Miksi perinteiset sukupuoliroolit perheessä on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä pitää sisällään?

Tasa-arvo ei toimi, ei myöskään toisen alistaminen.

mies54v

Eihän siinä mitään väärää ole, jos järjestely sopii kummallekin osapuolelle ja olette tyytyväisiä.

Kaipa moni on asiaa vastaan siitä syystä, etteivät halua elää sillä tavalla ja on huolta siitä, että tällä tavoin elävissä pariskunnissa joko a) naista todellisuudessa alistetaan ja pidetään vähempiarvoisena tai b) miestä riistetään taloudellisesti.

Tasa-arvo koskee myös miehiä. Miesviha on saanut aikamoiset mittasuhteet. Samalla kun nainen voimaantuu ja pystyy "mihin vaan" niin on muistettava kuitenkin arvostus ja kunnioitus . Kukaan ei ole niin suuri ja mahtava että voi alkaa halveksia ketään.

En minä ainakaan halua olla perinteisessä roolissa. Kai jokainen voi tehdä tuon valinnan ihan omalta kohdaltaan.

Minä viihtyisin kotirouvana. Inhoan työelämää ja pakko siellä on mukana olla. Ei mitään mahdollisuutta käytännössä toteuttaa sitä, että eläisin vain luontaisessa roolissa. Pullantuoksuisena äitinä ja vaimona. Vaikka ihanaa se kyllä olisi.

Mieheni tienaa ihan hyvin, että käytännössä tämä olisi mahdollista. En vain kestäisi yhteiskunnan ja ympäristön painetta .

Harmittaa, kun tää on mennyt tämmöiseksi. Lapsille ja perheelle kaipaisin enemmän aikaa.

Minä oon ollut lasten kanssa kotona kohta 15 vuotta. Kyllähän se lähestulkoon murhaan verrattava synti tuntuu olevan tässä maassa.

Maalla tämmöinen on vielä suht normaalia. Siellä asuu yleensä ihmisiä joilla on elämänarvot kohdillaan.

Aina on ollut kunnollisia perheitä ja äitejä ja isiä. Ja aina on ollut sitten myös sitä toista ääripäätä ja kaikkea siltä väliltä. Lähinnä tämä häiritsee, kun kaikki pitää nostaa suuresti esiin ja normalisoida. Kun ollaan niin hirvittävän avarakatseisia ja ymmärtäväisiä , vaikka kohta joku veisi simpanssin vihille.

Eivät ne ole väärin.

Omassa lapsuudenperheessäni oli vahvasti ns. perinteinen roolijako: äitini oli suurimman osan aikaa kotiäiti ja hoiti pääsääntöisesti kotityöt, ruokahuollon ja lapset, ja isäni kävi kodin ulkopuolella töissä sekä hoiti kaiken autoon, kodinkoneisiin ja pihatöihin liittyvän.

Vanhemmillani oli tässä hyvä tuurikin, koska kumpikin oli tyytyväinen juuri omaan vastuualueeseensa.

Jos taas pariskunnan molemmat osapuolet inhoavat vaikka kotitöitä ja molemmat mieluummin tekisivät pihatöitä, niin heidän pitää vain sitten jakaa molemmat vastuualueet kahtia tai löytää muu ratkaisu. Ei tuokaan mikään ongelma ole.

Ei siinä ole mitään väärää jos oikeasti kummatkin tahtoo sitä.

Harvoin mielestäni tuossa on siitä kyse, vaan enemmänkin se on sitä että naiset pakotetaan hoitamaan koti, lapset ja tekstiilit, sekä vielä ruokailun ja kaiken muun pikkujutut. Sitten siihen päälle pitää vielä töissä käydä ja puolet maksaa kaikista menoista.

Eli oikeasti ei ne perinteiset roolit ole niin perinteisiä, jos nainen käy töissä ja osallistuu menoihin, mutta silti hoitaa kaikki perinteiset roolit siinä mukana.

Ap saa tehdä ihan niin kuin itse haluaa, muta ei pidä olettaa että joku muukin haluaa tehdä niin.

Suomessa naiset käyvät töissä ja ansaitsevat palkkansa, toinen työpäivä kotona ei innosta. Monissa perheissä kotityöt on jaettu perheen aikuisten kesken ilman ongelmia.

Mun mielestä nykyisessä ilmapiirissä on äänekäs mutta pieni vähemmistö joka on ensin luonut keinotekoisen narratiivin ns perinteisestä parisuhdemallista johon tuossa keksityssä narratiivissa kuuluu alistaminen, sairaalloinen mustasukkaisuus, ns toisen omistaminen, naisilla jatkuva nalkuttaminen ja päsmäröinti, miehillä välinpitämättömyys ja huomiotta jättäminen.

Tämä jälkeen tämä vähemmistö hyökkää jatkuvalla syötöllä tämän itse luomansa olkiukon päälle ja sillä pyrkii sitten oikeuttamaan sen että ihmisiä saakin kohdella käyttöesineinä parisuhteissa eli heille saa valehdella, heitä saa pettää eri tavoin miten vain, heiltä voi vaatia 24/7 kosketuksia ja huomiota jnejne ja jos tämä käyttöesine alkaakin sanomaan että tuo edelläkuvattu ei käy niin hänet leimataankin mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi ihmiseksi joka ansaitsee kaiken huonon kohtelun tuohon vähemmistöön kuuluvalta.

Oikeasti suurin osa ihmisistä on ihan tolkun ihmisiä ja jakavat tietyt perusarvot jotka ovat toisten ihmisten arvostus ja kunnioitus parisuhteissa. Sitten on tämä edelläkuvattu vähemmistöporukka.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon ollut lasten kanssa kotona kohta 15 vuotta. Kyllähän se lähestulkoon murhaan verrattava synti tuntuu olevan tässä maassa.

No tämä just! Hyväksytympää olisi kun lapsilla on viisi isää tai iskä on vaihdettu naapurin Sirpaan.

Hyväksytympää on laittaa 9 kk:n ikäinen vauva hoitoon ja sekin on hyväksyttyä että äiti istuu mieluummin kokouksessa kuin lapsensa päiväkodin juhlassa.

On myös voimaantunutta olla tekemättä koskaan itse ruokaa . Mies saa silittää paitansa ja oikeastaan koko pyykkikasan. Ja kiitokseksi vaimo tirvasee pataan.

Tää on just se ongelmanydin. Vastuu ja työmäärä on liian suuri monelle naiselle. Jos perheen perustaa ja lapsia hankkii niin niistä huolehtiminen on valtavan raskas työ.

Naiselle ja äidille on luontaista hoivata. Jonkun ne poikaset täytyy huolehtia omilleen, sitten kun aika koittaa.

Ei se ole miessukupuolelle luontaista ja siksi monelle perheelle ja äidille ja varsinkin lapsille tekisi erittäin hyvää että se nainen keskittyy perheeseen.

Harva pystyy tekemään kaikkea.

Ja joo, miehetkin osaa tehdä kotitöitä. Mutta parhaiten monet osaa tehdä rahaa ja osallistuu sillätavoin perheestä huolehtimiseen.

Näin se on ollut jo kivikaudelta lähtien.

Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään "perinteisiä" rooleja. Tarkoitatko kotirouvuutta vai sitä että nainen tekee ruuan/imuroi/tiskaa/hoitaa lapset ym ja mies tekee ne "raskaat työt" joihin kuuluu kerrostalossa asuessa tyyliin renkaidenvaihto 2 krt/vuosi? Molemmat ovat huonoja diilejä naiselle ja ensimmäinen vaihtoehto vaatisi sen verran tuloja ettei tavis-timoilla ole miään saumaa.

Eivät ne ole mitenkään väärin, vaikka media niin uskottelee.

Koko tämän ongelman ytimenä on negatiivisuudesta elävä klikkijournalismi.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat monessakin suhteessa toimivia, herättäen tietynlaista rauhallisuuden, turvallisuuden, ja jatkuvuuden tunnetta. On ihan tarkoituksenmukaista pitää niistä kiinni, hyväksyen samalla että ne ovat tietynlaisia tilastollisia keskiarvoja, ja osa ihmisistä voi olla erilaisia.

Tällaiset perinteiset roolit eivät kuitenkaan herätä suuria negatiivisia tunteita, eivätkä siten kerää klikkejä.

Sen vuoksi media pyrkii mieluummin uutisoimaan aina vaan kummallisemmista ja rajoja rikkovemmista asioista. Niin että lukijalle tulisi kaiken muutoksen ja myllerryksen keskellä mahdollisimman ahdistunut olo. Yksi tehokkaimpia keinoja tähän on hyökätä perinteisiä instituutioita vastaan, ja uutisoida epänormaalin olevan normaalia. Sukupuoliroolit ovat yksi tällainen perinteinen instituutio, samoin kuin vaikkapa avioliitto, armeija, jne.

Monessa perheessä lapset ja heidän hoito on ihan retuperällä, kun molemmat vanhemmat juoksee rahan ja maineen perässä.

Nykyään se on tosi yleistä että lapset on ihan oman onnensa nojassa ja kodit on sikolättejä.

Jos nyt viitataan n. viimeisten 100 vuoden aikana Suomessa olleisiin perhemalleihin, niin aika muuttuvaisia ne ovat olleet, On vaikea sanoa mikä olisi sitä "pysyvää ja perinteistä", joihin monet viittaavat.

Mutta aiempien mallien ongelma on ollut se, että lainsäädäntö sekä roolimallit ovat perustuneet naisten, lasten ja köyhimpien ihmisten syrjintään. Miehillä on oikeus alistaa näitä ryhmiä.

Otetaan käytännön esimerkki: vuoteen 1919 asti avioliitossa oleva nainen oli pakotettu olemaan "kotirouva" (tai Suomessa useimmiten maatalon emäntä), koska aviomiehellä oli lain mukaan oikeus kieltää vaimoa menemästä töihin (muualle). Se tarkoitti, että siihen asti naisilla ei ollut avioliitossa mitään mahdollisuutta tienata itse rahaa vaan hän oli miehen holhouksen alainen.

Vielä jonnekin 1860-luvulle asti aviomies sai kurittaa vapaasti vaimoaan. (Nykysuomeksi pahoinpidellä, uhata ja pakottaa väkivallalla.)

Vasta 1930-luvulla nainen vapautui aviomiehensä holhouksesta.

Ja vasta 1960-luvulla naiset alkoivat vapautua ikuisesta pakosta tulla jatkuvasti raskaaksi ja synnyttää (e-pillerit) ja vasta 1970 salliittiin abortti sosiaalisista syistä. Ja vasta 1994 kiellettiin lailla raiskaus avioliitossa.

Eli mille vuosisadalla ja vuosikymmennelle se ihailtu "perinteinen avioliitto" oikein sijoittui???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon ollut lasten kanssa kotona kohta 15 vuotta. Kyllähän se lähestulkoon murhaan verrattava synti tuntuu olevan tässä maassa.

No tämä just! Hyväksytympää olisi kun lapsilla on viisi isää tai iskä on vaihdettu naapurin Sirpaan.

Hyväksytympää on laittaa 9 kk:n ikäinen vauva hoitoon ja sekin on hyväksyttyä että äiti istuu mieluummin kokouksessa kuin lapsensa päiväkodin juhlassa.

On myös voimaantunutta olla tekemättä koskaan itse ruokaa . Mies saa silittää paitansa ja oikeastaan koko pyykkikasan. Ja kiitokseksi vaimo tirvasee pataan.

Tää on just se ongelmanydin. Vastuu ja työmäärä on liian suuri monelle naiselle. Jos perheen perustaa ja lapsia hankkii niin niistä huolehtiminen on valtavan raskas työ.

Naiselle ja äidille on luontaista hoivata. Jonkun ne poikaset täytyy huolehtia omilleen, sitten kun aika koittaa.

Ei se ole miessukupuolelle luontaista ja siksi monelle perheelle ja äidille ja varsinkin lapsille tekisi erittäin hyvää että se nainen keskittyy perheeseen.

Harva pystyy tekemään kaikkea.

Ja joo, miehetkin osaa tehdä kotitöitä. Mutta parhaiten monet osaa tehdä rahaa ja osallistuu sillätavoin perheestä huolehtimiseen.

Näin se on ollut jo kivikaudelta lähtien.

Jessus mitä tuubaa koko viesti. Vain sinun pienessä päässäsi roolit menevät "luontaisesti" noin. Onneksi elämässäni ei ole ketään joka ajattelisi noin antiikkisesti. Terveisin nainen (keskijohtoa), äiti ja puoliso

Onhan se selvää että vanhemmat on molemmat ihan uupuneita kun työelämä jo itsessään vie mehut. Työelämän ja perheen yhdistämisestä olisi hyvä keskustella enemmän ja tehdä selkeä roolijako , oli se sitten mitä hyvänsä. Kuitenkin niin, että paukkuja on myös siihen lasten ja kodi hoitoon. Molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä lapset ja heidän hoito on ihan retuperällä, kun molemmat vanhemmat juoksee rahan ja maineen perässä.

Nykyään se on tosi yleistä että lapset on ihan oman onnensa nojassa ja kodit on sikolättejä.

Puuttuu äidit! Tämä maailma tarvitsee äitejä.