Lue keskustelun säännöt.
Juotiinko teidän lapsuuden perheessä vettä?
19.01.2023 |
Tällainen laatualoitus tällä kertaa, mutta tuli vaan mieleen tässä sängyssä unta odotellessa. Juotiinko teidän lapsuuden perheessä vettä?
Meillä ei. Aamulla aikuiset joivat kupin kahvia, lapset puoli lasia maitoa. Aamupalaksi suolaista ruisleipää. Ruuan kanssa päivällä lasi piimää tai maitoa. Ja ruuathan oli perinteisiä suolaisia, perunoita ja ruskeaa kastiketta. Sitten oli kahviaika, eli kuppi mustaa kahvia taas. Illalla iltaruuan kanssa taas maitoa, kotikaljaa tai piimää lasi. Saunan jälkeen saattoi olla lasi mehua tai vettä. Sen vesilasin juomisesta aikuiset mainitsivat yleensä. Ohhoh kun on jano, pitää ihan juoda vettä.
Vanhusikäisinä sama tyyli jatkuu. Aina kun käyn lapsuudenkodissa kylässä, olen tolkuttoman janoinen jo iltapäivällä siitä suolan ja kuivan ruuan määrästä. Kittaan useita lasillisia vettä ja siellä ihmetellään. Silti vielä illallakin on jano.
Mietin vaan, että onko tämä yleistäkin ja miten noin voi pärjätä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä juotiin. Ei ollut kiellettyä se. Lapsuuskodissani tuli hanasta todella hyvän makuista vettä, kun oli oma kaivo. Join sitä joskus ihan vain huvikseen, vaikka ei ollut janokaan.
A niin, piti vielä kertoa, milloin oli se lapsuus: Olen syntynyt 1969.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juotiin vettä. Oli toki maitoakin ja mehuakin, mutta mehu oli aamu- ja iltapalalle ja ruokajuomana vaihtoehtona vesi tai maito. 80-luvun alkupuolella haimme lähteestä vettä juotavaksi, kun hanavesi oli pahaa. Lähdevesi oli ihanaa!
Mummolassa oli navetalla kaivo ja vesipumppu, siitä tuotiin ämpärissä vettä talolle ja siitä kauhalla vettä lasiin juotavaksi. Se oli lämmintä seisoneena eikä kovin hyvää, voi sitä onnea kun sai just tuotua vettä.
Appivanhemmille on ollut tosi vaikea ymmärtää että haluan juoda vettä, sekä jano- että ruokajuomana. Ensimmäiset kymmenen vuotta piti tapella joka lasillisesta, että "kyllä meillä saa juoda maitoa/mehua, ei tartte vettä juoda". Luulivat kai että kursailin. Nyt viimein tajunneet että ihan oikeasti juon vettä koska pidän siitä, ei siksi että vaihtoehtoja ei ole tai niihin ei ole varaa.
Onpas mielenkiintoista.
Aikaisemmin joku muisteli että reissusta kotiin tullessa oli usein kurja väsähtänyt olo. Niin minullakin oli.
Muistan myös aamuja, jolloin istuin koulubussissa ja oli jotenkin koti-ikäväinen ja kurja olo. Eväänä oli aina ruisreikäleivästä tehty juustoleipä. Söin sen aamupalaksi koulun pihassa, koska tunnin alkuun oli aina aikaa. Oli aina sellainen olo että leipä on liian kuivaa ja suolaista, mutta ei minulla ollut ikinä vettä mukana tai muutakaan juotavaa. Join pari kourallista hanasta, mutta eihän se ollut kuin pari desiä aina.
Ei koulussakaan muuten juotu, ei edes liikuntatunneilla. Tavallinen lasien koko ruokailun yhteydessä oli tosiaan se joku 1,5 dl.
En vain tajua, miten noin pärjättiin. Saan nykyään hirveän dehydraatiopäänsäryn jos en yhtenä päivänä juo tarpeeksi. Ehkä sitä nuorena kestää, mutta miten nuo vanhukset jotka elää samalla tyylillä?
Itsellänikin on nykyään aina vesipullo mukana. Kysymys ei ole siitä että hörppisin vettä koko ajan, mutta se pullo mahdollistaa veden ottamisen hanasta liikkeellä ollessa. Juon yleensä ison määrän kerralla pari kertaa päivässä, eikä se onnistu hyvin jääkylmällä vedellä suoraan hanasta.
Olen syntynyt -72 ja elänyt lapsuuden maatilalla. Meillä kaikki joivat ruokajuomana maitoa. Aamuisin ja päivällä oli kahvia. Illalla juotiin teetä tai kaakaota. Mutta muuten juotiin usein vettä. Meillä tosi hyvä hanavesi ja jokainen joi janoonsa vettä. Jos lähdettiin päiväksi peltotöihin/metsään niin otettiin vettä pullossa mukaan. Muutaman tunnin reissuille ei otettu vettä mutta kaikilla taisi olla kiire veesihanalle kotiutuessaan.
Liikunnan, pihatöiden ja saunan jälkeen juotiin vettä janoon (lapsille pakottamalla). Ruuan kanssa oli aina kevytmaitoa tai mehua. 80-luku Helsinki. Mummoni joi ja tarjosi punaista maitoa ja kotikaljaa. Ihan hirveää se mehujen läträys 80-90-luvulla. Liikaa limuja nollarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vettä juotiin koulussa välitunneilla juomapisteiltä aina liikuntatunnin jälkeen ja usein välitunninkin jälkeen, kun oli riehuttu ulkona. Koulun vessassa tehtiin käsipaperista sellainen juomavene, jonka avulla vettä hörpittiin aina välitunneilla. Muistan tämän jo ala-asteelta. Urheilutreeneissä sama. Taulla aina juotiin. Oli myös muovisissa taskumateissa mehua mukana ja kun mehu loppui, siihen laitettiin vettä. 70-80 -luvuilla tämä.
Eipä paljon juotu. Joskus saattoi olla ruoan kanssa jäävettä, se tuntui hienolta. Yleensä juotiin ruoan kanssa maitoa. Kahvia aamuin ja illoin toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juotiin. Isä joi päivittäin maitoakin, mutta me muut juotiin pääasiassa vettä.
Mummolassa aina päiviteltiin, kun halusin juoda vettä. "Hyvänen aika, saat sinä nyt maitoakin ottaa, ei tarvitse veteen tyytyä. Vai maistuiskos mehu?" Ruoka oli suolaista vanhan ajan kotiruokaa, eli läskisoosia, paistettuja silakoita ym. Se maito tietysti kokomaitoa. En ymmärrä, miten raskasta maatyötä tekevä enonikin juomatta pärjäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juotu vettä koskaan. Maitoa tai mehua juomaksi, ruokailun yhteydessä ja kahvit muutaman kerran päivässä. Saunapäivänä lisäksi vielä ehkä saunajuomaksi lasillinen limsaa. Kukaan ei koskaan erikseen kehottanut juomaan. Kouluikäisenä kävin pissalla ainoastaan aamulla ja illalla, joten nestehukka on kyllä varmasti ollut koko ajan päällä. :D
Myöhemmin huomasin itse, että olo on parempi ja päätä kivistää vähemmän, kun vettä juo edes hiukan. Nyt aikuisena käydessäni vanhempien luona veden juontia ihmetellään ja taivastellaan. Huomautetaan, että on kyllä maitoa ja mehuakin, eikä vettä tarvitse juoda, kun muun ravinnon mukana nesteitä saa kuitenkin.
Äidilläni on sairaus, jonka hoidon vuoksi hänen pitäisi pitää erityistä huolta omasta nestetasapainostaan, ja muistutan välillä häntä juomaan vettä, kun näemme. Hän ei kuitenkaan suostu juomaan kuin yhden pienen lasillisen päivässä, kun muutoin täytyy kuulemma ravata vessassa koko ajan. Kahvista kuulemma saa tarpeeksi nestettä. Onkohan tämäkin asia joku sukupolvien välinen "kulttuuriero"...
En tottunut juomaan maitoa, koska yh-äidilläni oli laktoosi-intoleranssi, niin hän ei ostellut maitoa kotiin muuta kuin mahdollista iltakaakaota tai riisi/mannapuuroa varten. Eli jääkaapissa oli yleensä aina maitopurkki, mutta se ei ollut janojuomaa.
Mehuja sitten olikin runsaasti eli niitä juotiin kotona paljon. Jos kaverilla laitettiin valmiiksi maitolasillinen minulle, join sen, mutta se kuvotti minua. Isälläni join vettä ja mehuja. Isäni käytetti maitoa jossain määrin janojuomana muistaakseni, mutta itse en tosiaan mieltänyt maitoa sellaisenaan juomaksi. Koulussakin join vettä tai mehua. Mökillä juotiin vettä suoraan järvestä. Joskus saatiin toki limuakin.
Lapsuus 80-90-luvuilla Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei myöskään juotu koskaan vettä. Olen syntynyt -72. Ruokajuomaksi oli aina lasi maitoa tai puolukkamehua, muuten kahvia tai teetä. Jopa sen jälkeen kun laktoosi-intoleranssi nousi yleiseen tietoisuuteen ja puoli sukua oivalsi mistä mahakivut ja pierskely johtuivat, kaikki vain sitkaasti jatkoivat hyla-maidolla.
Aikuisena ole ymmärtänyt mistä pääkivut ja liikkatuntien jälkeinen aivosohjo oikein johtuivat. Saatoimme perheen kanssa olla koko päivän keräämässä marjoja ja pärjätä yhdellä teemukillisella!
Meillä kävi usein kaverini, joka pyyti vettä juodakseen ja äitini paheksui sitä veden litkimistä, koska kaverini kävi meillä tietysti myös vessassa. Mitä vähemmän kävi vessassa sen parempi äitini mielestä.
Vanhempani jatkavat edelleen samalla, vedettömällä linjalla. Vanhuksista näkee selvästi kuinka vireystaso alkaa laskea iltapäivän mittaan, kun elimistö kuivuu eikä tuntikausiin ole juotu kuin kuppi kahvia.
En minä nyt vahtinut, jos joku vesilasin otti. Oli meillä mehuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin vasta parikymppisenä erottamaan nälän ja janon toisistaan. Aloin urheilla tavoitteellisemmin ja opettelemaan tukevaa ravitsemusta ja samalla huomasin, että yhdeksi nälän muodoksi luulemani tunne meneekin ohi juomalla runsaasti vettä.
Meillä syötiin varmasti paljonkin janoon.
Myös meillä vältettiin juomasta erityisesti ennen reissuun lähtöä, että ei vain tule vessahätää.
Muistan, että välttelin raskasta liikuntaa, koska siitä tuli ikävä olo. Ihmettelin, kun rinnakkaisluokan urheilijanuoret puhuivat että liikunnasta tulee hyvä olo. Nestehukkahan siihen oli syynä. Liikuntatunnillakin yritettiin liikkua vain sen verran, että ei tule hiki.
Juotiin heti, jos tuli jano. Sitähän se jano tarkoittaa, että juo jotain. Käyn myös paikalla aina kun siltä tuntuu.
Meillä oli hyvä hanavesi ja sitä juotiin kyllä janoon. Mutta ruoan kanssa kyllä juotiin yleensä maitoa ja kyllä, kahvia juotiin päivän mittaan paljonkin.
Ei juotu, vaikka kaivosta tuli hyvää vettä. Kaikki joivat maitoa kaksin käsin. Olen syntynyt 1973.
Mehuakin lipitettiin paljon, omatekoista. En muista että koskaan olisi juotu vettä.
Nyt on toki toisin, ajattelen että lehmänmaito kuuluu lehmälle, ja ehkä korkeintaan pikkulapsille. Mutta uskon että aika monessa kainuulaisessa lapsiperheessä juodaan pelkkää maitoa. Janoonkin.
Kotikaljaa tai marjamehua. Toiset kyllä enempi maitoa omista lehmistä. Heinäpellolla kotikaljaa ja sitten tuli Rymd mehu muotiin. Pelkkää vettä harvoin
Meillä vettä ei juotu kuin äärimmäiseen janoon, vanhemmat joivat joko kahvia tai piimää, tai sitten olutta.
Lapsena join aterioilla maitoa tai piimää ja muuten mehua, yleensä omena- tai appelsiinimehua, silloin tällöin tuoremehua tai mehukatti-tiivistemehua. Limpparia sai lauantaina saunan jälkeen sen 0,33l pullon tai sitten synttäreinä tai muuten jostai erityissyystä.
Mummolassa oli kotona tehtyä mehutiivistettä pihan marjoista, jotain herukkaa. Se oli ihan kamalaa, ikävän makuista ja laimeaa.
Juon muuten edelleen kotona janoon laimeaa tiivistemehua, nykyisin sentään sokeroimatonta, urheillessa vettä. Muuten pääsääntöisesti kahvia tai vihreää teetä. Yhteensä menee varmasti yli kaksi litraa päivässä.
Syntynyt 1979.
Kyllä juotiin. Ei ollut kiellettyä se. Lapsuuskodissani tuli hanasta todella hyvän makuista vettä, kun oli oma kaivo. Join sitä joskus ihan vain huvikseen, vaikka ei ollut janokaan.