Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
Lastako ei perheen edun nimissä tarvitse hoitaa hyvin?
Se on ap:n tehtävä. Sitähän varten hän kotona on.
Juu, ja työssä käyminen oli tässä miehen tehtävä. Sitä varten hän kodin ulkopuolella käy.
Mikä tässä kumoaa sen, että vuoroöin voisi valvoa? Vai muutenko vain kirjoitat itsestäänselvyyksiä?
No miksi eivät käy töissä vuoropäivin? Jos naisen mielestä hän ei voi mennä töihin, koska lapsi on pieni, niin miksi miehen työnantajan tulisi kärsiä tästä naisen valinnasta? Naisella on kaikki päivät aikaa nukkua siellä kotona, jostain syystä hän ei niin tee, vaan olettaa, että elättäjänsä eli työssäkäyvä mies valvoo yöt ja tekee päivät töitä naisen nukkuessa tyytyväisenä.
Melkein väitän, että tuossa valmistellaan jo eroa ja vinhasti, nainen tulee yllättymään, että mikä sille tuli, enkö saakaan olla 3 vuotta kotona pitämässä omaa kivaa miehen elättäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
No oisko vaikka siksi, kun on aivan eeppisen paljon rankempaa valvoa viisi yötä PUTKEEN.
Koita itse valvoa kymmenen yötä vuorotellen jonkun kanssa vs. viisi yötä putkeen. Saatat huomata eron.
Valvoin kuusi vuotta astmaa sairastavan kuopuksen kanssa, kotona oli kaksi vuotta vanhempi esikoinen, minä tein myös työni lastenhoidon lisäksi ja mieheni teki paljon työmatkoja, jolloin minä hoidin kaiken 7 viikkoakin putkeen.
Hieman perspektiiviä nyt.
Näitä on ihan turha vertailla näin ja arpoa, kenellä on rankinta. Toisten kroppa kestää valvomista paremmin kuin toisten (esim. jotkut menee ihan sekaisin vuorotyöstä ja toiset ei kärsi siitä juurikaan). Lisäksi vaikuttaa paljon henkilön ikä (kyllä minä n. 20 vuotiaana joidenkin vappubileiden aikaan saatoin valvoa hyvin pienillä unilla melkein 3 vuorokautta ihan vapaaehtoisesti, mutta koitapa tehdä sama 35-vuotiaana). Ja moni myös rasittuu esim. vauvan tarpeista ja itkusta jne enemmän, jos oman tilan ja rauhan tarve on suuri. Toinen taas luonteensa puolesta kestää ns. hyppyytystä ja melua paremmin. Jaksamiseen vaikuttaa todella moni asia.
Enkä minä ymmärrä näitä sankaritarinoita, joissa nainen kehuu sillä, kuinka hoiti kaiken yksin ja mies vain kävi töissä ja nukkui rauhassa hotellissa (työmatkoillaan). Minä ainakaan en tekisi tuollaisella miehellä mitään. Enkä tehnytkään, vaan erosin kun lapset oli 4v ja 1v.
Ap:llä on yksi ainoa lapsi. Ei ole millään tasolla kohtuutonta, että hän hoitaa sen lapsen työviikolla ja nukkuu sitten viikonloppuisin univelat pois.
Ja se mieshän on illat kotona, joten ap voi mennä aikaisin nukkumaan työviikollakin, kun mies hoitaa lapsen nukkumaan.
Nyt vähän valoja!
Mies valvoo kaksi yötä viikonloppuna ja menee maanantaina töihin?
Mies valvoo KAHDEN työviikon viikonlopun. Vähän nyt niitä valoja päälle. Ei molempia vanhempia kannatta kerralla polttaa loppuun.
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Suosittelen muuten kaikille pariskunnille aika varhaista vuorottelua työssäkäyjän ja vauvan hoitajan roolissa, etenkin esikoisen ollessa kyseessä.
Meillä oltiin vauvan ensimmäisten kuukausien jälkeen eron partaalla näistä tässäkin ketjussa esiin tulleista syistä: olin itse 22 h vuorokaudesta yksin vastuussa huonosti nukkuvasta vauvasta. Väsymyksen keskellä vauvan itku tuntui siltä kuin päätäni porattaisiin kuumassa ruuvipenkissä. Vauvan isä koki tekevänsä vähintäänkin oman osansa, kun hoiti vauvaa 2 h iltaisin (jolloin minä siivosin ja laitoin ruokaa, koska en pysytynyt tekemään päivisin juuri mitään vauvan ollessa sylissä). Mies nalkutti minulle siitä, että kodin siisteystaso on laskenut ja en huomioi häntä tarpeeksi.
Vauvan ollessa 6 kk palasin osittain töihin ja mies jäi osittaiselle hoitovapaalle. Mies kehuskeli, että hänkin pääsee nyt lomailemaan ja päivällä retkeilemään ja kavereita tapaamaan. Ei mennyt montakaan päivää kun hän alkoi valittaa olevansa aivan poikki, että on hirveän raskasta olla pienelle ihmiselle koko ajan läsnä kun ei saa hetkeäkään keskittyä mihinkään muuhun. Ja mitään ei saa tehdä rauhassa loppuun. Alkuun vakavissaan mietiskeli, että kaikki on varmaan äideille helpompaa. Että ei ehtinyt edes aamun lehteä lukea koko päivänä. Kyllä se lamppu sitten syttyi. Puhuttiin molemmat kyllä ihan avoimesti työpäivistä lepopäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuten kaikille pariskunnille aika varhaista vuorottelua työssäkäyjän ja vauvan hoitajan roolissa, etenkin esikoisen ollessa kyseessä.
Meillä oltiin vauvan ensimmäisten kuukausien jälkeen eron partaalla näistä tässäkin ketjussa esiin tulleista syistä: olin itse 22 h vuorokaudesta yksin vastuussa huonosti nukkuvasta vauvasta. Väsymyksen keskellä vauvan itku tuntui siltä kuin päätäni porattaisiin kuumassa ruuvipenkissä. Vauvan isä koki tekevänsä vähintäänkin oman osansa, kun hoiti vauvaa 2 h iltaisin (jolloin minä siivosin ja laitoin ruokaa, koska en pysytynyt tekemään päivisin juuri mitään vauvan ollessa sylissä). Mies nalkutti minulle siitä, että kodin siisteystaso on laskenut ja en huomioi häntä tarpeeksi.
Vauvan ollessa 6 kk palasin osittain töihin ja mies jäi osittaiselle hoitovapaalle. Mies kehuskeli, että hänkin pääsee nyt lomailemaan ja päivällä retkeilemään ja kavereita tapaamaan. Ei mennyt montakaan päivää kun hän alkoi valittaa olevansa aivan poikki, että on hirveän raskasta olla pienelle ihmiselle koko ajan läsnä kun ei saa hetkeäkään keskittyä mihinkään muuhun. Ja mitään ei saa tehdä rauhassa loppuun. Alkuun vakavissaan mietiskeli, että kaikki on varmaan äideille helpompaa. Että ei ehtinyt edes aamun lehteä lukea koko päivänä. Kyllä se lamppu sitten syttyi. Puhuttiin molemmat kyllä ihan avoimesti työpäivistä lepopäivinä.
Mikä on työssäkäyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
No oisko vaikka siksi, kun on aivan eeppisen paljon rankempaa valvoa viisi yötä PUTKEEN.
Koita itse valvoa kymmenen yötä vuorotellen jonkun kanssa vs. viisi yötä putkeen. Saatat huomata eron.
Valvoin kuusi vuotta astmaa sairastavan kuopuksen kanssa, kotona oli kaksi vuotta vanhempi esikoinen, minä tein myös työni lastenhoidon lisäksi ja mieheni teki paljon työmatkoja, jolloin minä hoidin kaiken 7 viikkoakin putkeen.
Hieman perspektiiviä nyt.
Näitä on ihan turha vertailla näin ja arpoa, kenellä on rankinta. Toisten kroppa kestää valvomista paremmin kuin toisten (esim. jotkut menee ihan sekaisin vuorotyöstä ja toiset ei kärsi siitä juurikaan). Lisäksi vaikuttaa paljon henkilön ikä (kyllä minä n. 20 vuotiaana joidenkin vappubileiden aikaan saatoin valvoa hyvin pienillä unilla melkein 3 vuorokautta ihan vapaaehtoisesti, mutta koitapa tehdä sama 35-vuotiaana). Ja moni myös rasittuu esim. vauvan tarpeista ja itkusta jne enemmän, jos oman tilan ja rauhan tarve on suuri. Toinen taas luonteensa puolesta kestää ns. hyppyytystä ja melua paremmin. Jaksamiseen vaikuttaa todella moni asia.
Enkä minä ymmärrä näitä sankaritarinoita, joissa nainen kehuu sillä, kuinka hoiti kaiken yksin ja mies vain kävi töissä ja nukkui rauhassa hotellissa (työmatkoillaan). Minä ainakaan en tekisi tuollaisella miehellä mitään. Enkä tehnytkään, vaan erosin kun lapset oli 4v ja 1v.
Ap:llä on yksi ainoa lapsi. Ei ole millään tasolla kohtuutonta, että hän hoitaa sen lapsen työviikolla ja nukkuu sitten viikonloppuisin univelat pois.
Ja se mieshän on illat kotona, joten ap voi mennä aikaisin nukkumaan työviikollakin, kun mies hoitaa lapsen nukkumaan.
Nyt vähän valoja!
Hoidin kerran veljeni 9kk vauvaa aamukuudesta iltakasiin. En ole koskaan ollut niin väsynyt ja nukuin sen jälkeen 14h putkeen. Jos tuota joutuisi tekemään päivittäin parin tunnin silppu-unilla, siinähän menettäisi järkensä. Töissäkäynti ei ole mitään vauvan hoitamiseen verrattuna. Pikemminkin sen äidin pitäisi saada nukkua kunnolla ja työssäkäyvän hoitaa yöheräilyt.
Uskaltaisin muuten väittää, että suurimman osan työ on huomattavasti rennompaa, kuin jonkun 10kk lapsen vahtiminen. Eli todellakin näin, että se, joka pääsee pakenemaan työpaikalle, saisi olla se, joka valvoo.
Ylipäätään, jos toisen jaksaminen oikeasti loppuu, niin en tajua, miten ihmiset voi olla niin tunteettomia, että vaan jauhaa, että kyllä sinun nyt pitäisi jaksaa ja ei työssäkäyvän mitään tarvi tehdä. Mun exä vaan katsoi vierestä, kun mä ihan oikeasti sekosin vauvavuotena (no okei, ei mitään diagnooseja, mutta siis itkin ja huusin keittiön lattialla ja mietin välillä itsemurha vai menolento Balille). Miten voi katsoa vierestä ilman, että tulee pieninkään ajatus päähän, että pitäisiköhän minunkin vähän osallistua tuohon valvomiseen ja päästää tuo toinen nukkumaan,
Suurin osa miehistä ei -kestä- edes yhtä valvottua yötä (ei siis mitenkään jaksa mennä töihin, jos on pitänyt valvoa), mutta puolisolle riittää tunnin pätkissä nukkuminen kuukausien ajan. Itse tosiaan tulin niin katkeraksi tuosta, että erohan siitä tuli (toki oli muitakin ongelmia suhteessa, esim. myöhemminkään mies ei suostunut jäämään lasten kanssa kotiin, eli mulla ei koskaan saanut olla mitään menoja, että aika sairaan kontrolloinnin puolelle meni).
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
No oisko vaikka siksi, kun on aivan eeppisen paljon rankempaa valvoa viisi yötä PUTKEEN.
Koita itse valvoa kymmenen yötä vuorotellen jonkun kanssa vs. viisi yötä putkeen. Saatat huomata eron.
Valvoin kuusi vuotta astmaa sairastavan kuopuksen kanssa, kotona oli kaksi vuotta vanhempi esikoinen, minä tein myös työni lastenhoidon lisäksi ja mieheni teki paljon työmatkoja, jolloin minä hoidin kaiken 7 viikkoakin putkeen.
Hieman perspektiiviä nyt.
Näitä on ihan turha vertailla näin ja arpoa, kenellä on rankinta. Toisten kroppa kestää valvomista paremmin kuin toisten (esim. jotkut menee ihan sekaisin vuorotyöstä ja toiset ei kärsi siitä juurikaan). Lisäksi vaikuttaa paljon henkilön ikä (kyllä minä n. 20 vuotiaana joidenkin vappubileiden aikaan saatoin valvoa hyvin pienillä unilla melkein 3 vuorokautta ihan vapaaehtoisesti, mutta koitapa tehdä sama 35-vuotiaana). Ja moni myös rasittuu esim. vauvan tarpeista ja itkusta jne enemmän, jos oman tilan ja rauhan tarve on suuri. Toinen taas luonteensa puolesta kestää ns. hyppyytystä ja melua paremmin. Jaksamiseen vaikuttaa todella moni asia.
Enkä minä ymmärrä näitä sankaritarinoita, joissa nainen kehuu sillä, kuinka hoiti kaiken yksin ja mies vain kävi töissä ja nukkui rauhassa hotellissa (työmatkoillaan). Minä ainakaan en tekisi tuollaisella miehellä mitään. Enkä tehnytkään, vaan erosin kun lapset oli 4v ja 1v.
Ap:llä on yksi ainoa lapsi. Ei ole millään tasolla kohtuutonta, että hän hoitaa sen lapsen työviikolla ja nukkuu sitten viikonloppuisin univelat pois.
Ja se mieshän on illat kotona, joten ap voi mennä aikaisin nukkumaan työviikollakin, kun mies hoitaa lapsen nukkumaan.
Nyt vähän valoja!
Hoidin kerran veljeni 9kk vauvaa aamukuudesta iltakasiin. En ole koskaan ollut niin väsynyt ja nukuin sen jälkeen 14h putkeen. Jos tuota joutuisi tekemään päivittäin parin tunnin silppu-unilla, siinähän menettäisi järkensä. Töissäkäynti ei ole mitään vauvan hoitamiseen verrattuna. Pikemminkin sen äidin pitäisi saada nukkua kunnolla ja työssäkäyvän hoitaa yöheräilyt.
Teit jotain elämäsi ensimmäistä kertaa, yhtä väsynyt olisit ollut, jos olisit ollut kaupan kassalla ilman perehdytystä eli jokainen asia olisi pitänyt erikseen varmistaa. Kokeilepa tehdä mitä tahansa palkkatyötä silppu-unilla tietoisena siitä, että samaan aikaan lapsen toinen vanhempi on kotona nukkumassa saatuaan nukkua jo kokonaiset yöunet.
Miten itse suhtautuisit siihen, että työntekijäsi tekee ensin 8 tuntia palkkatyötä ja hoitaa ennen ja jälkeen työnsä kotihommat ja sitten valvoo 8 tuntia vauvan kanssa siksi, että se 8 tunnin palkkatyöaika on kotona olevalle vauvanhoitajalle aivan liian raskasta. Seuraavana aamuna hän tulee töihin nukkumaan, koska saahan pienen lapsen vanhempi toki päivät nukkua töissä, on se vauvanhoito sen verran raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
Lastako ei perheen edun nimissä tarvitse hoitaa hyvin?
Se on ap:n tehtävä. Sitähän varten hän kotona on.
Juu, ja työssä käyminen oli tässä miehen tehtävä. Sitä varten hän kodin ulkopuolella käy.
Mikä tässä kumoaa sen, että vuoroöin voisi valvoa? Vai muutenko vain kirjoitat itsestäänselvyyksiä?
No miksi eivät käy töissä vuoropäivin? Jos naisen mielestä hän ei voi mennä töihin, koska lapsi on pieni, niin miksi miehen työnantajan tulisi kärsiä tästä naisen valinnasta? Naisella on kaikki päivät aikaa nukkua siellä kotona, jostain syystä hän ei niin tee, vaan olettaa, että elättäjänsä eli työssäkäyvä mies valvoo yöt ja tekee päivät töitä naisen nukkuessa tyytyväisenä.
Melkein väitän, että tuossa valmistellaan jo eroa ja vinhasti, nainen tulee yllättymään, että mikä sille tuli, enkö saakaan olla 3 vuotta kotona pitämässä omaa kivaa miehen elättäessä.
Kaikki päivät aikaa nukkua kotona? Ai vauvan kanssa, joka konttaa ja kurkottelee joka paikkaan mihin vain yltää, vaatii huomiota todella paljon ja kaipaa viihdytystä? Täällähän olis katastroofi jos nukkuisin vaan. Siinä sivussa hoidan sitten ne kaikki juoksevat kotityöt. Kyllä tää on täyspäivästä työtä, 24/7. Itsellänikin oli vähän toisenlaiset mielikuvat kotiäitiydestä silloin kun olin itsekin nuori ja lapseton. Oma kokemus on muuttanut näkökulmaa. Nostan hattua jokaikisille kotiäidille. Maailman epäarvostetuin työ.
Kaikilla ei ole noin vaikeaa, vaikka vauvojen kanssa joutuu väistämättä valvomaan yösyöttöjen takia ja isompienkin kanssa esimerkiksi sairauksien takia. Mutta kaikilla ei ole noin paha kokemus, ja siksi ei neuvojakaan välttämättä osaa antaa. Minulla esim. vauva-aika oli ihan siedettävä, vaikka kukaan muu ei yhtenäkään yönä hoitanut vauvaa. Oli siinä tämmöistä, että autoa ei pitempiä matkoja uskaltanut ajaa, koska nukahteli rattiin. Minulla oli hormonien takia ihan pirteä olo, mutta nukahdin lähes aina heti kun istuin alas. Olen muussa elämässä kyllä tutustunut sekä tolkuttomaan univelkaan että tuohon ettei pysty nukkumaan, vaikka voisi. Siitä voi sairastua ihan fyysisesti, joten olet oikeassa kun yrität tehdä jotain asialle.
Luultavasti yrittäisin nukkua illat, jolloin mies hoitaisi lasta. Onhan se hänenkin lapsensa. Myös yhden yön viikonloppuna voi antaa miehen huoleksi. Ymmärrän, että työpäivinä pitää myös olla pirteä, mutta kyllä illat voi hoitaa omaa lasta. Sitten tietysti tämä klassikkoneuvo, että nuku lapsen nukkuessa.
Tämä ettei pysty nukahtamaan vaikka voisi on sellainen ongelma, jota ei varmaan kukaan täällä pysty ratkaisemaan. Johtuuko stressistä tai hormoneista. Asiantuntijan apua tai rentoutuskeinoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
No oisko vaikka siksi, kun on aivan eeppisen paljon rankempaa valvoa viisi yötä PUTKEEN.
Koita itse valvoa kymmenen yötä vuorotellen jonkun kanssa vs. viisi yötä putkeen. Saatat huomata eron.
Valvoin kuusi vuotta astmaa sairastavan kuopuksen kanssa, kotona oli kaksi vuotta vanhempi esikoinen, minä tein myös työni lastenhoidon lisäksi ja mieheni teki paljon työmatkoja, jolloin minä hoidin kaiken 7 viikkoakin putkeen.
Hieman perspektiiviä nyt.
Näitä on ihan turha vertailla näin ja arpoa, kenellä on rankinta. Toisten kroppa kestää valvomista paremmin kuin toisten (esim. jotkut menee ihan sekaisin vuorotyöstä ja toiset ei kärsi siitä juurikaan). Lisäksi vaikuttaa paljon henkilön ikä (kyllä minä n. 20 vuotiaana joidenkin vappubileiden aikaan saatoin valvoa hyvin pienillä unilla melkein 3 vuorokautta ihan vapaaehtoisesti, mutta koitapa tehdä sama 35-vuotiaana). Ja moni myös rasittuu esim. vauvan tarpeista ja itkusta jne enemmän, jos oman tilan ja rauhan tarve on suuri. Toinen taas luonteensa puolesta kestää ns. hyppyytystä ja melua paremmin. Jaksamiseen vaikuttaa todella moni asia.
Enkä minä ymmärrä näitä sankaritarinoita, joissa nainen kehuu sillä, kuinka hoiti kaiken yksin ja mies vain kävi töissä ja nukkui rauhassa hotellissa (työmatkoillaan). Minä ainakaan en tekisi tuollaisella miehellä mitään. Enkä tehnytkään, vaan erosin kun lapset oli 4v ja 1v.
Ap:llä on yksi ainoa lapsi. Ei ole millään tasolla kohtuutonta, että hän hoitaa sen lapsen työviikolla ja nukkuu sitten viikonloppuisin univelat pois.
Ja se mieshän on illat kotona, joten ap voi mennä aikaisin nukkumaan työviikollakin, kun mies hoitaa lapsen nukkumaan.
Nyt vähän valoja!
Hoidin kerran veljeni 9kk vauvaa aamukuudesta iltakasiin. En ole koskaan ollut niin väsynyt ja nukuin sen jälkeen 14h putkeen. Jos tuota joutuisi tekemään päivittäin parin tunnin silppu-unilla, siinähän menettäisi järkensä. Töissäkäynti ei ole mitään vauvan hoitamiseen verrattuna. Pikemminkin sen äidin pitäisi saada nukkua kunnolla ja työssäkäyvän hoitaa yöheräilyt.
Teit jotain elämäsi ensimmäistä kertaa, yhtä väsynyt olisit ollut, jos olisit ollut kaupan kassalla ilman perehdytystä eli jokainen asia olisi pitänyt erikseen varmistaa. Kokeilepa tehdä mitä tahansa palkkatyötä silppu-unilla tietoisena siitä, että samaan aikaan lapsen toinen vanhempi on kotona nukkumassa saatuaan nukkua jo kokonaiset yöunet.
Miten itse suhtautuisit siihen, että työntekijäsi tekee ensin 8 tuntia palkkatyötä ja hoitaa ennen ja jälkeen työnsä kotihommat ja sitten valvoo 8 tuntia vauvan kanssa siksi, että se 8 tunnin palkkatyöaika on kotona olevalle vauvanhoitajalle aivan liian raskasta. Seuraavana aamuna hän tulee töihin nukkumaan, koska saahan pienen lapsen vanhempi toki päivät nukkua töissä, on se vauvanhoito sen verran raskasta.
Tein silloin aspa-työtä mitä tehtiin 12h työvuoroissa korkeaärsykkeisessä ympäristössä ja voin sanoa, etten silti ole koskaan ollut töiden jälkeen yhtä väsynyt. En edes silloin kun olen erosurun takia käytännössä valvonut vuorokausia putkeen tehden samalla noita hirviömittaisia työvuoroja.
Kuinka paljon sinulla on kokemusta 100% vastuusta vauvanhoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Teit jotain elämäsi ensimmäistä kertaa, yhtä väsynyt olisit ollut, jos olisit ollut kaupan kassalla ilman perehdytystä eli jokainen asia olisi pitänyt erikseen varmistaa. Kokeilepa tehdä mitä tahansa palkkatyötä silppu-unilla tietoisena siitä, että samaan aikaan lapsen toinen vanhempi on kotona nukkumassa saatuaan nukkua jo kokonaiset yöunet.
Anteeksi nyt, mutta oletko väärässä ketjussa?
Koko ketju käsittelee sitä, että vauva valvottaa yöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä täällä valitat väsymystä?
Se sun lapsesi ei pyytänyt saada syntyä tänne, itsekkyyttäsi sen hankit. Ja nyt jo kaduttaa? Hänellä on koko elämä murheineen ja sairauksineen edessä sinun takiasi.
Joten lusikka kauniiseen käteen vaan!!!!!
Tässäpä oikein sympaattinen ihmispersoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Tuo 10-11 kuukauden sekoilu on ollut pahin. Silloin todellakin kävi keho ihan ylikierroksilla. Vuoden iässä ainakin meillä helpotti. Yhtäkkiä yösekoilut loppuivat ja lapsi alkoi nukkumaan hyvin. Sen jälkeen meni ehkä viikko pari, että aloin itsekin nukkumaan hyvin. En tiedä vaikuttiko tuossa vuoden iässä se, että sekoiluvaihe vain meni ohi vai oliko kyse siitä, että kun sai samaa ruokaa äidin ja isän kanssa, niin yöllä ei enää ollutkaan nälkä. Ainakin yösyötöt loppuivat samaan aikaan. Samoin siirrettiin lapsi omaan huoneeseen nukkumaan, koska vaikutti heräävän aina, kun käänsimme kylkeä. Ja kappas yhtäkkiä lapsi nukkui heräämättä yöt, vaikka kuukautta aiemmin söi koko yön tissiä tai sekoili menemään.
Vaikka puoliso käy töissä, niin yrittäkää jakaa vastuuta yöheräämisistä. Esimerkiksi niin, että isä hoitaa illalla puoleen yöhön saakka ja silloin sinä saat nukkua tai ainakin levätä rauhassa. Joskus sekin helpottaa, että saa vain maata silmät kiinni sängyssä. Välillä myös isä saa sekoilevan lapsen nukkumaan paremmin. Mene myös nukkumaan silloin, kun lapsi menee. Tylsää mutta yleensä siinä kohtaa vauva on syvimmässä unessa ja nukkuu pisimmän unipätkän. Itse makasin pimeässä huoneessa silmät kiinni kuuntelemassa äänikirjoja, kunnes nukahdin.
Aamun aikaisin heräilyihin saattaa auttaa unipussi, koska vauvan kehon lämpötila on viiden aikoihin alhaisimmillaan ja he havahtuvat usein siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku päiväunia vauvan kanssa yhtäaikaa.
Luoja, että mä vihaan tuota lausetta. Jos ihminen saa nukuttua vain lyhyissä pätkissä, eli ei koskaan pääse syvään uneen, niin ei siihen nyt auta se, että nukkuu vielä yhden lyhyen pätkän lisää! Sen ihmisen täytyy saada useampi tunti YHTÄJAKSOISTA unta, että voisi edes joskus saada edes hetken syvää unta ja kroppansa ei totaalisesti, lopullisesti unohtaisi, miten syvään uneen mennään. Se lapsen isä saisi valvoa öitä sen vauvan kanssa myös!
t. se, joka kertoi uniongelmien jatkuneen jo 6v
Syvään uneen pääsee kyllä 45 minuutissakin. Päiväunet ei todellakaan ton ikäisellä ole mitään 10 minuutin torkahduksia.
Niin. pe-la yön ja la-su yön, viikonloppuna voivat myös kumpikni vanhemmista nukkua kunnolliset päiväunet.
KUN NIITÄ LAPSIA ON TASAN TUO YKSI.
Maailman helpointa.