Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koululiikunta perustuu niin vahvasti joukkueurheiluun?
19.01.2023 |
Varmaan tiedätte tämän kuvion. Liikkaopet on yleensä kunnon mulkvisteja ja kokovartalokyrpiä.
Vain joukkueurheilijat ovat ihmisiä heidän silmissään. Muut ovat alinta mahdollista paskaa eikä ihmisiä laisinkaa.
Koko koululiikunta vie innon liikuntaan nuorilta ja moni nuori vihaa liikuntaa koko nuoruusiän. Vasta jossain kohtaa 20-30 vuotiaana alkaa ymmärtämään, että liikkua voi yksinkin. Ei tarvitse sietää kiusaamista eikä kusipäitä. Sama osittain koskee armeijaakin.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin. Ainakin niin, että jos esimerkiksi tehdään jotain joukkuelajia, niin ne jotka harrastavat lajia muutenkin olisivat oma ryhmänsä, koska muuten he käytännössä vain pelaavat keskenään ja muut saavat seisoskella. Sitten todetaan että voi kun tuo nikopetteri on huono, annan sille seiskan liikunnasta.
Nykytutkimuksen mukaan geneettisellä lahjakkuudella on huomattavasti pienempi vaikutus liikunnallisuuteen, kuin aikaisemmin on luultu. Edes olympiatason urheilijoista ei pystytä löytämään niitä geneettisiä ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet heidät sille tasolle, vaan harjoittelun ja varhaislapsuuden liikunnallisuuden rooli on paljon suurempi, kuin on kuviteltu.
Jos genetiikka ei selitä edes olympiaurheilijoiden menestystä, niin se ei taatusti selitä luokan lasten paremmuusjärjestystä. Liikunnallisuus on erittäin harjoitettavissa oleva ominaisuus ja nikopetterillä olisi kaikki mahdollisuudet parantaa pärjäämistään liikunnassa, jos hän vain liikkuisi. Jos hän vain seisoskelee, hän ei kehity mihinkään.
Miksi nikopetteriä ei voisi arvostella hänen liikuntansa harjoittelusta, mutta häntä voi kuitenkin arvostella siitä, kuinka hyvin hän tekee matikanläksynsä?
En todellakaan usko, että lapset alkaisivat liikkumaan tunneilla aktiivisemmin, jos he tietäisivät, että millään, mitä he tekevät tunneilla ei ole mitään väliä.
Jännä, miten ihmiset lukevat näitä viestejä.
Eihän tuossa lainaamassasi viestissä kirjoitettu, että koululiikunnasta ei saisi antaa arvosanoja tai että ne ihmiset jotka ovat liikunnallisia, eivät saisi nauttia kympeistä koulutodistuksessa.
Siinä kritisoitiin sitä tapaa jolla koululiikuntaa opetetaan: laitetaan samaan ryhmään ihmisiä joilla on takanaan satoja tai tuhansia harjoitustunteja jossain lajissa ja niitä, jotka pelaavat sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Ei urheiluseuroissakaan laiteta aloittelijaa akatemiajoukkueeseen - eikä koulussa opeteta matematiikkaa niin että heti lukuvuoden ensimmäisellä oppitunnilla on koe. Kaikille opetetaan niitä perusteita ensin.
Sinun vertauksesi mukaan ei koulussa pitäisi opettaa matematiikkaa vaan sen oppimisen tulisi perustua siihen, että jokaisellahan on mahdollisuus harjoitella sitä koulupäivän jälkeen jos haluaa.
Lainasin vain osaa viestistä, koska halusin korostaa sitä. Selvyyden vuoksi olisi ehkä kannattanut lainata koko viestiä. Samassa viestissä oli myös:
"Koululiikunta on todella ongelmallinen aine: Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida. Tämä kuitenkin tappaa monilta sen liikunnan ilon ja se taas on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta tuhoisaa."
Eli väitettiin nimenomaan, että koululiikunnan arvioimisesta pitäisi luopua.
Ei väitetty. Siinä sanottiin kolmessa eri kohdassa näin:
"Jos se on kouluaine, josta tulee todistukseen arvosana, niin jotenkinhan sitä pitää sitten arvioida."
"Se on hyvä että koulussa liikutaan ja pitäisi liikkua enemmänkin, mutta tuo lasten ja nuorten arvottaminen liikkumiskykynsä mukaan pitäisi ratkoa jotenkin."
"Mutta siksi juuri niitä arviointikriteerejä pitäisi miettiä jollain kaikille yhteisesti opetettavissa olevilla tavoilla."
Joka ikisen noista kohdista sisältö on, että koululiikunnan arviointikriteerejä tulisi miettiä, ei poistaa.
Ihan vain päätit aktiivisesti ohittaa tuon erikseen pistämäni lainauksen, jossa sanottiin, että arviointi tappaa liikunnan ilon ja selitellä jotain muuta...
Viestin sanoma oli päivänselvästi, että nykymuodossaan arviointi tappaa liikunnan ilon, ja siksi sitä tulisi tarkastella uudelleen.
Miksi toistat saman asian, jonka lainaamasi kirjoittaja jo sanoi?
t. eri
Ei sanonut, jos tarkoitat tätä kirjoittajaa joka poimi kirjoituksesta yhden ainoan kohdan, sen jossa puhuttiin liikunnan ilon tappamisesta. Hän sivuutti koko muun kirjoituksen ja väitti, että lainaamansa viestin kirjoittaja olisi esittänyt arvioinnin poistamista. Kun asia korjattiin hänelle, hän väitti niin uudestaan. Siksi hän sai uuden vastauksen.
Jankuti-jankuti-jankuti
Sittenpä kannattaa se jankutus lopettaa.
Miksi et lopeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Sepä se ero onkin koululiikunnan ja urheiluseuran välillä, että seuralla on valmentaJIA, kouluryhmällä vain yksi opettaja. Lisäksi tilat ovat erilaiset. Jäähalli täysimittaisella jäällä on "hieman" eri asia kuin pieni koulun jäädytetty hiekkakenttä. Lisäksi ryhmäjako sotii vastaan sitä ajatusta, että koulussa oppilaita ei saa eriarvoistaa. Tämä ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, joten älä hyökkää minua vastaan, kun tuon sanon ääneen.
Oppilaita ei tietenkään saa eriarvoistaa mutta heitä saa arvioida. Oppilaille annetaan arvosanatkin sen mukaan, miten opettaja arvioi heidän osaamisensa, ei sen mukaan mistä jollekin tulee hyvä tai paha mieli.
Myöskään oppilaiden jakaminen uuden liikuntalajin opettelussa sen mukaan, ketkä jo harrastavat sitä aktiivisesti ja keille asia on täysin uusi, ei ole eriarvoistamista. Se on oppilaiden huomioimista ja mahdollisuuksien antamista myös niille, joille asia ei ole entuudestaan tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Sepä se ero onkin koululiikunnan ja urheiluseuran välillä, että seuralla on valmentaJIA, kouluryhmällä vain yksi opettaja. Lisäksi tilat ovat erilaiset. Jäähalli täysimittaisella jäällä on "hieman" eri asia kuin pieni koulun jäädytetty hiekkakenttä. Lisäksi ryhmäjako sotii vastaan sitä ajatusta, että koulussa oppilaita ei saa eriarvoistaa. Tämä ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, joten älä hyökkää minua vastaan, kun tuon sanon ääneen.
Oppilaita ei tietenkään saa eriarvoistaa mutta heitä saa arvioida. Oppilaille annetaan arvosanatkin sen mukaan, miten opettaja arvioi heidän osaamisensa, ei sen mukaan mistä jollekin tulee hyvä tai paha mieli.
Myöskään oppilaiden jakaminen uuden liikuntalajin opettelussa sen mukaan, ketkä jo harrastavat sitä aktiivisesti ja keille asia on täysin uusi, ei ole eriarvoistamista. Se on oppilaiden huomioimista ja mahdollisuuksien antamista myös niille, joille asia ei ole entuudestaan tuttu.
Uskallan väittää, että alempaan tasoryhmään laitettavien vanhemmat ovat tuosta isostikin eri mieltä. Eikä se oikein lapsestakaan kivalta tunnu, että leimataan huonommaksi kuin kaveri, vaikka sille olisi järkiperusteet. Lapsi ei osaa ajatella niin rationaalisesti että näkisi asian mahdollisuuksien antamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Öööö.... Luuletko nyt vakavissasi, että esim. 10 eri harrasteryhmän pyörittäminen on saman hintaista kuin yhden opettajan vetämän liikuntatunnin pitäminen?
Eihän urheilutunnilla opeteta urheilua, vaan ryhmätoimitaan, jota taas tarvitaan myöhemmin opiskelussa ja työelämssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Kunta, mutta tuohan ei vastaa sinulle esitettyyn kysymykseen. Kai sinäkin sen verran tajuat, että enemmän ryhmiä=enemmän kuluja? Mistä ne lisärahat saadaan, kun nytkin jo budjetit sellaiset että nipin napin saadaan perusasiat maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukkuelajeissa on se ongelma, että joka luokalla on niitä, jotka harrastaa sitä lajia ihan tosissaan. Sitten kun pelataan koko luokka yhdessä, niin nämä tosiharrastajat ottavat touhun ihan liian tosissaan ja ne ei-harrastajat saa koko ajan vittuilua osakseen. Innostu siinä sitten liikunnasta.
Joo, kyllä yksilölajeissakin on niitä harrastajia luokassa, mutta siinä ei ole merkitystä muiden, ehkä huonompien suoriutumisella. Jokainen on vastuussa vain omasta suoritumisestaan.
Kyllähän nuo joukkuelajitkin onnistuisi, jos ne tosipelaajat osaisivat käyttäytyä, mutta kun harvemmin ne kiekko- ja pallo-veetit osaa luopua siitä voitonhimostaan koulun liikkatunneilla. Jos tavoitteena on opettaa ryhmässä toimimista yms., niin miksi sitä ei sitten opeteta.
Koulun joukkuelajeja kannattavat aikuiset voisivat ilmoittautua ja me muut sitten päättäisimme, mitä urheilua heidän tulee tästä lähtien harrastaa. Se on kumma, että aikuisille liikunta on virkistävä, mielekäs harrastus, mutta lasten on pakko tehdä jotain itselleen vastenmielistä.
No ei se liikunta näin aikuisiälläkään aina ole mitenkään herkkua :D Elämässä ei voi aina tehdä sitä, mikä on itsestä kivaa, vaan vastenmielisetkin asiat kuuluvat elämään. Myös aikuisena.
Aikuisena voi valita mahdollisimman mielekkään liikuntamuodon, resurssien puitteissa, mikä on useimpien kohdalla myös kivaa. Jos itselle aikuisena kaikki liikunta on myrkkyä, miksi sen pitäisi olla lapsille itsetarkoituksellisesti vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Öööö.... Luuletko nyt vakavissasi, että esim. 10 eri harrasteryhmän pyörittäminen on saman hintaista kuin yhden opettajan vetämän liikuntatunnin pitäminen?
Ei niin paljon kalliimpaa, että asia kannattaa nostaa meteliä. Meillä on jo pyöriviä seuroja ja kerhoja, jotka eivät harrasta samanlainen verenmaku suussa kuin liigaseurojen juniorit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Öööö.... Luuletko nyt vakavissasi, että esim. 10 eri harrasteryhmän pyörittäminen on saman hintaista kuin yhden opettajan vetämän liikuntatunnin pitäminen?
Kyllä luulen, koska suurin osa urheiluseurojen ja harrastuspiirien luikuntaryhmät vedetään talkoovoimin tai maksetaan jokin kulukorvaus-palkka esim. 3-5€/h. Eikös opettajan palkat ole n. 3000€/kk + päälle palkan sivukulut, puhutaan jo 5000€ palkkakulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Sepä se ero onkin koululiikunnan ja urheiluseuran välillä, että seuralla on valmentaJIA, kouluryhmällä vain yksi opettaja. Lisäksi tilat ovat erilaiset. Jäähalli täysimittaisella jäällä on "hieman" eri asia kuin pieni koulun jäädytetty hiekkakenttä. Lisäksi ryhmäjako sotii vastaan sitä ajatusta, että koulussa oppilaita ei saa eriarvoistaa. Tämä ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, joten älä hyökkää minua vastaan, kun tuon sanon ääneen.
Oppilaita ei tietenkään saa eriarvoistaa mutta heitä saa arvioida. Oppilaille annetaan arvosanatkin sen mukaan, miten opettaja arvioi heidän osaamisensa, ei sen mukaan mistä jollekin tulee hyvä tai paha mieli.
Myöskään oppilaiden jakaminen uuden liikuntalajin opettelussa sen mukaan, ketkä jo harrastavat sitä aktiivisesti ja keille asia on täysin uusi, ei ole eriarvoistamista. Se on oppilaiden huomioimista ja mahdollisuuksien antamista myös niille, joille asia ei ole entuudestaan tuttu.
Uskallan väittää, että alempaan tasoryhmään laitettavien vanhemmat ovat tuosta isostikin eri mieltä. Eikä se oikein lapsestakaan kivalta tunnu, että leimataan huonommaksi kuin kaveri, vaikka sille olisi järkiperusteet. Lapsi ei osaa ajatella niin rationaalisesti että näkisi asian mahdollisuuksien antamisena.
Edelleen menee sekaisin se urheiluseurojen toiminta, jossa valmentaja jakaa kauden aluksi lapset tasoryhmiin treeneihin ja peleihin, sekä se että tilanteen mukaan (mitä lajia pelataan jne.) lapset hetkellisesti liikuntatunnilla jaetaan kahtia. Ei tähän asiaan nyt kannata jäädä jumittamaan ja kuvitella asiaa joksikin dramaattisemmaksi kuin mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Eihän urheilutunnilla opeteta urheilua, vaan ryhmätoimitaan, jota taas tarvitaan myöhemmin opiskelussa ja työelämssä.
Liikuntatunnilla ei opeteta eikä opi ryhmätoimintaa, vaan siellä jyllää alkukantainen hierarkia ja päteminen. Jos noilla tunneilla omaksutut käyttäytymismallit ja ryhmädynamiikka siirtyvät opiskelu- ja työelämään, ei ihme että työhyvinvointi on retuperällä.
Ryhmätoimintaa tulee opetella aivan eri tavalla, niin että harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, opitaan kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisia, ottamaan muiden näkemykset huomioon ja ilmaisemaan itseään selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joukkuelajeissa on se ongelma, että joka luokalla on niitä, jotka harrastaa sitä lajia ihan tosissaan. Sitten kun pelataan koko luokka yhdessä, niin nämä tosiharrastajat ottavat touhun ihan liian tosissaan ja ne ei-harrastajat saa koko ajan vittuilua osakseen. Innostu siinä sitten liikunnasta.
Joo, kyllä yksilölajeissakin on niitä harrastajia luokassa, mutta siinä ei ole merkitystä muiden, ehkä huonompien suoriutumisella. Jokainen on vastuussa vain omasta suoritumisestaan.
Kyllähän nuo joukkuelajitkin onnistuisi, jos ne tosipelaajat osaisivat käyttäytyä, mutta kun harvemmin ne kiekko- ja pallo-veetit osaa luopua siitä voitonhimostaan koulun liikkatunneilla. Jos tavoitteena on opettaa ryhmässä toimimista yms., niin miksi sitä ei sitten opeteta.
Koulun joukkuelajeja kannattavat aikuiset voisivat ilmoittautua ja me muut sitten päättäisimme, mitä urheilua heidän tulee tästä lähtien harrastaa. Se on kumma, että aikuisille liikunta on virkistävä, mielekäs harrastus, mutta lasten on pakko tehdä jotain itselleen vastenmielistä.
No ei se liikunta näin aikuisiälläkään aina ole mitenkään herkkua :D Elämässä ei voi aina tehdä sitä, mikä on itsestä kivaa, vaan vastenmielisetkin asiat kuuluvat elämään. Myös aikuisena.
Aikuisena voi valita mahdollisimman mielekkään liikuntamuodon, resurssien puitteissa, mikä on useimpien kohdalla myös kivaa. Jos itselle aikuisena kaikki liikunta on myrkkyä, miksi sen pitäisi olla lapsille itsetarkoituksellisesti vastenmielistä.
Liikunnan ilon voi tosiaan myöhemminkin. Maailma muuttuu väistämättä, perinteinen homogenisaatiomalli yskii ja se ärsyttää erityisesti konservatiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Öööö.... Luuletko nyt vakavissasi, että esim. 10 eri harrasteryhmän pyörittäminen on saman hintaista kuin yhden opettajan vetämän liikuntatunnin pitäminen?
Ei niin paljon kalliimpaa, että asia kannattaa nostaa meteliä. Meillä on jo pyöriviä seuroja ja kerhoja, jotka eivät harrasta samanlainen verenmaku suussa kuin liigaseurojen juniorit.
10 kertaa kalliimpia, koska ei sinne vapaaehtoistöihin kukaan ole tulossa. Eikä tilavuokrat jne. ole ilmaisia. Nythän ei puhuta seuratoiminnasta, vaan pakolliseen opetusohjelmaan kuuluvasta liikunnasta. Vertailu "teillä" tapahtuvaan seurojen ylläpitämään toimintaan ei siis toimi. Pakollisen opetuksen kustantaa julkinen puoli ja sieltä ei tasa heru yhtään ylimääräistä mihinkään harrasteryhmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän urheilutunnilla opeteta urheilua, vaan ryhmätoimitaan, jota taas tarvitaan myöhemmin opiskelussa ja työelämssä.
Liikuntatunnilla ei opeteta eikä opi ryhmätoimintaa, vaan siellä jyllää alkukantainen hierarkia ja päteminen. Jos noilla tunneilla omaksutut käyttäytymismallit ja ryhmädynamiikka siirtyvät opiskelu- ja työelämään, ei ihme että työhyvinvointi on retuperällä.
Ryhmätoimintaa tulee opetella aivan eri tavalla, niin että harjoitellaan vuorovaikutustaitoja, opitaan kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisia, ottamaan muiden näkemykset huomioon ja ilmaisemaan itseään selkeästi.
Poikien puolelle perinteinen oppilaiden välinen arvostushierarkia syntyy urheilun, fyysiseen voiman, päihteiden käytön ja auktoriteettien uhmaamiseen kombinaationa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai siinä on tarkoitus oppia ryhmässätoimimista. Toisaalta, jos kaikki harrastaisivat omiaa lajejaan, opettajan olisi aika vaikea seurata heidän toimintaansa.
Koko koulu on väärällään sitä ryhmässä toimimisen harjoittelua, aivan ylikorostuneesti normaali elämään verrattuna. Ei työpaikoillakaan olla juuri koskaan yhdessä tilassa kymmenien ihmisten laumassa. Joten liikunnassa sitä ei tarvitsisi. Jonkin sorti sadismia koululiikunta on, halutaan alistaa ihmisiä yksilöinä ja korostaa kollektiivia. Tarkoitus olisi kannustaa liikkumaan, koululiikunta vie vähäisenkin kiinnostuksen.
Miten sinä toteuttaisit yksilöllisen liikuntatunnin 30 oppilaan ryhmälle? Opettajia käytössä yksi.
Eihän sen tunnin sitä pidäkään olla että 30 oppilaasta yksi hiihtää, toinen luistelee, kolmas jumppaa, neljäs heittelee koreja, kaikki samanaikaisesti. Joukkuelajejakin voi opettaa niin että jokaiselle löytyy mielekäs rooli, tasoryhmät ensinnäkin ja alkuvaiheet voivat olla ensin lajin teknisten taitojen opettelua kuten pallon käsittelyä tai luistelutekniikkaa, mitä jokainen voi ensin tehdä yksilönä. Ryhmäliikuntaa on myös monenlaista muutakin kuin pelaaminen, yksinkertaisimmillaan koko porukka pururadalle.
Ja monessa urheilulajissakin lajitaitoja opetetaan lapsille leikin kautta, esim. häntähipan tyyppisiä pihapelileikkejä käytetään yleisesti nuorimpien ikäluokkien futistreeneissä alkuvuosina (koska ne auttavat oppimaan hahmottamaan sitä miten minä sijoitun alueella vs. toiset pelaajat). Jos ei sellaisessa vekaroilla syke nouse niin ei missään, ja sitten ne vielä nauravat tikahtuakseen vaikka juoksevat pää punaisena.
Luulen, että liikunnan ammattilainen osaisi näitä itsekin miettiä.
Miten valvot 5 eri tasoryhmää yksinäsi? Sehän kuitenkin on fakta, että lapset eivät ilman valvontaa voi liikuntatuntiaan suorittaan.
Järki hoi. Jos sun pitää valvoa 30 oppilasta yhtaikaa niin niitä on edelleen sama määrä vaikka ne olisi siinä kentällä viidessä kuuden hengen ryhmässä.
Itse asiassa ei ole. Yhdessä ryhmässä he ovat samalla rajatulla alueella, mutta 5 ryhmässä jokaiselle ryhmälle pitäisi olla erillinen alue ja erilliset ohjeistukset jne. Muuten idea taitotason mukaan jakamisesta vesittyy. Ja se nyt pitäisi olla järjellä ihan helpostikin pääteltävissä, että taitotasoryhmistä jokainen tarvitsee myös erilaista opetusta siinä missä yhtenäinen ryhmä menee yksillä pelkistetyillä ohjeilla.
Ei pidä paikkaansa. Monessa urheiluseurassakin tehdään ihan samaa että jaetaan urheilijat pienryhmiin, joiden välillä valmentaja tai valmentajat liikkuvat.
Lisäksi tuo vertaus viidestä tasoryhmästä ei käytännössä edes toteutuisi juuri koskaan, koska useimpiin lajeihin kannattaa jakaa pelaajat niin että heitä on paljon enemmän kuin se kuusi per ryhmä. Esimerkiksi kaksi ryhmääkin tekee jo ihmeitä sille että myös ne vähemmän taitavat pääsevät myös osallistumaan peliin.
Sepä se ero onkin koululiikunnan ja urheiluseuran välillä, että seuralla on valmentaJIA, kouluryhmällä vain yksi opettaja. Lisäksi tilat ovat erilaiset. Jäähalli täysimittaisella jäällä on "hieman" eri asia kuin pieni koulun jäädytetty hiekkakenttä. Lisäksi ryhmäjako sotii vastaan sitä ajatusta, että koulussa oppilaita ei saa eriarvoistaa. Tämä ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, joten älä hyökkää minua vastaan, kun tuon sanon ääneen.
Oppilaita ei tietenkään saa eriarvoistaa mutta heitä saa arvioida. Oppilaille annetaan arvosanatkin sen mukaan, miten opettaja arvioi heidän osaamisensa, ei sen mukaan mistä jollekin tulee hyvä tai paha mieli.
Myöskään oppilaiden jakaminen uuden liikuntalajin opettelussa sen mukaan, ketkä jo harrastavat sitä aktiivisesti ja keille asia on täysin uusi, ei ole eriarvoistamista. Se on oppilaiden huomioimista ja mahdollisuuksien antamista myös niille, joille asia ei ole entuudestaan tuttu.
Uskallan väittää, että alempaan tasoryhmään laitettavien vanhemmat ovat tuosta isostikin eri mieltä. Eikä se oikein lapsestakaan kivalta tunnu, että leimataan huonommaksi kuin kaveri, vaikka sille olisi järkiperusteet. Lapsi ei osaa ajatella niin rationaalisesti että näkisi asian mahdollisuuksien antamisena.
Edelleen menee sekaisin se urheiluseurojen toiminta, jossa valmentaja jakaa kauden aluksi lapset tasoryhmiin treeneihin ja peleihin, sekä se että tilanteen mukaan (mitä lajia pelataan jne.) lapset hetkellisesti liikuntatunnilla jaetaan kahtia. Ei tähän asiaan nyt kannata jäädä jumittamaan ja kuvitella asiaa joksikin dramaattisemmaksi kuin mitä se on.
Ei mene sekaisin. Tasoryhmä on tasoryhmä rippumatta siitä, kuinka pitkä- tai lyhytkestoinen jako on. Eikä ole kuvitelmaa, että osa vanhemmista vetää herneen HYVIN syvälle nenään, jos ruvetaan jakamaan lapsia ryhmiin, jotka edes etäisesti vihjaavat, että toinen lapsi on huonompi kuin toinen. Tervetuloa koulumaailmaan tutustumaan niin huomaat, mikä on todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Öööö.... Luuletko nyt vakavissasi, että esim. 10 eri harrasteryhmän pyörittäminen on saman hintaista kuin yhden opettajan vetämän liikuntatunnin pitäminen?
Ei niin paljon kalliimpaa, että asia kannattaa nostaa meteliä. Meillä on jo pyöriviä seuroja ja kerhoja, jotka eivät harrasta samanlainen verenmaku suussa kuin liigaseurojen juniorit.
10 kertaa kalliimpia, koska ei sinne vapaaehtoistöihin kukaan ole tulossa. Eikä tilavuokrat jne. ole ilmaisia. Nythän ei puhuta seuratoiminnasta, vaan pakolliseen opetusohjelmaan kuuluvasta liikunnasta. Vertailu "teillä" tapahtuvaan seurojen ylläpitämään toimintaan ei siis toimi. Pakollisen opetuksen kustantaa julkinen puoli ja sieltä ei tasa heru yhtään ylimääräistä mihinkään harrasteryhmiin.
Pakollinen puoli tietysti ajettaisiin samalla kokonaan alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mahdollisuudet ovat varsin rajalliset 30 hengen joukossa. Koululiikunta on aikansa elänyt, surkeille kompromisseille kyhätty instituutio.
Koululiikunnan tärkein funktio on, että kaikki lapset urheilisivat edes vähän tärkeimpinä kasvuvuosinaan. Maailma on täynnä vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tue lastensa tervettä kasvua ja koulu joutuu mahdollisuuksiensa mukaan hoitamaan tätä roolia.
Koululiikunta tuottaa lapsia, jotka hengästyvät juostuaan pari katuvalon välisen matkan.
No ei tuota. Tuollaisia lapsia tuottaa koti, jossa ainut harrastus on pleikkarilla istuminen.
Tuottaahan, koska heidän ainoa aktiiviliikunta tapahtuu koulussa. Ajan voisi käyttää paljon tuottavammin suorituskykymielessä.
No ei tuota. Jos ainut aktiiviliikunta tapahtuu koulussa, se ei ole koululiikunnan syytä. Syy on edelleenkin siellä kotona. Koululiikunta takaa sen, että ihan jokainen lapsi liikkuu edes sen liikuntatunnin verran. Muutoin osa lapsista ei liikkuisi lainkaan.
Tutkimukset nimenomaan osoittavat, että koululiikunta on niin tehotonta, että se tuottaa vaarallisen heikkokuntoisia yksilöitä. Ei kyetä perusliikkeisiin tai edes heikon tasoisiin suorituksiin suorituskykymittauksissa.
Jotta koululiikunta voisi vaikuttaa merkittävästi nuorison terveyteen ja liikunnallisuuteen, sille pitäisi antaa paljon enemmän aikaa, kuin nykyiset 3 h viikossa. Nykyinen määrä on paljon parempi, kuin ei yhtään, mutta ei yksinään vielä lähellekään riitä kasvaville lapsille.
Se ei edelleenkään poistaisi sitä faktaa, että heikkokuntoisimmat haluavat lusmuilla liikunnasta ja liikuntatunnit mahdollistavat sen helposti. Lisäliikunta tuottaisi entistä paremmassa kunnossa olevia huippuja.
Mikään ei poista sitä faktaa, että osa haluaa lusmuilla. Näin se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Lusmuilun määrä on vakio liikuntatuntien määrästä riippumatta. Mutta liikuntatunneilla on paikkansa, koska ne katkaisevat istumiskeskeisen opiskelun edes hetkeksi ja kyllä ne lusmuimmatkin joutuvat sen verran liikkumaan, että siirtyvät paikalle, jossa liikuntatunti pidetään.
Välitunnit ovat taukoja ja jaloittelua varten. Ilmaisissa harrastusryhmissä olisi paljon enemmän ideaa kuin nykyisessä pakkopullassa, joka jälleen yrittää väkisin pistää kaikki samasta muotista läpi.
Kerrotko vielä, miten ne harrastusryhmät auttavat näitä lusmuja, joita ei edes pakollisilla tunneilla kiinnosta? Tai niitä, jotka asuvat maaseudulla, jossa ei ole mitään ryhmiä tai jos onkin niihin pääsy on vanhempien kyytein varassa? (ja ei, kaikki vanhemmat eivät halua kuskailla lapsiaan)
Harvassa ovat ne, joita ei kiinnosta mikään. Minua ei koululiikunta kiinnostanut pätkän vertaa, mutta olisin saattanut innostua esim. paripeleistä, kuten tennis ja sulkapallo.
Tennistä esim ei oikein voi pelata isommalla porukalla kovinkaan järkevästi monestakaan syystä. Harvassa koulussa tai siinä lähistöllä on edes kenttää, saati sitten useampaa kenttää. Eikä mailoja varmasti löydy samaisesta syystä monestakaan koulusta, eikä kovin monesta kodistakaan.
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.
Kuka maksaisi nämä harrasteryhmien pyörittämiset? Niihinhän tarvitsisi jokaiseen erillisen ohjaajan, erilliset tilat ja erilliset välineet. Entä miten kuljetukset hoidettaisiin?
Kuka maksaa nykyiset liikuntatunnit, opettajien palkat ja muut kulut.
Öööö.... Luuletko nyt vakavissasi, että esim. 10 eri harrasteryhmän pyörittäminen on saman hintaista kuin yhden opettajan vetämän liikuntatunnin pitäminen?
Kyllä luulen, koska suurin osa urheiluseurojen ja harrastuspiirien luikuntaryhmät vedetään talkoovoimin tai maksetaan jokin kulukorvaus-palkka esim. 3-5€/h. Eikös opettajan palkat ole n. 3000€/kk + päälle palkan sivukulut, puhutaan jo 5000€ palkkakulusta.
Sulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Nyt ei puhuta seuratoiminnasta, vaan pakolliseen perusopetukseen kuuluvasta liikuntatunnista. Pakollisen perusopetuksen on velvollinen kustantamaan kunta. Sitä ei voi järjestää talkoovoimin, van ohjaajalle pitäisi maksaa ihan samalla tavalla palkka kuin liikunnanopettajallekin. Perusopetus ei ole hyväntekeväisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Siksi juurikin olisi ideaa vaihtaa tunnit harrasteryhmiin. Niiden pitäisi olla toki maksuttomia, koulun rinnalla toimivia. Täydellistä ei mistään systeemistä saa, mutta valinnanmahdollisuudet ainakin parantaisivat yhteinäiskulttuuriin hirttäytyvää pakotusmallia. Eihän nykyisinkään voida puhua vallitsevasta tasa-arvosta, vaan asuinpaikalla on oikeasti paljonkin väliä siihenkin millaista koululiikunta on.