Lue keskustelun säännöt.
Pettämistä sivusta seuranneena.
20.01.2023 |
Luulin olevani suoraselkäinen kaveri. Mutta Selkärangaton olen. En uskalla kertoa petetylle mitä tiedän. Kai sitä kuitenkin pelkää sotkeutua muiden asioihin... pettäminen on peestä. Lopettakaa! P*nkaa sinkkuja. Ei tarvi rikkoa toisten perheitä.
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Ei ole vähättelyä ja varmasti mies voi kokea henkistä väkivaltaa suhteessa eikä se ole vähempi arvoista kuin naisen kokema.
Mutta mikä neuvoksi? Ei näe muuta keinoa kuin ottaa asia puheeksi, mennä vaikka jonnekin yhdessä puhumaan asiasta ja jos se on täysin mahdotonta, niin sitten pitää erota. Ei pettäminen ole kuitenkaan oikea vaihtoehto. Henkistä väkivaltaa sekin on.Miksi pettäminen on niin kamalaksi leimattu asia? Enemmän pitäisi puhua siitä täysin turhasta työstä parisuhteen eteen jota toivottavasti tulevat sukupolvet eivät enää tee jatkossa.
Koska suurimmalle osalle ihmisistä petetyksi tuleminen on kauhea kokemus. Ei sitä sellaiseksi ole leimattu, ihmiset kokevat sen niin.
Miksi ihmiset kokevat sen niin? Ei elämä ole mustavalkoista. Sehän on vain parisuhde. Mitäpä tuosta. Menisivät terapiaan koska he eivät vaan ole osanneet rakastaa tarpeeksi ja oikein jos tulivat petetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Myytti, joka on tutkimuksella kumottu. Ei pidä paikkansa. Jotkut ovat vaan pettäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.
Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.
Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?
Etsikööt ne , jotka eivät onnistu olemaan uskollisia, avoimen suhteen, siis niin että molemmat tietävät sen olevan avoin.
Ihan kaikki joutuu etsimään itselleen sopivan kumppanin. Ei voi olettaa että se joka vain sattuu ensimmäisenä tulemaan vastaan tai johon sattuu rakastua on automaattisesti itselle sopiva ja hyvä kumppani.
Tämä! Kumppaninvalinta on isolta osalta myös itsetuntemusta. Mihin kykenee, mitä sietää, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.
Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.
Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?
Etsikööt ne , jotka eivät onnistu olemaan uskollisia, avoimen suhteen, siis niin että molemmat tietävät sen olevan avoin.
Ihan kaikki joutuu etsimään itselleen sopivan kumppanin. Ei voi olettaa että se joka vain sattuu ensimmäisenä tulemaan vastaan tai johon sattuu rakastua on automaattisesti itselle sopiva ja hyvä kumppani.
Tämä! Kumppaninvalinta on isolta osalta myös itsetuntemusta. Mihin kykenee, mitä sietää, mitä haluaa.
Liian nopea suhteen kehitys (kihlat, avioliitto jnejne) siinä olevien ihmisten ikä ja muut olosuhteet huomioiden lähes aina huono merkki. Ja niin usein ne yltiöromanttiset jutut alussa haihtuvat ilmaan kuin saippuakuplat parissa kolmessa vuodessa kun suhdetta ei olla lähdetty rakentamaan puhtaalta pöydältä.
Miksi kiirehtiä näissä asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Ei ole vähättelyä ja varmasti mies voi kokea henkistä väkivaltaa suhteessa eikä se ole vähempi arvoista kuin naisen kokema.
Mutta mikä neuvoksi? Ei näe muuta keinoa kuin ottaa asia puheeksi, mennä vaikka jonnekin yhdessä puhumaan asiasta ja jos se on täysin mahdotonta, niin sitten pitää erota. Ei pettäminen ole kuitenkaan oikea vaihtoehto. Henkistä väkivaltaa sekin on.Miksi pettäminen on niin kamalaksi leimattu asia? Enemmän pitäisi puhua siitä täysin turhasta työstä parisuhteen eteen jota toivottavasti tulevat sukupolvet eivät enää tee jatkossa.
Koska suurimmalle osalle ihmisistä petetyksi tuleminen on kauhea kokemus. Ei sitä sellaiseksi ole leimattu, ihmiset kokevat sen niin.
Miksi ihmiset kokevat sen niin? Ei elämä ole mustavalkoista. Sehän on vain parisuhde. Mitäpä tuosta. Menisivät terapiaan koska he eivät vaan ole osanneet rakastaa tarpeeksi ja oikein jos tulivat petetyksi.
Sivusta. Aina tulee katsoa sinne peiliin, niin hyvässä kuin pahassa. Nykyään ihmiset ei kestä jos itsessä on jotain epäkohtia, itsensä kehittämisen sijaan laitetaan pää pensaaseen ja toistetaan samoja virheitä. Uhripositio on haitallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle tulee tarve pettää aina silloin kun olen joutunut ottamaan liian suuren vastuun lapsista. Tulee tunne, että olen antanut enemmän kuin mitä minulla on. Silloin petän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.
Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.
Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?
Etsikööt ne , jotka eivät onnistu olemaan uskollisia, avoimen suhteen, siis niin että molemmat tietävät sen olevan avoin.
Ihan kaikki joutuu etsimään itselleen sopivan kumppanin. Ei voi olettaa että se joka vain sattuu ensimmäisenä tulemaan vastaan tai johon sattuu rakastua on automaattisesti itselle sopiva ja hyvä kumppani.
Tämä! Kumppaninvalinta on isolta osalta myös itsetuntemusta. Mihin kykenee, mitä sietää, mitä haluaa.
Liian nopea suhteen kehitys (kihlat, avioliitto jnejne) siinä olevien ihmisten ikä ja muut olosuhteet huomioiden lähes aina huono merkki. Ja niin usein ne yltiöromanttiset jutut alussa haihtuvat ilmaan kuin saippuakuplat parissa kolmessa vuodessa kun suhdetta ei olla lähdetty rakentamaan puhtaalta pöydältä.
Miksi kiirehtiä näissä asioissa?
En kanssa ymmärrä. Ehkä se suhde on heillä sellainen projekti joka pitää saada päätökseen. Ei osata nauttia siitä hetkestä, vaan mielessä kolkuttaa, että mitä seuraavaksi. Olen sen kannalla että suhteen pitää kasassa se keskinäinen rakkaus, eikä yhteiset velat tai juridiset sopimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.
Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.
Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?
Etsikööt ne , jotka eivät onnistu olemaan uskollisia, avoimen suhteen, siis niin että molemmat tietävät sen olevan avoin.
Ihan kaikki joutuu etsimään itselleen sopivan kumppanin. Ei voi olettaa että se joka vain sattuu ensimmäisenä tulemaan vastaan tai johon sattuu rakastua on automaattisesti itselle sopiva ja hyvä kumppani.
Tämä! Kumppaninvalinta on isolta osalta myös itsetuntemusta. Mihin kykenee, mitä sietää, mitä haluaa.
Liian nopea suhteen kehitys (kihlat, avioliitto jnejne) siinä olevien ihmisten ikä ja muut olosuhteet huomioiden lähes aina huono merkki. Ja niin usein ne yltiöromanttiset jutut alussa haihtuvat ilmaan kuin saippuakuplat parissa kolmessa vuodessa kun suhdetta ei olla lähdetty rakentamaan puhtaalta pöydältä.
Miksi kiirehtiä näissä asioissa?
Traumakemiasuhteet eivät ole terveellisiä siinä oleville koskaan. Kuvitellaan alussa että nyt ollaan löydetty se pelastaja ja sielunkumppani ja pahimmillaan luodaan riippumattomuuden ja ripustautumisen vuorottelua vuoristoratamaisesti.
Ihminen tuossa voi hetkittäin kokea olevansa todellisessa euforisessa rakkauskuplassa mutta kun se haihtuu niin suhde ei kestäkään arkisuutta vaikka ei edes asuttaisi yhdessä koska työtä suhteen eteen ei kyetä tai edes haluta tehdä.
Tuollainen on addiktiota jolla yleensä paikataan jo lapsuudessa koettua traumaa ja vaillejäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee tarve pettää aina silloin kun olen joutunut ottamaan liian suuren vastuun lapsista. Tulee tunne, että olen antanut enemmän kuin mitä minulla on. Silloin petän.
Hyvässä parisuhteessa tehdään kyselemättä joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuen siitä mitä voimavaroja on käytettävissä. Kun suhde menee tekemisien ja laskemiseksi, ollaan jo puoliksi suossa. Se että sinusta tuntuu joltakin, ei tarkoita mitään, toisesta voi tuntua aivan samalta. Et taida olla vielä kypsä parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Tää oli tosi lapsellinen kommentti. Tosi moni mies haluaa naimisiin perinteisin menoin, mutta myös pitää oman salaisen sutinaelämän mukana menossa. Tosi usein vaimo on täysin tietämätön yhtään mistään vaan mies käy vähän mökkireissuilla, lapin reissuilla, työmatkoilla yms. Jollekin se kaksoiselämän viettäminen on ihan peruskauraa, nämä sutinan kohteet ovat ohimeneviä ja aina löytyy uutta. Vaimo pysyy kiltisti kotona hoitaen juoksevat asiat ja lapset. Mies hoitaa kalleimmat hankinnat ja vaimo pysyy tyytyväisenä.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Tämä on tuttua, minä olen ollut tällaisessa suhteessa. Kun mies oli kotona, hän oli mitä ihastuttavin isä, panosti kovasti perheeseen ja suhteeseen. Valitteli kiireitään, menestyi työssään ja reissuja oli paljon. Toki piti myös vapaa-ajalla tehdä rentouttavia poikien reissuja työn vastapainoksi. Vain nalkuttava vaimo olisi tällaiseen puuttunut! Seksiä oli kotona paljon, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja hemmottelua. Perheen ulkomaanmatkoja. Osti minulle vaimolle autonkin, että olisi mukavampaa liikkua lasten kanssa. Kaikki oli niin hyvin kun vain voi olla. Ihan b_ullshitt_iä nuo uskottelut huonoista suhteista. Ne ovat valheita, joita mies kertoo ensin itselleen ja sitten niille sivuhoidoille.
Surullista ja varmaan nöyryyttävää, kun tällainen totuus sitten paljastuu. Tuo on tällaisella ihmisellä elämäntapa. Ei mikään hairahdus. Tuollainen ihminen ei varmaan koskaan onnistu olee uskollinen.
Miksi kaikkien ihmisten pitäisi onnistua olemaan uskollisia?
Etsikööt ne , jotka eivät onnistu olemaan uskollisia, avoimen suhteen, siis niin että molemmat tietävät sen olevan avoin.
Ihan kaikki joutuu etsimään itselleen sopivan kumppanin. Ei voi olettaa että se joka vain sattuu ensimmäisenä tulemaan vastaan tai johon sattuu rakastua on automaattisesti itselle sopiva ja hyvä kumppani.
Tämä! Kumppaninvalinta on isolta osalta myös itsetuntemusta. Mihin kykenee, mitä sietää, mitä haluaa.
Liian nopea suhteen kehitys (kihlat, avioliitto jnejne) siinä olevien ihmisten ikä ja muut olosuhteet huomioiden lähes aina huono merkki. Ja niin usein ne yltiöromanttiset jutut alussa haihtuvat ilmaan kuin saippuakuplat parissa kolmessa vuodessa kun suhdetta ei olla lähdetty rakentamaan puhtaalta pöydältä.
Miksi kiirehtiä näissä asioissa?
Nykyaikana suhteen voi purkaa käytännössä koska tahansa, ei sillä ole merkitystä onko kihlat ostettu viikon vai viiden vuoden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Ei ole vähättelyä ja varmasti mies voi kokea henkistä väkivaltaa suhteessa eikä se ole vähempi arvoista kuin naisen kokema.
Mutta mikä neuvoksi? Ei näe muuta keinoa kuin ottaa asia puheeksi, mennä vaikka jonnekin yhdessä puhumaan asiasta ja jos se on täysin mahdotonta, niin sitten pitää erota. Ei pettäminen ole kuitenkaan oikea vaihtoehto. Henkistä väkivaltaa sekin on.Miksi pettäminen on niin kamalaksi leimattu asia? Enemmän pitäisi puhua siitä täysin turhasta työstä parisuhteen eteen jota toivottavasti tulevat sukupolvet eivät enää tee jatkossa.
Koska suurimmalle osalle ihmisistä petetyksi tuleminen on kauhea kokemus. Ei sitä sellaiseksi ole leimattu, ihmiset kokevat sen niin.
Jos ihminen pohtisi asiaa myös oman toiminnan kautta, se ei ehkä olisi niin traumaattista. Se on vaikeaa, mutta itsekritiikki on todella hyödyllinen työkalu kohti tasapainoista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee tarve pettää aina silloin kun olen joutunut ottamaan liian suuren vastuun lapsista. Tulee tunne, että olen antanut enemmän kuin mitä minulla on. Silloin petän.
Hyvässä parisuhteessa tehdään kyselemättä joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuen siitä mitä voimavaroja on käytettävissä. Kun suhde menee tekemisien ja laskemiseksi, ollaan jo puoliksi suossa. Se että sinusta tuntuu joltakin, ei tarkoita mitään, toisesta voi tuntua aivan samalta. Et taida olla vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen 45-vuotias ja ollut naimisissa nyt 18 vuotta. Sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä enkä hyväksy pettämistä mutta ihmettelen kyllä kovasti myös näitä jotka jankkaavat että avioliitto oli kunnossa vaikka toinen pettää. Se että elämä oli oman unelman mukaista ja toinen siinä suoritti sitä mukana ei tarkoita että se oli toiselle hyvää myös. Vierestä olen seurannut kun eräs mies suorittaa vaimonsa elämää mutta ei itse ole siinä onnellinen eikä saa mitä itse kaipaa. Mutta vaimolla on matkat, seksiä, lapsien kanssa on mukavaa. Mutta mies pettää koska ei ole onnellinen tuossa vaimon luomassa elämässä. Se että toisella on kaikki hyvin avioliitossa ei tarkoita että parisuhde toimii jos toisella ei ole kaikki hyvin.
On syytä nostaa asia esille ja puhua siitä mitä haluaa sille toiselle. Ei kai kukaan panttaa vuosikausia puolisolleen sanomasta mitä haluaa oikeasti. Kertoo luonteen vääristymästä miehellä silloin.
Heikkoluonteisten pettäjämiesten yksi perusselityksistä että koki eläneensä ahtaasti kodissa joka on kuin sisustuslehden kuvista. Näin siirretään vastuu pettämisestä petetylle.
En ole koskaan pettänyt, mutta olen ollut tuollaisessa suhteessa, missä koti oli juuri sellainen. Kun mainitsin asiasta, niin nainen uhriutui ja syytti minua tunteettomaksi. Ymmärään vallan hyvin niitä jotka eivät asiasta pysty sanomaan, koska kokevat sitten henkistä väkivaltaa. Tilanne on sama kun ihmetellään, miksi nainen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta.
Pitäisi saada sellainen keskustelu aikaiseksi, ettei kumpikaan koe tulevansa syyllistetyksi.
Jos nainen on sisustanut vuosikaudet ja nauttinut siitä, voi tuntua isolta asialta , jos tajuaa että siitä on mies kärsinyt jo kauan, eikä ole mitään sanonut.
Miehen pitää raivata itselleen tilaa kodissaan vaikka asiasta pitäisi käydä vääntöä.Tyypillistä vähättelyä henkistä väkivaltaa kokevia kohtaan. Voiko sinusta mies kokea henkistäväkivaltaa suhteessa, ja onko vähäpätöisempää kuin naisen kokema?
Ei ole vähättelyä ja varmasti mies voi kokea henkistä väkivaltaa suhteessa eikä se ole vähempi arvoista kuin naisen kokema.
Mutta mikä neuvoksi? Ei näe muuta keinoa kuin ottaa asia puheeksi, mennä vaikka jonnekin yhdessä puhumaan asiasta ja jos se on täysin mahdotonta, niin sitten pitää erota. Ei pettäminen ole kuitenkaan oikea vaihtoehto. Henkistä väkivaltaa sekin on.Miksi pettäminen on niin kamalaksi leimattu asia? Enemmän pitäisi puhua siitä täysin turhasta työstä parisuhteen eteen jota toivottavasti tulevat sukupolvet eivät enää tee jatkossa.
Koska suurimmalle osalle ihmisistä petetyksi tuleminen on kauhea kokemus. Ei sitä sellaiseksi ole leimattu, ihmiset kokevat sen niin.
Jos ihminen pohtisi asiaa myös oman toiminnan kautta, se ei ehkä olisi niin traumaattista. Se on vaikeaa, mutta itsekritiikki on todella hyödyllinen työkalu kohti tasapainoista suhdetta.
Tyypillistä pettäjätaustaisen syyttelyä. Ei uppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee tarve pettää aina silloin kun olen joutunut ottamaan liian suuren vastuun lapsista. Tulee tunne, että olen antanut enemmän kuin mitä minulla on. Silloin petän.
Hyvässä parisuhteessa tehdään kyselemättä joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuen siitä mitä voimavaroja on käytettävissä. Kun suhde menee tekemisien ja laskemiseksi, ollaan jo puoliksi suossa. Se että sinusta tuntuu joltakin, ei tarkoita mitään, toisesta voi tuntua aivan samalta. Et taida olla vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen 45-vuotias ja ollut naimisissa nyt 18 vuotta. Sinä?
Eihän tuo kerro mitään. Ihan sama kuin että uskot tunnetta ja sitten petät. Kaikki eivät opi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee tarve pettää aina silloin kun olen joutunut ottamaan liian suuren vastuun lapsista. Tulee tunne, että olen antanut enemmän kuin mitä minulla on. Silloin petän.
Hyvässä parisuhteessa tehdään kyselemättä joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuen siitä mitä voimavaroja on käytettävissä. Kun suhde menee tekemisien ja laskemiseksi, ollaan jo puoliksi suossa. Se että sinusta tuntuu joltakin, ei tarkoita mitään, toisesta voi tuntua aivan samalta. Et taida olla vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen 45-vuotias ja ollut naimisissa nyt 18 vuotta. Sinä?
Eihän tuo kerro mitään. Ihan sama kuin että uskot tunnetta ja sitten petät. Kaikki eivät opi koskaan.
Ei pettämisessä ole mitään vikaa. Minua se auttaa jaksamaan työssä ja kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvässä suhteessa ei ole kolmannen mentävää aukkoa. Pettäminen on seuraus jostakin joka on perheessä huonosti.
Myytti, joka on tutkimuksella kumottu. Ei pidä paikkansa. Jotkut ovat vaan pettäjiä.
Näitä myyttejä on hyvä kumota yleisemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle tulee tarve pettää aina silloin kun olen joutunut ottamaan liian suuren vastuun lapsista. Tulee tunne, että olen antanut enemmän kuin mitä minulla on. Silloin petän.
Hyvässä parisuhteessa tehdään kyselemättä joskus enemmän ja joskus vähemmän, riippuen siitä mitä voimavaroja on käytettävissä. Kun suhde menee tekemisien ja laskemiseksi, ollaan jo puoliksi suossa. Se että sinusta tuntuu joltakin, ei tarkoita mitään, toisesta voi tuntua aivan samalta. Et taida olla vielä kypsä parisuhteeseen.
Olen 45-vuotias ja ollut naimisissa nyt 18 vuotta. Sinä?
Eihän tuo kerro mitään. Ihan sama kuin että uskot tunnetta ja sitten petät. Kaikki eivät opi koskaan.
Ei pettämisessä ole mitään vikaa. Minua se auttaa jaksamaan työssä ja kotona.
Minä minä minä.
Hyvin usein käy niin, että viestintuoja on se pahis ja saa haukut niskaan. Siksi en puutu tällaisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin usein käy niin, että viestintuoja on se pahis ja saa haukut niskaan. Siksi en puutu tällaisiin asioihin.
Varmasti saakin pettäjältä. Mitä sitten?
Koska suurimmalle osalle ihmisistä petetyksi tuleminen on kauhea kokemus. Ei sitä sellaiseksi ole leimattu, ihmiset kokevat sen niin.