Lue keskustelun säännöt.
Voikohan musta tulla sairaanhoitajaa kun en osaa jutella ihmisten kanssa ja kuunnella heidän murheitaan
Sh-opiskelija
17.01.2023 |
Opiskelen siis toista vuotta sairaanhoitajaksi ja aloitin juuri työharjoittelun mielenterveyspuolen yksikössä. Sen tiedän, että mielenterveyspuolella en halua tehdä töitä. Ei ole mua varten se enkä osaa puhua näiden ihmisten kanssa heidän ongelmistaan.
Mutta nyt mietin, että onko musta lainkaan sairaanhoitajaksi tämän vuoksi. En mä osaa noin vain jutella ihmisten kanssa ja neuvoa heidän mieltään painavissa asioissa. Mä osaan paremmin tehdä jotakin fyysistä hoitamista, mutta pitäisi varmaan osata puhuakin enemmän.
Ohjaaja vain sanoi, että pitää opetella puhumaan enemmän. No ei se noin vain multa onnistu. Minkäs teet jos ei oikeasti keksi mitään sanottavaa. Iski pelko, että ei musta ole tähän hommaan.
Kommentit (39)
En ymmärrä miksi vaaditaan jotain tarinointi taitoa. Siksikö osa hoitajista on niin rasittavia liikuttavia ja kyselevät hoitoon liittymättömistä asioista. Se on turhaa. Tervehdys riittää. Jos ei hoitotyölle ole edes aikaa miksi pitäisi lörpötellä jokaisen kanssa. Kyllä ne jutustelua kaipaavat osaavat itsekin pitää keskustelun yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan tehdä jotakin muuta kuin lähihoitajan työtä.
-Mitähän se muu voisi sitten olla? Et halua suorittavaa perustyötä mutta et kuitenkaan myöskään keskustelua, kuuntelua ym.
On hyvä kokeilla erilaisissa paikoissa ja tulla tutuksi siinä, missä eniten kokee olonsa sopivaksi. Esimies selittää vain omalta kantiltaan, miten töissä pärjäisi hänen mielestään. Ei se kuitenkaan ole laki ja ehdoton edellytys, sillä hoitajia tarvitaan joka paikassa.
Minä en pidä hoitajien lärpättävästä asenteesta, jossa jää itse asia kakkoseksi. Oman sairauteni vuoksi on valtavan hienoa, jos joskus vastassa on työhönsä huolellisesti ja kiinnostuneesti suhtautuva hoitaja ja joka tietää mitä tekee. Hän osaa silloin perusteellisesti neuvoa minuakin ja antaa ohjeita.
Ole se, joka olet. Kaikkia luonteita tarvitaan työssäsi.
Ainahan koulutus kannattaa. Mieti sen jälkeen mikä olisi sopiva työpaikka tai jatka lähihoitajana edelleen.
Siihen oppii kyllä kokemuksen myötä - mutta ei toki pakotettuna, jos joku ohjaaja hengittää niskaan, että puhu enemmän! Eikä ole pakko höpötellä, riittää että hoitaa työnsä ja on perus ystävällinen. Monet asiakkaat pitävät hiljaisista hoitajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärihän potilaiden kanssa keskustelee. Vain hyvin pieni osa sairaanhoitajista on keskustelee potilaiden kanssa ja on ystävällisiä sekä empaattisia. Suuri osa hoitaa vain työnsä minimisanavarastolla, osa on jopa töykeitä ja osa sopisi paremmin armeijaan käskyttämään. Esimerkiksi fysioterapeutit ovat tunnettuja raakuudestaan, siinä työssä ei mies pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin nuorena arka. En uskaltanut esim. lihatiskiltä ostaa mitään, kun olisi pitänyt puhua sille myyjälle, ja siihen aikaan jauhelihaakin myytiin vain irtomyyntinä.
Opiskelin ensin hoitajaksi ja myöhemmin vielä lääkäriksi. En vieläkään pidä keskipisteenä olosta ihmisjoukossa, mutta juttelen kyllä sujuvasti potilaiden kanssa.
Voi morjens! Pliis, sano että heitit ton läpällä. Vaikka eipä se kyllä yllätä, kun kun näitä juttuja lääkäreistä ja hoitajista lukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt vaan keskeytä! Nyt ainakin tiedät ettei mt- puoli kiinnosta. Jatka ne opinnot loppuun ja katselet sitten mihin suuntaat. Lähihoitajan työ vanhuspuolella käy iän myötä ihan fyysisestikin raskaaksi ja monelle tulee kaikenlaista fyysistä vaivaa, joten sairaanhoitajana sinulla on enemmän vaihtoehtoja ammatillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan koulutus kannattaa. Mieti sen jälkeen mikä olisi sopiva työpaikka tai jatka lähihoitajana edelleen.
Enemmän on tietysti erilaisia työmahdollisuuksia, kun on enemmän koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sekään hyvältä tunnu, jos sairaanhoitaja ei puhu mitään asiakkaalle. Tuntuu, ettei välitetä. Kyllä ne pakolliset tervehtimiset voisi ainakin tehdä. Hammaslääkäri aina kyseli kuulumisia kun meni käynnille, vaikka olin ihan tuntematon henkilö hänelle. Se tuntui hyvälle, vaikka ei hänenkään olisi tarvinnut kuin tervehtiä ja hoitaa hommat.
Voin olla sinua puolet nuorempi, mutta mietin hyvin samanlaisia asioita opiskellessani sh:ksi. Minulla oli opintojen alkuvaiheessa haasteena, että tuntui hyvin vaikealta "mennä hoitamaan" ja koskettaa toista ihmistä (olen hyvin tarkka omasta tilastani enkä esim. pidä halaamisesta). Erityisesti kotihoidossa koin hiljaisuuteni hankalana, koska kh-hoitaja voi olla vanhuksen päivän ainoa sosiaalinen kontakti. Kehitin itselleni asiakaspalvelupersoonan (pääsin eroon puhelinkammosta) ja
Nykyisestä työpaikastani ajattelen, että on hyvä kun on meitä hiljaisempia hoitajia sekä sosiaalisia kälättäjiä. Asiakkaita/potilaitakin on yhtä montaa sorttia. Nykyään juttelen potilaalle/asiakkaalle rutiinisti ns. hoidon tarpeeseen liittyvää asiaa, voinnista, liikkumisesta, ruokahalusta tai kerron tietoa asioiden etenemisestä ym. Ne jotka haluavat puhua, jatkavat kyllä keskustelua itse. Jos potilas/asiakas alkaa avautumaan miten hän on väsynyt sairastamiseen ja toivo on loppumassa, niin lähinnä kyselen hänen kertoomaansa liittyviä tarkentavia kysymyksiä ja myötäilen "kyllä, sinun tilanteesi on haastava". Lopuksi totean että jotkut uskovat suurempiin voimiin ja aika näyttää ym. lattauksia ja tarjoan psyk. tukipalveluita. Eipä ole vielä tullut valitusta epäempaattisuudestani. Kuuntelijana toimiminen voi olla iso apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan sairaanhoitajan olevan hyvä sosiaalisilta taidoiltaan ja osoittavan jopa ihan aitoa kiinnostusta siihen miten voin. Luulen kuitenkin, että sopiva työpaikka löytyy sinullekin. Ehkä et sovellu mielenterveysyksikköön tai kunnan terveyskeskukseen, mutta kokeile harjoitteluja eri paikoissa. Lopulta se työpaikka on se joka ratkaisee missä viihdyt.
Vierailija kirjoitti:
Eikö pääsykokeessa ole enää mitään soveltuvuuskokeita, vai miten olet päässyt koulutukseen, jos kerran tuntuu noin vieraalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siellä olla juttelemassa, sä perustelet toimintasi juuri sillä mitä työhön kuuluu, et voi juurikaan itse vaikuttaa siihen mitä tehdään, etkä lupailla asiakkaille mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Siihen oppii kyllä kokemuksen myötä - mutta ei toki pakotettuna, jos joku ohjaaja hengittää niskaan, että puhu enemmän! Eikä ole pakko höpötellä, riittää että hoitaa työnsä ja on perus ystävällinen. Monet asiakkaat pitävät hiljaisista hoitajista.
Älä muuta sano, harva sairas kokee olonsa kovin sosiaaliseksi...
Sukulainen luki itsensä lääkäriksi ja vähän hirvitti kun hänen sosiaaliset taidot ovat hukassa. Töksäyttää ,outo , kuiva huumorintaju, ei osaa lukea ihmistä tai ei välitä. Vähän spesiaali. Onneksi silläkin saralla voi erikoistua muuhunkin kuin potilastyöskentelyyn- on tutkimusta, fysiikkaa ja kemiaa joihin paneutua- ja kaikkien onneksi hän teki niin.
Ei niitä potilaiden lässytyksiä tarvitse kuunnella. Sanot vaan että kertokaa lääkärille niin pääset öyhöttäjästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Odotan sairaanhoitajan olevan hyvä sosiaalisilta taidoiltaan ja osoittavan jopa ihan aitoa kiinnostusta siihen miten voin. Luulen kuitenkin, että sopiva työpaikka löytyy sinullekin. Ehkä et sovellu mielenterveysyksikköön tai kunnan terveyskeskukseen, mutta kokeile harjoitteluja eri paikoissa. Lopulta se työpaikka on se joka ratkaisee missä viihdyt.
Saahan sitä odottaa kaikenlaista. Potilaan asiat huomioidaan työssä mutta vapaa-ajalla ei ajatustakaan pidä laittaa potilaan asioiden miettimiseksi. Se on ihan pelkkää oman itsensä suojelua jotta jaksaa tehdä töitä.
Älä huoli. Mt-puolellakin on parempi jos osaa kuunnella. Kyllä susta hyvä hoitaja tulee. Olipa urpo ohjaaja.