Lastensuojeluilmoitus harmittaa

Jos joudut vaikka rikoksen uhriksi, ja lasu saa siitä vihiä, voit joutua asiakkaaksi, koska eivät voi olla varmoja onko lapsen asiat hyvin.

Mistään rikoksista ihmiset ei enää Suomessa saa rangaistuksia, koska poliisi ei aloita esitutkintaa resurssipulasta johtuen. Lasulla tätä resurssipulaa ei ole.

Miehet näemmä laiskottelevat. Lasun ja poliisin voisi vaihtaa päikseen.

Tämä on niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut vaikka rikoksen uhriksi, ja lasu saa siitä vihiä, voit joutua asiakkaaksi, koska eivät voi olla varmoja onko lapsen asiat hyvin.

Mistään rikoksista ihmiset ei enää Suomessa saa rangaistuksia, koska poliisi ei aloita esitutkintaa resurssipulasta johtuen. Lasulla tätä resurssipulaa ei ole.

Miehet näemmä laiskottelevat. Lasun ja poliisin voisi vaihtaa päikseen.

Tämäkin riippuu rikoksesta. Jos poliisi on ottanut vanhemman säilöön niin onhan se hyvä selvittää missä lapset ovat, kenen seurassa ja mahdollisesti millaiselle elämäntavalle he ovat altistuneet. Tai jos poliisi menee perheen kotiin siksi, että toinen vanhempi on tullut pahoinpidellyksi puolison tai jonkun muun toimesta niin on aika erikoista väittää etteikö se vaikuttaisi lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ikävä juttu, että teille on käynyt noin. Ei mielestäni asiallista.

Meillä on sattunut vastaavaa teini-ikäisen lapsen kohdalla. Lapsi on psyk. hoidon piirissä masennuksen ja ahdistuksen takia, taustasyynä autismin kirjo ja siihen liittyvät sosiaaliset vaikeudet. Lapsen kannalta on ollut ikävää, että kun hän puhuu luottamuksellisesti haasteistaan, näistä on tehty lasuja.

Asiat ja oireet ovat nuoremme kohdalla kyllä sellaisia, joiden vuoksi lasu on sinänsä aiheellinen (esim. viiltely, päihteet). Mutta meillä reitti on mennyt niin, että olemme itse ensin tehneet lapsesta lasun, jotta olemme ylipäänsä saaneet hänelle psyk. hoitoa ja psyk. hoito on ollut lasun RATKAISU lapsen ongelmiin. Tältä pohjalta on kovin nurinkurista, että psyk. hoidon puolelta pallo nakataan takaisin lasulle. Varsinkin, kun lapsi kertoo menneistä tapahtumista, jotka edelleen painavat häntä - ei siis edelleen jatkuvasta viiltelystä tai päihteiden käytöstä.

Lasu on sitten soittanut meille vanhemmille ja nuorelle kustakin ilmoituksesta ja kertonut, että ei johda toimenpiteisiin, koska nuori on jo tarvitsemansa hoidon piirissä. Mitään lisäkeinoja heillä ei ole lapsen auttamiseksi. Lopputulos on se, että lapsi ei ole enää halunnut puhua luottamuksellisesti, koska psyk. puolella reagoidaan kuten reagoidaan. Tämä edelleen on syönyt motivaatiota terapiaan, josta lapsi sitten lopulta kieltäytyi. Nyt pärjää yksinään ja kodin tuella kyllä paremmin kuin tuolla psykiatrisen avulla.

Hyvin hoidettu.

Pakko tehdä tietyissä ammateissa. Ei voida myös luottaa siihen että asiakas puhuu totta siinä että asiakkuus jo on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kannetaan häpeän viittaa itsemme, perheen tai koko suvun takia. Emme uskalla omista asioistamme puhua. Ehkä sun miehes syyttää sua sen takia, kun on sanottu, ettei omia asioita saa huudella muille. Koet ehkä, että sun äitiyttä on arvosteltu lasun myötä. Mieluummin ennaktaehkäisevänä kuin sitten, kun on jo myöhäistä. Jostain syystä ilmoittajalle on tullut huoli sun puheista. Yritä kääntää asia positiiviseksi. Hyvä kun rohkenet tästä puhua, ehkä sekin auttaa. Tsemiä

"Mieluummin ennaktaehkäisevänä kuin sitten, kun on jo myöhäistä." ? Juu? Niin että jos ei vapaaehtoisesti halua purkaa surujaan joillekin, niin ennaltaehkäisevä hommana pakotetaan se sitten siihen. Jos ei luota entuudestaankaan kaikkiin, niin parannetaan tilannetta rikkomalla luottamusta vielä lisää. Jos on kokenut menetyksiä, niin lisätään vielä menetyksen uhkaa entisestään, perheesähän on lapsi. Jos on kokenut epätietoisuutta ja pelkoa, lisätään niitä. Jos on kokenut häpeää, niin eiköhän lisätä vielä sitäkin. Jos on ollut vaikeaa, niin lisärään vielä syyttelyitä vanhempien välille. Jos on kokenut identiteettinsä vaikeuksista nousevaksi, niin eiköhän rikota se.

Aivan. Pitäisi ottaa huomioon sekin, miten paljon turhat lasuselvittelyt ja 'palvelut' kuormittaa perheitä. Sitten kun vielä tiedetään, millainen trauma kiireellinen sijoitus on lapsille (niitäkin tehdään turhaan varmuuden vuoksi) ja miten paljon ongelmia on pitkäaikaisen sijoituksen paikoissa ja sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla, miten moni perhe joutuu lastensuojelun asiakkaaksi ihan siksi, ettei lapsi saa tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa tai tarvitsemiaan tukitoimia koulussa (asioita mihin lasun puuttuminen ei auta mitään).

Niin tulee mieleen, että vähemmän lasua voisi oikeasti olla enemmän. Ainakin pitäisi lopettaa tämä systeemi, jossa kaikki pienetkin huolen heräämiset ja normista poikkeamiset pitää raportoida lasulle. Esimerkiksi ennakollisen lastensuojeluilmoituksen ohjeissa ei kehoteta tekemään ilmoitusta ihan pienistä huolista, vastaava linja voisi toimia kaikkeen lasuun: "Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee siis tehdä tilanteissa, joissa ilmoittajalla on perusteltua tietoa esimerkiksi tulevan äidin tai isän päihdeongelmasta, vakavasta mielenterveyden häiriöstä tai vapausrangaistuksesta. Pelkkä päihteidenkäytön epäily ei ole riittävä peruste ennakollisen ilmoituksen tekemiseen."

Epäilyt yleensä herää kun näkee ja kuulee jotain, täyttä varmuutta asiasta ei voi todellakaan vaatia, harva perheen ulkopuolella tietää varmaksi perheen ongelmia.

Terveydenhuoltoon todella pitäisi panostaa, nykyään on lastensuojelun harteilla suurinpiirtein järjestää lapsi terapiaan yms.

Harmittaa siksikin, että kun se ilmoitus tuli, olin jo päässyt yli pahimmista tunneaalloista. Tarvitsin ainoastaan hieman enemmän taukoja työssä asioiden ajattelua varten ja vähän ylimääräistä prosessointia. Sitten se ilmoitus tuli ilman mitään ennakkovaroitusta. Roikuin ylimääräisessä pelossa kolme kuukautta (!) pohtien, tuleeko tästä nyt joku asiakkuus vai ei, ja meneekö kaikki pieleen sen takia. Mietin, evätäänkö minulta sen takia mahdollinen fyysinen lääkäriapu, viedäänkö lapsi, tuleeko meille joku säännöllinen pakkovierailija. Sitä ei oikeasti voi tietää, miltä se tuntuu, ellei itse koe.

Ja nyt kun tuo lasu-tutkinta-prosessi on ohi, olen huomannut pelkääväni vieraiden ihmisten katseita kulkiessani lapseni kanssa. Jos lapsi väsyneenä vähän äksyilee esim. kun ei muista jonkun nimeä ja joku vastaantulija tulee vastaan, mieleen tulee heti, että jos joku tekee ilmoituksen. Tällaista ei ollut ennen ilmoitusta. Ei tullut koskaan mieleenkään, että joku voisi ilmoittaa meistä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut vaikka rikoksen uhriksi, ja lasu saa siitä vihiä, voit joutua asiakkaaksi, koska eivät voi olla varmoja onko lapsen asiat hyvin.

Mistään rikoksista ihmiset ei enää Suomessa saa rangaistuksia, koska poliisi ei aloita esitutkintaa resurssipulasta johtuen. Lasulla tätä resurssipulaa ei ole.

Miehet näemmä laiskottelevat. Lasun ja poliisin voisi vaihtaa päikseen.

Poliisi ei tutki usempia perustason rikoksia, koska resursseja siihen ei vaan ole. Lasulla sen sijaan on loputtomasti resursseja laittaa vaikka jonkin tukkapöllyepäilyn tutkimiseen josta ei edes ole mitään konkreettisia todisteita vaan pelkkä epäily.

Ja sitten lasu kehtaa vielä valittaa, että heillä on valtava resurssipula.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa siksikin, että kun se ilmoitus tuli, olin jo päässyt yli pahimmista tunneaalloista. Tarvitsin ainoastaan hieman enemmän taukoja työssä asioiden ajattelua varten ja vähän ylimääräistä prosessointia. Sitten se ilmoitus tuli ilman mitään ennakkovaroitusta. Roikuin ylimääräisessä pelossa kolme kuukautta (!) pohtien, tuleeko tästä nyt joku asiakkuus vai ei, ja meneekö kaikki pieleen sen takia. Mietin, evätäänkö minulta sen takia mahdollinen fyysinen lääkäriapu, viedäänkö lapsi, tuleeko meille joku säännöllinen pakkovierailija. Sitä ei oikeasti voi tietää, miltä se tuntuu, ellei itse koe.

Ja nyt kun tuo lasu-tutkinta-prosessi on ohi, olen huomannut pelkääväni vieraiden ihmisten katseita kulkiessani lapseni kanssa. Jos lapsi väsyneenä vähän äksyilee esim. kun ei muista jonkun nimeä ja joku vastaantulija tulee vastaan, mieleen tulee heti, että jos joku tekee ilmoituksen. Tällaista ei ollut ennen ilmoitusta. Ei tullut koskaan mieleenkään, että joku voisi ilmoittaa meistä jotain.

Lapsettomat ovat tottuneet siihen, että Suomi on länsimainen demokratia ja vapaa maa jossa viranomaisten kynnys puuttua tavallisten ihmisten elämään on hyvin korkea.

Mutta sitten, kun ihminen saa lapsen, niin hän yhtäkkiä huomaa, että vapaus ei koskekaan lapsiperheitä. Lapsiperheille Suomi on totalitaristinen ilmiantoyhteiskunta jossa ei ole oikeusvaltiota, mielipiteenvapautta, kotirauhaa eikä muitakaan perusoikeuksia. Jos joku tekee ilmiannon tai lastensuojelu muuten päättää kokea huolta niin kaikki oikeudet ovat kuin pois pyyhityt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa siksikin, että kun se ilmoitus tuli, olin jo päässyt yli pahimmista tunneaalloista. Tarvitsin ainoastaan hieman enemmän taukoja työssä asioiden ajattelua varten ja vähän ylimääräistä prosessointia. Sitten se ilmoitus tuli ilman mitään ennakkovaroitusta. Roikuin ylimääräisessä pelossa kolme kuukautta (!) pohtien, tuleeko tästä nyt joku asiakkuus vai ei, ja meneekö kaikki pieleen sen takia. Mietin, evätäänkö minulta sen takia mahdollinen fyysinen lääkäriapu, viedäänkö lapsi, tuleeko meille joku säännöllinen pakkovierailija. Sitä ei oikeasti voi tietää, miltä se tuntuu, ellei itse koe.

Ja nyt kun tuo lasu-tutkinta-prosessi on ohi, olen huomannut pelkääväni vieraiden ihmisten katseita kulkiessani lapseni kanssa. Jos lapsi väsyneenä vähän äksyilee esim. kun ei muista jonkun nimeä ja joku vastaantulija tulee vastaan, mieleen tulee heti, että jos joku tekee ilmoituksen. Tällaista ei ollut ennen ilmoitusta. Ei tullut koskaan mieleenkään, että joku voisi ilmoittaa meistä jotain.

Lapsettomat ovat tottuneet siihen, että Suomi on länsimainen demokratia ja vapaa maa jossa viranomaisten kynnys puuttua tavallisten ihmisten elämään on hyvin korkea.

Mutta sitten, kun ihminen saa lapsen, niin hän yhtäkkiä huomaa, että vapaus ei koskekaan lapsiperheitä. Lapsiperheille Suomi on totalitaristinen ilmiantoyhteiskunta jossa ei ole oikeusvaltiota, mielipiteenvapautta, kotirauhaa eikä muitakaan perusoikeuksia. Jos joku tekee ilmiannon tai lastensuojelu muuten päättää kokea huolta niin kaikki oikeudet ovat kuin pois pyyhityt.

Kun kokonaisuutta katsoo, voi vain todeta ettei ole todellakaan liioittelua kutsua tätä touhua ihmiskaupaksi.

Ihmiskauppaa valtion siunauksella ja tuella.

Jännä, että terveydenhuollossa ei ymmärretä, että se ei ole kaikille mikään pikkuasia olla kertomatta ilmoituksesta. Se voi olla entuudestaan kiusatuille ihmisille viimeisen luottamuksenpalan menetys.

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että terveydenhuollossa ei ymmärretä, että se ei ole kaikille mikään pikkuasia olla kertomatta ilmoituksesta. Se voi olla entuudestaan kiusatuille ihmisille viimeisen luottamuksenpalan menetys.

Monet terveydenhuollossa työskentelevät käyttävät mielellään valtaa muihin nähden, se on heille yksi suuri, ellei tärkein syy hakeutua alalle. Potilaat eivät ole niinkään ihmisiä, vaan kohteita. Jos kyse on vaan siitä, että on haluttu vältellä ikävää keskustelua potilaan kanssa olemalla kertomatta, se on raukkamaisuutta mutta kovin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ikävä juttu, että teille on käynyt noin. Ei mielestäni asiallista.

Meillä on sattunut vastaavaa teini-ikäisen lapsen kohdalla. Lapsi on psyk. hoidon piirissä masennuksen ja ahdistuksen takia, taustasyynä autismin kirjo ja siihen liittyvät sosiaaliset vaikeudet. Lapsen kannalta on ollut ikävää, että kun hän puhuu luottamuksellisesti haasteistaan, näistä on tehty lasuja.

Asiat ja oireet ovat nuoremme kohdalla kyllä sellaisia, joiden vuoksi lasu on sinänsä aiheellinen (esim. viiltely, päihteet). Mutta meillä reitti on mennyt niin, että olemme itse ensin tehneet lapsesta lasun, jotta olemme ylipäänsä saaneet hänelle psyk. hoitoa ja psyk. hoito on ollut lasun RATKAISU lapsen ongelmiin. Tältä pohjalta on kovin nurinkurista, että psyk. hoidon puolelta pallo nakataan takaisin lasulle. Varsinkin, kun lapsi kertoo menneistä tapahtumista, jotka edelleen painavat häntä - ei siis edelleen jatkuvasta viiltelystä tai päihteiden käytöstä.

Lasu on sitten soittanut meille vanhemmille ja nuorelle kustakin ilmoituksesta ja kertonut, että ei johda toimenpiteisiin, koska nuori on jo tarvitsemansa hoidon piirissä. Mitään lisäkeinoja heillä ei ole lapsen auttamiseksi. Lopputulos on se, että lapsi ei ole enää halunnut puhua luottamuksellisesti, koska psyk. puolella reagoidaan kuten reagoidaan. Tämä edelleen on syönyt motivaatiota terapiaan, josta lapsi sitten lopulta kieltäytyi. Nyt pärjää yksinään ja kodin tuella kyllä paremmin kuin tuolla psykiatrisen avulla.

Hyvin hoidettu.

Pakko tehdä tietyissä ammateissa. Ei voida myös luottaa siihen että asiakas puhuu totta siinä että asiakkuus jo on olemassa.

No lastensuojelusta oli kyllä meidän luvalla annettu kirjaukset psyk. puolelle, joten heillä oli mustaa valkoisella eikä ollut luoton tai perheen kertomuksen varassa.

Tiedän, että tietyissä ammateissa on velvollisuus tehdä ilmoitus. Psyk. hoidon onnistuminen on kuitenkin niin vahvasti kiinni luottamuksellisuudesta, että ammattilaisten olisi mielestäni oltava tarkkoja ja harkittava hyvin huolellisesti sitä, milloin velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen täyttyy. En usko, että lasun tiedossa olevista asioista täytyisi ilmoitella uudelleen, jos käytös ei ole toistunut tai siihen ei ole tullut mitään uutta.

Jos esimerkiksi lapsi mainitsee vastaanotolla vuosien takaisesta viiltelystä ja hoitotaho pystyy papereista tarkistamaan tämän olevan jo lasun tiedossa, ilmoitusvelvollisuus tuskin täyttyy. Jos ilmoitus kuitenkin tehdään, se saa lähinnä aikaan sen, että nuori ei enää mainitse viiltelystä, vaikka se häntä edelleen painaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut vaikka rikoksen uhriksi, ja lasu saa siitä vihiä, voit joutua asiakkaaksi, koska eivät voi olla varmoja onko lapsen asiat hyvin.

Mistään rikoksista ihmiset ei enää Suomessa saa rangaistuksia, koska poliisi ei aloita esitutkintaa resurssipulasta johtuen. Lasulla tätä resurssipulaa ei ole.

Miehet näemmä laiskottelevat. Lasun ja poliisin voisi vaihtaa päikseen.

Tämäkin riippuu rikoksesta. Jos poliisi on ottanut vanhemman säilöön niin onhan se hyvä selvittää missä lapset ovat, kenen seurassa ja mahdollisesti millaiselle elämäntavalle he ovat altistuneet. Tai jos poliisi menee perheen kotiin siksi, että toinen vanhempi on tullut pahoinpidellyksi puolison tai jonkun muun toimesta niin on aika erikoista väittää etteikö se vaikuttaisi lapsiin.

Tiedän varmuudella tapauksen, jossa rikoksen uhrilla oli lapsi, ja uhri myöhemmin haki apua puhuakseen tapahtumasta. Tästä avunhausta tehtiin myös lasu, kun heräsi huoli että r***kauksen uhri ei voi olla hyvä äiti.

Eivät pidä. Harmi, että ilmoitus tehtiin sinun selän takana. Hyvä ammattilainen ei toimi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joudut vaikka rikoksen uhriksi, ja lasu saa siitä vihiä, voit joutua asiakkaaksi, koska eivät voi olla varmoja onko lapsen asiat hyvin.

Mistään rikoksista ihmiset ei enää Suomessa saa rangaistuksia, koska poliisi ei aloita esitutkintaa resurssipulasta johtuen. Lasulla tätä resurssipulaa ei ole.

Miehet näemmä laiskottelevat. Lasun ja poliisin voisi vaihtaa päikseen.

Tämäkin riippuu rikoksesta. Jos poliisi on ottanut vanhemman säilöön niin onhan se hyvä selvittää missä lapset ovat, kenen seurassa ja mahdollisesti millaiselle elämäntavalle he ovat altistuneet. Tai jos poliisi menee perheen kotiin siksi, että toinen vanhempi on tullut pahoinpidellyksi puolison tai jonkun muun toimesta niin on aika erikoista väittää etteikö se vaikuttaisi lapsiin.

Tiedän varmuudella tapauksen, jossa rikoksen uhrilla oli lapsi, ja uhri myöhemmin haki apua puhuakseen tapahtumasta. Tästä avunhausta tehtiin myös lasu, kun heräsi huoli että r***kauksen uhri ei voi olla hyvä äiti.

Niin varmaan luki. Eiköhän todellinen lasun syy ollut, että traumatisoitunut henkilö voi tarvita tukea vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ikävä juttu, että teille on käynyt noin. Ei mielestäni asiallista.

Meillä on sattunut vastaavaa teini-ikäisen lapsen kohdalla. Lapsi on psyk. hoidon piirissä masennuksen ja ahdistuksen takia, taustasyynä autismin kirjo ja siihen liittyvät sosiaaliset vaikeudet. Lapsen kannalta on ollut ikävää, että kun hän puhuu luottamuksellisesti haasteistaan, näistä on tehty lasuja.

Asiat ja oireet ovat nuoremme kohdalla kyllä sellaisia, joiden vuoksi lasu on sinänsä aiheellinen (esim. viiltely, päihteet). Mutta meillä reitti on mennyt niin, että olemme itse ensin tehneet lapsesta lasun, jotta olemme ylipäänsä saaneet hänelle psyk. hoitoa ja psyk. hoito on ollut lasun RATKAISU lapsen ongelmiin. Tältä pohjalta on kovin nurinkurista, että psyk. hoidon puolelta pallo nakataan takaisin lasulle. Varsinkin, kun lapsi kertoo menneistä tapahtumista, jotka edelleen painavat häntä - ei siis edelleen jatkuvasta viiltelystä tai päihteiden käytöstä.

Lasu on sitten soittanut meille vanhemmille ja nuorelle kustakin ilmoituksesta ja kertonut, että ei johda toimenpiteisiin, koska nuori on jo tarvitsemansa hoidon piirissä. Mitään lisäkeinoja heillä ei ole lapsen auttamiseksi. Lopputulos on se, että lapsi ei ole enää halunnut puhua luottamuksellisesti, koska psyk. puolella reagoidaan kuten reagoidaan. Tämä edelleen on syönyt motivaatiota terapiaan, josta lapsi sitten lopulta kieltäytyi. Nyt pärjää yksinään ja kodin tuella kyllä paremmin kuin tuolla psykiatrisen avulla.

Hyvin hoidettu.

Pakko tehdä tietyissä ammateissa. Ei voida myös luottaa siihen että asiakas puhuu totta siinä että asiakkuus jo on olemassa.

No lastensuojelusta oli kyllä meidän luvalla annettu kirjaukset psyk. puolelle, joten heillä oli mustaa valkoisella eikä ollut luoton tai perheen kertomuksen varassa.

Tiedän, että tietyissä ammateissa on velvollisuus tehdä ilmoitus. Psyk. hoidon onnistuminen on kuitenkin niin vahvasti kiinni luottamuksellisuudesta, että ammattilaisten olisi mielestäni oltava tarkkoja ja harkittava hyvin huolellisesti sitä, milloin velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen täyttyy. En usko, että lasun tiedossa olevista asioista täytyisi ilmoitella uudelleen, jos käytös ei ole toistunut tai siihen ei ole tullut mitään uutta.

Jos esimerkiksi lapsi mainitsee vastaanotolla vuosien takaisesta viiltelystä ja hoitotaho pystyy papereista tarkistamaan tämän olevan jo lasun tiedossa, ilmoitusvelvollisuus tuskin täyttyy. Jos ilmoitus kuitenkin tehdään, se saa lähinnä aikaan sen, että nuori ei enää mainitse viiltelystä, vaikka se häntä edelleen painaakin.

Mistä papereista terveydenhuolto voi tarkistaa asian? Jos asiakkuus on ollutkin niin ei se tarkoita sitä, että sitä enää olisi. Ihan tiedoksi vain, lainsäätäjä on määritellyt ilmoitusvelvollisuuden hyvin matalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ikävä juttu, että teille on käynyt noin. Ei mielestäni asiallista.

Meillä on sattunut vastaavaa teini-ikäisen lapsen kohdalla. Lapsi on psyk. hoidon piirissä masennuksen ja ahdistuksen takia, taustasyynä autismin kirjo ja siihen liittyvät sosiaaliset vaikeudet. Lapsen kannalta on ollut ikävää, että kun hän puhuu luottamuksellisesti haasteistaan, näistä on tehty lasuja.

Asiat ja oireet ovat nuoremme kohdalla kyllä sellaisia, joiden vuoksi lasu on sinänsä aiheellinen (esim. viiltely, päihteet). Mutta meillä reitti on mennyt niin, että olemme itse ensin tehneet lapsesta lasun, jotta olemme ylipäänsä saaneet hänelle psyk. hoitoa ja psyk. hoito on ollut lasun RATKAISU lapsen ongelmiin. Tältä pohjalta on kovin nurinkurista, että psyk. hoidon puolelta pallo nakataan takaisin lasulle. Varsinkin, kun lapsi kertoo menneistä tapahtumista, jotka edelleen painavat häntä - ei siis edelleen jatkuvasta viiltelystä tai päihteiden käytöstä.

Lasu on sitten soittanut meille vanhemmille ja nuorelle kustakin ilmoituksesta ja kertonut, että ei johda toimenpiteisiin, koska nuori on jo tarvitsemansa hoidon piirissä. Mitään lisäkeinoja heillä ei ole lapsen auttamiseksi. Lopputulos on se, että lapsi ei ole enää halunnut puhua luottamuksellisesti, koska psyk. puolella reagoidaan kuten reagoidaan. Tämä edelleen on syönyt motivaatiota terapiaan, josta lapsi sitten lopulta kieltäytyi. Nyt pärjää yksinään ja kodin tuella kyllä paremmin kuin tuolla psykiatrisen avulla.

Hyvin hoidettu.

Pakko tehdä tietyissä ammateissa. Ei voida myös luottaa siihen että asiakas puhuu totta siinä että asiakkuus jo on olemassa.

No lastensuojelusta oli kyllä meidän luvalla annettu kirjaukset psyk. puolelle, joten heillä oli mustaa valkoisella eikä ollut luoton tai perheen kertomuksen varassa.

Tiedän, että tietyissä ammateissa on velvollisuus tehdä ilmoitus. Psyk. hoidon onnistuminen on kuitenkin niin vahvasti kiinni luottamuksellisuudesta, että ammattilaisten olisi mielestäni oltava tarkkoja ja harkittava hyvin huolellisesti sitä, milloin velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen täyttyy. En usko, että lasun tiedossa olevista asioista täytyisi ilmoitella uudelleen, jos käytös ei ole toistunut tai siihen ei ole tullut mitään uutta.

Jos esimerkiksi lapsi mainitsee vastaanotolla vuosien takaisesta viiltelystä ja hoitotaho pystyy papereista tarkistamaan tämän olevan jo lasun tiedossa, ilmoitusvelvollisuus tuskin täyttyy. Jos ilmoitus kuitenkin tehdään, se saa lähinnä aikaan sen, että nuori ei enää mainitse viiltelystä, vaikka se häntä edelleen painaakin.

Mistä papereista terveydenhuolto voi tarkistaa asian? Jos asiakkuus on ollutkin niin ei se tarkoita sitä, että sitä enää olisi. Ihan tiedoksi vain, lainsäätäjä on määritellyt ilmoitusvelvollisuuden hyvin matalaksi.

Ehkä en osaa selittää tätä ymmärrettävästi, mutta yritän. Meillä oli lasun asiakkuus, joka alkoi omasta tahdostamme lapsen psyykkisen oireilun vuoksi. Kävimme lapsen oireet lasun kanssa läpi ja lasu onnistui ohjaamaan lapsen psyk. puolelle (pääsi läpi ruuhkasta ja sai lapsen vakuuttumaan siitä, että psyk. hoito hyväksi). Hoidon helpottamiseksi annoimme kaikki lasun tiedot ja kirjaukset psyk. puolelle heti hoidon alkaessa.

Lapsi kertoi psyk. puolella 16-vuotiaana, että oli 15-vuotiaana viillellyt itseään pahan olon vuoksi. Kertoi, että ei enää viiltele. Asia kuitenkin vaivasi lasta, koska viiltelystä oli arpia. Tästä hän halusi keskustella. Psyk. puoli olisi voinut lukea lasun kirjaukset ja nähdä sieltä, että lasu tietää nuoren viiltelystä 15-vuotiaana. Tätä ei ilmeisesti tarkistettu, koska psyk. puolelta tehtiin lasu lapsen viiltelystä. Näin siitä huolimatta, että viiltely ei jatkunut enää ja aikaisempi viiltely oli lasun tiedossa.

Mielestäni on epäoleellista, voiko psyk. puoli varmistaa, jatkuuko lasuasiakkuus edelleen. Lasuahan ei tehdä siitä, että lapsella ei ole lasuasiakkuutta (absurdi ajatuskin), vaan lasun syy on huoli, joka tässä tapauksessa heräsi nuoren vuoden takaisesta viiltelystä. Tämä vuoden takainen viiltely oli jo lasun tiedossa, minkä psyk. puoli olisi pystynyt papereista tarkistamaan, jolloin ilmoitus olisi voitu todeta tarpeettomaksi ja lapsen luottamus hoitotahoon ei olisi kärsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Nimen omaan!!!

Lastensuojeluilmoituksessa on kyse huoli LAPSEN hyvinvoinnista, ei siitä miltä sinusta tuntuu.

On aina parempi miljoona turhaa ilmoitusta kuin yksi reagoimaton joka johtaa viattoman lapsen kuolemaan kuten niin liian usein valitettavasti on nähty.

Kyse ei ole SINÄ SINÄ SINÄ ja sinun paha mielesi. Kyse on siitä lapsesi hyvinvointi ja turvallisuus tarkistetaan ja taataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Nimen omaan!!!

Lastensuojeluilmoituksessa on kyse huoli LAPSEN hyvinvoinnista, ei siitä miltä sinusta tuntuu.

On aina parempi miljoona turhaa ilmoitusta kuin yksi reagoimaton joka johtaa viattoman lapsen kuolemaan kuten niin liian usein valitettavasti on nähty.

Kyse ei ole SINÄ SINÄ SINÄ ja sinun paha mielesi. Kyse on siitä lapsesi hyvinvointi ja turvallisuus tarkistetaan ja taataan.

Lasun suhteen on kaikki todellisuudentaju menetetty jo ajat sitten. Ne miljoonat ilmoitukset ovat järjetöntä resurssien tuhlausta ja samalla ne luovat ilmiantoyhteiskunnan joka romuttaa lapsiperheiden luottamuksen viranomaisiin. Koko tämä järjestelmä tuottaa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä. Minun alaikäinen joi alkoholia ja joutui poliisin kanssa tekemisiin. Lasu automatic. Sitten sossusta tuli vaan kirje jossa sanoivat että saadut selvitykset (?) riittävät eikä asia anna aihetta jatkotoimiin.

Mutta minä en tehnyt mitään pahaa, eikä lapseni tehnyt mitään pahaa. Olin vain ymmärrettävästä tilanteesta johtuen vähän surullinen (en masentunut) ja purin sitä parilla sanalla. Tein töitäkin ihan koko ajan, vaikka moni olisi varmasti saikuttanut. Ja sitten minua rangaistiin pakottamalla käymään henkilökohtaisia traagisia asioita läpi ventovieraiden kanssa, vaikka nimenomaan olin halunnut, että niin ei tapahtuisi. Nimenomaan halusin käsitellä asioita omilla tavoillani, mutta minut pakotettiin juuri siihen, mitä en halunnut.

Kyse ei ole niinkään sinusta vaan lapsestasi. He halusivat varmistaa, että lapsella kaikki ok.

Nimen omaan!!!

Lastensuojeluilmoituksessa on kyse huoli LAPSEN hyvinvoinnista, ei siitä miltä sinusta tuntuu.

On aina parempi miljoona turhaa ilmoitusta kuin yksi reagoimaton joka johtaa viattoman lapsen kuolemaan kuten niin liian usein valitettavasti on nähty.

Kyse ei ole SINÄ SINÄ SINÄ ja sinun paha mielesi. Kyse on siitä lapsesi hyvinvointi ja turvallisuus tarkistetaan ja taataan.

No kuinka luulet, että tämä prosessi on vaikuttanut lapsen hyvinvointiin? Äiti kertoo, että prosessin päätyttyä hän on huomannut pelkäävänsä vieraiden ihmisten katseita tai reaktioita lapsen äksyilyyn, eikä tällaista ollut ennen lasua. Äiti on prosessin jäljiltä stressaantunut ja epävarma, ymmärrettävästi. Eiköhän lapselle olisi parempi, jos äiti kokisi olonsa itsevarmaksi ja pystyisi toimimaan äidin roolissa rohkeasti sekä noudattamaan vaistojansa sen sijaan, että miettii ympäristön reaktioita. 

On järkyttävää ja hirvittävää, jos jonkun lapsen hätä jää huomaamatta ja lapsi päätyy vanhempansa uhriksi. Mutta samaan aikaan on niin, että väärässä paikassa tehty lastensuojeluilmoitus aiheuttaa vanhemmalle stressiä, joka sekin on lapselle haitaksi. Turhien ilmoitusten ja tarpeettoman stressin aiheuttama haitta on häviävän pieni seuraus verrattuna tunnistamatta jääneen kaltoinkohtelun aiheuttamiin seurauksiin. Silti yleisyytensä vuoksi tämäkään seuraus ei ole yhdentekevä: ehkä jopa sadoissa tai tuhansissa kodeissa asuu lapsia, joiden vanhempien toimintaa ohjaa epävarmuus ja pelko ulkopuolisten reaktioista.