavasti todennäköisemmin valittaa suurelti ne naiset, joilla on laiskurimies. Ne joilla ei ole, ei varmaan kirjoittele täällä miehestään :)

Miehet voi olla myös töissä pitkiä päiviä ilman vapasta eikä näin osallistu mm. siivoamiseen sekö on laiskuri. Aikamoinen yleistys itseltäsi.

Miehet voi olla tai naiset voi olla, sukupuolella ei ole mitään väliä. Mun mielestä on itsestään selvää että jos toinen on töissä 4h päivässä ja toinen 10h päivässä, niin sitten niitä kotihommia säädetään sen mukaan että 4h töissä oleva voi tehdä kotona vähän enemmän.

Olen asunut 12v yksin. Lapset on jo aikuisia.

Täytyisi olla täydellisesti sopiva mies, jos hänelle aikaani antaisin.

Tai asuisin hänen kanssaan.

N47

No, minulle tuo on aina ollut itsestäänselvyys. Ei ole koskaan tullut mieleenikään solmia parisuhdetta, yksin eläminen on niin helppoa ja mukavaa.

Ja kyllä, olen introvertti. Sosiaalisen elämäni haluan viettää kodin ulkopuolella, kotona pitää vallita hiljaisuus, rauha ja harmonia.

(Ymmärrän toki, että suurin osa ihmisistä on toisenlaisia ja että heille parisuhde on ilon, ei stressin tuoja.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta on "hyötyä" silloin kun se parantaa elämänlaatua eli sen toisen kanssa on mukavaa olla, ei kai siinä sen kummempaa. Se, että parisuhde palvelisi vain jotain läheisriippuvaisia ihmisiä on ihan tuubaa. Itse osaan vallan mainiosti olla yksin ja yhdessä, ja yhdessä olen koska tuo tyyppi nyt vaan on ihan huippu.

Kotitöiden jakautuminen ja taloudellinen tasapaino on varmaan monessa tapauksessa huonosti. Siinä tilanteessa varmasti tulee mieleen että yksin olisi helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata liikaa yleistää että miehet sitä ja naiset tätä. Itse miehenä olin pitkässä suhteessa, jossa tehtiin aika tarkkaan kotihommat tasan, eikä sen kanssa ikinä mitään ongelmaa ollut. Ja minä hoidin kauppareissut suurimmaksi osaksi yksin siihen päälle.

Tälläkin palstalla luultavasti todennäköisemmin valittaa suurelti ne naiset, joilla on laiskurimies. Ne joilla ei ole, ei varmaan kirjoittele täällä miehestään :)

Miehet voi olla myös töissä pitkiä päiviä ilman vapasta eikä näin osallistu mm. siivoamiseen sekö on laiskuri. Aikamoinen yleistys itseltäsi.

Miehet voi olla tai naiset voi olla, sukupuolella ei ole mitään väliä. Mun mielestä on itsestään selvää että jos toinen on töissä 4h päivässä ja toinen 10h päivässä, niin sitten niitä kotihommia säädetään sen mukaan että 4h töissä oleva voi tehdä kotona vähän enemmän.

Olen itsekin sillä kannalla, että kotihommien määrää on tietyissä tilanteissa reilua säätää.

Mutta kun oma kokemukseni on, että minulla on kotihommia miehen takia paljon enemmän kuin sinkkuna, niin laittaahan se ajattelemaan. Mieheni on välillä viikon ajan työmatkalla, ja silloin minulla on kaksistaan lapseni kanssa paljon vähemmän kotitöitä kuin miehen ollessa kotona. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta on "hyötyä" silloin kun se parantaa elämänlaatua eli sen toisen kanssa on mukavaa olla, ei kai siinä sen kummempaa. Se, että parisuhde palvelisi vain jotain läheisriippuvaisia ihmisiä on ihan tuubaa. Itse osaan vallan mainiosti olla yksin ja yhdessä, ja yhdessä olen koska tuo tyyppi nyt vaan on ihan huippu.

Kotitöiden jakautuminen ja taloudellinen tasapaino on varmaan monessa tapauksessa huonosti. Siinä tilanteessa varmasti tulee mieleen että yksin olisi helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata liikaa yleistää että miehet sitä ja naiset tätä. Itse miehenä olin pitkässä suhteessa, jossa tehtiin aika tarkkaan kotihommat tasan, eikä sen kanssa ikinä mitään ongelmaa ollut. Ja minä hoidin kauppareissut suurimmaksi osaksi yksin siihen päälle.

Tälläkin palstalla luultavasti todennäköisemmin valittaa suurelti ne naiset, joilla on laiskurimies. Ne joilla ei ole, ei varmaan kirjoittele täällä miehestään :)

Miehet voi olla myös töissä pitkiä päiviä ilman vapasta eikä näin osallistu mm. siivoamiseen sekö on laiskuri. Aikamoinen yleistys itseltäsi.

Miehet voi olla tai naiset voi olla, sukupuolella ei ole mitään väliä. Mun mielestä on itsestään selvää että jos toinen on töissä 4h päivässä ja toinen 10h päivässä, niin sitten niitä kotihommia säädetään sen mukaan että 4h töissä oleva voi tehdä kotona vähän enemmän.

Olen itsekin sillä kannalla, että kotihommien määrää on tietyissä tilanteissa reilua säätää.

Mutta kun oma kokemukseni on, että minulla on kotihommia miehen takia paljon enemmän kuin sinkkuna, niin laittaahan se ajattelemaan. Mieheni on välillä viikon ajan työmatkalla, ja silloin minulla on kaksistaan lapseni kanssa paljon vähemmän kotitöitä kuin miehen ollessa kotona. Ap

Tämä on ihan yleinen ilmiö ja on tutkittukin, että naimisiin meno tuo naiselle 7 tuntia viikossa lisää kotitöitä. Ei siis puhuta nyt lapsista vaan parisuhteesta ylipäätään.

Minä olen erään elämänmuutokseen liittyvän kurssin myötä alkanut tehdä itselleni "kolmevuotissuunnitelmaa". Eli kirjoittelen auki itselleni visiota siitä, missä olen kolmen vuoden kuluttua (mitä teen, miten asun jne.). Kolme vuotta on sopiva aika, ei liian lyhyt muutoksille eikä liian pitkä niin, että ne tuntuisivat kaukaisilta.

Kunhan visioni on valmis, alan tulevaisuuden muistelemisen -menetelmällä hahmottaa, mitä siihen pääseminen vaati. Eli esimerkkinä: kolmen vuoden kuluttua työllistän itseni omalla yrityksellä niin, että tulen toimeen ihan kohtuullisesti => kahden vuoden kuluttua pitää olla yritys pystyssä ja asiakkaita => 1,5 vuoden kuluttua pitää olla markkina-, kilpailija- ym analyysit huolella tehty => vuoden kuluttua pitää olla liikeidea kirkas ja liiketoimintasuunnitelma tekeillä jne.

(Yritysidea on tässä hihasta vetäisty, koska noin pitkällä en todellakaan ole.) Samat asiat asumisen, ihmissuhteiden ym. suhteen. Huom. toisiin ihmisiin ei pysty vaikuttamaan, joten sellaisia elämämuutossuunnitelmia on turha tehdä, mihin sisältyy oletus, että esim. puoliso on muuttunut paremmaksi.

Sen jälkeen, kun suunnitelma on valmis, tarvitsee vain jokainen päivä tehdä valintoja, jotka vievät sitä kohti. "Kolmen vuoden kuluttua asun omillani kivassa kodissa" => en hanki nykyiseen asuntoon enää yhtään enempää tavaraa vaan pikemminkin laitan vanhaa kiertoon. "Kolmen vuoden kuluttua olen yrittäjä" => lakkaan tuhlaamasta energiaani nykyisestä työstä valittamiseen tai siihen, että selailen työpaikkailmoituksia. Sen sijaan käytän sitä liikeideani kehittämiseen.

Omaan kolmevuotisvisiooni kuuluu yksityiselämän osalta itsenäisyys. Se ei ole minulle ongelma, olen elänyt tätä parisuhdetta edeltävät yli 20 vuotta yksin. Rakennan vision, jossa en tarvitse ketään, en siis myöskään nykyistä puolisoani. En silti sulje pois, etteikö hän voi olla silloinkin mukana elämässäni, mutta en myöskään sen varaan laske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla muitakin tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan ihmisen "pitäisi" pariutua tai olla parisuhteessa. Sinkkuuden katsotaan olevan joku "välivaihe" siihen asti kunnes löydetään parisuhde.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, siihenkin on omat "sääntönsä". Ihanne malli siihenkin on kahden ihmisen parisuhde eli monogaaminen suhde. Ja kun sitäkin lähdetään vielä enemmän pilkkomaan niin ihanne siinäkin on heterosuhde.

Näillä kun mennään niin saat parhaiten yhteiskunnan hyväksynnän.

Kuullostaa aivan järkyttävän putkinäköisyydeltä. Itse olen äärimmäisen avarakatkeinen ja hyväksyn eri muotoja ja vivahteita mitä tulee parisuhteisiin ja sinkkuuteen, siksi en ymmärrä putkinäköä.

Tämä aloitukseni koskee ehkä enemmän miehen kanssa yhdessä asumista kuin parisuhdetta sinänsä.

Ap

Oletko ajatellut sitten kahden asunnon suhdetta? Silloin mies ja nainen asuvat omissa talouksissaan, mutta pitävät muuten aktiivisesti yhteyttä toisiinsa ja viettävät sopivassa määrin laatuaikaa yhdessä. Molemmilla on riittävästi henkilökohtaista aikaa ja tilaa ilman että kyse olisi mistään parisuhdekriisistä. Silloin he toimivat kuten seurusteleva pariskunta, joilla on omat asunnot ja raha-asiat. Tiskivuorot jakautuvat sen mukaan kumman luona ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteesta on "hyötyä" silloin kun se parantaa elämänlaatua eli sen toisen kanssa on mukavaa olla, ei kai siinä sen kummempaa. Se, että parisuhde palvelisi vain jotain läheisriippuvaisia ihmisiä on ihan tuubaa. Itse osaan vallan mainiosti olla yksin ja yhdessä, ja yhdessä olen koska tuo tyyppi nyt vaan on ihan huippu.

Kotitöiden jakautuminen ja taloudellinen tasapaino on varmaan monessa tapauksessa huonosti. Siinä tilanteessa varmasti tulee mieleen että yksin olisi helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata liikaa yleistää että miehet sitä ja naiset tätä. Itse miehenä olin pitkässä suhteessa, jossa tehtiin aika tarkkaan kotihommat tasan, eikä sen kanssa ikinä mitään ongelmaa ollut. Ja minä hoidin kauppareissut suurimmaksi osaksi yksin siihen päälle.

Tälläkin palstalla luultavasti todennäköisemmin valittaa suurelti ne naiset, joilla on laiskurimies. Ne joilla ei ole, ei varmaan kirjoittele täällä miehestään :)

Miehet voi olla myös töissä pitkiä päiviä ilman vapasta eikä näin osallistu mm. siivoamiseen sekö on laiskuri. Aikamoinen yleistys itseltäsi.

Miehet voi olla tai naiset voi olla, sukupuolella ei ole mitään väliä. Mun mielestä on itsestään selvää että jos toinen on töissä 4h päivässä ja toinen 10h päivässä, niin sitten niitä kotihommia säädetään sen mukaan että 4h töissä oleva voi tehdä kotona vähän enemmän.

Olen itsekin sillä kannalla, että kotihommien määrää on tietyissä tilanteissa reilua säätää.

Mutta kun oma kokemukseni on, että minulla on kotihommia miehen takia paljon enemmän kuin sinkkuna, niin laittaahan se ajattelemaan. Mieheni on välillä viikon ajan työmatkalla, ja silloin minulla on kaksistaan lapseni kanssa paljon vähemmän kotitöitä kuin miehen ollessa kotona. Ap

Tämä on ihan yleinen ilmiö ja on tutkittukin, että naimisiin meno tuo naiselle 7 tuntia viikossa lisää kotitöitä. Ei siis puhuta nyt lapsista vaan parisuhteesta ylipäätään.

Toisin päin ajateltuna poikamies, joka on vastannut 100 % kotitöistä kuten ruuanlaitosta ja pyykinpesusta, voisi siis naimiseen menon jälkeen vähentää kotitöiden tekemistä 7 tunnilla viikossa? En ole koskaan ajatellut naista ensisijaisesti minään "kodinhoitajana" vaan teen aivan mielelläni kotityöt rautaisella rutiinilla aivan itse. Yksinasujana on varmasti huomattavasti helpompi pitää asuntoa ja vaatteet siistissä kunnossa eikä tarvitse koskaan pohtia työnjakoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla muitakin tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jotenkin tuntuu että nyky-yhteiskunnan ihanteiden mukaan ihmisen "pitäisi" pariutua tai olla parisuhteessa. Sinkkuuden katsotaan olevan joku "välivaihe" siihen asti kunnes löydetään parisuhde.

Ja mitä parisuhteeseen tulee, siihenkin on omat "sääntönsä". Ihanne malli siihenkin on kahden ihmisen parisuhde eli monogaaminen suhde. Ja kun sitäkin lähdetään vielä enemmän pilkkomaan niin ihanne siinäkin on heterosuhde.

Näillä kun mennään niin saat parhaiten yhteiskunnan hyväksynnän.

Kuullostaa aivan järkyttävän putkinäköisyydeltä. Itse olen äärimmäisen avarakatkeinen ja hyväksyn eri muotoja ja vivahteita mitä tulee parisuhteisiin ja sinkkuuteen, siksi en ymmärrä putkinäköä.

Tämä aloitukseni koskee ehkä enemmän miehen kanssa yhdessä asumista kuin parisuhdetta sinänsä.

Ap

Voisiko teillä toimia kahden asunnon malli? Tätähän on mediassakin ollut esillä, että perhe voi hyvin asua kahdessa asunnossa. Olettaen, että parisuhde on muuten kunnossa. Jos emotionaalista yhteyttä ole, ei kahden asunnon malli korjaa kaikkea. Ja jos edes todella hyvä parisuhde ei ole itselle tärkeää, miksi et voisi ottaa eroa? Minusta lapsen takia ei pidä olla suhteessa, joka ei lisää kaikkien hyvinvointia, mutta onkohan kuitenkin velvollisuus yrittää saada suhdetta toimimaan? Ja jos ei onnistu, voi ainakin erota paremmin mielin.