Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojeluilmoitus harmittaa
18.01.2023 |
Harmittaa. Minusta tehtiin terveydenhuollosta lastensuojeluilmoitus syksyllä, koska olin vähän surullinen menetyksen johdosta. Sanoin, että lapsella on kaikki hyvin, niin silti piti salaa tehdä ilmoitus. Lasu-asiakkuutta ei seurannut siitä. Mutta nyt kaikki pitävät minua varmasti täysin vinksahtaneena. En kehtaa asioida enää terveydenhuollossa muissa asioissa tai neuvolassa, kun en tiedä, mitä siellä lukee minusta.
Kommentit (364)
Millainen tuo prosessi yleensä kokonaisuudessaan on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen tuo prosessi yleensä kokonaisuudessaan on?
Ilmoituksen kohteille ilmoitetaan, että ilmoitus on tehty. Sovitaan aika sosiaalitoimistoon. Sosiaalitoimistossa kuulustellaan. Mukaan saa ottaa halutessaan juridisen avustajan. Sovitaan kotikäynti, jossa myös lapsi on paikalla. Soitetaan lapsen päivähoitopaikkaan tai kouluun ja kysytään, miten lapsella menee. Tilannekohtaisesti katsotaan, tarvitaanko jotain toimenpiteitä tms.
Meille ei tullut kotikäyntiä ollenkaan. Mies kävi lapsen kanssa "kuulustelussa" ja se oli siinä. Ilmoituksen oli tehnyt poliisi, koska lapsi joutui rikoksen uhriksi. Mitäpä ne lastensuojelussa muuta olisivat voineetkaan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meille ei tullut kotikäyntiä ollenkaan. Mies kävi lapsen kanssa "kuulustelussa" ja se oli siinä. Ilmoituksen oli tehnyt poliisi, koska lapsi joutui rikoksen uhriksi. Mitäpä ne lastensuojelussa muuta olisivat voineetkaan tehdä.
Useimmiten taitaa olla kotikäynti. 2 sosiaalityöntekijää käy kotona.
Minut pakotettiin puhumaan intiimeistä traagisista asioista vastoin tahtoani omilla kasvoillani tuntemattomille henkilöille, joita en saanut itse valita. Se oli nöyryyttävää ja julmaa. Jos henkilökohtaisia itseeni liittyviä asioita täytyy jakaa, olisin mieluummin halunnut kirjoittaa, valita keskustelijan ja toimia kasvottomana. Minut pakotettiin selittämään auki tunnereaktioitani ja sanojani, ja sitä miten olin kokenut jonkun asian minulle raskaalla hetkellä. Tunsin siinä huoneessa olevani syytettynä terveydenhuollon, sosiaalityöntekijöiden, puolisoni ja koko yhteiskunnan toimesta.
Jokin pieni asia, joka oli minulle raskaalla hetkellä ollut jollain tavalla merkityksellinen, oli pakko repiä ja ruotia auki, niin että päädyin häpeämään silmät päästäni, pohtimaan sitä, pidetäänkö minua hulluna, ja miettimään, onko persoonani jotenkin kategorisesti vääränlainen muille ihmisille, vai miksi pitää vastentahtoisesti pakottaa minua sellaiseen ja kuittailla terveydenhuollossa ajattelutavastani. Mietin myös sitä, miksi puutteellista luottamustani asioihin oli tarve tuoda esille samalla, kun luottamusta näillä toimilla nimenomaan romutettiin. Vaikka en kokenut luottamusta kaikkea kohtaan, sanani terveydenhuollossa olivat olleet luottamuksenosoituksia. Enää en kykene luottamaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko sossuja pelätä? Eli normaali elämä loppuu niiden tultua kuvioon? Täältä saa sellaisen käsityksen, että tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sossuja pelätä? Eli normaali elämä loppuu niiden tultua kuvioon? Täältä saa sellaisen käsityksen, että tarvitsee.
Mitä olen lukenut, joillekin voi tulla säännöllisiä sosiaalityöntekijöitä sohvalle vierailulle. Joitain voi ahdistaa olla tarkkailtavana tai seurattavana. Huostaanotot tietysti pelottavat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä he sohvalla istuvat ja tekevät? Super nannyina?
Vierailija kirjoitti:
Minut pakotettiin puhumaan intiimeistä traagisista asioista vastoin tahtoani omilla kasvoillani tuntemattomille henkilöille, joita en saanut itse valita. Se oli nöyryyttävää ja julmaa. Jos henkilökohtaisia itseeni liittyviä asioita täytyy jakaa, olisin mieluummin halunnut kirjoittaa, valita keskustelijan ja toimia kasvottomana. Minut pakotettiin selittämään auki tunnereaktioitani ja sanojani, ja sitä miten olin kokenut jonkun asian minulle raskaalla hetkellä. Tunsin siinä huoneessa olevani syytettynä terveydenhuollon, sosiaalityöntekijöiden, puolisoni ja koko yhteiskunnan toimesta.
Jokin pieni asia, joka oli minulle raskaalla hetkellä ollut jollain tavalla merkityksellinen, oli pakko repiä ja ruotia auki, niin että päädyin häpeämään silmät päästäni, pohtimaan sitä, pidetäänkö minua hulluna, ja miettimään, onko persoonani jotenkin kategorisesti vääränlainen muille ihmisille, vai miksi pitää vastentahtoisesti pakottaa minua sellaiseen ja kuittailla terveydenhuollossa ajattelutavastani. Mietin myös sitä, miksi puutteellista luottamustani asioihin oli tarve tuoda esille samalla, kun luottamusta näillä toimilla nimenomaan romutettiin. Vaikka en kokenut luottamusta kaikkea kohtaan, sanani terveydenhuollossa olivat olleet luottamuksenosoituksia. Enää en kykene luottamaan mihinkään.
Voi kun kuvasit hyvin minun tuntemukseni lastensuojelun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sossuja pelätä? Eli normaali elämä loppuu niiden tultua kuvioon? Täältä saa sellaisen käsityksen, että tarvitsee.
Pelko on subjektiivinen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sossuja pelätä? Eli normaali elämä loppuu niiden tultua kuvioon? Täältä saa sellaisen käsityksen, että tarvitsee.
Mitä olen lukenut, joillekin voi tulla säännöllisiä sosiaalityöntekijöitä sohvalle vierailulle. Joitain voi ahdistaa olla tarkkailtavana tai seurattavana. Huostaanotot tietysti pelottavat myös.
Jos ei suostu päästämään sosiaalityöntekijää sohvalle niin huoli herää, jolloin lapsi otetaan heti huostaan. Sossulle ei siis kannata sanoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä he sohvalla istuvat ja tekevät? Super nannyina?
Ilmeisesti tarkkailevat ja raportoivat ainakin joitain.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko sossuja pelätä? Eli normaali elämä loppuu niiden tultua kuvioon? Täältä saa sellaisen käsityksen, että tarvitsee.
Riippuu tapauksesta. Kriisin kokeneille henkilöille lastensuojeluasiointi kriisin päälle voi olla aika traumaattista. Siinä voi olla läsnä konkreettinen lapsen menettämisen uhka, avuttomuuden tunne, yksityisyyden ja henkisen koskemattomuuden menettämisen tunne. Jos tilanne on ollut täysin ennalta arvaamaton, kuorma ja akuutti stressireaktio ovat psyykeelle suurempia kuin ennakoidussa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä he sohvalla istuvat ja tekevät? Super nannyina?
Ilmeisesti tarkkailevat ja raportoivat ainakin joitain.
Kirjaavat kasvatusvirheitä ja muita huolenaiheita sosiaaliviraston tietojärjestelmään. Näiden tietojen perusteella päätetään sitten, että mihin toimenpiteisiin perheen suhteen ryhdytään.
Vierailija kirjoitti:
Se on systeemin tapa.
Ja kun tuollaista vastaat niin voisit kertoa kaikille mitä systeemillä tarkalleen tarkoitat. Tuskinpa osaat selittää vaikkakin uskon sinun tarkoittavan yhteiskuntaamme. Systeemi-sanaa on vain niin helppo käyttää tilanteissa jota ei kunnolla ymmärrä.
Älä välitä. Minä mokasin hammaslääkärin. Tuli ilmoitus, että lapsille pitää tilata h.huolto aika tai tulee lasu. Yritin soittaa aikaa monta päivää ja linjat huusi varattua.
Hädissäni tilasin lapselle yksityiseltä ajan ja käytin siellä.
Lasu tuli, kun en tiennyt, että minun olisi pitänyt jonnekkin ( en vieläkään tiedä kenelle) ilmoittaa, että lasta oi käytetty yksityisellä hammaslääkärille, eikä julkisella, minä en päässyt puhelimella läpi.
Mitään tästä ei toki seurannut, kun pystyin osoittamaan, että lapsi kävi yksityisellä. Mutta harmitti toki
Resurssien hukkaamista ja rahan kankkulaan heittämistä. Onneksi ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.
Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.
Kuulostaa turhalta syyltä, mutta miksi sanot olevasi surullinen hoitajille?
Ei heille kannata purkaa sydäntään tai käy noin.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä. Minä mokasin hammaslääkärin. Tuli ilmoitus, että lapsille pitää tilata h.huolto aika tai tulee lasu. Yritin soittaa aikaa monta päivää ja linjat huusi varattua.
Hädissäni tilasin lapselle yksityiseltä ajan ja käytin siellä.
Lasu tuli, kun en tiennyt, että minun olisi pitänyt jonnekkin ( en vieläkään tiedä kenelle) ilmoittaa, että lasta oi käytetty yksityisellä hammaslääkärille, eikä julkisella, minä en päässyt puhelimella läpi.
Mitään tästä ei toki seurannut, kun pystyin osoittamaan, että lapsi kävi yksityisellä. Mutta harmitti toki
Tämän päivän vanhempia on helppo kontrolloida. Uhkaa vain lasulla, jolloin vanhemmat tekevät lähes mitä tahansa jotta eivät menettäisi lastaan.
Niinpä. Ei ihme, että ihmiset voivat väestötasolla niin huonosti, kun ihmisten ei anneta elää luonnollisesti. Omia mielialojaankin ja ajatuksiaan pitäisi säädellä ilmiannon uhalla jäykästi joidenkin ihmeellisten ulkoisten kriteerien tai muottien mukaisesti. Jos ihminen ei ole toimintakykyinen ja tarvitsee apua toimintoihin, niin kyllähän sen silloin itsekin tunnistaa.