Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka teette ruokaa ilman varsinaisia reseptiä
Minkälaisia ruokia teette ja miten tiedätte että tulee hyvää?
Kommentit (130)
Mä olen tehnyt ruokaa 5vuotiaasta. Äidin kanssa oltiin keittiössä kuorimassa, pilkkomassa, katsomassa ja oppimassa niin kauan kun kotona asuttiin siskojen kanssa. Kiitos äitille, ruoan valmistaminen tulee selkärangasta ja reseptejä en käytä.
Keittoja, laatikoita, kastikkeita, ja kalaa laitan yleensä.
Leipoa ei äiti oikein osannut, niin sitä olen opetellut itse. Alussa meni aika moni pulla kompostoriin, mutta nyt kun oon 20vuotta harjoitellut alkaa taikinakin tuntua tutulta, enkä tarvitse reseptiä kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä oppii vain tekemällä. Ja kaikille tulee epäonnistumisia, myös huippukokeille ja vaikka olisi tehnyt reseptin mukaan.
Pitää olla vain itselle armollinen ja hyväksyä, kuinka virheitä sattuu.
Näin on kaikissa käden taidoissa, kukaan ei ole seppä syntyään, myös ruuanlaittotaidot on opetelta, ihan samalla tavalla kuin sukan neulominen tai kodin rempat tai huonekalun korjaus tai sen kokoaminen.
Mulla aineiden kypsymisajat suurinpiirtein muistissa ja semmoinen mieli, että passaa kokeilla ja jos menee widuiksi niin haittaa about sekunnin verran.
Pataa, keittoa, pastaa, gratiinia, laatikkoa, vuokaa tyylillä "otetaan mitä on ja sovelletaan".
Eilen laitoin pari pakettia possun suikaleita pataan. Päälle paprikasäilykettä, timjamia, meiramia, mustapippuria ja suolaa. Soosiksi siihen päälle puoli pakettia pippurituorejuustoa, desi kermaa, töräys tomaattipyreetä, notkisteeksi vettä.
Koko komeus leivinuuniin pariksi tunniksi.
Seuraksi toiseen vuokaan juureksia ja kikherneitä. Maustoin itämaisittain.
Hyvää tuli ja ihan ilman sähköä.
Mitä kaapissa sattuu olemaan. En tiedä, tuleeko hyvää, joskus ei tule. Ruoka on ravintoa eikä sen tarvitse aina niin hyvää ollakaan kunhan on terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takana niin paljon kokemusta että tietää miten erilaiset maut sopivat toisiinsa.
Tämä. Ja sitten esim uusia mausteita kokeillessa maistaa ruokaa valmistumisen aikana. Pistää sen verran vähän kerrallaan, ettei tule liikaakaan ja lisää, jos ei ole vielä toivotun makuista.
Sitten kun oppii eri makuja ja mausteita, tietää sisäposkissaan ennen aineksen lisäämistä ja maistamista sopiiko yhtään yhteen ja maistaessa hetken mietinnän jälkeen tietää mitä puuttuu, jotta saan ruuan maistumaan siltä mitä haen.
Juuri näin. Vuosia sitten Helsingissä Aikatalossa oli Meze Point -niminen ravintola. Niillä oli aivan älyttömän hyvä alkupala, jossa tomaattia, paprikaa, sipulia ja munakoisoa. Nämä pystyi tunnistamaan ihan ruuan ulkonäöstäkin. Muutamat mausteet kuten kardemumman tunnistin. Tein kotona, mutta maku ei ollut ihan sama. Kävin Meze Pointissa 4 kertaa ja aina tilasin saman alkupalan. Ja maistelin. Mietin, mikä ero kotona tekemässäni ja ravintolan tekemässä on. Kun sen jälkeen tein kotona ja maistelin ruokaa, tajusin, että puuttuva ainesosa oli kaneli. Lisäsin kanelia ja siinä se oli.
Mä oon alkanut tekemään omaa keittokirjaa usein tekemistäni ruoista. Vaikeaa arvioida tarkkaan minkäkin raaka-aineen määrää, mutta hankin mittojen lisäksi pienen keittiövaa'an niin saan aika tarkat mitat.
Lähinnä teen tätä siksi jos lapsia joskus kiinnostaa ruokieni salat, harmittaa mun en aikanaan laittanut ylös äitini reseptejä (teki mm. maailman parasta kaalilaatikkoa). En vielä tänäkään päivänä ole keksinyt miten ihmeessä sen maustoi, vaikka olen yrittänyt yli 10 vuotta keksiä reseptiä.
Toinen syy on, että joskus jos muisti pettää vanhana, voi sitten itseäänkin opettaa kokkaamaan, kun on tarkka ohje. Netin ohjeita pitää aina kuitenkin hieman soveltaa ja oman maun ruokia ei välttämättä edes löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas on t-o-d-e-l-l-a huono tuntuma ruoanlaittoon eli joudun lähes aina katsomaan reseptejä ja mittoja uudestaan, jos en halua syödä - saati tarjota - pahaa ruokaa. Kokemus ei ole merkittävästi tuonut varmuutta, vaan yleinen hajamielisyys ja muistihäiriöt aiheuttavat sen ettei hatusta voi vedellä mitään (ja sama koskee toki montaa muutakin tekemistä).
Aina, jos olen tehnyt hyvin onnistuneen safkan, niin se on vain ja ainoastaan seurausta siitä, että olen seurannut ohjeita just, enkä melkein. Ja tarkastanut määrät moneen kertaan.
Joku munakokkeli tai sävelletty salaatti voi onnistua hyvin ilman ohjeita, mutta tuon tyyppisiin lisukkeisiin se jääkin.
Vierailija kirjoitti:
Miten ruuasta voisi tulla pahan makuista jos on edes alkeelliset tiedot ja tuntemus eri mauista??
Voisin ymmärtää pahan maun jos tekisi vaikka jauhelihakastikkeen kalaliemeen mutta en tiedä miksi kukaan tekisi sellaista??
No joo, joku Aromat tai vastaava myrkkyseos on kammottavaa mutta kuka niitäkään käyrtää?? Perusmausteet ja yrtit, ei voi epäonnistua!
Kumma että näitä myrkkyseosteita myydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The Flavor bibleä tulee joskus selailtua kun uutta koittaa.
Kysymys.
Miksi pitäisi tehdä ruokaa ilman reseptejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallista. Keittoja, kastikkeita, kaalilaatikkoa. Kalaruokia, maksakastiketta, jauhemaksapihvejä. Siskonmakkarakeittoa.
Siis nämähän nimenomaan ovat reseptiruokia? Et tietenkään enää tarvitse reseptiä jos olet vuosikymmenet näitä ruokia valmistanut, mutta alunperin olet saanut tai sinulle on opetettu resepti jossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallista. Keittoja, kastikkeita, kaalilaatikkoa. Kalaruokia, maksakastiketta, jauhemaksapihvejä. Siskonmakkarakeittoa.
Siis nämähän nimenomaan ovat reseptiruokia? Et tietenkään enää tarvitse reseptiä jos olet vuosikymmenet näitä ruokia valmistanut, mutta alunperin olet saanut tai sinulle on opetettu resepti jossakin.
Luettelepa ruokia joista ei ole olemassa reseptiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen kysymys, en nimittäin ikinä tee ruokaa reseptin perusteella. Voisikin kokeilla sitä joskus 😅. Siinä mielessä toki reseptit ovat taustalla vaikuttaneet että jos haluan tehdä vaikkapa thaimaalaista keittoa, olen jostain katsonut mitä makuja thaimaalainen keittiö käyttää. Mutta en ole seurannut varsinaista reseptiä koskaan, että laita näin monta ruokalusikkaa kalakastiketta, näin paljon kookosmaitoa jne. Ne vain tulevat jostain kun on 30 vuotta kokkaillut mutulla.
Kakskymppisenä piti harjoitella reseptien kanssa ja mokien kautta oppien. Vähitellen huomasi että telkkarin kokkiohjelmistakin oli tarttunu mukaan perusjutut siitä miten liha, kana tai kala kannattaa oikeaoppisesti valmistaa. Näin melko lailla passiivisesti on ruoanlaittotaito itselle ainakin kehittynyt.
Kakskasina vasta uudistin maustehyllyn ja hankin sinne kaikki ne mausteet joista olin kuullut ja joita oli joskus tullut käytettyä johonkin. Se oli se käänteentekevä muutos itselleni, ja sen jälkeen ruoanlaitosta vasta on tullut jännää. Nykyään meen nenä edellä koska mausteiden tuoksu on niin huumaava. Oon oppinut luottamaan omaan intuitiooni siinä mitä milloinkin tekee mieli yhdistellä.
Laitoin kaikki mausteet heti vanhoihin kierrätettyihin maustepurkkeihin, joista olin liottanut etiketit irti. Näin mun piti alkuun availla ja tuoksutella mausteita aina jos en ulkonäöltä erottanut mitä missäkin purkissa oli. Siitä tuli pätevä fiilis ja sitten pikku hiljaa tuoksun ja maun oppi yhdistämään toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallista. Keittoja, kastikkeita, kaalilaatikkoa. Kalaruokia, maksakastiketta, jauhemaksapihvejä. Siskonmakkarakeittoa.
Siis nämähän nimenomaan ovat reseptiruokia? Et tietenkään enää tarvitse reseptiä jos olet vuosikymmenet näitä ruokia valmistanut, mutta alunperin olet saanut tai sinulle on opetettu resepti jossakin.
No jos tälle linjalle lähdetään niin eihän ole mitään ruokaa jolle ei olisi reseptiä jossain. Mutta jos minä henkkoht en ole koskaan tehnyt vaikkapa kanakeittoa reseptiä lukien, miten voidaan jäljittää se alkuperäinen resepti - mitä varmaan joku esivanhempani on sitten joskus lukenut ja siirtänyt ko. keitontekotavan jälkipolville. Totta kai joku joskus jossain on sen alkuperäisen reseptin keksinyt, mutta eihän se tarkoita että juuri minä olisin koskaan sitä reseptiä lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallista. Keittoja, kastikkeita, kaalilaatikkoa. Kalaruokia, maksakastiketta, jauhemaksapihvejä. Siskonmakkarakeittoa.
Siis nämähän nimenomaan ovat reseptiruokia? Et tietenkään enää tarvitse reseptiä jos olet vuosikymmenet näitä ruokia valmistanut, mutta alunperin olet saanut tai sinulle on opetettu resepti jossakin.
Luettelepa ruokia joista ei ole olemassa reseptiä.
Onko tämä vitsi? 😂
Joskus katson reseptin, että muistan miten sitä pitikään muuttaa että tulee hyvää. Varsinkin lehtien resepteissä on usein aivan liian vähän mausteita, sen huomaa jo lukiessa, ettei esim. yksi valkosipulin kynsi oikeasti riitä alkuunkaan. Monesti kokkaan jotain ihan vaan siihen perustuen, mitä aineksia sattuu olemaan. Saatan kaupasta ostaa jonkun aletuotteen ja sitten kotona pohdin minkä kanssa sen voisi yhdistellä käyväksi ruoaksi. Aina on tullut syötävää ilman reseptiäkin. Joskus onnistuu ihan hiton hyvin (kuten kerran kaalista, kasviksista ja kanasta jollain viinietikalla maustettu wrapit ja jälkikäteen harmittaa kun ei enää muista mitä kaikkea sinne tuli lykättyä.
Viikon sisään oon tehny tonnikalalasagnen, siskonmakkarakeittoa, wrappeja/tacoja erilaisia täytteitä pilkoin kaalia, kukkakaalimurusalaattia (chiliä ja seesamöljyä), papusalaattia (erilaisia papuja, persiljaa, limeä, oliiviöljy, mausteet..), hedelmistä salsaa.. yhtenä päivänä jauhelihakastiketta ja perunaa ja punajuurta.. wokkia riisinuudeleista, pakkaskasviksia, tofu, pähkinäkastiketta.
Suurinosa noista oli jo kaapeissa. Mä en yleensä suunnittele ruokalistoja etukäteen. Kunhan käyn kaupassa täyttämässä kaappeja. Sitten teen niistä mitä on ns. perustarvikkeista. Mitä ei ole sitä ei tarvita.
Leivoin sämpylöitä ja banaanikakunkin.
Mä olen ollut ihan pienestä kiinnostunut ruuanlaitosta. Teini-iästä oon tehnyt ruokaa perheelle.
Välillä reseptejä luen. Inspiraatioksi.
Niissä vaan on usein mausteet aivan pieleen eli aivan liian vähän. Kasvikset järjestään kypsennetään yli.. esim jo pastapussissa keittoajat ovat pieleen.
Nuorena tein paljon muistiinpanoja mausteista ja kypsennysajoista. Nythän ne on jo selkärangassa, että on helppo soveltaa.
En käytä ikinä reseptejä, paitsi ihan uuden ruuan kanssa toki. En ymmärrä miten voisin mokata. Proileri/kala uuniin, lisukkeeksi vaikka salaattia tai uunijuureksia tai mitä ikinä. Kalalle sitruunaa ja pippuria, vähän suolaa ja tilliä, proilerille curry, suola, teriyaki, mitä milloinkin. Minulle se sokkokokkailu on niin luontevaa, etten ajattele sitä sen enempää. En aina edes käytä ajastinta, vaan katson että milloin on mennyt suunnilleen 45 minuuttia ja sitten alan katselemaan josko proileri olisi valmista. Toki käytän myös ajastinta, mutta joskus unohdan. Keitot on ihan helppo pyöräyttää vaikka unissaan. Kokkaaminen on ihan helppoa.