Nykyteinit ei taida enää niin voimakkaasti hävetä vanhempiaan, kuin oma ikäluokkani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien välinen kuilu ei ole nykyään niin valtava. Ennen teinien vanhemmat todella näyttivät vanhoilta ja pukeutuivat kuin vanhukset, kuuntelivat jotain humppaa ja olivat aivan ulkona silloisesta nykyajasta, kalkkiksia. Nykyään moni aikuinen on nuorekkaan oloinen.

Itse häpesin vanhempiani aivan valtavasti, mutta omat teinit eivät häpeä minua ollenkaan.

Nykyään kun lapset tehdään lähemmäs nelikymppisinä niin teinien vanhemmat ovat viisikymppisiä.

Minä taas sain lapseni nuorena. Omat vanhempani olivat vanhoja (sekin hävetti).

Vierailija kirjoitti:

Kyl meidän likka sanoo äiti sä oot nolo, iskä toi on niin noloo. Me katotaan toisiamme että mitä.

Nykynuoret ehkä eivät ota sitä vanhemman noloutta omakseen. Ennemminkin sitten ehkä hyväntahtoisesti naureskellaan omille kavereille, että äiti taas sekoilee menemään, kuin että oikeasti hävettäisiin vanhempia.

Olen huomannut että vanhempien huono maine on parempi kuin ei mainetta ollenkaan. Nykyisessä sosiaalimedia kulttuurissa kaikki maine on hyväksi. Ite taas sitä ikäluokkaan mielummin ei mainetta kuin huono maine.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Tiedän mitä tarkoitat, se on hauskinta vanhemmuudessa. 😁

Tiukkapipot alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Jatkuva "kiusoittelu" voidaan muuten lukea jo kiusaamiseksi. Se takaisin sivaltava lapsi yrittää todennäköisesti puolustaa itseään mutta ethän sinä sitä tajua. Tai halua tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kerrottu kahdenlaisesta häpeästä eli siitä, että vanhemmat nolaavat lapsensa kertomalla lapsensa mokia ja perheen sisäisiä ja sehän on jo kiusaamista.

Toinen nolo asia on tuo, että vanhemmat yksinkertaisesti käyttäytyivät ja pukeutuivat siten, että hävetti. Muistan oman isänikin tiukoissa verkkareissa ja jalkapallonappulakengissä - 80 - luvulla. Molemmat vanhempani ostivat halpoja, rumia vaatteita, joita ei käyttäneet muut. Olivat lihavia, polttivat tupakkaa koko ajan ym.

😂 😂 😂

Mutta olen varma että sulla oli rakastava perhe. Eikö se ole tärkeempää kuin muotivaatteet ja täydellisen perheen esittäminen.

Täydellistä perhettä ei oke olemassakaan, se on myytti. Elämä on halpoja verkkareita, lihavuutta, tupakkaa ja epämuodikasta, mutta melkoosen hieno matka loppujenlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Tiedän mitä tarkoitat, se on hauskinta vanhemmuudessa. 😁

Tiukkapipot alapeukuttaa.

Ai. Minä kun luulin, että vanhemmuudessa hauskinta ja mukavinta on esimerkiksi oman lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen. Ei se, että lasta pääsee kiusaamaan ja "testaamaan".

Jostain omien traumojen ja vääristyneiden ajatus-/käytösmallien kierrättämisestähän tuossa on kysymys. Huomaa jo siitä, että normaalin empatiakyvyn omaavia ihmisiä nimitellään tiukkapipoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Jatkuva "kiusoittelu" voidaan muuten lukea jo kiusaamiseksi. Se takaisin sivaltava lapsi yrittää todennäköisesti puolustaa itseään mutta ethän sinä sitä tajua. Tai halua tajuta.

Ei yritä, vaan puolustaa ja monesti sivaltsakin niin että multa menee jauhot suuhun. Oon ylpee molemmista lapsista, ovat karaistuneita ja älykkäitä, osaksi juuri kiusotteluni vuoksi. 😂

Parhaita kamujani, kertakaikkiaan, vaikka toki mulla on äitinä ja tötinä auktoriteetti. Ainakin omasta mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien välinen kuilu ei ole nykyään niin valtava. Ennen teinien vanhemmat todella näyttivät vanhoilta ja pukeutuivat kuin vanhukset, kuuntelivat jotain humppaa ja olivat aivan ulkona silloisesta nykyajasta, kalkkiksia. Nykyään moni aikuinen on nuorekkaan oloinen.

Itse häpesin vanhempiani aivan valtavasti, mutta omat teinit eivät häpeä minua ollenkaan.

Mistä sinä sen tiedät, mitä he ajattelevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Tiedän mitä tarkoitat, se on hauskinta vanhemmuudessa. 😁

Tiukkapipot alapeukuttaa.

Ai. Minä kun luulin, että vanhemmuudessa hauskinta ja mukavinta on esimerkiksi oman lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen. Ei se, että lasta pääsee kiusaamaan ja "testaamaan".

Jostain omien traumojen ja vääristyneiden ajatus-/käytösmallien kierrättämisestähän tuossa on kysymys. Huomaa jo siitä, että normaalin empatiakyvyn omaavia ihmisiä nimitellään tiukkapipoiksi.

Kuulostat ainakin tiukkapipolta, taisi osua ja upota.

Älä huolehdi minun perheestä, meillä on kaikilla huumorintajua, huolehdi vain omiesi kasvun kehityksen seuraamisesta jatkossakin, ja muista kireä pipo, ettet vahingossakaan kujeile lastesi kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien välinen kuilu ei ole nykyään niin valtava. Ennen teinien vanhemmat todella näyttivät vanhoilta ja pukeutuivat kuin vanhukset, kuuntelivat jotain humppaa ja olivat aivan ulkona silloisesta nykyajasta, kalkkiksia. Nykyään moni aikuinen on nuorekkaan oloinen.

Itse häpesin vanhempiani aivan valtavasti, mutta omat teinit eivät häpeä minua ollenkaan.

Mistä sinä sen tiedät, mitä he ajattelevat?

Tiedän sen siitä, että kehtaavat liikkua julkisilla paikoilla kanssani ja istua vaikka kahvilassa tai mäkkärissä. Eivätkä ole kertaakaan sanoneet "oot niin nolo" tms tai kieltäneet tulemasta vaikkapa koulun tapahtumiin. Kyllä sen vaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten "kiusaaminen" on hauskaa. Kiusottelen omaani ja siskonlasta jatkuvasti, eli perheeni jäseniä. Mutta ei ne minua häpeä. Toki kiusaan vain perheen parissa, en missään vieraiden ihmisten edessä.

Nuorempi sivaltaa mua takasin nykyään. 😂 😂 😂

Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset. Jatkuva "kiusoittelu" voidaan muuten lukea jo kiusaamiseksi. Se takaisin sivaltava lapsi yrittää todennäköisesti puolustaa itseään mutta ethän sinä sitä tajua. Tai halua tajuta.

Ei yritä, vaan puolustaa ja monesti sivaltsakin niin että multa menee jauhot suuhun. Oon ylpee molemmista lapsista, ovat karaistuneita ja älykkäitä, osaksi juuri kiusotteluni vuoksi. 😂

Parhaita kamujani, kertakaikkiaan, vaikka toki mulla on äitinä ja tötinä auktoriteetti. Ainakin omasta mielestäni.

Olet kauhea. Kotona ei pidä karaista ketään, maailma kyllä hoitaa sen kiusaamispuolen ihan pyytämättäkin.

Tutulta kuulostaa tuo että ennen vanhaan vanhemmat (minulla äiti) kertoi minusta joka kerta noloja juttuja. Erityisen suosittu tarina liittyi pottaikäisenä kakkaamisen opetteluun. Se jaksoi naurattaa äitiäni joka kerta. Ja voi, miten sitä pitikään kertoa kaikille. Samoin kuin sitä, miten pyöreä, kalju ja iso pää minulla oli pienenä. Kuin kurpitsa jossa kaksi pikkuriikkistä silmää.

Minkä takia tällaisia piti kertoa? Onneksi ajat ovat muutuneet. Eli kerrankin kiitoksia nykykasvattajille, hyvä te! Mulla ei ole lapsia, mutta kehaisen puolisoni lapsia sopivan tilaisuuden tullen silloin tällöin. Eivät nuo tunnu minuakaan nolostelevan, isälleen välillä hyväntahtoisesti naureskelevat kyllä.

Olin ihan äimistynyt, kun lapseni koulussa oli 9. luokalla avointen ovien päivä. Vanhemmat saivat tulla luokkaan seuraamaan opetusta. En IKINÄ olisi ottanut omia vanhempiani 80-luvulla luokkaani istumaan. Tyttäreni pyysi minua osallistumaan. Otin vapaapäivän ja menin vähän arkaillen kouluun. Istuin siellä kemiantunnilla ainoana vanhempana ja tyttäreni vilkutteli iloisesti eturivistä ja juteltiin hänen ja kavereidensa kanssa välitunnilla. Oma fiilis oli sellainen että wtf just tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Olin ihan äimistynyt, kun lapseni koulussa oli 9. luokalla avointen ovien päivä. Vanhemmat saivat tulla luokkaan seuraamaan opetusta. En IKINÄ olisi ottanut omia vanhempiani 80-luvulla luokkaani istumaan. Tyttäreni pyysi minua osallistumaan. Otin vapaapäivän ja menin vähän arkaillen kouluun. Istuin siellä kemiantunnilla ainoana vanhempana ja tyttäreni vilkutteli iloisesti eturivistä ja juteltiin hänen ja kavereidensa kanssa välitunnilla. Oma fiilis oli sellainen että wtf just tapahtui.

En olisi minäkään ottanut. Onneksi silloin ei ollut koulun ja vanhempien yhteistyötä.

Häpeä on kamalaa ja siihen oli syyt. Vanhempani olivat todella vanhanaikaisia. Äiti jotenkin kuvitteli olevansa moderni, mutta ei muut sitä huomanneet.

Olen myös huomannut, että nykynuorissa on paljon erityisen kivoja ja fiksuja tyyppejä. Ja sitten toisaalta on niitä, jotka on ihan pudonneet kelkasta. Segregaatio. Yhtäältä vanhemmuuteen panostetaan nykyään enemmän, toisaalta huono-osaiset voivat entistä heikommin. Oppimistulokset tosin heikkenevät kautta linjan. Uskon, että netti ja sen koukuttavuus vievät aikaa kaverien tapaamiselta ja kirjojen lukemiselta, jota nuorista iso osa harrasti ennen.

Mua ei hävettänyt 80-luvulla.

Tästä ketjusta tuli mieleen: tyttäreni halusi pienestä asti kävellä kanssani käsikynkkää. Tämä tapa jatkui koko hänen elinaikansa (42v).

Terveisiä pilvien päälle

Olen nyt 46 v ja oma äitini on 24 kun synnyin, parin parhaamman kaverin äidit oli olleet 18-19 v...eli kun me elettiin kapinallista nuoruutta n 15 v-> oli nämä vanhemmat 35-39+ eli tosi nuoria, nykyiset äitikaverini on samaan ikää, eli saatiin lapset tuossa 35 kummallakin puolella. Silloin tuntui tosi nololta että erovanhemmilla oli uusia suhteita jne. vaikka alle 30 olivat eronneet. tziisus...

Oma teini ei suuremmin vielä häpeile, mutta aina välillä sillä on sellainen "tonnin seteli" ilme ja kysyy että mitä sä siis nyt oikein selität....Jossain asiossa ollaan eri sukupolvea teinien kanssa HYVIN vahvasti ja niin pitääkin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä häpesin isääni, joka oli viikonloppujuoppo ja saattoi maata sammuneena tai röhnöttää silmä mustana pitkin kyliä. Ilmankos minä en juuri kylillä hillunut kuten muut ikäiseni, korkeintaan arki-iltoina.

Jossain vaiheessa siirryin naapurikaupungin puolelle kännäilrmään serkkuni kanssa ja sain lyllä kokea omat nuoruuteni seikkailut, hyvässä ja pahassa.

50v

Hei mullaki oli tällanen isä, ja on edelleen. Yhä häpeän miten kännissä muuttuu ja kulkee naapurit läpi haukkumassa ne. Ihan kamala persoona. Äidissäkään ei niin kehumista, mutta ei sentään ole alkoholisti.