Olisitko niin itsekäs

toisekseen rakkaus ei omista

ap

koen että mieheni on itsekäs kun jätti meidät tänne, mutta unelmathan on tarkoitettu toteutettaviksi. Turha on sitten vanhana kiikkustuolissa valittaa että olis pitäny tehdä sitä tätä ja kun koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä? ja suoraan sanottuna kyllä helpottaa arkea huomattavasti kun rahaa on huomattavasti enemmän käytössä.

Tuttuni ainakin kävi lomalla kahden kuukauden välein ja sillä rahalla, mitä siellä tienasi, maksoi lainoja pois. Eiköhän se ole jokaisen perheen itsensä päätettävä, mikä sopii millekin perheelle. Tällä hetkellä en missään nimessä päästäisi miestä ulkomaille töihin, mutta parin vuoden päästä tilanne voisi olla ihan eri. Ja jos miehelle on ollut haaveena päästä rauhanturvajoukkoihin 10 vuotta, on aika tylyä vedota siihen, että vaimo ei voi olla erossa miehestään viikonloppua pidempään. Tämä siis noille läheisriippuvaisille, ei ap:lle.

kuukauden välein.



ap

vai jo isompien. Jos lapset olisivat ihan pieniä, olisin sitä mieltä, että unelmaa voisi minun puolestani siirtää vähän eteenpäin.



Noin yleisesti ottaen, en ikinä haluaisi, että mieheni näkisi minut ihmisenä, jonka vuoksi joutui luopumaan unelmistaan....

ei voi kuvitella tilannetta, että mies lähtisi vuodeksi pois perheensä luota.



Todellisuudessa tuollaisia tilanteita voi olla paljon. Tuon yhden upseerin puoliso toi esille hyvän esimerkin.



Meillä taas miehelle tarjottiin ulkomaan komennusta. Palkka ERITTÄIN suuri. Merkitys myöhemmälle urakehitykselle ERITTÄIN suuri.



Huono puoli on se, että kohdemaa on sellainen johon en voi kuvitellakaan lasten kanssa lähteväni.



Mies siis lähtee yksin 1.9. lähtien. Tulee käymään suomessa pari kertaa tuon vuoden aikana ja me tulomme lasten kanssa vierailemaan jossain lähiseudulla (ei ko maassa) pidemmän aikaa jolloin voi tulla meitä katsomaan joka viikonloppu.



Ei tämä tietenkään ihanteellinen ratkaisu ole, kun lapsetkin ovat vielä pieniä, mutta niin moni asia puolsi miehen lähtemistä, että päätimme yhdessä että se on sen arvoista.

ja meillä ainakin suhde on jäänyt liian vähälle huomiolle lasten syntymän jälkeen, siksi on ihanaa huomata että oikeasti toista rakastaa ja ikävöi.



Tsemppiä vaan sulle jonka mies lähtee 1.9



ap

mutta ei se minua kyllä kotona pitäisi. Ihan hyvin voisin käydä töissä. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole. Ja iso kasa yksinhuoltajia selviää arjesta ihan hienosti, miksen sitten minäkin, kun en kumminkaan ole keskimääräistä tyhmempi tai avuttomampi.



Myös mieheni voisi hoitaa arjen ja kodin yksin vuoden ajan. Häntäkään se ei estäisi käymästä myös töissä.



Meillä jossain vaiheessa varmaan tulee näin olemaankin, kun meidän urat suuntautuu aika eri puolille maailmaa. On välillä ollutkin, toki lomilla ollaan yhdessä jne. Ja me olemme silti perhe ja rakastamme kaikki toisiamme. Olemme kyllä myös osallisia perheen toimissa, lasten koulunkäynnissä ja kasvatuksessa silloinkin kun lapset ovat eri paikkakunnalla tai eri maassa kuin me. Se osallistuminen on vähän vaivalloisempaa ja vaatii vähän yrittämistä, mutta on se silti ihan todellista.

Mutta jos seurusteluaikana on tullut miehellekin selväksi, että nainen on läheisriippuvainen eikä halua olla pitkiä aikoja erossa ja on tämän hyväksynyt, niin siinä tapauksessa olisi aika julmaa ehdottaa muutaman vuoden päästä vuoden ulkomaanpestiä. Kun on alussa yhdessä sovittu, että jos jonnekin lähdetään, niin yhdessä mennään. Minusta silloin olisi julmaa lähteä vuodeksi pois ja haukkua itsekkääksi jos siitä alkaisi napisemaan.



Minulle tosiaankin on viikko liikaa erossa miehestä. Tämmöinen olen ja alusta asti olen sen tehnyt selväksi. Ja minä pidän tästä paita-ja-perse-meiningistä. Sori vaan.

En missään nimessä halua sitoa ja pakottaa ketään, en omista miestäni eikä hän minua.



Omaa jaksamista voisin pelätä, meillä kun ei ole ketään hoitajia tässä lähellä. Mutta uskon, että silti sen jaksaisin.

toisekseen rakkaus ei omista

mutta vanhemmuus velvoittaa. Sekä lupaus rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Minulle ja jaksamiselleni vuosi erossa/yksin olisi liikaa. Tuskin miehenikään lähtisi.

Olisiko mies niin itsekäs, että jättäisi oman lapsensa ja vastuun hänestä sekä katkaisisi kehittyvän suhteen lapseensa "pitkäaikaisen unelman" takia juuri siinä vaiheessa kun lapsi/lapset on pieniä ja tarvitsevat molempia vanhempiaan? Jos joutuisin em. tilanteeseen, voisi olla että mies voisi jatkaa unelmaansa lopun elämäänsä - ilman minua ja lapsia!



elämän prioriteetit kohdalleen

Toisaalta, en usko yhdenkään hyvän, aidosti lapsiaan rakastavan ja heidän parastaan ajattelevan vanhemman haluavan olla vapaaehtoisesti vuoden erossa lapsistaan.

Eli jos mies näin haluaisi, en tiedä estelisinkö, sillä hän ei olisikaan sitä, mitä olen kuvitellut hänen olevan. Ehkä olisi paras antaa mennä ja toteuttaa omia arvojaan.

Ei ihme, että äijät pettää jne, kun toisen elämää pitää hallita noin.

Pelottavaa on huomata tuo täysi riippuvaisuus miehestä. Entäs sitten kuin teidän miehet kuolee tai jättää teidät?? Ihan oikeesti, VUOSI!!! Vuosi ihmisen elämästä on niin suuri. Ja sitä paitsi ne lapset tarvitsevat rahaakin. Ja kodin. Eli, loppujen lopuksi aika pieni hinta maksettavaksi jos isä on poissa viikot.

niin totta helvetissä olen pulassa. Elämäni rakkaus olisi poissa. Miten itse aiot pärjätä? Välillä tuntuu onko teillä tunteita lainkaan? Onko perhe vain jokin ryhmittymä, jossa kasvatetaan lapsia ja maksetaan laskuja?

Vuosi ilman rakasta miestäni on liian pitkä aika. Tavallaan säälin teitä joille se on ihan vaan ok.

Ei ihme, että äijät pettää jne, kun toisen elämää pitää hallita noin.

Pelottavaa on huomata tuo täysi riippuvaisuus miehestä. Entäs sitten kuin teidän miehet kuolee tai jättää teidät?? Ihan oikeesti, VUOSI!!! Vuosi ihmisen elämästä on niin suuri. Ja sitä paitsi ne lapset tarvitsevat rahaakin. Ja kodin. Eli, loppujen lopuksi aika pieni hinta maksettavaksi jos isä on poissa viikot.

koko loppuelämäänsä sen jälkeen kun on naisen löytänyt...

Miestä 'valitessa' yleensä tietää, millaisia vaatimuksia työ tuo tulevaisuudessa

Meillä ainakin perhe on perustettu yhdessä. Molemmat ovat sitoutuneet siihen. Lapsiluku on päätetty yhdessä, yhteisiä voimavaroja ajatellen.

Sooloileminen on itsekkyys eivät vain sovi tähän tilanteeseen, 3 pienen lapsen kanssa.



Todella paskamainen temppu puolisolle häipyä vuodeksi, ihan sama vaikka rahaa tulisi enemmän tms. Tärkeintä on läsnöolo, arki ja se, että väsyttävän arjen keskellä voi turvautua toiseen. Lapsista puhumattakaan. Mitä mahtaa tehdä lapsille vuoden ero isästä? Vuosi on todella pitkä aika lapsen elämässä.



Kuinka moni mies antaisin vaimolleen luvan häipyä vuodeksi ja jäisi itse hoitamaan lapsia ja kodin? Ja mitä paskaa tällainen äiti saisikaan muilta naisilta. Kukaan ei ymmärtäisi, miten äiti voi jättää lapsensa. Nainen olisi se itsekäs osapuoli. Kumma sinänsä, että jos nainen kieltää miestä lähtemästä, on nainen (taas!) se itsekäs osapuoli!

vaan ratkaisu, josta täytyi keskustella todella pitkään ja hartaasti.

Lopulta päädyimme siihen, että mies lähtee yksin. Miehen urakehityksen ym kannalta tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, joka tulee nostamaan elintasoamme huomattavasti. Sillä tämä vuosi ulkomailla vaikuttaa paitsi tämän vuoden ansioihin, niin myös tulevaisuuden ansioihin.

Minä ja lapset puolestamme emme lähde mukaan, sillä ko maa ei ole turvallinen ja hygienia olot ovat alkeelliset.

Raskas tämä vuosi tulee ihan varmasti olemaan. Ja pienin murhe siinä on ne päivittäiset lasten hoitamiseen ja ruokkimiseen liittyvät ongelmat. Vaikeinta niin minulle kuin lapsille, tulee olemaan puolisosta/isästä erossa oleminen.

No onneksi tapaamme aika useasti ja vuosi menee nopeasti.

niin totta helvetissä olen pulassa. Elämäni rakkaus olisi poissa. Miten itse aiot pärjätä? Välillä tuntuu onko teillä tunteita lainkaan? Onko perhe vain jokin ryhmittymä, jossa kasvatetaan lapsia ja maksetaan laskuja?

Vuosi ilman rakasta miestäni on liian pitkä aika. Tavallaan säälin teitä joille se on ihan vaan ok.

tästä jo heti seurustelun alku vaiheessa, että mieheni ei tule koskaan olemaan töissä ma-pe 8-16, vaan on poissa kotoa muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Ja tästä unelmasta olen myös ollut tietoinen aina. Tämä vuosi on opettanut paljon, on ihana huomata etten ole riippuvainen miehestä, selviän kyllä ilmankin, vaikkei tämä herkkua olekaan.

Mun mielestä jokaisen täytys opetella itsekkyyttä, siten jokainen ihminen ja jokainen suhde pysyisi kunnossa ja varmasti eroja olisi vähemmän.