Juotiinko teidän lapsuuden perheessä vettä?

Vierailija kirjoitti:

Joitteko oikeasti niistä koulujen vesiautomaateista? Meillä ne oli ehdoton no-no. Niihin syljettiin, tungettiin purkkaa jne.

Jos vaikka liikuntatunnin 7 km:n lenkin jälkeen oli pakko juoda, ennemmin juotiin vessan hanasta.

Meillä oli vanhanaikainen paina nappia ja siitä tuli vesisuihku josta juoda.

Assburger kirjoitti:

Juotiin vettä.

Vesipulloja ei haalattu joka helkkarin paikkaan, mutta hanasta otettiin astiaan vettä ja juotiin, kun janotti.

Aterioilla juotiin maitoa, meillä sitä ei tarvinnut säästellä, koska meillä oli lypsykarjatila.

Koulussa oli käytävällä juomalaite, josta vesisuihkusta juotiin.

Sille oli välitunnin jälkeen usein jono.

Olen syntynyt 1971.

Lapsuudessani oli vielä muutamia koteja lähistöllä, joissa ei olkut vesijohtoa.

Niissä juotiin kaivovettä.

Muistan, kuinka kylmä kaivovesi oli hyvää koulukaverin luona.

Toisen kaverin luona tuli vesijohto vain navettaan.

Asuinrakennukseen vesi tuotiin ämpärillä, josta sitä kauhalla otettiin.

Mutta kyllä jollain on toisenlaisiakin kokemuksia ehkä.

Anoppini oli aina huono juomaan vettä, ryysti kamalasti kahvia, aterioilla joi maitoa tai piimää.

Usein kärsi nestehukasta.

Ennen vesijohtojen yleistymistä oltiin kaivojen ja jopa pintaveden varassa, joka paikassa kaivovesi ei ollut hyvää.

Ehkä nämä kokemukset saivat jotkut välttelemään silkan veden juomista.

Erään 50- luvulla syntyneen ystäväni lapsuuskodissa juomavesi otettiin pintavesikuopasta(tämä on varmaan tosin ollut harvinaista).

Hän inhoaa vettä, juo aina maitoa/kahvia/mehua, mutta vettä vain äärimmäiseen janoon.

Niistä pintavesikaivoista maaseudun vesijohtovesikin usein tuli. Eli ei se vesijohtokaan tarkoittanut että vesi oli välttämättä juomakelpoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitteko oikeasti niistä koulujen vesiautomaateista? Meillä ne oli ehdoton no-no. Niihin syljettiin, tungettiin purkkaa jne.

Jos vaikka liikuntatunnin 7 km:n lenkin jälkeen oli pakko juoda, ennemmin juotiin vessan hanasta.

Meillä oli vanhanaikainen paina nappia ja siitä tuli vesisuihku josta juoda.

Juu, sellaista minäkin tarkoitin. Siihen altaaseen syljettiin ja suuttimeen tungettiin purkkaa.

Lapsuutta vietin -80-90-luvuilla maaseudulla, ja kyllä juotiin vettä. Tuli omasta kaivosta ja oli hyvää. Maitoa oli tarjolla niin paljon kuin jaksoi juoda (lypsykarjatila), mutta itse join sitä vain kaakaona kun en tykännyt maidon mausta. Ainoa rajoitus juomiseen oli se, että äiti aina nalkutti siitä että jokainen ottaisi yhden lasin ruokailun ulkopuolisille juomisille koko päiväksi eikä joka ikinen kerta uutta, kun tiskipöytä meinasi aina päivän aikana täyttyä vesilaseista. :D Lisäksi oli ostettua piimää, itse tehtyä marjamehua ja etenkin kesäisin paljon kotikaljaa. Limpparia ja ostomehuja vain juhlapäivinä.

Ei koskaan juotu vettä, vaan samalla lailla kuten ap kirjoittaa. Kukaan ei maininnut koskaan veden juomisesta, miten sitä nyt olisi itsekään tajunnut, kun kukaan ei neuvonut. Maidolla ja kahvilla ja äidin tekemällä viinimarjamehulla mentiin. Pysyttiin kyllä hyvin terveinä ja vielä olen sitä tänä päivänä. Ihmettelen kyllä. Mutta herkkujakaan ei syöty kuin joskus lauantai-iltaisin jokaiselle oli limsapullo tai vaniljajäätelöä palanen. Nyt nautin vettä kyllä tämänkin edestä. Olen syntynyt 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuutta vietin -80-90-luvuilla maaseudulla, ja kyllä juotiin vettä. Tuli omasta kaivosta ja oli hyvää. Maitoa oli tarjolla niin paljon kuin jaksoi juoda (lypsykarjatila), mutta itse join sitä vain kaakaona kun en tykännyt maidon mausta. Ainoa rajoitus juomiseen oli se, että äiti aina nalkutti siitä että jokainen ottaisi yhden lasin ruokailun ulkopuolisille juomisille koko päiväksi eikä joka ikinen kerta uutta, kun tiskipöytä meinasi aina päivän aikana täyttyä vesilaseista. :D Lisäksi oli ostettua piimää, itse tehtyä marjamehua ja etenkin kesäisin paljon kotikaljaa. Limpparia ja ostomehuja vain juhlapäivinä.

Tähän vielä jatkona: ala-asteella se oli jokin ongelma opettajille, että en halunnut juoda maitoa lainkaan vaan pelkkää vettä. Vanhempien piti olla kouluun yhteydessä ja vääntää siitä, että minun ei tarvitse väkipakolla maitoa juoda. :D

Ruokajuomana oli maito ja janojuomana vesi. Oli myös mummon tekemää marjamehua jota juotiin välipalalla.

Ei juurikaan juotu vettä kotona. Maitoa juotiin 1970-90 -luvuilla, kun asuin lapsuudenkodissa, ruokajuomana. Ehkä tämä johtui osittain siitä, että kaikki isovanhempani olivat vielä 1970-luvulla aktiivisesti työelämässä ja ammattikin oli kaikilla sama eli maanviljelijä ja silloin oli vielä molemmissa mummoloissa lehmiä. Vanhempani olivat siis lapsuudestaan asti juotettu maidolla ja niinpä he juovat edelleen ruokajuomana maitoa. Itse yläasteella aloin juoda koulussa lasin maitoa ja lasin vettä, mutta kotiin tämä tapa ei siirtynyt. Nykyisin itselläni ruokajuomana arkisin vesi yleensä, joskus harvemmin viini tai virvoitusjuoma.

Ei kunnallinen vesi ollut aiemmin kovinkaan hyvää. Siksi sen juomista karteltiin.

Pääkaupunkiseudulla tilanne muuttui 80-luvulla, kun sinne alettiin johtaa juomavettä Päijänteeltä.

Turussa luovuttiin Aurajoen vedestä vasta 2000-luvun puolella. Jokivesi oli ymmärrettävästi hyvin vahvasti kemikaalikäsiteltyä.

Mä en muista! Varmaankin kuitenkin juotiin, tosi raikas vesi meillä oli omasta kaivosta, ja esim maidon ystävä en oo koskaan ollut. Mutta selkein muistikuva mulla on Rymd-mehusta jonka muutkin ikäihmiset ehkä muistaa. Ihan kamalaahan se oli kun nyt muistelee, mutta muksuna sitä oli aina valmis kannullinen odottamassa.

68 jatkaa: janojuomaksi meilläkin tehtiin lapsuudenkodissa viinimarjamehua, jonka keittäminen mehumaijalla oli harvoja asioita, joka oli isäni keittiötyö. Äiti ei jostain syystä halunnut tähän hommaan, lapsena tätä ihmettelin, vieläkään minulle ei ole selvinnyt, että miksi. Pitääkin kysyä, kun viikonloppuna meen käymään.

Olin lapsi noihin aikoihin kun ap. Meillä juotiin maitoa/piimää ja vettä. Mehua ja limpparia sai vain juhlissa ja kipeänä. Äiti oli tarkka. Mökillä kipaistiin lähdevettä lähteestä suoraan tai ämpäristä .Maitoa ja piimää sai ruoalla.

Juotiin vettä. Olin kesät maalla sukulaisten luona ja he ihmettelivät että mikä mua oikein vaivaa, kun juon mieluummin vettä kuin maitoa janoon. Siellä oli rasvaista maitoa aina tyrkyllä. Kotona juotiin ruuan kanssa kevytmaitoa tai rasvatonta maitoa ja muulloin aina vettä, saunassakin suoraan letkusta, mutta uimarannalle mennessä sain ostaa pullon sitruunasoodaa. 60-luvun lopusta ja 70-luvusta puhun.

Kesällä juotiin kaivovettä mökillä. Kaksi ämpäriä oli tasolla ja koussat niissä, siitä koussan reunalta hörppi kaikki. Talvella ei juotu vettä vaan maitoa ja itsetehtyä mehua.

Meinasin vastata etten koskaan juonut vettä kotona, mutta muistan kun veljeni aina ryntäsi hanalle ottamaan vettä ensin, piti kättä hanalla kun joi lasinsa tyhjäksi eikä antanut mun ottaa siinä välissä. Koulussa join niistä käytävillä olleista vesi"automaateista" vettä tai sitten vessassa hanasta kämmenelle mistä hörpin. Ruuan kanssa join aina maitoa, välipalalla mehua tai kaakaota. Vettä meni myös kesäkuumalla. Muistan kerran kuumeessa ollessa saaneen isältä mehulasin. Tuskin kukaan muuten huolehti nesteytyksestä.

Olen ollut koko ikäni allerginen maidolle, joskaan sitä ei tuohon aikaan vielä allergiaksi tunnustettu, joten join kyllä nimenomaan vettä. En kyllä muista kiinnittäneeni huomiota, joiko muu perhe sitä vettä, sisarukset ainakin usein maitoa.

Veden juomisesta tuli mieleen peruskoulun liikuntatunnit. Omia pulloja ei ollut ja juomaan pääsi kun opettaja piti juomatauon, ehkä kerran tai kaksi kahden tunnin aikana vaikka olisi ollut kuinka hiki päässä juoksemista. Onkohan tavat muuttuneet tuosta 90-luvun käytännöstä yhtään 🤔

Juotiin vettä, äiti tarjosi heti aamulla lasillisen vettä, oli kuulemma terveellistä. Ruuan kanssa oli maitoa, piimää, kotikaljaa. Itse en maidosta pitänyt kuin kaakaossa eli join piimää tai vettä. Janojuomana vettä tai itsetehtyä marjamehua. Lauantai saunan jälkeen limua ja joskus muulloinkin. Tämä -60 luvulla.

Ruokajuomana maito, janojuomana vesi ja joskus äidin tekemä viinimarjamehu.

Tämä 60- ja 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ohjeistetaan että vettä ei tarvitse juoda mitenkään varmuuden vuoksi. Janoon juominen riittää. Terve elimistö osaa säädellä nestetasapainon.

Niin mutta kun moni ei ymmärrä/huomaa niitä varhaisia janon merkkejä. Sitten yhtäkkiä tulee kauhea jano, ja on jo nestevaje.

Ihminen selviää hengissä pienelläkin määrällä vettä, mutta terveyden kannalta on parempi juoda enemmän.