Miltä tuntuu asua ulkomailla?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo, että kaikki on ihanaa eivät ole vielä asuneet tarpeeksi kauan ulkomailla. :)

Riittääkö 20 vuotta? 

Kyllä jos kerrot mikä tuo paratiisimaasi on .

 Ei näihin ikinä saa tällä palstalla vastausta, tiedä sitten miksi.

Minä ainakin kerron aina näissä keskusteluissa että olen asunut reilun vuosikymmenen Tsekissä ja se voittaa kyllä Suomen mennen tullen asumismukavuudessa ja elämänlaadussa.

Paremmin täällä on ostovoima, terveydenhuolto, elämän yleinen vapaus, ilmasto, matkustelun helppous ja halpuus, ja erityisesti Prahassa julkinen liikenne ja kaupungin kauneus.

Huonompia juttuja on vanhanaikaisuus, jumahtaneet sukupuoliroolit, ja ulkomaalaisvastaisuus sekä arkipäivän /asismi (tosin sitähän riittää Suomessa ja Tsekissä yhtä lailla etenkin alhaisen koulutuksen saaneilla, maaseudulla asuvilla ihmisillä).

Tämä on jännä miten moni kokee ostovoiman olevan huomattavasti parempi milloin missäkin maailman kolkassa. Kun eihän se esimerkiksi Tsekin kohdalla pidä ollenkaan paikkaansa! Hinnat on kyllä edullisemmat, mutta palkkataso on vielä sitäkin heikompi! Koko maailmassa on melko pieni joukko maita joissa on parempi ostovoima kuin suomalaisilla.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)_per_capita

Muutenkin tuo mielikuva siitä, että Suomessa on surkeat palkat ja hirvittävän korkea verotus ei ihan täysin pidä paikkaansa. Kyllä niitä veroja joutuu muuallakin maksamaan. Korkeamman elintason perässä ei Suomesta kannata lähteä ulkomaille asumaan muutoin kuin ihan poikkeustapauksissa.

Sitten kun katsot esim. koulutettujen ja kohtuullisen osaamisen omaavien ihmisten ostovoimaa palkansaajana / konsulttina / yksin yrittäjänä (jotka kaikki ovat usein helppo järjestää) niin asiat muuttuvat melkoisesti; keskipalkka ei kerro sitä alkuunkaan. Esim. monessa Itä-Euroopan maassa maksetaan IT-alan töistä ihan hyvin nykyään, vero voi olla 0 - 20% välissä ja kaikki hinnat mm. autot ja alkoholi ovat verottomia joten Suomen ostovoima ei enää vaikutakaan yhtään hyvältä.

Tietenkin jos on joku IT-alan huippuosaaja niin kannattaa muuttaa piilaaksoon ja tahkota $300 000 vuosipalkkaa. Ei se nyt ihan kauhean relevanttia ole 99,9 % tavallisista ihmisistä. Se on erittäin pieni joukko ihmisiä kenellä tämänlainen on mahdollista. Varmasti jos ole miljonääri tai NHL jääkeikkoilija niin kannattaa asua jossain muualla kuin Suomessa. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole sellaisia. Jos käy ihan tavallisessa keskiluokkaisessa työssä ja elää normaalia elämää niin pohjoismainen hyvinvointivaltio ihan oikeasti on tosi hyvä vaihtoehto.

Sari Sairaanhoitajan elintaso missä tahansa Itä-Euroopan maassa on merkittävästi heikompi kuin Suomessa. Se nyt vaan on fakta.

Muille kuin hyvän aseman saaneille suomi on ikävä maa olla ja asua. Jos on valkoinen mies, keski-ikäinen ja työtön se on siinä. Kaikki ovet on hitsattu kiinni. Ainoa keino saada elämä on lähteä suomesta. Ikärsismi on rankkaa. Työtön on sama kuin rikollinen ja rasismi kantaväestöä kohtaan on sallittu ja on jopa kirjattu ohjeeksi rekrytoinnissa "positiiviseksi syrjinnäksi".

Työttömyys Suomessa ei suinkaan ole pahinta ja mitä tulee ikärasismiin; sitä on muuallakin.

Suomessa työtön on sellainen jota ei hyväksytä enää työelämään ja työttömyyskorvaus on 570 euroa. Kyllä se kuule vakava paikka on ja todella iso ongelma elämisen kannalta. 570 eurolla pitää tulla toimeen yhdessä maailman kalleimmassa maassa.

Paljonko muissa maissa saa työttömyyskorvauksia?

Eikö lähtökohtaisesti jokainen yritä saada töitä, varsinkin ulkomailla? Muuten iskee yksinäisyys. Siis mitä väliä korvauksilla? Kun on ollut työelämässä uudessa kotimaassa, edut ovat ihan toiset, kuin muuttaa jo valmiiksi Suomesta sinne loisimaan.

Tuossa kun valitettiin Suomen työttömyyskorvauksen pienuutta niin ajattelin että kirjoittajalla olisi jotain ideaa paljonko muualla saisi samassa tilanteessa. 

Suomessa menee täällä loskassa ja jäisessä liukkaudessa 6 kk per vuosi elämästä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

En tunnista omaa maatani kuvauksestasi yhtään. Ehkä 83 miljoonan asukkaan ja 16 osavaltion maassa on niin paljon eri tasoista elämää, hintoja, systeemejä. Asun ihan pohjoisessa (SH), enkä koe elämääni tuollaiseksi. Asunut olen jo hyvin pitkään.

Vika on varmaankin pääosin minussa ja luonteesssani, mutta minusta se tuntui alkuun ahdistavalta ja sitten vaan tylsältä. Olen asunut kahdesti ulkomailla, parisuhteen takia Italiassa nuorena parikymppisenä 3 vuotta, ja sitten aikuisena ihan vaan säätä pakenemisen halun takia Irlannissa 6 vuotta niin että muutin viime vuonna takaisin Suomeen. 

Italiassa ihastutti toki alkuun ilmasto. Mutta äkkiä tajusin, että en itse asiassa niitä kesän kuumia oikein kestä hyvin, että se ilmasto josta tykkään on sikäläinen talvi-ilmasto ennemminkin, tai varhaiskevään tai myöhäisen syksyn. Kauneus joka paikassa ihastutti myös, vanhoissa rakennuksissa, se miten huolitellusti ihmiset arkenakin pukeutuuu, rakkaus taiteeseen ja designiin. Tykkäsin myös poikakaverini suvun sukurakkaudesta, ja eloisasta menosta kotona päivällisillä yms. Mutta tosiaan ne kulttuurierot sitten tuli kuitenkin parisuhteen esteeksi, ja sitten kun parisuhde alkoi kärsiä, ei maakaan enää huvittanut niinkään. Ruoka oli kyllä upeaa ja sitä on ikävä, se miten tuoreita ja upeita kaikki kasviksetkin on. Eipä ne ruoat joita siellä opein maistu yhtään samalta, kun ne tekee Prisman muovitetuista ulkomailta rahdatuista kasviksista.

Irlanti oli vähän sellainen etten erityisesti siitä haaveillut, mutta kun työmahdollisuus avautui, ajattelin että miksipä ei. Kun kerran kieltä jo osaan, niin siirtymä olisi suht helppo. Ja ilmastokin saattaisi olla minulle juuri sopiva, ei liian kuuma kuten Italian kesät. Ja kyllä, rakastin sitä ilmastoa ja luontoa ja maisemia Irlannissa. Toki, kun työn takia asuin Dublinissa, ei niitä arjessaan nähnyt niitä vihreän saaren vehreitä maisemia ja karunkauniita rannikoita vaan lähinnä viikonloppuretkillä. Epäkohdista eka tuli heti vastaan eli pääkaupungissa oli järjetön asuntopula ja sen takia myös asunnot oli kalliita. Ei minulla ollut it-asiantuntijan palkalla varaa kuin pieneen yksiönluukkuun semi-huonosta kaupunginosasta. Toinen juttu oli varsinkin loppua kohti, että ulkomaalaisista ei pidetty. Sinne on otettu liikaa humanitäärisiä tulijoita, tämä yhdistettynä paikallisten asuntopulaan ärsyttää ihmisiä, kun omia on kodittomana ja muualta tuleville järjestetään kuntien puolesta hyvät asunnot. Asenteet oli myös monella aika vanhoillisia, esim. sitä että olin nelikymppinen nainen jolla ei ole miestä eikä lapsia ihmeteltiin todella paljon, ja arveltiin minun pitävän naisista (mikä ei siis ollut useimpien mielestä ok, kuten sellainen täällä Suomessa olisi). Yksinäinenhän minä siellä olin ja aloin juoda lopulta alkoholiakin liikaa yksinäisyyteen. Yksin kämpässäni istuin illat pitkät enkä löytänyt kavereita ollenkaan. Paluu Suomeen oli helpotus, oli rahaa taas kunnolliseen asuntoon ja edes jotain sukulaisia joita nähdä joskus.

EN ASU MUT OIS KIVA ASUU SELLASESSA MAASSA JOSSA ON VAPAUTUNUT ILMAPIIRI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

En tunnista omaa maatani kuvauksestasi yhtään. Ehkä 83 miljoonan asukkaan ja 16 osavaltion maassa on niin paljon eri tasoista elämää, hintoja, systeemejä. Asun ihan pohjoisessa (SH), enkä koe elämääni tuollaiseksi. Asunut olen jo hyvin pitkään.

Minä asun Erfurtissa. Ihan samoista asioista valittavat paikalliset työtuttuni kuin minäkin, joten en ole kokemuksineni yksin. On esimerkiksi kurjaa, kun ei pääse lääkäriin, vaikka on kovia kipuja, vaan joutuu jonottamaan jonottamasta päästyään.

Lisäksi vaivaa pimeys, jota on paljon enemmän kuin Suomessa. Suomen pimeä kausi on lyhyt. Saksassa se vain jatkuu ja jatkuu. Loskaa ja loskaa ja pimeyttä ja pimeyttä. 

Italia: kiva maa matkailla, mutta inhosin asua siellä. Yhteiskunta todella sovinistinen eikä mikään toimi. Töissä palkasta yritetään huijata koko ajan jotain ja sitten saat tapella siitä. Paljon rasisteja, yleinen ulkomaalaisviha kattaa kaikki kansallisuudet ulkonäöstä riippumatta, varsinkin jos olet nainen. Jos olet hyvännäköinen nainen olet toki h..ra, vaikket edes pitäisi miehistä.

Ranska: mukavampi kuin Italia, mutta ulkomaalaista yritetään huijata joka asiassa, varsinkin jollet osaa sujuvaa ranskaa. Mikään ei toimi siinäkään maassa ja joka asiasta saadaan aikaan skandaali.

UK ja Irlanti: homma toimii paremmin, varsinkin alun säätämisen jälkeen, pankkitilin avaaminen jne vaatii byrokratian sietämistä. Monelta osin melko samanlaista kuin Suomessa.

Yleistä ärsytystä: kun asut ulkomailla, vanhempasi ja kaikki muutkin olettavat, että vietät lomasi Suomessa. Kun menet muualle, otetaan asia henkilökohtaisena loukkauksena.

Mikäli sinulle tulee Suomesta vieraita, olettavat että otat töistä vapaata siksi aikaa ja toimit ilmaisena turistioppaana. Kun et tunne koko maata, kaikkia reittejä ja nähtävyyksiä, sinua pidetään tyhmänä. Tämä siitä huolimatta etteivät kyseiset ihmiset tunne Suomessakaan vastaavia asioita.

Tiettyjä asioita on ikävä, esimerkiksi ruisleipää ja kunnollista saunaa. Salmiakkia nyt saa tilattua mihin vaan.

U.S.A kirjoitti:

EN ASU MUT OIS KIVA ASUU SELLASESSA MAASSA JOSSA ON VAPAUTUNUT ILMAPIIRI

Siinä tapauksessa ei kannata mennä ainakaan USAan. Ilmeisesti uskot kaikki niiden propagandat jos kuvittelet, että siellä on jotenkin vapautunut ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä mahtaa tulla se kummallinen ajatus että kuvitellaan ulkosuomalaisten haluavan koko ajan takaisin Suomeen?

Siitä tosiasiasta, että reilusti yli 80 prosenttia lähtijöistä palaa. Minäkin palasin 14 vuoden jälkeen.

Kotimaa tuppaa olemaan ihmiselle rakas, on se sitten mikä tahansa.

Mutta kuinka moni heistä palaa vapaaehtoisesti? Itse en olisi palannut, jos olisin voinut vapaasti valita.

Kaikki tuntemani ulkomailla asuneet ovat palanneet omasta tahdostaan. Itse palasin kuuden vuoden jälkeen.

Minä en, koska Suomessa ei ole töitä, ja maksan viimeistä vuotta ns. tuplaveroa. Tämän vuoden jälkeen maksan vain kotimaahani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

En tunnista omaa maatani kuvauksestasi yhtään. Ehkä 83 miljoonan asukkaan ja 16 osavaltion maassa on niin paljon eri tasoista elämää, hintoja, systeemejä. Asun ihan pohjoisessa (SH), enkä koe elämääni tuollaiseksi. Asunut olen jo hyvin pitkään.

Minä asun Erfurtissa. Ihan samoista asioista valittavat paikalliset työtuttuni kuin minäkin, joten en ole kokemuksineni yksin. On esimerkiksi kurjaa, kun ei pääse lääkäriin, vaikka on kovia kipuja, vaan joutuu jonottamaan jonottamasta päästyään.

Lisäksi vaivaa pimeys, jota on paljon enemmän kuin Suomessa. Suomen pimeä kausi on lyhyt. Saksassa se vain jatkuu ja jatkuu. Loskaa ja loskaa ja pimeyttä ja pimeyttä. 

Erfurt: 8:10 - 16:42

Lontoo: 7:56 - 16:28

Vancouver: 7:59 - 16:49

Jos yhtään lohduttaa. Se ikuinen pimeys on muuallakin .... 9 tunnin valoisa aika on tammikuussa tosi lyhyt kieltämättä :(

Olen asunut Lontoossa koko aikuisikäni eli  reilut 25 vuotta. Ennen Brexitiä viihdyin erinomaisesti enkä muualle halunnut. Sen jälkeen olo on ollut vähän turvaton ja enkä enää tunne olevani samalla tavalla tervetullut kuin aiemmin. Mutta mulla on täällä perhe ja oma yritys joten vaikea se on muuallekaan lähteä, eläkkeelle sitten Italiaan. 

Koska olin teinistä asti halunnut asua Lontoossa mun kuherruskuukausi tämän kaupungin kanssa kesti tosi pitkään, viisi vuotta ainakin. 

Tunnen Lontoossa itseni paikalliseksi, muualla Britanniassa aina ulkomaalaiseksi. Jos joku ulkomailla matkustaessa kysyy mistä olen kotoisin, vastaan aina Lontoosta, sillä tunnen olevani täältä kotoisin, britiksi en silti itseäni tunne. 

Aluksi oli hankalaa loytää paikallisia kavereita, kaikki kaverini olivat ekat viisi vuotta muita ulkomaalaisia ja koska moni on täällä vain "läpikulkumatkalla" moni kaveruussuhde jäi aika lyhyeksi.  Sitten ystävystyin silloisen kollegan kanssa ja pikkuhiljaa kaveripiiristäni on tullut enimmäkseen paikallinen.

Koska en ole ikinä asunut aikuisena Suomessa on vaikea verrata, Suomi on mulle lomamaa ja lapsuudenkoti.  Jossa asuu edelleen paljon rakkaita ihmisiä ja jossa haluan käydä säännollisesti, haluan puolisuomalaisten lastenikin tuntevat suomalaiset juurensa ja olevan niistä ylpeä.

OIS KIVA ASUU JOSKUS VAIKKAPA KESKI-EUROOPASSA. RUOTSISSA JNE TAI VAIKKAPA JOSSAKIN MUALLA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

En tunnista omaa maatani kuvauksestasi yhtään. Ehkä 83 miljoonan asukkaan ja 16 osavaltion maassa on niin paljon eri tasoista elämää, hintoja, systeemejä. Asun ihan pohjoisessa (SH), enkä koe elämääni tuollaiseksi. Asunut olen jo hyvin pitkään.

Minä asun Erfurtissa. Ihan samoista asioista valittavat paikalliset työtuttuni kuin minäkin, joten en ole kokemuksineni yksin. On esimerkiksi kurjaa, kun ei pääse lääkäriin, vaikka on kovia kipuja, vaan joutuu jonottamaan jonottamasta päästyään.

Lisäksi vaivaa pimeys, jota on paljon enemmän kuin Suomessa. Suomen pimeä kausi on lyhyt. Saksassa se vain jatkuu ja jatkuu. Loskaa ja loskaa ja pimeyttä ja pimeyttä. 

Pakko kommentoida tuohon pimeyteen. Se riippuu niin missä päin Suomea asuu. Etelä-Suomessa on usein pimeitä, loskaisia talvia. Terminen talvi on viime aikoina useina vuosina puuttunut kokonaan ja syksy on jatkunut maaliskuulle, jolloin on alkanut kevät. Sinun muistot Suomesta taitaa olla kymmenien vuosien takaa tai ehkä jostain pohjoisemmasta osasta maata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

En tunnista omaa maatani kuvauksestasi yhtään. Ehkä 83 miljoonan asukkaan ja 16 osavaltion maassa on niin paljon eri tasoista elämää, hintoja, systeemejä. Asun ihan pohjoisessa (SH), enkä koe elämääni tuollaiseksi. Asunut olen jo hyvin pitkään.

Minä asun Erfurtissa. Ihan samoista asioista valittavat paikalliset työtuttuni kuin minäkin, joten en ole kokemuksineni yksin. On esimerkiksi kurjaa, kun ei pääse lääkäriin, vaikka on kovia kipuja, vaan joutuu jonottamaan jonottamasta päästyään.

Lisäksi vaivaa pimeys, jota on paljon enemmän kuin Suomessa. Suomen pimeä kausi on lyhyt. Saksassa se vain jatkuu ja jatkuu. Loskaa ja loskaa ja pimeyttä ja pimeyttä. 

Erfurt: 8:10 - 16:42

Lontoo: 7:56 - 16:28

Vancouver: 7:59 - 16:49

Jos yhtään lohduttaa. Se ikuinen pimeys on muuallakin .... 9 tunnin valoisa aika on tammikuussa tosi lyhyt kieltämättä :(

Ja Helsinki 9:04 - 15:56

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että moni yrittää oikein pakolla kaivaa "niin mutta entäs..." kun ei vaan voi suostua uskomaan ettei suomi olekaan se paras onnela.

Asun Saksassa, eikä tämä onnelalta tunnu. Ei tämä huonokaan maa ole, enkä suunnittele muuttavani pois, koska olen naimisissa saksalaisen kanssa ja osaan sujuvasti saksaa, mutta ihmetyttää, miten monet ulkomaille muuttaneet kokevat ulkomailla asumisen edut niin suuriksi.

Täällä meillä ei ole mitään mahdollisuutta omistusasumiseen, koska asuntojen hinnat ovat tulotasollemme aivan liian korkeita. Olemme tuomittuja asumaan vuokralla koko elämämme. Myös byrokratia on järkyttävän raskasta ja hidasta. Suomessa asioiden hoitaminen on superhelppoa Saksaan verrattuna. Ystäviä täällä on erittäin vaikea saada ja nettiyhteydet ovat hitaita ja kohtuuttoman kalliita. Kaikki ystäväni ovat ulkomaalaisia, eivät saksalaisia. Myös junaliikenne on surkeaakin surkeampi, sen luotettavuus on alle arvostelun. Lääkärisysteemi on kotikutoinen eikä yleislääkärille pääse kuin jumalattoman pitkän jonottamisen jälkeen, jos ei tahdo maksaa yksityisestä. Kaiken lisäksi tuntuu epämukavalta, kun lääkäri on samalla ties minkä henkihoitojen ja luonnonlääketieteen kauppaaja. Tälle on Saksassa pitkät perinteet.

Ehkä joissain muissa maissa sitten on paremmin, mutta täällä Saksassa ei ole. 

En tunnista omaa maatani kuvauksestasi yhtään. Ehkä 83 miljoonan asukkaan ja 16 osavaltion maassa on niin paljon eri tasoista elämää, hintoja, systeemejä. Asun ihan pohjoisessa (SH), enkä koe elämääni tuollaiseksi. Asunut olen jo hyvin pitkään.

Minä asun Erfurtissa. Ihan samoista asioista valittavat paikalliset työtuttuni kuin minäkin, joten en ole kokemuksineni yksin. On esimerkiksi kurjaa, kun ei pääse lääkäriin, vaikka on kovia kipuja, vaan joutuu jonottamaan jonottamasta päästyään.

Lisäksi vaivaa pimeys, jota on paljon enemmän kuin Suomessa. Suomen pimeä kausi on lyhyt. Saksassa se vain jatkuu ja jatkuu. Loskaa ja loskaa ja pimeyttä ja pimeyttä. 

Täällä missä asun Saksassa NRW, ei ole yleensä edes lunta talvisin, jos on niin max viikon tai kaksi vähän lunta. Niin erilaisia alueita täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä mahtaa tulla se kummallinen ajatus että kuvitellaan ulkosuomalaisten haluavan koko ajan takaisin Suomeen?

Siitä tosiasiasta, että reilusti yli 80 prosenttia lähtijöistä palaa. Minäkin palasin 14 vuoden jälkeen.

Kotimaa tuppaa olemaan ihmiselle rakas, on se sitten mikä tahansa.

Mutta kuinka moni heistä palaa vapaaehtoisesti? Itse en olisi palannut, jos olisin voinut vapaasti valita.

Kaikki tuntemani ulkomailla asuneet ovat palanneet omasta tahdostaan. Itse palasin kuuden vuoden jälkeen.

Minä en, koska Suomessa ei ole töitä, ja maksan viimeistä vuotta ns. tuplaveroa. Tämän vuoden jälkeen maksan vain kotimaahani.

Mitä ihmeen tuplaveroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä pientä vertailua nykypaikan ja Suomen välillä:

Kaapissa on oltava vaatetus malliin shortsit+T-paita/välikausitakki/talvivermeet.

Täällä homma pysähtyy kohdassa välikausitakki.

Ennen töihin lähtöä Suomessa saa useamman kuukauden aikana raapia auton ikkunat ja kaapia lumet pois.  Kun tulet töistä, ensin on kolattava etupiha että sen auton saa taas paikoilleen.

Täällä oli kerran -0.5 pakkasta kun aamuviideltä piti työreissuun lähteä ja piti lasia kaapia. Kerran viidessä vuodessa.

Suomessa on kesällä pari- kolme viikkoa jolloin on aidosti hiki.  Se tulee myös taloihin sisään, sillä suomalainen talo on liki aina suunniteltu vain lämmittämään sisätilat.

Täällä on joka huoneessa ilmapumppu: kesällä saa kuukauden- puolitoista ajaa niitä jäähdytysmoodissa, nyt talvella ehkä kuukauden verran makuuhuonetta lämmitysmoodissa, muuten putoaisi tuonne 18 asteeseen yöllä.

Suomessa jos nyt tekee mieli lähteä lenkille, niin aika paksun kerraston + naamarasvat joutuu vetämään päälle, ja joka paikka on aivan helskutin liukasta.  Toki voi hiihtää, mutta sain siitä armeijassa tarpeekseni.

Täällä jos tekee mieli lähteä lenkille rannalle tai vuoristoon, niin pitää katsoa onko jumpperi tarpeen vai ei.  Marraskuusta maaliskuuhun jos on yllättäen pilvinen sää, kannattaa katsoa sadetutkasta josko jotain olisi tulossa.  Yleensä en viitsi edes tuota, ja kerran alkoi sataa kun olin lenkillä.  Viiden vuoden aikana.

Talvirengasrumba?  Mikä se sellainen on?

Kuten sanottu, hiki lähtee nopeasti suihkulla, vilu tappaa jos siihen ei varaudu.

Suomessa on monta hyvää asiaa, mutta Suomen talvi ja eritoten rospuuttoaika ei niihin kuulu.

Lämpö muuten tappaa kyllä ihan siinä, missä kylmäkin, jos ei varaudu.

Meillä täällä kesällä on kaupungin ilmastodut tilat (esim. kirjastot) auki poikkeuksellisen myöhään ja niissä on tarjolla esim. kylmää vettä, kun on erityisen kuuma, jotta ihmiset pääsevät viilentämään itseään. Samoin talvella, kun on erityisen kylmä (lähellä nollaa), avataan lämmittelykeskuksia, jonne pääsee kylmää pakoon. Nämä lämmittelypaikat ovat tietysti auki lähinnä öisin, kun päivällä ei ole niin kylmä ja ihmisillä on menonsa.

Suomalaiset tykkää olla yöt kotona. Lämmittäminen maksaa, se maksaa asuit missä tahansa.

Joissain asunnoissa on takka. Ne eivät kuitenkaan ole varaavia, ellei ole itse rakennettu talo.

Lämmittelykeskukset on hyvä juttu, en ole sellaisista kuullutkaan.

Lukion jälkeen muutin Saksaan opiskelemaan ja sain myöskin heti töitä.

Halusin kuitenkin muuttaa "etelämmäksi aurinkoon" ja niin teinkin; saatuani töitä Kreikasta. Opiskelin kreikan kieltä, kävin töissä ja jonkin ajan kuluttua tapasin myöskin ihanan kreikkalaisen miehen.

Muutimme yhteen; suunnittelimme yhteistä tulevaisuuttamme.

Olimme niin rakastuneita.

Yhteinen elämämme jäi kuitenkin melko lyhyeksi; hän menehtyi liikenneonnettomuudessa.

Muutin Ranskaan, jossa jo vanhempi sisareni asusteli. Eräänä päivänä törmäsin siellä, sattumalta ital./ esp. mieheen; se oli molemmin puolin "rakkautta ensi silmäyksellä.' Nyt olemme olleet onnellisesti aviossa jo pitkään. Lapset ovat opiskelemassa; etätöitä teemme niin Italiasta (lomatalo) kuin Espanjastakin käsin.

Vanhempani kuolivat muutama vuosi sitten, joten Suomessa minulla on enää ainut sisareni.

Jokaisella meistä, on oma tarinamme kerrottavanamme; olemme/ elämme sitten missäpäin maailmaa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä vuotena kaikki oli hienoa ja ihmeellistä, monet asiat huvitti. Sitten alkoi tottua, ja muutaman vuoden jälkeen alkoi tajuta että hitto, Suomessahan onkin perusasiat itseasiassa todella hyvin. Vuosi vuodelta ärsytti monet asiat enemmän ja oli todella upeaa palata Suomeen 10 vuoden jälkeen.

Mulla just päinvastoin, vuosien myötä todellakin tajunnut kuinka HUONOSTI suomessa asiat on, ja kuinka aivopestyjä suurin osa suomalaisista on. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa näille äärettömän naiveille luuloille, kuten "vain Suomessa voi juoda vesijohtovettä" tai "muualla kuolet jos sairastut jos et ole rikas". Kun oikeasti lähes missä vain voi juoda vettä ja se on ihan yhtä hyvää, ja lähes kaikissa Euroopan maissa ja monissa sen ulkopuolellakin julkinen terveydenhuolto on suunnattomasti parempaa kuin suomessa, ja HALVEMPI sen käyttäjälle.

Myös se, kuinka uskomattoman hyvin sekä julkiset että yksityiset palvelut voivat toimia, kuinka paljon muualla on töitä, jne jne ovat asioita jotka alussa yllättivät. Nyt lähinnä säälittää suomen tilanne ja sinne jäämään aivopestyt ihmiset.

Jos sattuu syntymään Suomeen ja viihtyy kotimaassaan, on siis aivopesty?

Kaikkea sitä kuulee.