Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvavuoden väsymyksestä selviää täysjärkisenä?
Ja juu, tiedostan että väsymys voi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään kun ei ole takeita että taaperokaan nukkuis yhtään sen paremmin. Nyt vauva 10 kk ja nyt on vaihe jolloin tulee sekä etuhampaat että on flunssa. Yöt on yhtä valvomista, aamut alkaa siinä 5-6 maissa. Tuntuu että sydän hakkaa miljoonaa ja on kuin aivosumussa. Olen ennen ollut hyvämuistinen, tarkka asioissa. Nyt unohtelen aivan kaiken laskuista neuvolakäynteihin. Puoliso on tukena sen mitä töiltään kerkeää, eli toisinsanoen aina kun tulee töistä kotiin jne. Ollaan saatu vauva välillä yökylään mummulle, mutta mulla heräily jatkuu silloinkin vaistomaisesti. Keho käy ylikierroksilla. Onkohan tähän näköpiirissä helpotusta, millaisia kokemuksia muilla?
Kommentit (661)
Tuon ei tarvitsisi mennä näin! Neuvolassa pitäisi antaa vinkit nukkumiseen jo raskausaikana. Neuvola on ihan pihalla näistä asioista ja antaa suorastaan haitallisia vinkkejä. Oma vauva valvotti minut kuoleman partaalle. Sitten perehdyin asioihin, pidettiin unikoulu ja alettiin tekemään asiat oikein. Ongelmat korjaantui. Toisen lapsen kohdalla tehtiin asiat alusta asti oikein, ja hänpä alkoi nukkumaan täydet yöt jo alle kolmikuisena. Oli myöskin päivät iloinen ja rento poika, nukkui hyvät päiväunet myös. Tässä pari vinkkiä, mutta keskiössä on oikeiden uniassiaatioiden vahvistaminen, väärien poistaminen ja itsensä rauhoittamisen taito.
Laura Andersson: Voit nukkua
Uniohjausta ilmaiseksi ja anonyymisti chatissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/apua-verkossa/#apua_vau…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en selvinnyt. Päädyin avo-osastolle lepäämään. Nukun vieläkin lääkkeiden voimin vaikka lapsi ekaluokkalainen. Joten en valitettavasti tiedä.
Minä taas sain aivovaurion siitä valvomisesta. Että en minkään mitenkään selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Lasusta saa apua, voit päästä esimerkiksi ensikotiin, jolloin vauvaa voidaan hoitaa yöt ja itse saat nukkuu. Tai saada päivisin perhetyöntekijän hoitamaan vauvaa että voit ottaa päiväunet. Väsymys on vakava asia, silloin kun on oikeasti todella väsynyt niin siinä voi mennä oma mielenterveys. Sinulla tuo väsymys tuskin on vielä paha, koska et edes ymmärrä mitä siitä voi seurata.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuten kaikille pariskunnille aika varhaista vuorottelua työssäkäyjän ja vauvan hoitajan roolissa, etenkin esikoisen ollessa kyseessä.
Meillä oltiin vauvan ensimmäisten kuukausien jälkeen eron partaalla näistä tässäkin ketjussa esiin tulleista syistä: olin itse 22 h vuorokaudesta yksin vastuussa huonosti nukkuvasta vauvasta. Väsymyksen keskellä vauvan itku tuntui siltä kuin päätäni porattaisiin kuumassa ruuvipenkissä. Vauvan isä koki tekevänsä vähintäänkin oman osansa, kun hoiti vauvaa 2 h iltaisin (jolloin minä siivosin ja laitoin ruokaa, koska en pysytynyt tekemään päivisin juuri mitään vauvan ollessa sylissä). Mies nalkutti minulle siitä, että kodin siisteystaso on laskenut ja en huomioi häntä tarpeeksi.
Vauvan ollessa 6 kk palasin osittain töihin ja mies jäi osittaiselle hoitovapaalle. Mies kehuskeli, että hänkin pääsee nyt lomailemaan ja päivällä retkeilemään ja kavereita tapaamaan. Ei mennyt montakaan päivää kun hän alkoi valittaa olevansa aivan poikki, että on hirveän raskasta olla pienelle ihmiselle koko ajan läsnä kun ei saa hetkeäkään keskittyä mihinkään muuhun. Ja mitään ei saa tehdä rauhassa loppuun. Alkuun vakavissaan mietiskeli, että kaikki on varmaan äideille helpompaa. Että ei ehtinyt edes aamun lehteä lukea koko päivänä. Kyllä se lamppu sitten syttyi. Puhuttiin molemmat kyllä ihan avoimesti työpäivistä lepopäivinä.
Miksi te olitte "koko ajan läsnä" vauvalle? Se on lapsellekin äärettömän kuormittavaa. Paljon parempi olisi ollut ottaa lapsi alusta alkaen osaksi perhettä, ei sen keskipisteeksi. Meillä lapset on jo vauvana oppineet, että maailma on muutakin kuin hän eli perheessä tapahtuu kaikenlaista, jossa hän on mukana, mutta ei kohteena. Pyykit on saatu ripustettua, ruuat laitettua ja yhteiset leikit leikittyä ilman uupumusta.
Minä voi lukea sunnuntaihesarin rauhassa (ja luin se jo esikoisenkin aikana), kunhan olen varmistanut, että lapsella on omaa tekemistä. Kehittyvät aivot tarvitsevat rauhaa kehittyä, ei jatkuvaa kommunikointia ja viriketulvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Niin, joku keskieurooppalainen työssäkäyvä isä ei todellakaan katselisi toimettomana vaimonsa väsähtämistä, vaan nimen omaan palkkaisi apuja, jos ei itse pysty osallistumaan valvomisiin. Suomi-miehet sanoo, että kärsi nainen, se on sun hommas.
Ei sillä, jos jonkun avun palkkaakin, niin joku voi silti tehdä susta lasun, kun kerran olet väsynyt.
Keski-Euroopassa anoppi saapuu paikalle, äidille ilmoitetaan hänen paikkansa eli päivät hoitaa anoppi omalla tavallaan, yöt saa miniä valvoa. Siellä ei kysellä, miten haluat lasta hoidettavan, anoppi päättää itse. Suomalaiselle naiselle kauhistus, saksalaiselle normisettiä.
Keski-Euroopassa on kotirouvakulttuuri toisin kuin Suomessa. Siellä ne anopit ja naisen oma äiti on kotirouvia, eli ei työelämässä, joten voivat helposti tulla auttamaan päiviksi vauvan hoidossa. Suomessa naisen oma äiti ja anoppi on töissä päivät eikä pääse auttamaan vaikka haluaisi.
Tuo on totta. Lisäksi ulkopuolinen, maksullinen lastenhoito ja jopa aupair-kulttuuri on huomattavasti yleisempää. Moni suomalainenkin nuori nainen on ollut jossakin Euroopan maassa aupairina, eikä ne perheet mitään ökyrikkaita ole. Toki vähintään keskiluokkaisia. Suomessa aupairien tai edes lastenhoitajien käyttö on todella harvinaista. Suomalaiset hyvätuloisetkaan miehet ei katso, että tarvisi laittaa rahaa sellaiseen, vaan uhraavat mieluummin vaimon mielenterveyden ja jaksamisen vuosiksi (kun se toipuminen voi tosiaan ottaa vuosia, jos oikein pahaksi menee).
Suomessa asutaan paljon ahtaammin kuin Keski-Euroopassa. Suomessa ei siksikään ole mahdollista ottaa aipairia, koska asunnot on niin pieniä, että aupairille ei ole niissä omaa huonetta. Ja ruoka on täällä kalliimpaa kuin jossain Saksassa ja Ranskassa eli aupairin hinta on täällä paljon kalliimpi kuin siellä. Ei suomalaisilla perheillä ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lapsi alkaa siitä nukkua, ja vähitellen äitikin. Väsymys helpottaa ajan mittaan. Ensin on tuo vaistomainen heräily, mutta se poistuu kyllä.
Milloin tuo vaistomainen heräily on alkanut poistumaan? Menikö kauankin että sai itse nukuttua yöt heräilemättä?
Koita korvatulppia, sekin voi helpottaa että äänet kuuluvat vähän lievemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Niin, joku keskieurooppalainen työssäkäyvä isä ei todellakaan katselisi toimettomana vaimonsa väsähtämistä, vaan nimen omaan palkkaisi apuja, jos ei itse pysty osallistumaan valvomisiin. Suomi-miehet sanoo, että kärsi nainen, se on sun hommas.
Ei sillä, jos jonkun avun palkkaakin, niin joku voi silti tehdä susta lasun, kun kerran olet väsynyt.
Keski-Euroopassa anoppi saapuu paikalle, äidille ilmoitetaan hänen paikkansa eli päivät hoitaa anoppi omalla tavallaan, yöt saa miniä valvoa. Siellä ei kysellä, miten haluat lasta hoidettavan, anoppi päättää itse. Suomalaiselle naiselle kauhistus, saksalaiselle normisettiä.
Keski-Euroopassa on kotirouvakulttuuri toisin kuin Suomessa. Siellä ne anopit ja naisen oma äiti on kotirouvia, eli ei työelämässä, joten voivat helposti tulla auttamaan päiviksi vauvan hoidossa. Suomessa naisen oma äiti ja anoppi on töissä päivät eikä pääse auttamaan vaikka haluaisi.
Tuo on totta. Lisäksi ulkopuolinen, maksullinen lastenhoito ja jopa aupair-kulttuuri on huomattavasti yleisempää. Moni suomalainenkin nuori nainen on ollut jossakin Euroopan maassa aupairina, eikä ne perheet mitään ökyrikkaita ole. Toki vähintään keskiluokkaisia. Suomessa aupairien tai edes lastenhoitajien käyttö on todella harvinaista. Suomalaiset hyvätuloisetkaan miehet ei katso, että tarvisi laittaa rahaa sellaiseen, vaan uhraavat mieluummin vaimon mielenterveyden ja jaksamisen vuosiksi (kun se toipuminen voi tosiaan ottaa vuosia, jos oikein pahaksi menee).
Lisään vielä, että ne keski-eurooppalaiset au paireista maksavat miehet oikeasti elättää perheensä, toisin kuin Suomi-miehet, joita ärsyttää heti, jos perhevapaalla oleva, itse ilman apuja lapsen hoitava vaimo ei pysty maksamaan kuin 30% perheen kuluista ja töihin mentyään taas maksaa 50% vaikka työnsä lisäksi hoitaa kaikki lasten asiat. Suomi-miehet luistaa hommasta ihan täysin. Ei elätä, eikä hoida. Kannattaa ennen lastenhankintaa huomioida tämä, että Suomessa vastuu lapsesta kaatuu merkittävästi enemmän äidille kuin isälle. Saksalaiset miehet on muutenkin kuumempia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ei tarvitsisi mennä näin! Neuvolassa pitäisi antaa vinkit nukkumiseen jo raskausaikana. Neuvola on ihan pihalla näistä asioista ja antaa suorastaan haitallisia vinkkejä. Oma vauva valvotti minut kuoleman partaalle. Sitten perehdyin asioihin, pidettiin unikoulu ja alettiin tekemään asiat oikein. Ongelmat korjaantui. Toisen lapsen kohdalla tehtiin asiat alusta asti oikein, ja hänpä alkoi nukkumaan täydet yöt jo alle kolmikuisena. Oli myöskin päivät iloinen ja rento poika, nukkui hyvät päiväunet myös. Tässä pari vinkkiä, mutta keskiössä on oikeiden uniassiaatioiden vahvistaminen, väärien poistaminen ja itsensä rauhoittamisen taito.
Laura Andersson: Voit nukkua
Uniohjausta ilmaiseksi ja anonyymisti chatissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/apua-verkossa/#apua_vau…
Äidit ei ota neuvolasta vastaan neuvoja, joissa sanotaan, että vauvan pitää saada olla rauhassa. Ehei, vauva pitää saada ihokontaktiin ja kontaktiin ja sitten ihmetellään, että miksi se ei nuku, kun parhaani mukaan sitä valvotan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Lasusta saa apua, voit päästä esimerkiksi ensikotiin, jolloin vauvaa voidaan hoitaa yöt ja itse saat nukkuu. Tai saada päivisin perhetyöntekijän hoitamaan vauvaa että voit ottaa päiväunet. Väsymys on vakava asia, silloin kun on oikeasti todella väsynyt niin siinä voi mennä oma mielenterveys. Sinulla tuo väsymys tuskin on vielä paha, koska et edes ymmärrä mitä siitä voi seurata.
Ei ensikotiin kylläkään pääse, jos on tavallinen päihdeongelmaton ydinperhe, jolla on oma koti. Eikä perhetyöntekijät hoida vauvaa, jotta äiti saa nukkua. Perhetyöntekijät tarkkailee arkea sivusta katsoen ja käy ohjaavia keskusteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Niin, joku keskieurooppalainen työssäkäyvä isä ei todellakaan katselisi toimettomana vaimonsa väsähtämistä, vaan nimen omaan palkkaisi apuja, jos ei itse pysty osallistumaan valvomisiin. Suomi-miehet sanoo, että kärsi nainen, se on sun hommas.
Ei sillä, jos jonkun avun palkkaakin, niin joku voi silti tehdä susta lasun, kun kerran olet väsynyt.
Keski-Euroopassa anoppi saapuu paikalle, äidille ilmoitetaan hänen paikkansa eli päivät hoitaa anoppi omalla tavallaan, yöt saa miniä valvoa. Siellä ei kysellä, miten haluat lasta hoidettavan, anoppi päättää itse. Suomalaiselle naiselle kauhistus, saksalaiselle normisettiä.
Keski-Euroopassa on kotirouvakulttuuri toisin kuin Suomessa. Siellä ne anopit ja naisen oma äiti on kotirouvia, eli ei työelämässä, joten voivat helposti tulla auttamaan päiviksi vauvan hoidossa. Suomessa naisen oma äiti ja anoppi on töissä päivät eikä pääse auttamaan vaikka haluaisi.
Tuo on totta. Lisäksi ulkopuolinen, maksullinen lastenhoito ja jopa aupair-kulttuuri on huomattavasti yleisempää. Moni suomalainenkin nuori nainen on ollut jossakin Euroopan maassa aupairina, eikä ne perheet mitään ökyrikkaita ole. Toki vähintään keskiluokkaisia. Suomessa aupairien tai edes lastenhoitajien käyttö on todella harvinaista. Suomalaiset hyvätuloisetkaan miehet ei katso, että tarvisi laittaa rahaa sellaiseen, vaan uhraavat mieluummin vaimon mielenterveyden ja jaksamisen vuosiksi (kun se toipuminen voi tosiaan ottaa vuosia, jos oikein pahaksi menee).
Lisään vielä, että ne keski-eurooppalaiset au paireista maksavat miehet oikeasti elättää perheensä, toisin kuin Suomi-miehet, joita ärsyttää heti, jos perhevapaalla oleva, itse ilman apuja lapsen hoitava vaimo ei pysty maksamaan kuin 30% perheen kuluista ja töihin mentyään taas maksaa 50% vaikka työnsä lisäksi hoitaa kaikki lasten asiat. Suomi-miehet luistaa hommasta ihan täysin. Ei elätä, eikä hoida. Kannattaa ennen lastenhankintaa huomioida tämä, että Suomessa vastuu lapsesta kaatuu merkittävästi enemmän äidille kuin isälle. Saksalaiset miehet on muutenkin kuumempia ;)
Se keskieurooppalainen äiti tekee mukisematta kotityöt ja osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä. Mies maksaa siitä, että koti on kunnossa eli elättää perheen. Suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa eli miehen tekemään 50% kotitöistä ja kustantamaan 100% elämisestä. Vissi ero!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
Lastako ei perheen edun nimissä tarvitse hoitaa hyvin?
Se on ap:n tehtävä. Sitähän varten hän kotona on.
Juu, ja työssä käyminen oli tässä miehen tehtävä. Sitä varten hän kodin ulkopuolella käy.
Mikä tässä kumoaa sen, että vuoroöin voisi valvoa? Vai muutenko vain kirjoitat itsestäänselvyyksiä?
Harvalla on sellaista työtä, jossa voi päivällä nukkua muutamat 1-2 h tirsat. Kotivanhempi voi nukkua aina, kun lapsikin nukkuu, töissä moinen ei yleensä ole mahdollista.
Kerros miten kotivanhempi eli äitiys/isyys/vanhempainvapaalla oleva voi nukkua päiväunet, kun vauva/lapsi nukkuu päiväunet vain 15 min pätkissä. Itse en ainakaan nukahda päiväunille vartissa, vaikka sulkisin silmäni heti vauvan nukahdettua, sillä tarvisin vajaat puoli tuntia että saan unen päästä kiinni. Eli ennen kuin itse nukahdan, herää vauva jo itkemään. Lopputulos on se, että en ole lapsen syntymän jälkeen saanut nukkua yksiäkään päivöunia vaikka miten yrittäisin nukkua silloin kun vauva nukkuu.
Suurin osa lapsista nukkuu paremmin. Sun pitää vaan opetella nukahtamaan. Se että sun lapsi nukkuu huonosti ja sä et osaa nukahtaa yliväsyneenäkään, ei tee neuvosta nukkua päiväunia huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen muuten kaikille pariskunnille aika varhaista vuorottelua työssäkäyjän ja vauvan hoitajan roolissa, etenkin esikoisen ollessa kyseessä.
Meillä oltiin vauvan ensimmäisten kuukausien jälkeen eron partaalla näistä tässäkin ketjussa esiin tulleista syistä: olin itse 22 h vuorokaudesta yksin vastuussa huonosti nukkuvasta vauvasta. Väsymyksen keskellä vauvan itku tuntui siltä kuin päätäni porattaisiin kuumassa ruuvipenkissä. Vauvan isä koki tekevänsä vähintäänkin oman osansa, kun hoiti vauvaa 2 h iltaisin (jolloin minä siivosin ja laitoin ruokaa, koska en pysytynyt tekemään päivisin juuri mitään vauvan ollessa sylissä). Mies nalkutti minulle siitä, että kodin siisteystaso on laskenut ja en huomioi häntä tarpeeksi.
Vauvan ollessa 6 kk palasin osittain töihin ja mies jäi osittaiselle hoitovapaalle. Mies kehuskeli, että hänkin pääsee nyt lomailemaan ja päivällä retkeilemään ja kavereita tapaamaan. Ei mennyt montakaan päivää kun hän alkoi valittaa olevansa aivan poikki, että on hirveän raskasta olla pienelle ihmiselle koko ajan läsnä kun ei saa hetkeäkään keskittyä mihinkään muuhun. Ja mitään ei saa tehdä rauhassa loppuun. Alkuun vakavissaan mietiskeli, että kaikki on varmaan äideille helpompaa. Että ei ehtinyt edes aamun lehteä lukea koko päivänä. Kyllä se lamppu sitten syttyi. Puhuttiin molemmat kyllä ihan avoimesti työpäivistä lepopäivinä.
Miksi te olitte "koko ajan läsnä" vauvalle? Se on lapsellekin äärettömän kuormittavaa. Paljon parempi olisi ollut ottaa lapsi alusta alkaen osaksi perhettä, ei sen keskipisteeksi. Meillä lapset on jo vauvana oppineet, että maailma on muutakin kuin hän eli perheessä tapahtuu kaikenlaista, jossa hän on mukana, mutta ei kohteena. Pyykit on saatu ripustettua, ruuat laitettua ja yhteiset leikit leikittyä ilman uupumusta.
Minä voi lukea sunnuntaihesarin rauhassa (ja luin se jo esikoisenkin aikana), kunhan olen varmistanut, että lapsella on omaa tekemistä. Kehittyvät aivot tarvitsevat rauhaa kehittyä, ei jatkuvaa kommunikointia ja viriketulvaa.
Komppaan tätä pikkulasten kohdalla, mutta kyllä vauvoille ja pienille taaperoillekin tulisi olla runsaasti läsnä ja tehdä siitä lapsesta kohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ei tarvitsisi mennä näin! Neuvolassa pitäisi antaa vinkit nukkumiseen jo raskausaikana. Neuvola on ihan pihalla näistä asioista ja antaa suorastaan haitallisia vinkkejä. Oma vauva valvotti minut kuoleman partaalle. Sitten perehdyin asioihin, pidettiin unikoulu ja alettiin tekemään asiat oikein. Ongelmat korjaantui. Toisen lapsen kohdalla tehtiin asiat alusta asti oikein, ja hänpä alkoi nukkumaan täydet yöt jo alle kolmikuisena. Oli myöskin päivät iloinen ja rento poika, nukkui hyvät päiväunet myös. Tässä pari vinkkiä, mutta keskiössä on oikeiden uniassiaatioiden vahvistaminen, väärien poistaminen ja itsensä rauhoittamisen taito.
Laura Andersson: Voit nukkua
Uniohjausta ilmaiseksi ja anonyymisti chatissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/apua-sinulle/apua-verkossa/#apua_vau…
Äidit ei ota neuvolasta vastaan neuvoja, joissa sanotaan, että vauvan pitää saada olla rauhassa. Ehei, vauva pitää saada ihokontaktiin ja kontaktiin ja sitten ihmetellään, että miksi se ei nuku, kun parhaani mukaan sitä valvotan.
Minä halusin jo synnärillä laittaa vauvan vauvasänkyyn nukkumaan, jotta saisin itse välillä levätä. Koko ajan siihen tuli hoitaja sanomaan, että ei saa vaan pitää koko ajan pitää vauvaa ihokontaktissa ja oman paidan sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isä? Nyt vuorottelemaan sen valvomisen kanssa!
Kyllä sen työssäkäyvän pitää saada nukkua työpäiviensä vastaiset yöt.
Viikonloppuna voisi ottaa kontolleen yöt pe-la ja la-su.
Jumalauta, aikuinen terve ihminen pärjää pari työpäivää vähemmälläkin unella. Lopettakaa se aikuisten miesten hyysäminen!
No miksi se ap ei pärjää vaikka ei ole edes töissä?
Miksi juuri AP:n pitää pärjätä niin monta yötä putkeen? Vuorotella voisi edes.
Miksei se ap voi valvoa viikolla ja työssäkäyvä (jonka oikeasti perheen edun nimissä pitää hoitaa työnsä hyvin) viikonloppuna.
Lastako ei perheen edun nimissä tarvitse hoitaa hyvin?
Se on ap:n tehtävä. Sitähän varten hän kotona on.
Juu, ja työssä käyminen oli tässä miehen tehtävä. Sitä varten hän kodin ulkopuolella käy.
Mikä tässä kumoaa sen, että vuoroöin voisi valvoa? Vai muutenko vain kirjoitat itsestäänselvyyksiä?
Harvalla on sellaista työtä, jossa voi päivällä nukkua muutamat 1-2 h tirsat. Kotivanhempi voi nukkua aina, kun lapsikin nukkuu, töissä moinen ei yleensä ole mahdollista.
Kerros miten kotivanhempi eli äitiys/isyys/vanhempainvapaalla oleva voi nukkua päiväunet, kun vauva/lapsi nukkuu päiväunet vain 15 min pätkissä. Itse en ainakaan nukahda päiväunille vartissa, vaikka sulkisin silmäni heti vauvan nukahdettua, sillä tarvisin vajaat puoli tuntia että saan unen päästä kiinni. Eli ennen kuin itse nukahdan, herää vauva jo itkemään. Lopputulos on se, että en ole lapsen syntymän jälkeen saanut nukkua yksiäkään päivöunia vaikka miten yrittäisin nukkua silloin kun vauva nukkuu.
Suurin osa lapsista nukkuu paremmin. Sun pitää vaan opetella nukahtamaan. Se että sun lapsi nukkuu huonosti ja sä et osaa nukahtaa yliväsyneenäkään, ei tee neuvosta nukkua päiväunia huonoa.
Juurikin näin. Minä nukuin aina päikyt vauvan kanssa, jos oltiin kotona. Tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Niin, joku keskieurooppalainen työssäkäyvä isä ei todellakaan katselisi toimettomana vaimonsa väsähtämistä, vaan nimen omaan palkkaisi apuja, jos ei itse pysty osallistumaan valvomisiin. Suomi-miehet sanoo, että kärsi nainen, se on sun hommas.
Ei sillä, jos jonkun avun palkkaakin, niin joku voi silti tehdä susta lasun, kun kerran olet väsynyt.
Keski-Euroopassa anoppi saapuu paikalle, äidille ilmoitetaan hänen paikkansa eli päivät hoitaa anoppi omalla tavallaan, yöt saa miniä valvoa. Siellä ei kysellä, miten haluat lasta hoidettavan, anoppi päättää itse. Suomalaiselle naiselle kauhistus, saksalaiselle normisettiä.
Keski-Euroopassa on kotirouvakulttuuri toisin kuin Suomessa. Siellä ne anopit ja naisen oma äiti on kotirouvia, eli ei työelämässä, joten voivat helposti tulla auttamaan päiviksi vauvan hoidossa. Suomessa naisen oma äiti ja anoppi on töissä päivät eikä pääse auttamaan vaikka haluaisi.
Tuo on totta. Lisäksi ulkopuolinen, maksullinen lastenhoito ja jopa aupair-kulttuuri on huomattavasti yleisempää. Moni suomalainenkin nuori nainen on ollut jossakin Euroopan maassa aupairina, eikä ne perheet mitään ökyrikkaita ole. Toki vähintään keskiluokkaisia. Suomessa aupairien tai edes lastenhoitajien käyttö on todella harvinaista. Suomalaiset hyvätuloisetkaan miehet ei katso, että tarvisi laittaa rahaa sellaiseen, vaan uhraavat mieluummin vaimon mielenterveyden ja jaksamisen vuosiksi (kun se toipuminen voi tosiaan ottaa vuosia, jos oikein pahaksi menee).
Lisään vielä, että ne keski-eurooppalaiset au paireista maksavat miehet oikeasti elättää perheensä, toisin kuin Suomi-miehet, joita ärsyttää heti, jos perhevapaalla oleva, itse ilman apuja lapsen hoitava vaimo ei pysty maksamaan kuin 30% perheen kuluista ja töihin mentyään taas maksaa 50% vaikka työnsä lisäksi hoitaa kaikki lasten asiat. Suomi-miehet luistaa hommasta ihan täysin. Ei elätä, eikä hoida. Kannattaa ennen lastenhankintaa huomioida tämä, että Suomessa vastuu lapsesta kaatuu merkittävästi enemmän äidille kuin isälle. Saksalaiset miehet on muutenkin kuumempia ;)
Se keskieurooppalainen äiti tekee mukisematta kotityöt ja osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä. Mies maksaa siitä, että koti on kunnossa eli elättää perheen. Suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa eli miehen tekemään 50% kotitöistä ja kustantamaan 100% elämisestä. Vissi ero!
Kuule kyllä se on Suomessa enemminkin niim, että mies ja nainen tekevät 100% työaikaa, nainen usein pienemmällä palkalla. Kustannukset jaetaan kuitenkin tasan niin, että mies kerryttää itselleen pääomaa naisen huolehtiessa kaikista juoksevista kuluista. Lisäksi nainen hoitaa kodin ja lapset 80-100%.
Supernanny on nähtävillä ilmaiseksi MTV Katsomossa.
Siellä on mm perhe jossa äiti ei ole nukkunut vuosiin. Ylipäätään nukkumisesta saatu aikaiseksi käsittämätön ongelma.
Supernanny laittoi lapsen nukkumaan. Se itki siellä huoneessaan kymmenisen minuuttia ja alkoi nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Niin, joku keskieurooppalainen työssäkäyvä isä ei todellakaan katselisi toimettomana vaimonsa väsähtämistä, vaan nimen omaan palkkaisi apuja, jos ei itse pysty osallistumaan valvomisiin. Suomi-miehet sanoo, että kärsi nainen, se on sun hommas.
Ei sillä, jos jonkun avun palkkaakin, niin joku voi silti tehdä susta lasun, kun kerran olet väsynyt.
Keski-Euroopassa anoppi saapuu paikalle, äidille ilmoitetaan hänen paikkansa eli päivät hoitaa anoppi omalla tavallaan, yöt saa miniä valvoa. Siellä ei kysellä, miten haluat lasta hoidettavan, anoppi päättää itse. Suomalaiselle naiselle kauhistus, saksalaiselle normisettiä.
Keski-Euroopassa on kotirouvakulttuuri toisin kuin Suomessa. Siellä ne anopit ja naisen oma äiti on kotirouvia, eli ei työelämässä, joten voivat helposti tulla auttamaan päiviksi vauvan hoidossa. Suomessa naisen oma äiti ja anoppi on töissä päivät eikä pääse auttamaan vaikka haluaisi.
Tuo on totta. Lisäksi ulkopuolinen, maksullinen lastenhoito ja jopa aupair-kulttuuri on huomattavasti yleisempää. Moni suomalainenkin nuori nainen on ollut jossakin Euroopan maassa aupairina, eikä ne perheet mitään ökyrikkaita ole. Toki vähintään keskiluokkaisia. Suomessa aupairien tai edes lastenhoitajien käyttö on todella harvinaista. Suomalaiset hyvätuloisetkaan miehet ei katso, että tarvisi laittaa rahaa sellaiseen, vaan uhraavat mieluummin vaimon mielenterveyden ja jaksamisen vuosiksi (kun se toipuminen voi tosiaan ottaa vuosia, jos oikein pahaksi menee).
Lisään vielä, että ne keski-eurooppalaiset au paireista maksavat miehet oikeasti elättää perheensä, toisin kuin Suomi-miehet, joita ärsyttää heti, jos perhevapaalla oleva, itse ilman apuja lapsen hoitava vaimo ei pysty maksamaan kuin 30% perheen kuluista ja töihin mentyään taas maksaa 50% vaikka työnsä lisäksi hoitaa kaikki lasten asiat. Suomi-miehet luistaa hommasta ihan täysin. Ei elätä, eikä hoida. Kannattaa ennen lastenhankintaa huomioida tämä, että Suomessa vastuu lapsesta kaatuu merkittävästi enemmän äidille kuin isälle. Saksalaiset miehet on muutenkin kuumempia ;)
Tunnen useita saksalaisia miehiä, ja heidän mielestään on itsestään selvyys, että mies elättää vaimon ja lapset. Toki heidän mielestään vaimo voi olla työelämässä, jos haluaa, mutta pakko ei ole olla.
Kaikki tuntemani suomalaiset miehet on sitä mieltä, että naisen pitää maksaa puolet kaikista perheen menoista ja heitä tosiaan ärsyttää, jos vaimo ei tähän pysty vaikkapa hoitovapaalla.
Iso kulttuuriero tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ratkaisu: mene töihin! Päivähoidossa opettavat lapsen nukkumaan, siitä hyötyy koko perhe.
Vai onko niin, että kotona lapsen kanssa on rennompaa kuin tienaamassa omaa elantoaan työpaikalla?
Sulla ei taida olla lapsia? Kyllä siellä töissä usein helpommalla pääsee, on aikuista seuraa ja varsinkin jos työ on mieluisaa, siitä nauttiikin paljon. 10 kk:n ikäinen on vielä tosi pieni lapsi. Itse pidän vähimmäisvaatimuksina hoitoon menemisessä kävelytaitoa ja edes muutamien sanojen osaamista. Muuten siellä jää jalkoihin. Ei päiväkoti vaan ole vauvan paikka ja jos se on mahdollista välttää niin aina parempi.
Eihän ap:n kertoma kotihoitokaan ole vauvan paikka, lasuhan tuosta pitäisi tehdä, jos työssäkäyvän pitää oman työnsä lisäksi huolehtia vielä lapsenhoidosta ympäri vuorokauden. Jos ei jaksa 10 kk ikäisen kanssa kotona, on syytä mennä töihin ja levätä se päivä töissä, jotta jaksaa joka toisen yön valvoa lapsensa kanssa. Töissähän nimenomaan käydää lepäämässä vaativan lapsen hoidon ohessa ja kun päiväkoti opettaa lapsen tavoille ja rytmiin, helpottuu kotonakin.
Ei tasa-arvoa voi olla se, että toisella on vastuuta 16 tuntia ja palkkatyö, toisella korkeintaan 8 tuntia eikä mitään velvollisuutta osallistua perheen elatukseen.
Lasuilmoitus mistä? Siitäkö että väsymyksestäni huolimatta hoidan kodin ja vauvan parhaani mukaan ja anna puolisoni nukkua yöt kun käy töissä? Lasuilmoitus siitä että kaipaan vertaistukea muilta samassa elämäntilanteessa olleilta?
Mistä te olette saaneet päähänne että velvoitan miestäni valvomaan öitä kun hän käy töissä? En ole _missään_ maininnut tällaisesta.
Tää on tätä äitien kohtelua Suomessa. Jos vähänkin sanoo olevansa väsynyt tms., niin heti uhkaillaan lasulla. Äitien täytyy eristää itsensä muista (ettei kukaan vaan saa tietää hänen olevan väsynyt) ja pärjätä vaikka pääkainalossa. Ei ole tällaista menoa muissa kulttuureissa, vaan jos äiti on väsynyt, saa konkreettista apua (joku tulee hoitamaan lasta ja sanoo äidille, että mene nukkumaan). Suomessa vaan syyllistetään ja uhkaillaan lapsen huostaanottamisella.
Kannattaa muuttaa ulkomaille.
Kotiin voi ihan palkata hoitoapua. Kyselee alueen muilta vanhemmilta hoitajia tai laittaa alan oppilaitoksen iömoitustaululle ilmoituksen.
Ei kukaan ole ehdottanut kotiin eristäytymistä, päinvastoin. Ulkoilu ja retkeily väsyttää lapsenkin mukavasti ja päiväunet maistuu.
Niin, joku keskieurooppalainen työssäkäyvä isä ei todellakaan katselisi toimettomana vaimonsa väsähtämistä, vaan nimen omaan palkkaisi apuja, jos ei itse pysty osallistumaan valvomisiin. Suomi-miehet sanoo, että kärsi nainen, se on sun hommas.
Ei sillä, jos jonkun avun palkkaakin, niin joku voi silti tehdä susta lasun, kun kerran olet väsynyt.
Keski-Euroopassa anoppi saapuu paikalle, äidille ilmoitetaan hänen paikkansa eli päivät hoitaa anoppi omalla tavallaan, yöt saa miniä valvoa. Siellä ei kysellä, miten haluat lasta hoidettavan, anoppi päättää itse. Suomalaiselle naiselle kauhistus, saksalaiselle normisettiä.
Keski-Euroopassa on kotirouvakulttuuri toisin kuin Suomessa. Siellä ne anopit ja naisen oma äiti on kotirouvia, eli ei työelämässä, joten voivat helposti tulla auttamaan päiviksi vauvan hoidossa. Suomessa naisen oma äiti ja anoppi on töissä päivät eikä pääse auttamaan vaikka haluaisi.
Tuo on totta. Lisäksi ulkopuolinen, maksullinen lastenhoito ja jopa aupair-kulttuuri on huomattavasti yleisempää. Moni suomalainenkin nuori nainen on ollut jossakin Euroopan maassa aupairina, eikä ne perheet mitään ökyrikkaita ole. Toki vähintään keskiluokkaisia. Suomessa aupairien tai edes lastenhoitajien käyttö on todella harvinaista. Suomalaiset hyvätuloisetkaan miehet ei katso, että tarvisi laittaa rahaa sellaiseen, vaan uhraavat mieluummin vaimon mielenterveyden ja jaksamisen vuosiksi (kun se toipuminen voi tosiaan ottaa vuosia, jos oikein pahaksi menee).
Lisään vielä, että ne keski-eurooppalaiset au paireista maksavat miehet oikeasti elättää perheensä, toisin kuin Suomi-miehet, joita ärsyttää heti, jos perhevapaalla oleva, itse ilman apuja lapsen hoitava vaimo ei pysty maksamaan kuin 30% perheen kuluista ja töihin mentyään taas maksaa 50% vaikka työnsä lisäksi hoitaa kaikki lasten asiat. Suomi-miehet luistaa hommasta ihan täysin. Ei elätä, eikä hoida. Kannattaa ennen lastenhankintaa huomioida tämä, että Suomessa vastuu lapsesta kaatuu merkittävästi enemmän äidille kuin isälle. Saksalaiset miehet on muutenkin kuumempia ;)
Se keskieurooppalainen äiti tekee mukisematta kotityöt ja osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä. Mies maksaa siitä, että koti on kunnossa eli elättää perheen. Suomalainen nainen vaatii tasa-arvoa eli miehen tekemään 50% kotitöistä ja kustantamaan 100% elämisestä. Vissi ero!
Kuule kyllä se on Suomessa enemminkin niim, että mies ja nainen tekevät 100% työaikaa, nainen usein pienemmällä palkalla. Kustannukset jaetaan kuitenkin tasan niin, että mies kerryttää itselleen pääomaa naisen huolehtiessa kaikista juoksevista kuluista. Lisäksi nainen hoitaa kodin ja lapset 80-100%.
Tasa-arvoisessa Suomessa nainen ei pelkää mitään muuta kuin loiseksi leimaantumista minkä takia suostutaan tällaisiin älyttömiin diileihin.
10-kuinen voi jo siirtyä yksiin päiväuniin, ei tarvitse imettää, liikkuu jo itse, käveleekin monet.
Hänen kanssaan pätee ihan eri jutut jo kuin vauvan kanssa, siellä kotihoidossa.
Ulkoilu, päivän rytmitys jne.