Te, jotka teette ruokaa ilman varsinaisia reseptiä

Jos jotain ihan uutta  olen kokeilemassa, niin yleensä vertaan muutamaakin reseptiä toisiinsa, että onko niissä eroja ja mitä yhtäläisyyksiä niissä on. Mitähän nyt keksisin, mitä en olisi koskaan aikaisemmin tehnyt... No vaikka linssimuhennos eli dahl. En ollut koskaan edes maistanut sitä (tästä on aikaa jo vuosia) ja kädessä oli paketillinen kuivia linssejä. Ensin keittokirjojen kimppuun (koska kyse on siis menneestä ajasta) ja kun siellä ei oikein ollut mitään, niin googleen lentils ja johan alkoi löytyä. Löytyi sitten se keskimääräinen ideakin, kasviksia, mausteita, lientä ja linssejä. Nykyään tuo on meillä vakiruokaa, etenkin kurpitsadahl on lasten/teinipoikien suosikki. Ensimmäinen versio vaan oli niin tulinen, että syötiin nuorimmaisen kanssa kaksin se, kun muut ei vaan pystyneet ;-)  mutta moka oli mun, ei niinkään reseptin, käytin omia chilejä ja niissä on välillä aika pommeja. Olisi pitänyt maistaa ensin.

En nykyään edes mieti reseptiä dahlia tehdessäni, koska nyt jo sen ensimmäisen kokeilun jälkeen teidän, minkälainen lopputulos pitäisi olla ja minkälainen sen ei pitäisi olla.

Tai lanttulaatikko. Olen sitä aina syönyt, mutta jostain syystä olen sen ostanut aina valmiina. No, kaksi kiloa lanttua ja keittokirjat esiin, ja Saarioisten tuoteseloste myös. Ihan hyvää siitäkin tuli.

Leivonnassa olen hyvin suurpiirteinen, jauhot vaihtuu sen mukaan, mitä kaapista löytyy, mausteet vaihtuu omiin lempimausteisiin (ei kardemummaa meille), menen enemmän silmämääräisesti kuin mittaamalla. Moni sanoo, että leipominen on milligramman tarkkaa hommaa, mutta minun mielestäni juuri leipoessa pystyy improvisoimaan helposti. No, jokaiselle jotakin.

Mutta olen siis tehnyt ruokaa ja leiponut noin 45 vuotta, olen myös laitoskeittiökoulutuksen saanut aikoinaan, joten aika ronskisti lähden vaan tekemään ruokaa sen kummemmin miettimättä.

Ihan perusruokia teen, ja 99,9% ilman reseptiä: keittoja, kastikkeita, laatikoita, pizzat, piirakat, lasagnea, paisteja...

Luen reseptejä ja bongailen somesta hyvännäköisiä ruokia ja yhdistelen sitten itselle sopivalla tavalla. Leivon myös samaan tyyliin, haen netistä 3-4 reseptiä ja yhdistelen itselle mieluisan. Yleensä onnistuu. 

Maistelen ruokaa ja lisään tarvittavaa. Tuttujakin reseptejä joutuu maistamaan, jotkut sitruunat on paljon happamampia kuin toiset, chilit tulisempia jne. Vaikka laittaisi saman verran, maku voi olla erilainen. Yleensä ruoka kaipaa enemmän suolaa tai sokeria tai molempia. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Takana niin paljon kokemusta että tietää miten erilaiset maut sopivat toisiinsa.

Tämä. Ja sitten esim uusia mausteita kokeillessa maistaa ruokaa valmistumisen aikana. Pistää sen verran vähän kerrallaan, ettei tule liikaakaan ja lisää, jos ei ole vielä toivotun makuista. 

Sitten kun oppii eri makuja ja mausteita, tietää sisäposkissaan ennen aineksen lisäämistä ja maistamista sopiiko yhtään yhteen ja maistaessa hetken mietinnän jälkeen tietää mitä puuttuu, jotta saan ruuan maistumaan siltä mitä haen.

Tämä oli kiinnostava kysymys. Aloin miettiä että mitä ruokia teen reseptin kera. Jos teen ihan uutta ruokaa, niin yritän pysyä ekalla kerralla reseptissä, mutta mietin ja perheemme miettii että miten tästä saisi parempaa. Monesti soveltaminen alkaa kyllä heti.

Muistan kerran kun edesmennyt mummoni kertoi löytäneensä naistenlehdestä uuden reseptin ja sitä oli kokeillut. Ei ollut tuota raaka-ainetta niin laitoin tätä, ei ollut tuotakaan, niin korvasin tällä, jne. Lopputuloksessa ei tainnut olla yhtään samaa raaka-ainetta kuin reseptissä, mutta hyvää siitä tuli.

Ei minun ruuistani koskaan tule hyvää teen reseptillä tai ilman, niin ihan turha mitään ohjeita enää katsella. 

Toisaalta kanan tai kalan paistaminen uunissa ei kovin kummoista ohjetta vaadi. Päälle suolaa ja pippuria. Siinä se. 

Hassua, en käytä mitään ohjeita kun teen ruokaa, mutta ehkä silloin 30 vuotta sitten piti lukea kokkikirjasta ohjeita 😅

Kokemus sen suhteen, mitkä maut sopivat yhteen. Tavallaan taustalla on aina jokin reseptin tapainen, vaikkei välttämättä jokaista ainesosaa mittaisi tarkalleen. Mausteita käytän reilusti ja monipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Usein, jos katsoo jostain kaupan mainoslehdestä "edullisen" reseptin ja kokkaa 5-henkiselle perheelle aterian, huomaakin, että meni monta kymppiä.

Ei näin...

Miten sen huomaa vasta jälkeenpäin? Kyllä minä osaan katsoa reseptiä ja arvioida, että paljonko ne ainekset maksavat, jo ihan etukäteen, ilman, ostan sokkona kaupasta ja kokkaan ruuan ja lapioin lautasille...

Usein voin jo samalla arvioida, että onko kotona valmiina jotain, voiko jonkun kalliin aineksen korvata edullisemmalla jne, pitääkö joku jättää kokonaan pois ja vaikuttaako se poisjättö lopputulokseen.

Puolisoni usein katsoo jonkin resptin lehdestä ja ostaa tarvikkeet katsomatta hintoja.

Lopputulos sitten usein on tuo.

Hän ei tosin muutenkaan oikein hallitse rahankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, en käytä mitään ohjeita kun teen ruokaa, mutta ehkä silloin 30 vuotta sitten piti lukea kokkikirjasta ohjeita 😅

Sama, ja jos etsiikin kirjasta tai netistä jotain ideoita niin aina niitä tulee jotenkin muokattua,

Ravintoloista voi saada myös ideoita. Jossain kiinalaisessa tarjottiin aikanaan possua ja lehtiselleriä ja huomasimme, että maut sopivat erittäin hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kokemus sen suhteen, mitkä maut sopivat yhteen. Tavallaan taustalla on aina jokin reseptin tapainen, vaikkei välttämättä jokaista ainesosaa mittaisi tarkalleen. Mausteita käytän reilusti ja monipuolisesti.

Mulla taas menee niin, että ne ruuat, joihin käyttää mausteita tylsästi ja yksipuolisesti, menee ihan hyvin ilman reseptiä (jauhelihakastikkeeseen suolaa ja pippuria, kalan päälle tilliä ja sitruunaa jne), mutta jos pitäisi tehdä jotain mausteisempaa, sitten kaivan kyllä reseptin esiin. Jotkut hyvät ohjeet katson myös melkein aina reseptistä, esim. eilen tein pannukakkua sillä hyväksi koetulla reseptillä, on maut ja määrät kohdillaan.

Kun aloitin kokkaamaan omassa kodissa 17-vuotiaana, niin katsoin kaikkeen ohjeen keittokirjasta. Nyt 24 vuotta myöhemmin katson ohjetta vain kun haluan oppia kokkaamaan jotain uutta ruokaa. Viimeksi kokeilin tehdä palak paneeria. Se onnistui oikein hyvin. Seuraavalla kerralla sovellan itse enemmän ja parin kerran jälkeen ei tarvitse enää katsoa resepti ollenkaan. 

Kaikki perusruuat kuten lasagne, tomaattikastikkeet, pastat, makaronilaatikko, keitot, lettutaikinat jne. teen ihan omien muistikuvieni ja makutuntuman perusteella. Ja sen mukaan mitä kaapissa on. Joskus pitää muokata enemmän, koska kaapissa ei ole jotain tarviketta, joskus  vähemmän. 

Kotitaloustunneilla yläasteella opin paljon, äiti ja mummi teki ruokaa sekä edesmennyt anoppini(italialainen) eli katsomalla vierestä opin ja en tarvitse mitään reseptejä vaan kaikki on päässä.

Tein tänään uunissa broilerin ja riisiä.

Laitoin broilerin eilen jääkaappiin marinoitumaan: hieroin pintaan öljyä, suolaa, chiliä, curryä ja pippuria ja lorautin päälle vähän soijakastiketta. Yön yli oli jääkaapissa marinoitumassa. Tänään laitoin uunivuoan pohjalle riisisekoitusta ja täytin myös broilerin kuvun riisillä ja laitoin broilerin vuokaan riisipedille. Kaadoin päälle noin litran vettä. Paistoin uunissa 200 asteessa 1 tunnin. 

Olen vuosien varrella tehnyt monesti tämän tapaista ruokaa. Välillä laitan riisin sekaan esimerkiksi vihanneksia tai valkosipulia, nyt en laittanut. Mistä tietää että tulee hyvää? - No, broileriahan ei voi etukäteen maistella, joten kokemuksen perusteella voi olettaa, olen tehnyt tämän tyyppistä ennenkin, mutta tosiaan vasta jälkikäteen voi tietää miten onnistui. Söin jo yhden koiven, oli hyvää. 

Jälkiruoaksi tuli samalla uunin lämmityksellä rusinamuffineja.

Laitoin kulhoon 3 dl vehnäjauhoja, 1/2 dl kaurahiutaleita, 2 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl kanelia, 1 tl kardemummaa, 2 dl sokeria, 2 munaa, 1 dl rypsiöljyä ja 1 dl maitoa. Sekoitin lusikalla taikinaksi. Lisäsin kourallisen rusinoita. Lusikoin taikinan muffinsivuokaan ja paistoin 200 asteessa 15 minuuttia. En tiedä vielä tuliko hyviä. Näyttää ainakin ihan hyviltä. Varmaan ne tulee syödyiksi. 

Teen kaikki ruoat ilman reseptiä. Ikää on jo yli 50 ja kun olen aloittanut kokkailun jo alakouluikäisenä, ei reseptejä juurikaan tarvitse. Ainoastaan leipoessa teen ainakin suurimmaksi osaksi reseptin mukaan, koska niissä säätäminen voi johtaa katastrofiin. Tosin leivon harvoin.

Ruuanlaitto lähtee hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista. Käytän paljon erilaisia mausteita ja tuoreita yrttejä. Yhdistelen eri reseptejä ja haen niistä inspiraatiota mutta harvoin noudatan reseptiä orjallisesti. Teen paljon pastaruokia, aasialaista ruokaa, pihvejä erilaisin lisukkeineen. Leivon myös leipää ja kakkuja.

En tiedä, niistä vain tulee hyviä. Ainakin saan sellaista palautetta aina.

Aikuinen tyttäreni välillä soittaa ja kysyy miten teet sen ja sen ja miten paljon sitä ja tätä. Vaikea sanoa mitään kun en koskaan mieti enkä mittaa mitään, teen ns. näppituntumalla.

Vierailija kirjoitti:

Tavallista kotiruokaa... makaronilaatikkoa, lasagnea, paimenen piirasta, pizzaa, linssiporkkanakeittoa, lihapullia, palak paneeria tofusta, wokkeja, puuroja, risottoa, kastikkeita... mä olen laittanut ruokaa kymmenen vuotiaasta, eli yli 30 vuotta, niin kyllä siinä ajassa oppii ihan näppituntumalla kokkaamaan.

Minäkin olen tehnyt ruokaa 30 vuotta, mutta en osaa tehdä mitään ilman reseptiä.

Sain oppia äidin tyylistä tehdä kouratuntumalla ja maistelemalla. Toki uusi ruoka aluksi tehdään reseptin kanssa, sitäkin säätäen kokoajan. Ei koskaan tehdä vaan täsmälleen ohjeista. Samallatyylillä opetetaan teiniä kokkaamaan.

Tutut ruoat onnistuvat maistuvasti. Mies tekee vielä luovemmin ja hyvää ruokaa.

Kokemus. Itselläni on auttanut myös paljon vuosikymmeniä kestänyt keittokirjaharrastus (nykyaikana ruokablogit ja reseptisivustot ajavat toki saman asian), erityisesti kun joukossa on paljon sellaisia kirjoja, joissa on ruoanlaiton teoriaa. Oppii ymmärtämään syy ja seuraussuhteita, eli ei pelkästään, että "tee näin, äläkä noin" vaan "tee näin, koska silloin syy x vaikuttaa siihen, että ruoka kypsyy tavalla y. Ja älä tee noin, koska silloin tekijä ä aiheuttaa sen, että ruokasi menee pilalle tavalla ö".

Myös ymmärrys perusmauista, ja miten ne tasapainottavat toisiaan, on tärkeää, jotta ruokaa maistaessa tietää, mitä siihen pitää lisätä. Liian hapan tomaattikastike -> lisää sokeria (tai jotain muuta makeaa).

Maistaminen on tietenkin tärkein kaikista. Ruokaa maistetaan vähän väliä eri valmistuksen vaiheissa (mikäli mahdollista, tietenkin. Kaikkea ei toki voi mennä sörkkimään koko ajan kesken valmistuksen). Silloinkin, kun se ei ole vielä valmista. Kun maistelet vähän väliä, ja aina eri makujen lisäämistä ennen ja jälkeen, niin alat oppia kuinka kypsymisaika ja eri ainekset ja mausteet vaikuttaa makuun ja koostumukseen.

Tämä on ihan todella tärkeä!

Ja kaikille, mutta erityisesti kasvisruoan laittajille: katso vaikka Googlesta umami (yksi perusmauista), ja lue siitä. Jos tekee tofusta tai soijarouheesta ruokaa, niihin pitää saada umamia, että maistuu miltään.