Pettämistä sivusta seuranneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

PARIsuhde on KAHDEN kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijasta miettiä olisikohan kummassakin.

Ja se on sivusta niin pirun helppo paheksua tiemättä hittojakaan kyseisen parisuhteen ongelmista.

Joten kahden kaupalla selitämme myös lyömisen? Ehkä myös mykkäkoulun tai vaikka haukkumisen?

On satoja tapoja reagoida ongelmiin ja jos joku siinä parisuhteessa on oikeasti huonosti sitä voi ratkoa vaikka parisuhdeterapiassa, eikä vieraassa sängyssä.

Puolustatko puolison lyömistä sillä, että parisuhteessa on ongelma? Me emme vaan aina tiedä sitä ongelmaa, joten ei pidä tuomita ja paheksua?

Jos sinulla on ongelma hae siihen apua, älä pettämistä, koska se nyt tuo vaan lisää ongelmia.

Olen miettinyt näiden pettäjien vanhemmuutta. Se on kiinnijäämisen jälkeen usein puolittaista jos sitäkään.

Mutta miksi olla vanhempi vain puolittain kin sen voi tehdä täysillä? Eikö lapset ansaitse täysillä panostavan vanhemman joka läsnä eikä vain puolittaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa parisuhteessa pettäminen on tullut mukaan aina silloin kun kaikki in ollut hyvin ja jokin suuri tavoite juuri saavutettu. Kaikki on tullut tietyllä tavalla valmiiksi ja juuri mitään isoa tavoitetta ei enää oikeastaan ole.

Tylsyys? Osa ihmisistä ei kestä sitä että kaikki vaan on ihan hyvin, eikä ole mitään projektia. Tylsyyden keskellä sitä voi joutua kohtaamaan itsensä ja kaikki ne epämiellyttävät tunteet jotka on haudattu kaiken sen tekemisen alle. Ei mitenkään tavatonta.

Valitettavasti arkipäivän tasaisuus ja turvallisuus on joillekin kauhistus vaikka näyttelisivät kumppanille aivan muuta ja sitten pettävät selän takana.

Jos vertaisi tasaista turvallista parisuhdetta hyvässä kunnossa olevaan taloon niin nämä ihmiset tylsyyden ja levottomuuden tunteen tultua sytyttävät ihan itse sen talon nurkat palamaan jonka jälkeen pakenevat talosta seuraavaan taloon jättäen puolison ja lapset sen palaneen talon raunioille.

. Miksi nämä ihmiset eivät kerro mitä haluat vaan käyttävät toisia ihmisiä hyväkseen?

Tunnen tuollaisen tapauksen aika läheisestikkin. Mun mielestä hän ei uskalla sanoa mitä haluaa, koska pelkää että hänet hylätään ja ego särkyy. Siksi on helpompi olla sanomatta ja tukahduttaa ne halut. Tästä kärsii kaikki ja myös tämä ihminen itse. Narsisti. Mutta kun seuraan hänen elämäänsä läheltä, niin onhan se surullista, hän ei osaa elää täällä muiden keskellä. Hän ei osaa reagoida asioihin ennustettavalla tavalla. Hän ei uskalla rakastaa. Hän ei uskalla elää. En puolustele hänen tekojaan, mutta en myöskään pidä häntä mitenkään pahana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

PARIsuhde on KAHDEN kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijasta miettiä olisikohan kummassakin.

Ja se on sivusta niin pirun helppo paheksua tiemättä hittojakaan kyseisen parisuhteen ongelmista.

Joten kahden kaupalla selitämme myös lyömisen? Ehkä myös mykkäkoulun tai vaikka haukkumisen?

On satoja tapoja reagoida ongelmiin ja jos joku siinä parisuhteessa on oikeasti huonosti sitä voi ratkoa vaikka parisuhdeterapiassa, eikä vieraassa sängyssä.

Puolustatko puolison lyömistä sillä, että parisuhteessa on ongelma? Me emme vaan aina tiedä sitä ongelmaa, joten ei pidä tuomita ja paheksua?

Jos sinulla on ongelma hae siihen apua, älä pettämistä, koska se nyt tuo vaan lisää ongelmia.

Olen eri, mutta välttäisin mustavalkoista ajattelua. Se jos sanoo että molemmissa on vikaa, ei ole puollustelua. Jos toinen provosoi ja toinen sitten lyö, molemmissa on vikaa, vaikka teot eivät vastaisikaan toisiaan. Kyllä, minustakin on valtaosin aina kyseessä kahden kauppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

PARIsuhde on KAHDEN kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijasta miettiä olisikohan kummassakin.

Ja se on sivusta niin pirun helppo paheksua tiemättä hittojakaan kyseisen parisuhteen ongelmista.

Joten kahden kaupalla selitämme myös lyömisen? Ehkä myös mykkäkoulun tai vaikka haukkumisen?

On satoja tapoja reagoida ongelmiin ja jos joku siinä parisuhteessa on oikeasti huonosti sitä voi ratkoa vaikka parisuhdeterapiassa, eikä vieraassa sängyssä.

Puolustatko puolison lyömistä sillä, että parisuhteessa on ongelma? Me emme vaan aina tiedä sitä ongelmaa, joten ei pidä tuomita ja paheksua?

Jos sinulla on ongelma hae siihen apua, älä pettämistä, koska se nyt tuo vaan lisää ongelmia.

Olen eri, mutta välttäisin mustavalkoista ajattelua. Se jos sanoo että molemmissa on vikaa, ei ole puollustelua. Jos toinen provosoi ja toinen sitten lyö, molemmissa on vikaa, vaikka teot eivät vastaisikaan toisiaan. Kyllä, minustakin on valtaosin aina kyseessä kahden kauppa.

Pitää löytää se eniten syyllinen, että voi välttyä kohtaamasta itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

PARIsuhde on KAHDEN kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijasta miettiä olisikohan kummassakin.

Ja se on sivusta niin pirun helppo paheksua tiemättä hittojakaan kyseisen parisuhteen ongelmista.

Joten kahden kaupalla selitämme myös lyömisen? Ehkä myös mykkäkoulun tai vaikka haukkumisen?

On satoja tapoja reagoida ongelmiin ja jos joku siinä parisuhteessa on oikeasti huonosti sitä voi ratkoa vaikka parisuhdeterapiassa, eikä vieraassa sängyssä.

Puolustatko puolison lyömistä sillä, että parisuhteessa on ongelma? Me emme vaan aina tiedä sitä ongelmaa, joten ei pidä tuomita ja paheksua?

Jos sinulla on ongelma hae siihen apua, älä pettämistä, koska se nyt tuo vaan lisää ongelmia.

Eihän pettäminen aina lisää ongelmia. Se voi hyvinkin olla myös ratkaisu ongelmille, ehkä loppullisen eron alku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.

Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.

Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.

Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.

Tätä tällä tarkoitan, mitä ketjussa oon yrittänyt kyseenalaistaa. Olet toiminut omasta mielestäsi huonosti ja olet ottanut opiksesi. Uskotko vielä tekeväsi samoin, vai olisko petturin päivät nyt takana? Täällä jotkut ovat sitä mieltä, että olet tuhoon tuomittu loppuelämäksesi, etkä tule ikinä tapojasi parantamaan. Saanhan olla eri mieltä?

On näitä nähty että joka paikassa sanotaan että on opittu ja nyt on löytynyt se rauha itsessä että ei tarvitse enää pettää ja paeta. Ja kuluu jonkin aikaa niin pettäjä tekee samaa jälleen uudelleen.

Tapailet siis tietynlaisia ihmisiä, jotka noudattavat aina samaa kaavaa. Eli sinullakin on joku kaava tuossa suhteessa. Kannatta miettiä, miksi aina päädyt yhteen pettäjän kanssa. Vika ei ole välttis sinussa, mutta joku sen aiheuttaa, että lankeat vain näihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään parisuhteessa, jossa oli henkistäväkivaltaa, taloudellista epätasa-arvoa, jne eli liuta ongelmia ja olin niin pohjalla ja epävarma etten löytänyt muuta tietä päästä tilanteesta pois kuin pettäminen. Helppo ja yksinkertainen tapa ottaa ero kohtaamatta niitä todellisia ongelmia. Ihminen on loppujen lopuksi itsekäs olento, kun kyse on omasta selviytymisestä.

Sama. Ei se silti oikein ollut minun kohdallani vaikka miten olisin kärsinyt. Se vain kertoo siitä, että valitsin alhaisen ja helpon tien. Luonteen heikkoutta. Kun tekee hieman henkistä kasvua ja lähtee pois sieltä "minä olen uhri" ajattelusta niin ymmärtää tämänkin kaltaisia juttuja. Oikea tapa olisi ollut erota silloin kun tunsin tilanteen sietämättömäksi eikä alkaa lapsellisesti virittää jotain suhteen ulkopuolista juttua jotta pääsisin pakoon.

Saman tempun tehneenä allekirjoitan. Voin todella huonosti suhteessa ihmisen kanssa, jonka seurassa en voinut olla oma itseni. Itsetuntoni oli romuna, en tiennyt kuka olen ja mitä haluan, enkä uskonut pärjääväni yksin, joten en uskaltanut erota. Pettäminen oli silti lapsellista ja itsekästä, olisin voinut olla tilanteessa se fiksumpi osapuoli, mutta en lopulta kuitenkaan ollut.

Tästä on onneksi jo aikaa ja opittu on, paljon.

Tätä tällä tarkoitan, mitä ketjussa oon yrittänyt kyseenalaistaa. Olet toiminut omasta mielestäsi huonosti ja olet ottanut opiksesi. Uskotko vielä tekeväsi samoin, vai olisko petturin päivät nyt takana? Täällä jotkut ovat sitä mieltä, että olet tuhoon tuomittu loppuelämäksesi, etkä tule ikinä tapojasi parantamaan. Saanhan olla eri mieltä?

On näitä nähty että joka paikassa sanotaan että on opittu ja nyt on löytynyt se rauha itsessä että ei tarvitse enää pettää ja paeta. Ja kuluu jonkin aikaa niin pettäjä tekee samaa jälleen uudelleen.

Vaikka itse olet (useinkin) pettynyt, se ei tarkoita, että kaikki ovat samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yleisesti parisuhde=sänkyelämä? Eikö ole muuta yhteistä? Minusta se seksi on vain seuraus siitä, mikä se suhde on. Sillon suhteessa on vallalla epätasapaino, jos sänkyasiat menee vinksalleen. Sen pitäis olla seuraus, ei syy.

Ei, mutta ilman tyydyttävää sänkyelämää en voi hyvin parisuhteessakaan. Esität asian todella mustavalkoisena, joko seksi on kaikki, tai sitten se on seuraus. Sinulle seksi ei ole selvästikkään niin tärkeää, mutta ymmärrä hyvä ihminen että joillekkin se on tärkeää, siis kaiken muun lisäksi. Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parisuhteessa on ihan älyttömästi muutakin, mutta jos ajatukset pyörii seksissä, se muu häiriintyy. Pahinta on että suhteen alussa ei keskustella todellisista haluista. Se mikä on muille ihmisille omassa parisuhteessa tärkeää, ei ole sinun päätettävissä, vaan jokaisen henkilökohtainen asia. Parisuhteen alussa näistä asioista tulisi kertoa ja toinen arvioi sitten pystyykö näitä tärkeitä asioita toiselle antamaan ja tarpeita täyttämään ja missä on sitten kompromissin paikka. Tässä asiassa kannattaa kuunnella sitä toista, eikä itsepäisesti määritellä asioita muiden puolesta.

No jopas nyt hermostuit yksinkertaisesta kysymyksestä, vaikka asiaakin puhut😁. Tavallaan ollaan samaa mieltä, vaikka väärin halusit asiani ymmärtää. Mielestäni ja OMASSA elämässä kaikki lähtee siitä, miten meillä menee muuten. Seksi ei ole mitenkään irrallaan siitä. Jos muuten menee hyvin, sujuu seksikin. Jos muuten EI mene hyvin, en todellakaan halua sitä seksikkään.

Sinulla ja ihan kaikilla maailman ihmisillä oikeus haluta asiat ihan omalla tavalla. Äläkä sinä määrittele mitään minun puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yleisesti parisuhde=sänkyelämä? Eikö ole muuta yhteistä? Minusta se seksi on vain seuraus siitä, mikä se suhde on. Sillon suhteessa on vallalla epätasapaino, jos sänkyasiat menee vinksalleen. Sen pitäis olla seuraus, ei syy.

Ei, mutta ilman tyydyttävää sänkyelämää en voi hyvin parisuhteessakaan. Esität asian todella mustavalkoisena, joko seksi on kaikki, tai sitten se on seuraus. Sinulle seksi ei ole selvästikkään niin tärkeää, mutta ymmärrä hyvä ihminen että joillekkin se on tärkeää, siis kaiken muun lisäksi. Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parisuhteessa on ihan älyttömästi muutakin, mutta jos ajatukset pyörii seksissä, se muu häiriintyy. Pahinta on että suhteen alussa ei keskustella todellisista haluista. Se mikä on muille ihmisille omassa parisuhteessa tärkeää, ei ole sinun päätettävissä, vaan jokaisen henkilökohtainen asia. Parisuhteen alussa näistä asioista tulisi kertoa ja toinen arvioi sitten pystyykö näitä tärkeitä asioita toiselle antamaan ja tarpeita täyttämään ja missä on sitten kompromissin paikka. Tässä asiassa kannattaa kuunnella sitä toista, eikä itsepäisesti määritellä asioita muiden puolesta.

No jopas nyt hermostuit yksinkertaisesta kysymyksestä, vaikka asiaakin puhut😁. Tavallaan ollaan samaa mieltä, vaikka väärin halusit asiani ymmärtää. Mielestäni ja OMASSA elämässä kaikki lähtee siitä, miten meillä menee muuten. Seksi ei ole mitenkään irrallaan siitä. Jos muuten menee hyvin, sujuu seksikin. Jos muuten EI mene hyvin, en todellakaan halua sitä seksikkään.

Sinulla ja ihan kaikilla maailman ihmisillä oikeus haluta asiat ihan omalla tavalla. Äläkä sinä määrittele mitään minun puolestani.

Kun ihminen hoidattaa omaa sisäistä tyhjyyttään seksillä, keinotekoisella intohimolla sekä feikatulla läheisyydellä niin eihän siitä aitoa sitoutumista synny vaan pelkoa. Siksi pettää ja pakenee kerta toisensa jälkeen. Huutelee sitten muille kun hakee epätoivoisesti sisäistä rauhaa muiden huomion ja hyväksynnän kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Pettämisen voi antaa anteeksi, mutta ei silti välttämättä halua enää jatkaa parisuhdetta.

Jos ei pysty enää luottaa ja mielikuva pettäjästä on muuttunut liian paljon tms , voi olla mahdotonta enää jatkaa. Näinhän käy monille, annetaan anteeksi, käydään terapiassa ja yritetään jatkaa, mutta ero tulee kuitenkin pian .

Uskon että suurin osa antaa anteeksi. Hoitaa eron jälkeen lasten asiat yms ihan hyvässä sovussa eikä juutu katkeruuteen lopuksi elämää.

Se on kuitenkin eri asia kuin haluta jatkaa yhteistä elämää enää.

Näinhän se usein menee. Eikä aina pääse siitä yli, vaikka halua siihenkin olisi. Mutta on se myös mahdollista. Jos kyse ei ole tapapettäjästä, voi se sivusuhde olla oire jostain siinä liitossa, jonka perusteellinen käsittely sit auttaa. Tai sitten ei. Ihan varmaksi tuota ei voi tietää, ennenkuin omalle kohdalle osuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt näiden pettäjien vanhemmuutta. Se on kiinnijäämisen jälkeen usein puolittaista jos sitäkään.

Mutta miksi olla vanhempi vain puolittain kin sen voi tehdä täysillä? Eikö lapset ansaitse täysillä panostavan vanhemman joka läsnä eikä vain puolittaista.

Riippuu varmaan tilanteesta. Joskushan ne lapset toimivat myös koston välineenä, jota pidän pahempana kuin pettämistä. Joskus tekoaan voi hävetä niin että kokee olevansa täysin epäonnistunut myös vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt näiden pettäjien vanhemmuutta. Se on kiinnijäämisen jälkeen usein puolittaista jos sitäkään.

Mutta miksi olla vanhempi vain puolittain kin sen voi tehdä täysillä? Eikö lapset ansaitse täysillä panostavan vanhemman joka läsnä eikä vain puolittaista.

Riippuu varmaan tilanteesta. Joskushan ne lapset toimivat myös koston välineenä, jota pidän pahempana kuin pettämistä. Joskus tekoaan voi hävetä niin että kokee olevansa täysin epäonnistunut myös vanhempana.

Vain täysi sekopää vieraannuttaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset stressatko niin hirveästi..... Omalla kohdallani ainakin huomannut, että kun ikää tulee, niin ehdottomuus ja mustavalkoisuus elämästä katoaa. Tajuaa elämän reaaliteetit. Itsekin alle 30 vuotiaana jaksoin vouhkata näistä pettämisistä ja järkyttyä kun joku tuttu petti. Nyt 40+ ei hirveästi enää kiinnosta toisten pettämiset, jokainen vastatkoon itsestään. Ei se elämä muutamaan sivukaatoon kaadu. Kerran me täällä vaan eletään.

t. N42

Näin me olemme erilaisia. Itse olen kanssasi samanikäinen, ja olen tullut iän myötä aina vain tiukemmaksi näiden asioiden suhteen. Aivan liian paljon nähnyt ja kokenut kärsimystä, joka näistä pettämiskuvioista seuraa. En leiki tulella, enkä vietä aikaani sellaisten ihmisten seurassa, jotka sellaista läpi sormien katselevat. Oma moraalini on kehittynyt iän myötä, ja olen tyytyväinen siitä.

Aiemmin syytettiin kirkkoa moralismista ja synnin paasauksesta. Ei tartte kirkkoa nykyaikana, kun on moraalinen vauva.fi! Synninpäästöä vaan ei saa missään. Ennen kirkko sentään antoi senkin.

Eikös kirkossa pitänyt katua ja tehdä parannus?

Niin, kirjossa, muun muassa, voi katua ja siten tehdä parannus. Mikäs siinä nyt on ongelma? Onko niin, et pettäjä ei voi parannusta twhdä? Tuhoon tuomittu koko ihmispolo?

Teot puhuvat aina kovempaa kuin sanat

Mikä muu synti on anteeksiantamaton? Murha? Mihin tää vertautuu? Ymmärrän sen kyllä, että se loukkaa ja satuttaa. Ja voi todellakin rikkoa jotain hienoa. Mutta tämä ehdottomuus, että kaikki pettäjät aina ovat vain pettäjiä, eivätkä ansaitse siitä koskaan anteeksi antoa, on erikoinen. Itse en aio avioeroa ottaa automaattisesti, vaikk puolisosta tällainen tulisi ilmi. Haluaisin ensin käydä asiat perinjuurin läpi ja pohtia vaihtoehtoa, josko siitä pääsisi yli. Ja tunnen puolisoni riittävän hyvin, etten pelkäisi asian uusintaa, jos muuten asiat selvitettäisi. Mutta loppujen lopuksi sen tietäisi vasta, kun tilanne tulis ensin vastaan.

Pettämisen voi antaa anteeksi, mutta ei silti välttämättä halua enää jatkaa parisuhdetta.

Jos ei pysty enää luottaa ja mielikuva pettäjästä on muuttunut liian paljon tms , voi olla mahdotonta enää jatkaa. Näinhän käy monille, annetaan anteeksi, käydään terapiassa ja yritetään jatkaa, mutta ero tulee kuitenkin pian .

Uskon että suurin osa antaa anteeksi. Hoitaa eron jälkeen lasten asiat yms ihan hyvässä sovussa eikä juutu katkeruuteen lopuksi elämää.

Se on kuitenkin eri asia kuin haluta jatkaa yhteistä elämää enää.

Anteeksianto pettäjälle edellyttäisi sitä että pettäjä ensin itse pyytäisi tekojaan anteeksi. Jos tätä ei tapahdu niin miksi olla kynnysmatto

Tietenkin! Anteeksi pyyntö on edellytys, jos aikoo suhdetta jatkaa. Ja katumus. Ja selvä osoitus siitä, että todella haluaa tilanteen paremmaksi. Jos pettäjää ei yhtään hetkauta omat teot, eihän sellaisen ihmisen kanssa kannata elämäänsä jakaa. Jos siis näkemykset yhteisestä elämästä eroavat täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.

Kuulostaako kenestäkään tutulta?

Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.

Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.

Kuulostaako kenestäkään tutulta?

Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.

Ja sitten kun eroat tällaisesta miehestä koska et hyväksy tuota niin oletkin yhtäkkiä ehdoton, vanhanaikainen, sairaanlloisen omistushaluinen ja mustasukkainen ihminen. En vaan kertakaikkiaan ymmärrä kuka pitää jatkuvaa pettämistä ja salasuhteita hyväksyttävänä.

Kenen mielestä? Sen pettäjämiehen? Onko sillä enää mitään väliä, mitä mieltä hän on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.

Kuulostaako kenestäkään tutulta?

Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.

Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.

Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.

Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.

Kuulostaako kenestäkään tutulta?

Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.

Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.

Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?

Silloin tulisi jos on suhteessa jossa on sovittu uskollisuudesta. On huonon ihmisen merkki jos siihen ei tuossa tilanteessa kykene useissa suhteissa vaan pettää useasti eri suhteissa.

Olen kurkkuani myöten täynnä tätä pettämisasiaa. On osunut omalle kohdalle yhtälailla. Vauriot joita toinen saa sinuun pettämällä ovat pysyviä. Tutustukaa aiheeseen. Se on yksi alhaisimmista teoista, koska luottamus toiseen ei ikinä palaudu samaksi. Miksi sinä haluat heittää jotain niin pysyvää ikuisesti pois? Hetkellisen nautinnon vuoksi.

Ei, sinä olet alhainen itseäsi kohtaan. Sinä viet itseltäsi pysyvimmän asian elämästäsi - luottamuksen sinuun. Teet väärin ja tiedät sen. Mutta väärin myös itseäsi kohtaan.

Ihmisten välinen s**** on sitä itseään. Totta. Arvostus, kunnioitus ja luottamus taas ovat pyhiä asioita. Alhainen on henkilö, joka nämä heittää romukoppaan.

Totta, olemme kaikki ihmisiä. Totta, teemme virheitä. Mutta pystytte parempaan itseänne kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.

On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.

Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.

Näinhän se periaatteessa on, mutta aina ei niin yksinkertaista. Elämä menee tietyille raiteille ja asiat vaan tapahtuu. Harvan elämä on vain hyvää tai vain kamalaa. Siinä on sävyjä. Ja aina ei heti huomaa, kun alkaa ahdistaa. Perhe-elämä varsinkin aiheutta isojakin muutoksia suhteissa.

Hyvä suhde vaatia aina paljon rehellistä keskustelua. Välillä jopa raadollista. Kaikki eivät sellaista osaa tai eivät siihen jaksa tai suostu. Silti mielestäni se on ainoa vaihtoehto, jos haluaa pitkän ja kannattavan parisuhteen. Tunnen yhden tällaisen pariskunnan ja ihailen sitä, mitä heillä on keskenään. Tosin ovat lapsettomia. Keskittyvät vain työhön ja toisiinsa. Siinäkin suhteessa oli alkuaikoina sivujuonne. Mutta jäi siihen ja pääsivät yli.